Lapsuuteni kesiin kuului joka vuosi heinänteko tätimme maatilalla Karttulassa. Tappipojasta, haravoijan ja hevosajurin kautta pääsi lopulta seivästämään, kun ikää tuli tarpeeksi. Heinänteko kesti vajaan viikon heinäkuun alussa ja se sattui usein Wimbledonin tenniskisojen kanssa samoihin aikoihin. Muistann, kun kerran suopellolla upposimme Arto-hevosen kanssa osittain suohon, se oli kamala kokemus. Meitä oli aina koko suku mukana hommissa ukkia myöten. Me lapset olimme pieninä mummon hoivassa leikkimässä, mutta sitten pikku hiljaa olimme myös itsekin mukana. Levitimme seipäät valmiiksi, joku ajoi karhen hevosella valmiiksi, osa kantoi tappipussia ja laittoi tapit seipään juurelle tai antoi niitä seivästäville aikuisille. Jokaiselle oli oma hommansa iän mukaan ja me kaikki olimme tarpeellisia. Päivän aikana oli syönti, leipää ja nokipannukahvit aikuisille sekä kahvit myöhemmin iltapäivällä. Päivä päättyi ennen iltalypsyä ja sitten olikin mukava pulahtaa uimaan ja karistaa heinänpölyt niskasta. Voi niitä lapsuusmuistoja :)Mieheni kotitilalla olimme useana juhannuksena mukana AIV:n teossa ja nyt kun tilalla on hevosia, olimme viime kesänä mukana paalittamisessa, joka olikin nopeampaa, koska kone hoiti homman omalta osaltaan.
In my childhood we used to help my aunt with the hay for the cows. It took almost a week and we children were also with the adults and everybody had his own job according to the skills and age. I have many lovely memories from that time and it was always nice to take a swim in the lake after a day's work on the field. We had a horse that helped us at that time. Last summer we were helping my sister-in-law and their family for the hay for the horses and it was done with the help of machines.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti