torstai 28. kesäkuuta 2012

Säynäjäsuo - upea luontoelämys Suomussalmi osa 40

Vihdoinkin ehdimme kiertää reilun 11 kilometrin reitin Säynäjäsuolla. Aikaisempina kesinä on ollut tarkoitus käydä kiertämässä suo, mutta vaellus on aina jostain syystä jäänyt tekemättä. Kokemus oli niin mahtava, että teimme tällä viikolla pari lyhyempää vaellusta Syväjärvelle särkkien kautta. Suolle pääsee Jumaliskyläntieltä, josta on opastus ja parkkipaikka. Ensin kuljetaan kilometrin pituinen matka, josta alkaa ympyrälenkki, jossa on ensin suo-osuus. Suolla on pitkospuut ja uskomattoman laaja alue on henkeäsalpaava. Alkumatkalla on myös Säynäjäsuon saaret eli pienet metsäiset osuudet suon keskellä. Seuraavaksi tulee Säynäjäjärvi, jossa näimme laulujoutsenia. Alueella on tavattu montakymmetä erilaista lintulajia ja monet niistä asuvat pysyvästi alueella. Toisella reissulla näimme jonkun haukan, jota emme tunnistaneet. Lintubongareille paikka on käymisenarvoinen. Sitten kävelimme Syväjärvenkankaalla, jossa maisema muuttui täysin. Kainuulle tyypilliset metsäkangasmaastot tupsahtivat vastaamme ja polkua pitkin oli helppoa kävellä, olipa kankalla metsäautotientapainenkin. Todennäköisesti sitä pitkin on kuljetettu paikalle rakennustarvikkeet laavuja varten.



Punaisella merkitty 11 km:n pituinen Säynäjäsuon retkeilyreitti
Selkeät ohjeet

Näin luonto pysyy hyvänä






Meillä oli kaksi nuorinta koiraa mukana, vanhukset saivat jäädä kotiin lepäilemään. Eväiksi otimme banaaneja, voisarvet sekä runsaasti juomaa. Retkipäivän sää oli tuulinen ja aurinkoinen, noin + 20 astetta. Tuulen ansiosta itikoita ei näkynyt juuri lainkaan. Kun saavuimme kodalle, niin siellä oli pirteä eläkeläisporukka juuri lähdössä jatkamaan matkaansa. Harmittelimme siinä vähän, ettemme ottaneet makkaroita mukaan, koska makkaranpaistopaikka oli kerrassaan upea. No eikö mitä, yksi mummo kaivoi repustaan makkarapaketin ja papparainen tulitikut, jotka he lahjoittivat meille! Ehtona oli, että koirillekin piti antaa makkaraa, sillä he ihastuivat kovasti Ritaan ja Miilaan. Olimme aivan äiminä moisesta ja luonnollisesti kiittelimme kovasti. Mieheni alkoi viritellä tulta ja  niinpä hetken päästä makkarat olivat hiilloksella paistumassa. Koirat saivat osansa ja me herkuttelimme omamme.
Syväjärven rannassa oli kolme makkaranpaistopaikkaa sekä vessa. Suurin oli tehty hirrestä ja siinä oli kotakeittiö, jossa oli pari ritilää sekä iso valurautapannu. Tunnelmallinen kota oli umpinaineinen. Siellä oli kynttilöitä ja penkit. Rannassa oli vielä ihan tavallinen makkaranpaistopaikka, joita Suomussalmella on runsaasti. Puupenkit ja nuotiopaikka ja ritilä makkaranpaistoa varten.


Seuraava osuus oli jälleen aivan erilainen. Nousimme hyvin jyrkän nousun Syvänjärvensärkälle ja vähän ajan päästä toiselle särkälle. Särkkäjärvi näkyi oikealla ja Syvjärvi vasemmalla. Särkkä oli kapea ja rinteillä oli mäntyjä ja paljon keloja. Uskomattoman kauniit maisemat! Moniin puihin oli lyönyt salama.Tikanpesiä näimme muutamia. Särkkäosuus oli reilut pari kilometriä ja tämän jälkeen polku kääntyi lähtopaikkaa kohti. Kävelimme muutaman kilometrin metsän läpi ja sitten tulimme Matalasuon reunaan. Pitkospuita pitkin kuljimme suon ylitse. Tämän jälkeen oli taas metsäpätkä ennen Säynäjäsuon ylitystä. Toisella kävelykerralla suolla oli porolauma.

Pikkuisen jaloissa alkoi tuntua yhdeksän kilometrin kohdalla, mutta maisemat olivat niin upeat ja aurinko helli, joten kiva oli tallustella. Koiratkin nauttivat ja olivat aivan poikki retkemme jälkeen.


Suomussalmelaiset seiskaluokkalaiset kiertävät reitin ja käyttävät siihen yhden koulupäivän. Näin he tutustuvat kotiseutunsa luontoon ja pääsevät hieman kuntoilemaankin. Kodalla on ruokailu ja makkaranpaisto. Samankaltaisia liikuntatapahtumia soisi järjestettävän muuallakin. Reissun kuva-antia. Mietin kollaasin tekemistä, mutta kuvista olisi tullut niin pieniä ja maisema ei olisi saanut oikeutta, joten kuvat tähän vain allekkain.



Upea näkymä - silminkantamattomiin suota








Kotakeittiö


Mieheni avotulella paistamia lettuja - ah niin hyviä!


Säynäjäjärvi

Miila ja Rita tauolla

Kota, jossa tulisija ja penkit

Reppu nauttii makkaraa

Loimulohilauta ja kartta

Särkät


Pitkospuiden allaoleva tuki, tapit on puusta, nauloja ei käytetä lainkaan





Tokalla kerralla etsimme reittiä särkkien kautta, jolloin kävelyreitti olisi lyhyempi. Kokeilimme samalla lettujen paistoa ja mieheni teki aivan upeita lettuja. Kolmannella kerralla kävelimme särkkiä pitkin Syväjärvelle ystäviemme kanssa. He viettivät luonamme muutaman päivän ja paistoimme lettuja ja makkaraa.



Vessa


Rannassa oleva nuotiopaikka



Polku on merkitty punaisin pistein
















6 kommenttia:

signooraliia kirjoitti...

Kerrassaan upeita kuvia! Tämä oli hyvin kiva juttu ja hieno muistutus siitä, että Suomesta löytyy ainutlaatuisia paikkoja, sellaista luontoa ja tekemistä, jota ei löydy mistään muualta maailmassa. Kuvista tulee mieleen hieno sana: rauha.

Pauska kirjoitti...

Hyvin kiteytetty, sillä rauhaa sieltä sain ja latasin akkuja, kuten kuluneesti sanotaan. Mahtavaa kuunnella vain luonnon ääniä, autoja ei kulje mailla halmeilla, saa olla omien aatostensa kanssa. Mieheni kanssa käymme myös kivoja keskusteluja. Kainuulainen luonto on meikeläisen paratiisi.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin blogisi vahingossa kun etsin tietoa Suomussalmen kunnaneläinlääkäristä.. Hieno blogi, tutustuin Suomussalmeen liittyviin juttuihin ja hoksasin että asun parinsadanmetrin päässä teidän suomussalmen asunnoltanne (tai ei taida olla niinkään pitkä matka jos oikein kartotin tän homman :)) Ja naamasikin näyttää tutulta, lienetkö joskus kävellyt kaupassa vastaan tms. Tosi hyvä blogi, luen varmasti jatkossakin :)

Jenni

Pauska kirjoitti...

Hei Jenni!
Kiitos ilahduttavasta viestistäsi, siinä Kelan vieressä asustamme kesät. Poikkea kahville heinäkuussa :)

Jenni kirjoitti...

Pitää melkein käydä kahvittelemassa :) Sait blogiisi kyllä vakkarilukijan tästä, mukavan iloista tekstiä ja mukavaa luettavaa! :)

Jenni

Pauska kirjoitti...

Tervetuloa :)