perjantai 17. elokuuta 2012

Itä-Länsi Sotkamossa 2012

Vauhdikas syöksy ykköspesälle
Olen elämäni aikana käynyt varmaan kymmenessä Itä-Länsi -pelissä, joista unohtumattomimmat kokemukset olivat Helsingin olympiastadionilla ja Sotkamossa hiekkakentällä -90-luvulla. Helsinki jäi mieleen jo yksistään siksi, että olimme pesisseurani matkalla vuonna 1982  ja tehdä tempaisimme u-käännöksen keskellä Mannerheimintietä :D. Osallistuimme myös pesisväen marssiin Senaatintorilta stadionille ja meillä oli muutama armeijan käynyt mies porukassa ja he pitivät huolta siitä, että seuramme todellakin kulki tahdissa "vasen, vasen, vasen kaks kooolme!". Suuri osa marssi ihan miten sattuun, mutta me olimme suorissa riveissä ja saimme muutaman ihailevan kommentin kadun varrella seuraavilta ihmisiltä.

Itse pelissä tuli muistaaakseni useampi läpilyönti ja Lännen Jukka Peltoniemi oli aivan loistovedossa. Peli päättyi 10-10 ja stadionilla oli yli 13 000 katsojaa! Tunnelma oli todella hieno ja päivä oli aurinkoinen. Suosikkini Ilpo Kytösalmi ja Simo Snellman pelasivat tuossa ottelussa, samoin Hannu Litmanen ja kentän parhaana palkittu Risto Tuominen.

Sotkamon ottelu taas jäi ikävällä tavalla mieleen, sillä ottelun alkupuolella alkoi sataa vettä kuin saavista kaataen ja jonkun pelaajan piilolinssi hukkui. Pian kenttä lainehti aivan hurjasti ja syöksyessä miehet liukuivat lähemmäs kymmenen metriä, joten turvallisuussyistä (ja ihan järjelläkin ajatellen) tuomaristo keskeytti pelin.

Itä-Länsi -ottelussa Suomi jaetaan keskeltä pituussuunnassa kahtia ja (yleensä) joku tunnettu entinen pelaaja valitsee joukkueen kaikista alueensa seuroista. Tapana on valita vähintään yksi pelaaja kustakin seurasta.

Ostin jo kesän alussa liput otteluun, sillä Sotkamossa homma hoidetaan aina viimeisen päälle ja pesisleiriläiset täyttävät osan katsomosta, tällä kerralla kakkospuolen jatkeen ja pääkatsomo  myytiin loppuun jo hyvissä ajoin ennen ottelua, joten halusin olla varma siitä, että saamme paikat.


Kävimme syömässä Oulujärven kuha-annoksen röstiperunoiden ja kastikkeen kera kentän reunalla ennen peliä. Annos oli todella maukas ja vaihtelua ainaiselle makkaralle. Tarjolla oli monenmoista purtavaa jokaiseen makuun, tässä ottelussa oli panostettu yleisön viihtyvyyteen.



Olen aina katsonut pelit kolmospuolella ja tällä kertaa D-katsomoon ei voinut ostaa paikkalippua, mikä tarkoitti sitä, että olimme reilua tuntia aiemmin paikalla ja nippa nappa onnistuimme saamaan alariviltä istumapaikat tuttavamme ja hänen lastensa ja vanhempiensa vierestä. Pariskunta oli tullut  katsomaan peliä Suomussalmelta kuten mekin ja meillähän juttu luisti hienosti, sillä tunsimme heidän kaksi tytärtään.


Vip-teltta, jossa oli tarjoilua

Parhaiden palkintoja

Pesisleiriläisiä oli runsaasti paikalla kannustamassa kovaan ääneen

Lännen joukkue

Heikki Koskelo lauloi upeasti Nälkämaan laulun - ja taas silmät kostuivat

Legendat: 16 Itä-Lännen lukkarit Eino Kaakkolahti, Mauri Pyhälahti sekä Toni Kohonen
Oli hieno hetki nähdä legendaariset pelaajat esiintymässä yhdessä. Eino Kaakkolahti pelasi -50 - ja -60 -luvuilla ja isäni on kertonut hänen taidoistaan minulle. Pyhälahden olen nähnyt pelaavan monta kertaa.

Hyvinkään Tahko sai  Vimpeli-palkinnon
 Ennen ottelun alkua Hyvinkään Tahko sai Vimpeli-kiertopalkinnon, joka annetaan vuosittain  yhteisölle, yritykselle tai yksityiselle henkilölle, jonka katsotaan merkittävällä tavalla tukeneen tai tehneen työtä pesäpalloilun hyväksi. Pesäpalloliike halusi korostaa Tahkolle sitä myötätuntoa ja yhteisöllisyyttä, jolla tällaisenkin tapauksen yli mennään. Hyvinkään Tahko selvisi uskomattoman hienosti äärimmäisen vaikeasta kaudesta, kun toukokuun lopussa Topi Koistinen sai surmansa Hyvinkäällä tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa ja kaksi muuta pelaajaa haavoittui.

Monesti ottelut ovat olleet hyvin vähäjuoksuisia, koska katsojia on paljon ja heidät pitää suojata suojaverkoilla ja muun osan täyttävät erilaiset mainosaidat, mikä sinänsä on ihan typerää. Peli kärsii kovasti näistä aidoista. Tänä vuonna aidat eivätkä verkot pidätelleet, vaan kentällä nähtiin peräti kolme kunnaria! Ensimmäinen jakso oli täysin Idän hallussa, kun Sami Joukainen paukutteli menemään viimeisen tasoittavalla vuorolla kahden palon tilanteessa läpi kolmospuolelta ja kiersi kentän. Tätä ennen jokerina pelannut Jymyn Roope Korhonen oli lyönyt kumuralla juoksun. Kumuralyönti on lyönti, joka menee takakentälle ja pomppaa kierteen takia korkealle, joskus jopa kopparin eli takakenttäpelaajan ylitse. Lyönti on aika vaikea lyödä, sillä se menee helposti kopiksi.  Länsi oli ekalla jaksolla ihan hukassa ja joukkue sai miehen kolmoselle vain muutaman kerran ja niistäkin yksi oli, kun Antti Kuusisto juoksi kunnarin. Tuplajuoksua hän ei pystynyt tekemään. Ekassa vuoroparissa Jimi Heikkinen pelehti taskussaan olleella tennispallolla yrittäen irrottaa pelaajan kakkoselta. Tuomari puuttui kuitenkin peliin.

Yksi suosikkipelaajistani, uskomattoman taitava ja monipuolinen Jani

Kaksi suosikkiani Roope ja entinen oppilaani Riku

Kunnarin tekijä kiittää yleisöä kannustuksesta

Tupa täynnä

Paloi



Vettä vihmoi pariin otteeseen, mutta onneksi ei sen pahemmin: Toiselle jaksolle Länsi oli terästäytynyt ja vei peliä mielin määrin. Eka vuorossa paukutettiin peräti viisi juoksua ja kesti iäisyyden, ennen kuin Itä sai tehtyä kolme paloa. Lännen miehet löivät neljättä kierrosta. Itä pääsi vielä peliin mukaan, mutta jakso päättyi 5-10 ja edessä oli supervuoro. Omalla vuorollaan Itä jatkoi nyhjäystään eikä saanut mitään aikaan. Lännen vuoro alkoi samanlaisella tupeltamisella ja pian taululla oli kaksi paloa, kunnes jokerina pelannut Jere Dahlström tempaisi läpilyönnin kolmosjatkeelta ja peli oli selvä ja Lännen juhlat alkoivat.
Pelin tunnelma oli todella hieno. Tenavaleiriläiset kannustivat innokkaasti omia joukkueitaan, yleisö teki aaltoja ja pelissä nähtiin paljon hienoja suorituksia. Juoksuja tuli peräti 24, joten niistä saimme nauttia oikein kunnolla.

Jymy järjesti myös kaksi iltatapahtumaa, joissa esiintyivät mm. Eput, Pariisin kevät, PMMP ja Matti Nykänen. Yleisöä kaikissa peleissä oli yli 14 000, mutta siltikään järjestäjät eivät pääseet omilleen. Tapahtuma toi runsaasti julkisuutta Sotkamolle ja Kainuulle ja paljon asiakkaita paikallisille yrityksille.




 Ottelun jälkeen kävimme syömässä Messissä ja läksimme ajelemaan kotiin vatsat täynnä. Ihmisiä oli kuulemma ollut aivan hurjasti syömässä isossa ruokateltassa.


Salaattipöytä- ja ruokavene - aika veikeä keksintö!
Ensi vuonna pelataan Hyvinkäällä 12.-14.7.


Sannnu - tervetuloa blogini lukijaksi :)

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Olen katsonut Itä-Lännen monet kerrat telkkarista. Kyllä siinä on oma tunnelmansa. Olisi mahtava nähdä myös livenä.

Mua on alkanut ihmetyttää miksi Suomessa ei kisojen alussa lauleta Maamme-laulua. Täällä ei tarvitse olla kummoiset koitokset, kun kansallislaulu lauletaan. Kyllä se tuo juhlavuutta.

Pauska kirjoitti...

Olen monta kertaa laulanut Maamme-laulun Itä-Lännessä, Kainuussa laulettiin Nälkämaan laulu, joka on maakuntalauluista lauletuin, eikä ihme, niin kaunis sävel ja koskettavat sanat siinä on.

Johanna kirjoitti...

Jaahas, olen iloisesti tässä asiassa väärässä :)

Kyllä kansallislaulu luo juhlan tunnun. Ei sen puoleen, Finlandia se vasta hersyttääkin.

Pauska kirjoitti...

:) teillä päin lauluja lauletaan varmaan enemmältikin, mutta pikku hiljaa tuo mukava tapa leviää tänne Pohjolaankin.