Porkkala

Teimme hyvien opiskeluaikaisten ystäviemme ja heidän tyttärensä kanssa päiväretken Kirkkonummen Porkkalaan. Pakkasimme eväslaukut täyteen herkkuja ja lintubongarimme ottivat mukaan lintukaukoputken ja kiikarit. Ajelimme kapeaa, mutkaista tietä pitkin Porkkalan niemeen parkkipaikalle, nappasimme tavarat selkään ja läksimme kävelemään kohti makkaranpaistopaikkaa. Maisemat olivat erikoisia: paljon pienikokoisia kippuramäntyjä ja isoja, laakeita kallioita välillä vähän soistuvaa maastoa.  Puita oli kaatunut ja paljon oli myös keloja.

"Järvelä"

Niemennokassa oli rakennus, jossa oli tiilitakka hormeineen, pöytä ja penkit. Miehet virittelivät tulet ja pilkkoivat puita, naisväki kattoi pöydän ja paistoi makkarat. Ystäväni oli tehnyt hienon salaatin ja ostanut perunasalaattia. Sovimme etukäteen, että me tuomme makeita tarjottavia, keksejä, kakun, ostin myös sipsejä ja pähkinöitä, joita on mukava napostella piknikillä. Tarjolla oli myös melonia, luumuja ja patonkia. Mieheni teki "Järvelän" eli karjalanpiirakan grillimakkaran ja sinapin kera, tiedä häntä, päätyisikö se joskus jonkun grillin ruokalistalle?  Koirat olivat kiinni puunoksassa fleikseissä, sillä paikalla oli muitakin retkeilijöitä. Niillä oli vesikuppinsa ja niillekin riitti makkaraa, ne ahmivat omansa pikapikaa.  Ystäviemme tytär koulutti niitä  ja ne saivat Frolicia palkaksi. Koirat olivat illalla ihan poikki mukavan ulkoilupäivän jälkeen.

Sheltit retkellä

Syönnin jälkeen kävelimme korkealle kalliolle ihan Porkkalanniemen päähän, Pampskataniin, josta näkyi Rönnskärin majakka sekä Mäkiluodon linnake. Heli viritti kaukoputken, jolla katselimme lintuja. Aurinko porotti välillä makeasti, tuuli oli kova, linnut liitelivät taivaalla, merellä näkyi vaahtopäitä ja muutamia purjeveneitä ja aluksia. Osa niistä kääntyi takaisin, koska tuuli oli niin kova. Edessäolevalla luodolla lokinpoikaset koittivat suojautua tuulelta painautumalla kalliota vasten. Merimetsoja lenteli matalalla jatkuvasti. Yhtäkkiä  ihana takanamme  muutaman kymmenen metrin korkeudessa näkyi kaksi todella isoa lintua - merikotkia! Ne liitelivät uljaasti aivan päämme yläpuolella poikanen mukanaan parin lokin takaa-ajamina. Näky oli aivan henkeäsalpaava! Viepperhaudassa oli myös kotka liitelemässä taivaalla, mutta nämä kaksi olivat vielä isompia, kerrassaan upeita! Kuvankin ehdimme saada, mutta se ei kyllä kerro koko totuutta, sen verran kauaksi linnut ehtivät jo lentää.

Upeat merikotkat

Monet meren rannalla asuneet ihmiset hehkuttavat merta jatkuvasti enkä enää tämänpäiväisen jälkeen kyllä ihmettele miksi. Oli rentouttavaa katsella lintuja ja meren kuohuja. Meri välkehti monenvärisenä ja näimme monenlaisia lintuja. Eräällä kerralla ystäväni oli ollut paikalla, kun joku oli bongannut harvinaisen mehiläissyöjän.

Kiitokset ystävillemme rentouttavasta ja  mukavasta päivästä, jota jatkoimme vielä heidän luonaan liki puolille öin Skip-Bon, pilateksen ja kahvittelun merkeissä.

Odotin etukäteen Porkkalalta jotain sota-aiheista ja hieman neuvostomeininkiäkin, jouduin kyllä pettymään, sillä löysin yhden ainoan bunkkerintapaisen. Suomihan joutui luovuttamaan Porkkalan ja osan Kirkkonummea ja muitakin kuntia vuokra-alueeksi Neuvostoliitolle 1944-1994. Ihmisille ja eläimille annettiin kymmenen päivää aikaa lähteä kodeistaan. Alueella asui n. 30 000 neuvostoliittolaista ja siellä oli neuvostolaivaston tukikohta ja pieni lentokenttä. Vuonna 1947 Suomi sai läpiajo-oikeuden junilla Helsinki-Turun-radalle. Junan ikkunat peitettiin ja venäläisiä sotilaita nousi junaan, veturikin vaihdettiin. Kuulemma monet ulkomaalaiset halusivat kokea neuvostotunnelmaa ja matkustivat junassa, jossa oli valmennettuja kasvoihin haavoittuneita sotilaita kunniamerkkeineen. Neuvostoliitto päätti kuitenkin jo vuonna 1955 palauttaa Porkkalan takaisin Suomelle, virallinen luovutus tapahtui kuitenkin vasta 26.1.1956. Venäläiset tuhosivat ja räjäyttivät monia rakennuksia ja sekä sotilaallisia rakennuksia. Pellot oli päästetty pusikoitumaan ja näky oli monin paikoin karmea. Kunnostamiseen meni vuosikausia. Tuosta ajasta ei ole juurikaan mitään jäljellä nykyään.