sunnuntai 19. elokuuta 2012

Sukujuhlissa

 
Tämä on peräti 200. julkaisemani juttu ja mikäs sen paremmin sopii aiheeksi kuin sukujuhlat :D.

Meillä oli äitini puolen sukujuhlat elokuun alussa Vantaalla serkkuni kotona ja paikalle saatiin kaikki serkut - myös Ranskassa asuva Tupu sekä kaksi tätiä ja "sukkuun sekkaantuneita" miniöitä ja vävyjä, serkkujen lapsia ja yhden tyttöystävä. Porukkaa oli kolmisenkymmentä ja meillä oli ihan mahdottoman mukava päivä. Suomen lippu oli nostettu salkoon juhlan kunniaksi. Isäntäväki oli nähnyt aivan hirmuisesti vaivaa. Pihalla oli katokset sateen varalta ja kolme pöytää, jonka ääreen kaikki mahtuivat istumaan. Onneksi sää oli aurinkoinen ja lämmin, mikä osaltaan vielä nosti juhlatunnelmaa.




 Aamupäivällä kävimme juhlimassa kälyni synttäreitä Helsingin keskustassa. Meitä oli kahdeksan henkeä ja söimme maukasta ruokaa thaimaalaisessa ravintolassa ja juttelimme mukavia. Lahjaksi annoimme ison pyyhkeen, johon olin itse neulonut pitsit.

Iltapäivän ja illan vietimme sukujuhlissa. Saapuessamme paikalle kuulin veljeni soittelevan baritonillaan mukavia sävelmiä ja tarjolla oli heti kahvit. Titta lapsineen oli leiponut uskomattoman hyviä mokkapaloja, Anne  maukkaita muffinsseja, joissa oli suklaata sisällä ja Olli herkullisia pullia. Aloitimme juhlat kahdella valmistamallani leikillä Toinen oli nimibingo, jossa jokainen kirjasi sukulaisten nimiä tyhjään bingoruudukkoon ja nuorin paikallaolija nosteli nimilappuja. Bingon sai ensimmäisenä sukumme vanhin, joka sai valita haluamansa palkinnon. Seuraavaksi jaoin laput, joihin olin koonnut erilaisia asioita. Tehtävänä oli löytää yksi henkilö, joka on tehnyt kyseistä asiaa ja kunkin nimen sai kirjoittaa vain yhden kerran. Otin sellaisia kuin
- syntynyt tammikuussa (ei kukaan!)
- on ratsastanut
- on syönyt hampurilaisen tällä viikolla
- osaa soittaa kitaraa tai viulua
- tietää minkävärinen on Laa-Laa
- on käynyt Kroatiassa
- hänellä on vähintään kolme sisarusta
- omistaa jotain Louis Vuittonia (ei kukaan)
- osaa tanssia polkkaa
- pitää piilolinssejä
- on opiskellut filosofiaa

Voittajaksi selviytyi serkkuni Helena, joka sai selville, että kukaan meistä ei ollut syntynyt tammikuussa eikä kenelläkään ollut mitään Vuittonin tuotetta. Naureskelimmekin, että ensi kerralla joku varmaan on sellaisen hommannut - tai sukuni tuntien - ei kukaan ole kehannut sitä tehdä :). Kävimme tulokset läpi, niin että kaikki, jotka olivat kyseistä asiaa tehneet, nostivat kätensä ylös.

 Tämän jälkeen söimme aterian, joka oli tilattu läheisestä pitopalvelusta. Jokainen sai valita broilerista, lohesta ja possusta ja tarjolla oli tekemiäni pyöröjä, salaatteja ja juomia. Vähän harmittaa, ettei minulla ole yhtään kuvaa ruokapöydistä :-(.  Syönnin jälkeen laulaa tempaisimme muutaman yhteislaulun, joiksi valitsin Karjala-teemaisia lauluja. Karjalan kunnailla ja Suomessa olen minä syntynyt olivat ekoina ohjelmassa ja tietysti Heili Karjalasta, joka kajahti komeasti naapureidenkin iloksi. Veljeni soitti basso-osuudet ja antoi biisille kunnon potkun, minä soitin huilulla melodiaa ja mieheni säesti kitaralla. Meillä on  suvussa paljon hyviä laulajia, joten laulu soi kyllä komeasti!

 

Tätini kertoivat sukumme historiasta ja heillä oli kuviakin. En ennen ollut nähnytkään kuvaa talosta, jossa äitini on lapsena asunut. Kertomus oli monin paikoin erittäin liikuttava ja silmät kostuivat monta kertaa. Elämä ei aina ole ollut helppoa: samassa talossa on asunut monta sukupolvea ja miniän elo on saattanut olla hyvinkin haastavaa anopin kanssa samoissa oloissa. Kuulimme myös kirjoituksia ja päiväkirjamerkintöjä, jotka olivat erittäin mielenkiintoisia. Tätini kertoi, että morsiamelle pidettiin läksiäiset ja häät pidettiin sitten sulhasen kotona ja molemmat juhlat kestivät monta päivää.


Tämän jälkeen seurustelimme, katselimme vanhoja valokuvia. Joissakin oli serkkujamme lapsena. Juhliin oli myös tuotu ukin ja mummon vieraskirja, josta löysin monta kirjoittamaani tekstiä, myös sen kun nuorenaparina ensimmäisen kerran kävimme mummolassa vuonna -90. Leikimme myös lasten kanssa. Pelasimme sulkapalloa neljästään ja heitimme tikkaa darts-tyyliin kolmella tikalla. Lapset kävivät uimassa uima-altaassa. Serkkuni mies piti kauniin kiitospuheen. Soitimme ja lauloimme vielä lisääkin pienemmillä kokoonpanoilla. Siskontyttäreni Lotta esitti kaksi ihanaa tanssia, jotka hän on esittänyt tanssikoulussaan ja hurmasi niillä kaikki katselleet :). Musiikin tempaisin kännykästäni, tosin se kuului aika hiljaisella. Serkunpoika oli käynyt suvun kotipaikalla Karjalassa ja katsoin läppäriltä hänen valokuvansa. Taloa ei enää ollut ja tiekin oli paikoitellen ihan kamalassa kunnossa, hyvä että heillä oli lapio mukana, sillä sitä tarvittiin ihan oikeasti!


Kummityttöni Lotta pelasi sulista

Iltapalaksi oli leipomiani karjalanpiiraita sekä tätini tekemiä ihania pyöröjä. Serkkuni oli tehnyt salaatin. Tarjolla oli myös ranskalaista oliivitahnaa, joka on älyttömän herkullista. Pöydät notkuivat ja makkaraakin paistettiin. Päivä oli erittäin onnistunut ja illan lopussa oli keskusteltu siitä, että tapaisimme vuosittain, mikä on aivan loistava idea. Ainoa kehittämisen paikka taisi olla tarjoiluissa, sillä ruokaa oli aivan valtavasti ja ensi kerralla täytyy sopia hieman tarkemmin, millaisia määriä sitä tuodaan. No ruokavuori sinänsä ei ole kovin suuri yllätys, sillä karjalaiseen tapaan ruokaa pitää olla eikä se saa loppua kesken ja totta kai halusimme omalta osaltamme osallistua järjestelyihin :).

Kiitos kaikille osallistujille, oli aivan mahtavaa, että niin moni pääsi paikalle ja oli mukava touhuta yhdessä ja vaihtaa kuulumisia. Toivottavasti ensi vuonna saamme kaikki serkut paikalle sekä mahdollisimman paljon heidän lapsiaan ja suvun vanhinta polvea, joka kyllä edelleenkin näytti hyvin nuorekkkaalta! Ensi kerralla taijamme nähä Savon sydämessä Kuopiossa!




4 kommenttia:

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Olipas mukava tapaaminen. Ihailen tässä etenkin rentoutta ja vapautta. Puuttuvat pönäkät juhlapuheet ja puuduttavat esitelmät. Kuulosti siis ihan oikealta perhejuhlalta!

Pauska kirjoitti...

Tunnelma oli kyllä rento, esitelmä ei ollut lainkaan puuduttava. Meiltä kysyttiin, haluammeko kuulla lisää vai joko täti lopettaa ja me halusimme lisää :)

signooraliia kirjoitti...

Hei Pauska, tämä olikin hauska kertomus, ja hauska on ollut tapaamisennekin. Toivottavasti moni sukutapaamisia suunnitteleva käy lukemassa tämän ja saa monta kivaa vinkkiä! Niinkuin anoppini sanoi "veri on vettä sakeampaa", yhteinen historia (jopa sukutalon kuvan kera) varmasti lähentää.

Pauska kirjoitti...

Kiitos, no sepäs olisi kieltämättä mukavaa. Itsekin googlettelin jonkin aikaa, mutta päädyin sitten näihin töissä käyttämiini juttuihin, jotka kyllä tekivät heti rennon ilmapiirin. Joku paikka, jossa voi olla yötä (koirien kera, sillä niitä on yhdellä sun toisella) olisi suunnitemissa ensi vuodeksi. Yritin jokunen vuosi sitten saada serkkutapaamista koolle, mutta se kariutui johonkin. Luulenpa, että meille tämä tulee jatkossa olemaan Suomussalmi Rockin ohella yksi kesän kohokohdista :).