perjantai 20. tammikuuta 2012

Elämän pieniä iloja

Blogiystäväni Business Woman teki kivan kollaasin tämän listan asioista ja kehotti tekemään samoin, joten lukaisin listan läpi. Koska en tiedä, miten moinen kollaasi tehdään, niin koostan tähän kuvat allekkain ihan satuinnaisessa järjestyksessä.


Rakkaus on elämän tärkein asia. Onneksi olen saanut maailman ihanimman aviomiehen, jonka kanssa olen viettänyt pitkän yhteisen elämän, joka toivottavasti jatkuu vielä monen monta vuotta.


Olen suhteellisen kova hukkaamaan tavaroita. Välillä niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa. Eniten olen hävittänyt rukkasia ja hanskoja. Siksipä minulla onkin tapana ostaa valmiiksi useampi pari hanskoja, koska aina hanska häviää - ja monesti vielä saman käden käsine. Välillä hukattuja esineitä löytyy mitä merkillisimmistä paikoista :).



Koitan välttää pyhätöitä niin paljon kuin mahdollista. Pyrin korjaamaan kaikki aineet, referaatit ja vastaavat heti enkä siksi mielellään ota mitään korjattavaa perjantaina kotiin, vaan lepäilen ja teen kaikkea mukavaa. Jos joskus on pakko, niin koitan saada hommat hoidettua jo perjantaina.



Minulla oli aivan upea pankkimme mainoskynä, joka suureksi harmikseni hävisi jonnekin. Sillä oli todella hyvä kirjoittaa. Rohkenin pyytää tuttavapankkirouvalta uutta ja sainkin ilokseni muutaman kappaleen samoja kyniä, joilla kirjoittaminen sujuu kuin itsestään. Olin  viime sunnuntaina Lahden ryhmiksessä shelttien kehäsihteerinä kirjoittamassa Päivi Eerolalle vajaat 80 arvostelua ja ilman tuota kynää homma olisi ollut huomattavasti hankalampaa.

Matkalla on mukavaa, mutta aina on yhtä mukavaa tulla kotiin rakkaitten koirien luokse. Se jälleennäkemisen riemu on niin mukavaa katsottavaa, kun kaikki koirat tunkevat syliin ja hännät heiluvat ja haukku raikaa. Koirat saattavat osoittaa iloaan jopa puolisenkin tuntia.



Yngwie Malmsteen, Joe Robinson, Tommy Emmanuel, Steve Vai, Joscho Stephan, Joe Satriani, Stochelo ja Jimmy Rosenberg ja tietty oma mieheni :). Kitara on upea soitin ja kunnon kitarasoolo on upea kokemus, etenkin livekonsertissa. Ynkka on minulle ehdoton ykkönen sekä soittotaitonsa puolesta että muutenkin, sillä häntä on osin kiittäminen Honkamaan Olli -naapurini lisäksi, että ylipäätään tutustuin opiskeluaikoina aviomieheeni ja häämatkammekin teimme hänen konserttiinsa :).


Rakkaita ystäviä on aina ihana nähdä, etenkin heitä, jotka asuvat ulkomailla.


Oi niitä valoisia, ihania Kainuun kesäöitä. Ihana fiilis esimerkiksi istua kahden aikaan nuotiolla ja paistaa makkaraa  tai lukea kirjaa, kun ei tarvitse valoa.Olen yöihminen ja kesällä tuleekin usein valvottua lähemmäs kahta ja vastaavasti nukuttua pitkään.


Niinpä :).


:D, nuorena (no en nyt pidä itseäni vielä mitenkään kovin vanhana) olin todella haka nimissä ja puhelinnumeroissa. Muistin suurimman osan kavereitten puhelinnumerot ulkoa, etenkin Kortepohjan yo-kylän alanumerot. Oppilaiden nimet opin muutaman tunnin jälkeen, reilussa parissa viikossa. Mutta mutta, nykyään nimiä saa hakea liki joka päivä samoin sanoja. Tänään viimeksi mietin sanaa "perälaitanosturi". No onneksi  autoalalla oleva vieraamme tiesi, mitä tarkoitan. Enää en ihmettele lainkaan, kun isäni sanoi, että on se kumma, kun nimet alkavat paeta mielestä. Se on nykyään ihan normaali olotila :).


Sotkamon Jymy :).  Tänään tuli ilouutinen, kun Komulaisen Jani ilmoitti jatkavansa peliuraansa. Vähän olin sitä ounastellutkin ja Jymyn nettisivuilla Jani selittää aika perusteellisesti pohdintojaan. Jani ja Korhos-Roope ovat ehdottomat suosikkipelaajani ja nyt kun molemmat ovat mukana ensi vuonna, niin Jymyn mestaruusmahdollisuudet kasvavat huomattavasti. Viime kesän pesisfinaalit olivat vertaansa vailla jännittävyydessään. Tuuletin kyllä ihan oikeasti kotisohvalla, kun Jymy voitti. Ensi vuonna teen kaikkeni, että pääsen finaaliin Sotkamoon :). Laitoin Janille kiitostekstarin ja sain kivan vastauksen :).



Eläimen ja lapsen rakkaus on niin pyyteetöntä, etenkin koiran ja omistamme erityisesti Skotin rakkaus. Siinä on sitten uskomaton koira :). Se tulee varmaan parikymmentä kertaa päivässä tervehtimään häntäänsä heilutellen, silmät loistaen ja pyrkii syliin ja haluaa rapsutuksia ja koko koira heiluu sinne sun tänne, mikrohäntä vipattaa ja koko pieni kaveri osoittaa, kuinka se minua rakastaa täysillä. Surullinen on se päivä, kun siitä joskus pitää luopua eikä se enää ole seuranamme.


Kyllä, sen jälkeen kun olet vieraassa maassa ja laukut ovat jääneet välilaskun takia toiselle lentokentälle. Saatikka kun kuskaat koiraa ruumassa ja sitä ei hetkeen näy - tai se on joutunut ihan muualle kuin pitäisi, kuten hollantilaiselle ystävälleni kävi, kun hän oli koiraansa vastassa.


Lahjojen saaminen on kivaa, mutta antaminen vielä kivempaa. Aivan huippua on löytää kiva lahja ystävälle, sukulaiselle tai aviomiehelleni.


Seuraavaa vapaapäivää, viikonloppua tai lomaa odotellessa :).


:)


2 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Mahtavaa, että ihmiset keskittyvät välillä niihin mitkä asiat tekevät iloiseksi. Herkemmin ihmiset purnaavaat ja valittavat ,joka helkatin pieruakin. Voi, että mulla risoo sellaiset välillä! Semmoinen valittaja ja katkera on sitten raskas jos ei suorastaan ympäristöjäte:D

Pauska kirjoitti...

No sanopa muuta, varsinkin työpaikalla vänisijät on niin rasittavia