sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Työmatkalla Ålesundissa ja Oslossa




Meillä on koulussamme monia kansainvälisyysprojekteja ja tänä vuonna olin mukana sekä Hollannin (Nijmegen) että Norjan (Ålesund) vaihdoissa, koska halukkaita lähtijöitä ei oikein ollut.  Opiskelijamme sekä majoittavat vieraat että lähtevät itse saman vieraan luokse. He myös tekevät esitelmiä sekä kohdemaasta että Suomesta englanniksi, keräävät rahaa sekä tekevät projektiin kuuluvat työt sekä päiväkirjat ja vuosikertomustekstit. Kummastakin vaihdosta he saavat yhden kurssin.

Me olimme isäntinä norjalaisille heti hiihtolomaviikon jälkeen. Teimme projektityötä päivän, tutustuimme Cleantechiin, Saara Vauramo luennoi ympäristöasioista, kävimme Siikaniemessä saunomassa sekä pidimme norjalaisille että perheille juhlan. Norjalaiset kävivät myös Lahden tutustumiskierroksella sekä Radio- ja tv-museossa.

Tunneli Ålesundiin
Lensimme Norwgianilla Oslon kautta ja lennot menivät mukavasti. Norjalaiset olivat tilanneet meille bussin ja ajelimme sillä perille. Matkalla ajoimme tunneliin, joka oli rakennettu toistasataa metriä meren alle. Sitten majoituimme perheisiin. Ålesundi sijaitsee länsirannikolla saarella ja siellä asuu n. 43 000 ihmistä. Kalastus on tärkeä elinkeino ja yksi tärkeimmistä tuotteista on klippfisk, jota kutsuisin kuivatuksi turskaksi tai lipeäkalaksi.



Jugendmuseo - huoneen katto
Jugendmuseo seinätapetti
                                                            Perjantaina meillä oli ohjelmassa Jugendmuseo. Ålesund paloi 1904 melkein kokonaan ja kaupunki rakennettii uudelleen jugend-tyylin (art nouveau) mukaisesti. Tarina kertoo, että yksi vanha mies kieltäytyi lähtemästä kotoaan ja sanoen, että jos Jumala haluaa hänen kuolevan, niin hänen talonsa palaa. Talo oli ainoita, joka ei palanut. 11 000 ihmistä jäi asunnottomaksi.
Ohessa muutamia kuvia rakennuksista.


Jugendtyyliä pelastusarmeijan talo
Tyypillinen katunäkymä


Kiipesimme myös Aksla-vuorelle, josta oli mahtavat maisemat kaupungin ylle. Vanhempien juhlassa viimeisenä iltana norjalaiset esittivät muotia pitkältä ajanjaksolta. Näimme kauniita, koristeellisia villapaitoja, kansallispukuja, kalastajan ja maanviljelijän asut sekä nykynuorten "pappa betalar" - muotia. Sitten oli pari musiikkiesitystä ja rehtorin puhe. Sain kollegani kanssa muistoksi hienot kirjat Ålesundista ja annoimme vastalahjaksi Enchantin levyt. Tämän jälkeen oli meidän vuoro esiintyä. Lauloimme ensin Daa-da daa-da laulun, jossa meillä oli runpu-, basso-, kitara- ja pianosäestys. Sitten lauloimme norjaksi tunnetun vanhan euroviisulaulun Optimist, joka kirvoitti valtaisat aplodit. Mieheni oli tehnyt taustalevyn alkuperäisen esityksen mukaan ja lauloimme karaokena. Lopuksi tanssimme sovittamani kansantanssimukaelman erilaisista suomalaisista kansantansseista ja muutama tyttö lauloi Minun kultani kaunis on taustamusiikiksi.

Ruokintahetki
Viikolla jatkoimme ryhmätyötä ympäristöstä. Opiskelijat olivat työstäneet juttujaan myös vaihdon välisenä aikana. Lauantai oli perhepäivä ja monet kävivät tuolloin akvaariossa, jossa oli pingviinejä ulkosalla ja monennäköisiä kaloja ja mereneläviä. Näimme myös, kuinka sukeltaja ruokki kaloja.

Sunnuntaina teimme upean päiväretken Geiranger-vuonolle, joka on valittu  maailman kauneimmaksi vuonoksi ja on Unescon maailmanperintöluetteloon. Vuono on syvimmillään n. 700 metriä ja se syntyi jääkauden aikana. Tunnetuin nähtävyys on Seitsemän sisaruksen putous (De syv søstrene), jossa on seitsemän vesiputousta ja niitä vastapäätä Kosija (Friaren). Geirangerin kylässä asuu n. 250 henkeä ja siellä on pieni koulukin. Kävimme vuonomuseossa, jossa oli aivan upea diaesitys Norjan luonnosta. Museoon oli myös rakennettu erilaisia rakennelmia. Geirangeriin menevä tie on mutkainen ja täytyy ihmetellä bussikuskien taitoja, kun he sompailevat leveällä bussilla tietä ylös ja alas. Paikkaan menee siis vain yksi tie.

Uponnut laiva
Kultarahoja


 Ohjelmaamme kuului myös käynti Runden lintusaarella, jossa elää puolisen miljoonaa lintua. Kävimme myös Runden ympäristökeskuksessa, jossa meille kerrottiin kiehtova tarina hollantilaisesta Akerendam-aluksesta, joka upposi Runden edustalle 1725 ja joka löydettiin vasta vuonna 1972. Kolme sukeltajaa löysi meren pohjasta rahoja ja yhteensä niitä löydettiin 57 000, joista 6600 oli kultaisia. Sukeltajat saivat pitää 2/3 löydöstään, joka myöhemmin myytiin keräilijöille maailman ympäri. Yhden kolikon arvo on 700-1000 dollaria ja Alankomaiden ja Norjan valtio saivat myös osansa aarteesta. Nähtävillä oli myös erilaisia täytettyjä lintuja sekä hylje. Yläkuvassa lunni, joka on pieni, värikäsnokkainen lintu. Valitettavasti emme nähneet itse lintusaarella kuin muutaman linnun ja niistäkin suurin osa oli ihan tuttuja lokkeja. Linnut ovat päiväsaikaan saalistamassa ruokaa itselleen ja palaavat takaisin illalla seitsemän maissa. Maisemat olivat hienot. Tähän väliin muutama maisemakuva, josta voitte nauttia - taaskaan kuva ei näytä puoliksikaan niin hienolta kuin mitä maisema todellisuudessa on.




Runde





Ålesundista


Geiranger







Norjassa oli myös abiturienttiaika, joka eroaa hieman suomalaisesta. Abiturientit pukeutuvat haalareihin, joita he pitävät päällään koko ajan. Abiturienttia kutsutaan nimellä "russe" ja hänellä pitää olla punainen auto. Monet ostavat auton kimpassa ja siihen kirjoitetaan omistajan nimi. Russeja näkyy kaikkialla ja koko ajan :).



Viimeisenä päivänä urheilimme. Koululla oli valtavan iso sali, jossa pelasimme sisäjalkapalloa. Emme ihan pärjänneet isännillemme, joiden pojista monet pelasivat paikallisessa seurassa. Sitten osa meni ulos pelaamaan lentopalloa ja toiset jäivät sisälle zumbaamaan tai pelaamaan koripalloa sekajoukkuein. Ennen lähtöä saimme syödä maukkaat pizzat ja sitten lähdimmekin lentokentälle ja kohti maan pääkaupunkia.


Loppureissun vietimme Osloon tutustuen. Kävimme Bygdøn museosaarella monessa museossa. Olin käynyt täällä aiemmin mieheni kanssa, joten paikat olivat minulle jo ennestään tutut. Ostimme Oslopassit, joilla pääsimme ilmaiseksi sisään kaikkialle sekä saimme kulkea julkisilla liikennevälineillä maksutta. Ensin katsastimme Fram-laivan, jolla Fridtjof Nansen matkasi pohjoisnavalle 1893. Laiva juuttui jäihin moneksi vuodeksi, mutta kesti niiden puristuksen.  Nansen lähti jalan kohti pohjoisnapaa vetokoirien avittamana, muttei koskaan päässyt sinne saakka. Nansen sai Nobelin rauhanpalkinnon ja oli diplomaatti sekä vaikutti osaltaan myös Norjan itsenäistymiseen. Monet poikalapset kastettiin hänen kaimoikseen 1900-luvun alkupuolella. Framin jälkeen kävimme tutustumassa Thor Heyerdahliin ja hänen paatteihinsa Ra II:een ja Kon-Tikiin.  Hän matkasi Kon-Tikillä 1947 101 päivässä Tyynenmeren yli, koska hän halusi osoittaa, että matkan pystyi tekemään ilman teknisiä apuvälineitä ja että olisi mahdollista, että  Polynesia olisi voitu asuttaa Etelä-Amerikasta käsin. Kon-Tiki rakennettiin balsapuusta ja muista luonnonmateriaaleista eikä siinä ole edes yhtäkään naulaa.Ainoat nykyaikaiset mukana olleet välineet olivat radio ja rannekello.


Seuraava kohde oli viikinkimuseo, jossa näimme erittäin vaikuttavan Oseberg-laivan, joka  rakennettiin 800-luvulla ja löydettiin vasta vuonna 1903. Laiva oli erään rikkaan n.70-vuotiaan viikinkinaisen hauta ja se on 21,5 m pitkä. Laivassa oli mukana tavaroita kuten vaunuja, rekiä, sänkyjä, henkilökohtaisia tavaroita, rukki. Laivassa oli myös toisen nuoremman naisen luuranko sekä hevosten luita. Viikinkien mukaan tarvittiin hevosia vetämään vaunut kuolleiden valtakuntaan. Laiva oli erittäin vaikuttava.



 Tämän jälkeen menimme bussilla Folkmuseumiin, joka on suuri ulkoilmamuseo. Otimme täsmäkohteeksi sauvakirkon, joita on Norjassa jäljellä enää 28. Kirkossa oli aivan upea opas, joka osasi kertoa hyvin elävästi sekä jumalanpalveluksesta että muista sen aikaisista käytänteistä. Sauvakirkon nimi tulee siitä, että sitä on tukemassa pitkät hirsitolpat, joita norjassa kutsutaan nimellä "stav" eli sauva. Kirkot koristeltiin kauniisti puukoristein viikinkityyliin. Miesten puolella oli kuulemma muunkinlaisia kaiverruksia :). Opas esitteli meille myös vieressä olevan vanhan rakennuksen, joka muistutti suuresti suomalaisia entisaikaisia maalaistaloja.
Kaupungintalo


Monoliten

Sinnataggen
Sitten laivalla takaisin keskustaan ja tutustumaan kaupungintaloon, jossa Martti Ahtisaarikin sai Nobelin rauhanpalkintonsa. Kävelimme Kansallisteatterin ohitse, Ibsenin museoon emme päässeet. Kävin siellä kollegani kanssa seuraavana päivänä ja saimme henkilökohtaisen opastuksen, vaikka se olikin todella hankalaa virkaintoisen virkailijan ja kävijälle epäedullisen systeemin takia. Sitten käpyttelimme katsomaan taidetta ja erityisesti Munchin Huuto-teosta sekä muita Norjan kuuluisimpia tauluja. Oli hauska sattuma, että Norjan kuuluisin tämänhetkinen taidemaalari Odd Nerdrum oli haastateltavana ja kuvattavana.  Päivän viimeinen kohteemme oli Vigeland-puisto, jonne menimme metrolla. Puiston ulkopuolella oppilasjoukkomme pysäytettiin ja he pääsivät tekemään tanssimainosvideon jotain festivaalia varten. Nimi jäi vain harmikseni epäselväksi, mutta juttu kuulemma löytyy netistä. Vigelandin patsaista hienoin - ja pienin on Sinnataggen, joka kuvaa vihaista pikkupoikaa.

Tanssivideoon












Illalla kukin söi, missä halusi sekä teki tuliaisostoksia. Me opet läksimme ratikka-ajelulle ja päädyimme jonnekin ihan huitsin Nevadaan, ajelusta tulikin sitten parin tunnin kiertoajelu, jolla raitiovaunukin vaihtoi numeroa neljästi ja välillä se muuttui pikajunaksi. Ystävällisen kuskin avulla ehdimme kuitenkin majapaikkaamme ihan ajoissa, vaikka välillä näytti hieman huonolta. Naurut tämä seikkailumme kirvotti ja kuskikin oli hyvin huvittunut. Loppureissu sujui kommelluksitta ja väsyneinä ja paljon nähneinä ja uusia kokemuksia saaneina palasimme reilun viikon seikkailulta kotiin perjantaina valmiina seuraamaan jääkiekon MM-kisoja, joiden suhteen olimme olleet aika lailla pimennossa. Norjan pelit näytettiin televisiossa, mutta muista otteluista ei edes kerrottu tuloksia.












Ei kommentteja: