Suomussalmi osa 21 - runoviikko C.M. Bellman

Juha Haanperä

Teatteri Retikassa tarjoiltiin annos Bellmanin lauluja av skådespelaren Juha Haanperä otsikolla "Juo kaikki pois, kuoleman varjo lähenee". Ylen entinen radion toimituspäällikkö Hannu Taanila selitti lauluja ja tarinoi välillä hyvin monimuotoisestikin, niin että tämä ruotsinope putosi kyllä kärryiltä. Osin tarinat ja analyysit liittyivät kuultavaan lauluun, mutta välillä homma vähän karkasi käsistä, kun mentiin poliittisiin asioihin, jotka minusta eivät mitenkään liittyneet yhtään mihinkään. Niinpä googlettelinkin kännykälläni kesken runoillan ja sainkin selville, että Taanila on tunnettu vasemmistolaisista mielipiteistään, minkä jälkeen en enää ihmetellyt mitään, mitä hän kertoi. Myöhemmin tänä kesänä Taanila äityi kiroilemaan Turussa ja Lahdessa kirkoissa pidetyissä urkukonserteissa, jolloin osa yleisöstä oli poistunut kesken tilaisuuden.

Hannu Taanila

Aluksi Taanila kertasi Bellmanin ajan (1740-1795) historiallisia tapahtumia. Myöhemmin hän siirtyi selittämään laulujen sisältöä ja kertoi hieman henkilöistäkin sekä Bellmanin elämästä, josta hän tiesi paljon.Bellman oli rahapulassa ja velkavankeudessakin sen jälkeen, kun hänen suosijansa Kustaa III kuoli. Hän hallitsi kaikki runomitat suvereenisti ja teki n. 1760 runoa. Jotkut hän sävelsi itse, joihinkin hän lainasi tuon ajan tunnettuja sävelmiä.

Keuhkotautinen Movitz

 Tilaisuuden aluksi kuulimme Fredmanin epistolat nro 1 ja 2. Ukko Nooa oli luonnollisesti ohjelmistossa ja se olikin yksi kohokohdista. Yhdessä kappaleessa yleisöstä otettiin mieshenkilö esittämään Movitzia ja hänen tuli käsikirjoituksen mukaan ensin yskähtää keuhkotautisen lailla, sitten sanoa pari kertaa "ei, ei" ja lopuksi "tietysti".

Viimeisen epistolan (nro 82) ensimmäisestä säkeistöstä saimme kuulla monta eri käännösversiota. Ensin säkeistö esitettiin ruotsiksi ja sen jälkeen neljä eri suomenkielistä käännöstä mm. Reino Hirvisepän alias Pallen  sekä Liisa Ryömän käännökset. Hauskasti Haanperä imitoi torvea siinä kohdassa, jossa corno on merkitty. Taanila selitti, että kyseessä on pastoraali

 
"Hvila vid denna källa,
Vår lilla Frukost vi framställa:
Rödt Vin med Pimpinella
Och en nyss skuten Beccasin.
Klang hvad Buteljer, Ulla!
I våra Korgar öfverstfulla,
Tömda i gräset rulla,
Och känn hvad ångan dunstar fin,
     Ditt middags Vin
Sku vi ur krusen hälla,
     Med glättig min.
Hvila vid denna källa,
Hör våra Valdthorns klang Cousine.
Valdthornens klang Cousine."

Hirvisepän käännös:
"Lähteelle istukaamme,
nyt pikku lounaan syödä saamme!
Siis kaikki eväät jaamme,
herkuista korit kukkurapäät.
Paistettu bekkasiini,
nyt kyllä maistuu punaviini
unhoitettu puteliini
se ei, sen kyllä kohta näät.
Sun maljas, oi
nyt juoda pohjaan saamme,
kuin päivän koi
onnesta loistakaamme!
Oi, kuule kuinka torvet soi,
oi, kuule, torvet soi."
 
Laulut olivat mukavasti esitettyjä. Haanperä oli panostanut esitykseensä aina asua myöten. Hänellä oli valkeat polvisukat, kullanväriset polvipituiset housut ja vihervä 1700-luvun tyylinen takki. Hän on taitava kitaristi ja kitaransoitonopettajakin ja soitti sekä akustista kitaraa että kitaraluuttua.

Jäin kuitenkin kaipaamaan minulle tuttuja Kevätlaulua eli tutummin "Tuuli hiljaa henkäilee" sekä epistolaa nro 80 "Liksom en härdinna högtidsklädd" eli "Neitonen kaino armainen", jonka lauloimme keskiviikkona Jätkänpuiston lauluillassa sekä "Fjäriln vingad syns på Haga". Ruotsinkirjoissahan on aina siellä täällä jokunen Bellmanin kappale ja muutamia olen säestänyt vuosien varrella Lahden Pohjola Nordenin keväisissä lauluilloissa, joten monet niistä ovat minulle tuttuja.

Yleisöä oli paikalla nelisenkymmentä henkeä ja enemmänkin olisi mahtunut.

Näyttämön kuvausolosuhteet olivat aivan liian haastavat meikeläiselle sekä kameralleni, joten kuvista tuli erittäin heikkolaatuisia.