maanantai 13. helmikuuta 2012

Haaste seitsemän faktaa

Business Womanin blogista bongasin haasteen, jossa pitää kertoa seitsemän faktaa itsestään ja sitten tietty haastaa muita mukaan. Jahas, mietitäänpäs hetkinen.... ja toinenkin. Tämä ei ollutkaan niin helppoa kuin mitä kuvittelin :).

1) Ajoin ehkä 11-vuotiaana heinäpellolla rippuja keräten Arto-hevosta ja haravakonetta suopellolla Loilossa ja hevosen toinen takajalka upposi peltoon.  Kyllähän sedät ja isäni sen sitten sieltä ylös jollain keinolla saiva, mutta se oli ikävä ja karu kokemus, sillä siihen asti tykkäsin kovasti minulle annetusta luottamustehtävästä.

2) Minulla on tosi kierot pikkurillit. Kolmosluokalla sormeni meni poikki ja lääkärillä oli vähän haastetta saada sormi paikalleen, koska se oli niin kiero. Kerran eräs koiranäyttelytuomari sanoi, että hänen tyttärellään on tismalleen samanlaiset pikkurillit kuin minulla, veljenlapseni ovat myös perineet tämän ominaisuuden. Sormet eivät ole sen suuremmin elämässä haitanneet, pianonsoitossa ehkä hieman, koska sormi on normaalia lyhempi.


3) Ekaluokalla voitin koko luokan juoksukilpailun koulun yleisurheilukisoissa Ahjolan kentällä, Kellbergin Jussi tuli toiseksi. Muistan ajatelleeni lähdössä, että on aika epäoikeudenmukaista, että pojat saavat lähteä eturivistä. Loppusuoralla muistan katsoneeni taakseni ja Jussi oli aika kaukana, samoin koko muu luokka.

4) Minulla on ollut kymppi tokarissa kaikissa muissa aineissa paitsi kässässä, matikassa ja kuviksessa eikä mikään näistä ole erityisesti oma lajini, kaikista vähiten se matikka....

No nythän tämä lähti sujumaan, alussa kyllä takkusi aika pahasti.

5) Olen istunut tunnin jälki-istunnossa yläasteella. Olin ekalla viikolla unohtanut vanhan historian kirjani kotiin ja ajattelin hakea sen välkällä. Ehdin nippa nappa polkea vajaan parin kilometrin matkan kotiimme ja takaisin vartissa, ihan täysillä lasettelin kyllä menemään. Kun tulin koulun pihalle juuri kellon soidessa, niin kukapa muu kuin isäni oli minua vastassa ja kysyi, missä kävin ja oliko minulla lupa poistua koulun alueelta. No tietenkään minkään luvan kysyminen ei ollut käynyt pienessä mielessänikään ja niinpä siitä sitten napsahti tunti jälkkäriä syynä "luvaton poistuminen koulun alueelta". Olin sen verran kiukkuinen ja koin kärsineeni vääryyttä, että muistan mököttäneeni kotona parisen viikkoa, ennen kuin puhuin isälleni. Toki myöhemmin ymmärsin, että pakkohan hänen oli se jälkkäri minulle antaa. Koin kuitenkin itse olleeni vain tunnollinen, kun hain sen unohtamani kirjan. Arvatkaapa, tarvittiinko sitä historian kirjaa sillä tunnilla....


6) Olen pelihullu,  pleikkapelit, lautapelit ja seurapelit ovat aivan huippuja. Opiskeluaikana pelasimme Kortepohjassa milloin korttia, milloin Trivial Pursuitia, milloin mitäkin. Peli-illat ovat jatkuneet pienten taukojen jälkeen ja nykyisin meillä on niitä noin kerran kuussa ystäväporukalla. Ensin syömme hyvin ja sitten pelaamme loppuillan mitä moninaisimpia pelejä.

7) Paini, pesäpallo ja ampumahiihto ovat lempilajejani, joita seuraan telkkarista. Painista innostuin jo 70-luvulla, kun legendaarinen Antero Viherkenttä osasi selostaa sitä radiossa niin uskomattoman hyvin. Pesäpallosta olen pitänyt aina, se kulkee veren perintönä ja Sotkamon Jymy on minulle aina se ykkösjoukkue. Ampumahiihto on niin jännää, upeaa on ollut seurata Kaisan menestystä, eilinenkin kisa oli taas niin monivaiheinen ja ratkesi viimeiseen ammuntaan. Jääkiekkoa katson MM-tasolla, SM-liiga ei jaksa enää innostaa. Penkkiurheilusta olen ollut kiinnostunut niin kauan kuin muistan. Lapsena kinusin aina, saanko katsoa jonkun ottelun telkusta.

Nythän noita faktoja olisi tullut enemmänkin mieleen, mutta lopetetaan tähän. Haaste lähtee kaikille halukkaille lukijoille.

2 kommenttia:

Business Woman kirjoitti...

Voi miten mukavaa onkaan lukea näitä paljastuksia! Semmoinen tuli vaan mieleeni, että onko tuo verbi "lasettaa" ihan oikea sana, vai onko se Putouksen pastori Luttisen kehittelemä? En nimittäin ole koskaan ennen kuullut sitä sanaa..

Minä olin peruskoulun toisella luokalla ainoan kerran jälkkärissä sen tähden, että en syönyt lautasta tyhjäksi. Kaveri narautti. Ja voi että olin hänelle vihastuksissani;)

Pauska kirjoitti...

Jaa, olen tosi vähän kattonut Luttista, kyllä meillä päin noin sanotaan, lasetella voi sanoa myös, mutta se on sitten eri asia :)