keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Très haute couture à la Suomussalmi osa 39

Vajaa viikko sitten torstaina oli Hiljaisen kansan pukemistalkoot vitostien varressa kolmisenkymmentä kilometriä Suomussalmelta pohjoiseen. Aurinko paistoi, kun läksimme ajelemaan pohjoiseen, mutta perille tullessa satoi vettä. Onneksi olin varannut kumpparit kengiksi, mutta sadetakki olla könötti eteisen naulakossa. Odottelimme siis autossa hetken verran, kunnes sade lakkasi.


 Hiljainen kansa on tanssitaiteilija Reijo Kelan luomus, jonka taustasta Suomussalmen kunnan sivuilla kerrotaan seuraavaa:" Kelan kunnianhimoisena tavoitteena oli saada (tanssi)esityksensä taustaksi paikalle kaikki silloiset Suomussalmen työttömät - Kela oli valmis jopa maksamaan heille siitä. Yhtään ei tullut paikalle, ja Kela mietti asian uusiksi. Hän sai oivalluksen: kaksi kahden tuuman levyistä ja kolmen vartin paksuista rimaa yhteen kahdella naulalla ristiksi, toisen, pitemmän, molemmat päät teräviksi. Pitempi osa maahan, lyhyempi ylös, ja sen nokkaan turve. Ristin päälle palttoo, paita tai pusero, ja ihmisen kaltainen hahmo oli valmis. Kela teki ristit, vaatekeräys pantiin toimeen, ja niin Lassilan pellon laidalla oli turvepäisiä hahmoja suunnilleen saman verran kuin Suomussalmella työttömiä." Esityksesta tuli todella suosittu. Ilmarin kynnöstä esitettiin useita kertoja ja vasta ajokortin saanut kälyni oli teoksen yhdessä pääosassa, sillä hän ajoi Datsun 100A:llaan tietä pitkin tietyssä kohdassa. Teosta esitettiin pitkällä suoralla, joka on juuri ennen Suomussalmen kirkonkylää


90-luvulla Hiljainen kansa nousi yhdessä yössä pystyyn Helsingin Senaatintorille pariksi päiväksi ja ne katosivat yhtenä yönä yhtä salaperäisesti, kuin ne olivat paikalle tulleetkin. 1994 alettiin miettiä kansan lopullista sijoituspaikkaa ja vitostien varresta saatiin maanomistajan lupa ja kansa sijoitettiin nykyiselle paikalleen. Kelan tarkoitus oli, että kansa saisi mädätä paikalleen, mutta kunnassa oltiin asiasta toista mieltä. Nuorten Työpaja eli Hanslankarit kunnostaa puuristit ja kansa puetaan kahdesti vuodessa: kesäkuun alussa kesävaatteisiin ja syksyllä talvivaatteisiin. Vaatteen saa ottaa hahmolta itselleen, jos antaa tilalle omansa. Jotkut vaatteet näytettiin nidottavan nitojalla kiinni puuristiiin. Nykyisin paikalla on myös hirsistä tehty kioski, josta saa ostaa vaikkapa jäätelöä. Sieltä voi myös ostaa lettuja.
 

Talkooporukka oli juuri tulossa kahville, kun me läksimme kävelemään pellon päähän parin jätesäkin kanssa. Ylitsemme lensi iso kaunis joutsenjoukko aurassa ja monenlaiset linnut huutelivat lähistöllä. Kurjenkin näimme. Ihmiset lahjoittavat vaatteitaan Hiljaiselle kansalle. Talkoissa oli porukkaa ympäri Kainuuta ja eräskin rouva oli tarkkaan miettinyt, millaisen asun hänen pukemansa puuristi saa. Lapsia oli mukana aika monta.
Varsinainen heviletti

Puimme reilut viitisenkymmentä puuristiä aivan pellon takaosassa ja pidimme huolen siitä, että viimeisimmätkin kansalaiset saivat vaatteet ylleen. Valinnanvaraa ei ollut kovin kummoisesti vaatteiden suhteen, sillä matka pellon päähän oli aika pitkä ja tyydyimme laittamaan niitä vaatteita, joita jätesäkissä sattui olemaan. Säkit oli tuotu paikalle ja niitä oli montakymmentä. Monille alkupään turvepäille oli laitettu asusteitakin.


Kun kaikki kansalaiset oli vaatetettu, niin alkoi turvepäiden laitto. Nuoret miehet nappasivat suosta kuokalla turvepään, joka laitettiin ristin nokkaan. Lopuksi nautin letun, joka maistui todella hyvältä ulkoilmassa. Letut tarjoillaan päreenkaltaiselta puiselta lastulta. Kotimatkalla satoi kolmesti ja välillä aurinko paistoi, joten keli oli hyvin vaihtelevaa.



Talkoista ilmoitetaan kunnan nettisivuilla ja kuka tahansa kiinnostunut voi niihin osallistua.


Kannattaa ehdottomasti pysähtyä Hiljaisen kansan kohdalla, se tuo mieleen monia ajatuksia ja se on myös oivallinen paikka hiljentymiseen. Suolla käveleminen kansan parissa on rentouttavaa. Lisäksi voit laittaa  nuppineulan karttaan kotipaikkakuntasi kohdalle. Linkissä on kartan kuva aiemmin tekemässäni jutussa.

Hahmojen tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, yhdet pikkupojat saivat kerran laskettua 853 seivästä, käypä sinäkin laskemassa :)


Oheisessa kollaasissa on ylävasemmalla Sotkamon Jymyn faniporukka - vanhempi lapsensa kanssa.


Lopuksi vähän kuvia

Hänellä pukeutuminen oli jäänyt hieman kesken

Pellon loppupää, homma vielä kesken

Lettukatos

Vaatteet eivät ainakaan loppuneet kesken



4 kommenttia:

Life with Satu kirjoitti...

Ihania kuvia ja ihana kotimaan matkakohde kyllä myös! Täytyy pitää tämä mielessä!

Pauska kirjoitti...

Kiitos! Tsekkaapa nuita Suomussalmi-juttujani, niin löydät monta muutakin mukavaa matkakohdetta Kainuusta :)

Sininen huvimaja kirjoitti...

Minäkin muistan tämän teoksen lukion luokkaretkeltä monen vuoden takaa. Vaikuttava!

Aijai, lettuja ei kyllä voita mikään. Etenkään muurinpohjalettuja tai muuten retkellä/ulkona nautittuja lettuja... Mikähän siinä on, että ulkona ruoka maistuu niin paljon paremmalta...!

Pauska kirjoitti...

Hauskaa, että joku tekee luokkaretken pohjoiseenkin päin, yleensähän mennään isoihin etelän kaupunkeihin.

Hiljainen kansa on vaikuttava ja ihan ilmainen vielä :)

Letut on hyviä, tänään tehtiin 11 km:n vaellus ja huomattiin, että laavulla olisi ollut valmis valurautapannu. Oi kun olis ollu lettutaikina mukana.