tiistai 22. tammikuuta 2013

Kristina från Duvemåla

Olimme joulukuussa paikallisen OAY:n järjestämällä matkalla katsomassa Abba-miesten musikaalin Kristina från Duvemåla. Odotin kovasti esitystä, sillä luin Vilhelm Mobergin Utvandrarna-romaanin appron kirjallisuuskurssilla n. 25 vuotta sitten ja siitä innostuneena koko romaanisarjan på svenska förstås. Myöhemmin luin kirjat suomeksi. Tykkäsin kovasti Mobergin kirjoitustyylistä ja kirjaa oli helppo lukea. Sanasto oli paikoitellen vanhanaikaista, esimerkiksi naisesta käytettiin sanaa fruntimmer.



Meille myytiin paikat "parhailta paikoilta", jotka meidän kohdallamme osoittautuivat kolmannen parven taaimmaisen rivin paikoiksi. Pikkuisen pisti kyllä vihaksi, sillä edessä oli kaide ja näkymä lavalle oli rajoittunut. No sainpahan tilaisuuden kuvata Svenska Teaternin komeaa kattoa lähietäisyydeltä...Toki valitin paikoista ja korvaukseksi tarjottiin mahdollisuutta nähdä näytelmä uudelleen permantopaikoilta 20 eurolla. Jätimme tarjouksen käyttämättä, koska jäljellä oli enää lippuja viikolla oleviin esityksiin enkä kokenut musikaalia niin mahtavaksi, että olisin se uudelleen halunnut katsoa. Meiltä on kuitenkin matkaa sen 120 km Helsinkiin suuntaansa.

Svenska Teaternin katto

Lisää upeita kattomaalauksia
 Musikaalissa oli hieno ja kekseliäs lavastus sekä kivat puvut. Ihmisten koti kuvattiin laittamalla liina tai matto näyttämölle. Laivamatka Amerikkaan oli hienosti toteutettu, samoin kuin matkat Amerikassa. Viljapelto ja sen näppärä tekninen toteutus oli myös hieno idea.

Musiikki itsessään ei ollut kovinkaan merkillistä, vain muutama laulu jäi mieleen. Parhaimpana pidin sävelmiä "Guldet blev till" sand sekä "Du måste finnas". Esiintyjät hoitivat osansa hienosti, Maria Ylipää oli upea samoin kuin roolinsa jo Ruotsissa aiemmin esittänyt Robert Noack.

Itse juonihan on paikoitellen hyvinkin synkeä. Kristiinan osaa ei käy kadehtiminen, sillä alituiset raskaudet koettelevat hänen terveyttään kovasti. Mielestäni esitys oli liian pitkä, juonta olisi voinut hieman karsia ja tanssiesitykset olivat välillä vähän turhia.  Lauluissa sanoista oli välillä vaikea saada selvää, pystyin seuraamaan helposti puheosuuksia ja miehenikin pysyi suurin piirtein kärryllä lukioruotsillaan. Näytökseen on saatavana tekstityskoneita, joita oli lähiympäristössä useammallakin ihmisellä. Huomasin kuitenkin, että monet vain tuijottivat tekstiä ja kyllähän siinä se esitys väkisinkin kärsii, joten itse en tekstityskonetta ottaisi, vaan tutustuisin juoneen etukäteen vaikka lukemalla kirjan Invandrarna. Kirjan ensimmäinen osa käsiteltiin ylimalkaisimmin ja tapahtumat painottuivat Amerikan-matkaan sekä elämään siellä. Suosittelen kyllä näytelmän katsomista, vaikka lippujen hinnat ovatkin aika korkeat. Väliajalla voi nauttia näytelmää varten suunniteltua omenapiirakkaa vanilijakastikkeen kera.

13 kommenttia:

signooraliia kirjoitti...

Kiva kuulla kokemuksesi! Sinä varmasti osaat nähdä musiikin ammattilaisen silmin, sehän kuitenkin musikaalissa on toinen puoli kokonaisuutta.

Minä pidin Mobergin Maastamuuttajista, sekä kirjasta että elokuvasta, paljon. Niin paljon, että kirjan ihmiskohtaloita ajatellen minusta tuntui vähän hävyttömältä tehdä niistä kevyt musikaali. Mutta ehkä olen väärässä, ja tieetysti hyvin paljon riippuu myös toteutustavasta.

Pauska kirjoitti...

En ihan niin ammattilainen ole, mutta jotain ymmärrän kuitenkin :). Elokuvaa en ole nähnyt, se olisikin mukava nähdä. Kyllä tässä kävi hyvin ilmi Kristinan elämän raadollisuus ja raskaudet jne. eikä kyynelkään ollut kaukana. Rekommenderar :)

Sininen huvimaja kirjoitti...

Voih, sydämeni itkee tästä kommentista: "Musiikki itsessään ei ollut kovinkaan merkillistä..." :D Minusta B&B ovat taas hienosti ottaneet vaikutteita ruotsalaisesta kansanmusiikista ja sekoittaneet modernimpaan musikaali- ja pop&rock-sävelmaailmaan, joka mielestäni sopii toisaalta historialliseen tarinaan, toisaalta 2000-luvun teatterilavalle. Esim. Ljusa kvällar om våren on mielestäni yksi kauneimmista kappaileista ikinä <3

Esitystähän on jo kursittu kasaan alkuperäisestä: mm. kohtauksia on yhdistetty ja muutama laulu on tippunut pois. Itse olisin siis ollut valmis katsomaan pidempääkin... Scenografiasta pidin myös todella paljon; tässä todellakin less was more. Tarina on niin sydäntäraastava, että pelkistetty kulissi toimi tässä uskomattoman hyvin. Oli myös ihana kuulla kaunista suomenruotsia laulettuna, ja erityisesti olin tyytyväinen Maria Ylipään roolisuoritukseen: minusta tuli heti fani, vaikka alunperin hieman epäilin hänen yltävän Helen Sjöholmin suoritukseen. Nyt taas Helen kuulostaa niiiin teennäiseltä... Mariassa on sellaista alkuvoimaa, jota kuvittelen tarinan Kristinallakin olleen.

Minua häiritsi oikeastaan vain tietyt maneerit, joita Robertia näyttelevällä Oskarilla oli. Mielestäni Robertista oli tehty jotenkin liian naivi ja melkeinpä hieman jälkeenjäänyt...! Hienosti Oskar silti lauloi :) (hauska yhteensattuma muuten, että Karl-Oskaria näyttelee Robert ja Robertia Oskar...!)

Toivon, että pääsen vielä keväällä katsomaan Kristiinan uudestaan, niin suuren vaikutuksen tämä suomalainen versiomme minuun teki! :)

Life with Satu kirjoitti...

Hienoa lukea kokemuksia tästä! Minulle on tätä suosiltetukin, mutta kun pelkään jääväni tuijottamaan nimen omaan sitä tekstilaitetta. Puhun ruotsia hyvin rajoittuneesti ja sen takia tämä on jäänyt katsomatta. Viimeksi maanantainta taisi esimieheni (joka harrastaa teatteria kuten minäkin) kysyä, että joko olen käynyt katsomassa. Houkuttaisi, mutta kielitaidon puute mietityttää.

Pauska kirjoitti...

Kiitos hienosta analyysista kaima :). Rehellisyyden nimissä arviooni ei voinut olla vaikuttamatta se tosiasia, että odotin näytelmää kovasti ja meille oli luvattu "parhaat paikat", jotka vaihtuivat salin huonoimmiksi paikoiksi. Piippuhyllyn takariviltä ei ollut toivoakaan nähdä lavalle ja meikeläisen näöllä sitäkin huonommin, joten ärsytys oli kyllä todella suuri siitä hetkestä lähtien, kun lipun kouraani sain. Musiikki ei minua kauheasti puhutellut, välillä oli ihan kivoja teemoja, mutta ei kyllä samalla lailla mieleen painuvia kuin esimerkiksi Rodgersin, Loewen tai Kálmánin teoksissa, joissa kappale jää kertakuulemalla päähän. Mamma Mian musiikista tykkäsin enemmän, toki kappaleetkin olivat tuttuja ja osasin suurimman osan niiden kertseistä ulkoa. Muistaakseni Sinun istumapaikkasi oli permannolla aika alkupäässä, joten näit taatusti paremmin ja tunnelmakin oli intensiivisempi.

Pauska kirjoitti...

En näkisi kielitaitoa kynnyskysymyksenä, mutta tutustuisin synopsikseen hyvin ja lukisin vaikka Invandrarna tai Utvandrarna (suomenkielinen nimi ei nyt tule päähäni), ehkä Maastamuuttajat? Tekstityslaitteita on rajallinen määrä ja jos sellaisen meinaa saada, niin pitää olla varmaan tuntia ennen teatterilla, meidän porukka tuli puolisen tuntia ennen ja kaikki laitteet olivat jo menneet muille. Laitehan on ilmainen.

Jag tror nog att du kommer att klara dej fint :)

Pauska kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=Rzy77C52LRs
Tässä linkki kappaleeseen ja tässä sanat, kyllähän tuo ihan kiva on kieltämättä :)
KRISTINA
Far och mor i grinden då jag kom och tog farväl
Bilden av dem bär jag i mitt hjärta och i min själ
Varje natt far jag tillbaka och vägen blir allt längre till
Landet Långt Bort och Längesen
där vi viskade förtroligt i skymningen
på bänken invid törnrossnåren
ljusa kvällar om våren

Sorgen som jag känner, den kan ingen här förstå
Herre, ta mig åter, låt mig se det jag saknar så
I min tanke far jag ständigt tillbaka men jag når aldrig
Landet Lånt Bort och Längesen
När vi gick så tätt tillsammans i skymningen
som festfolk under ungdomsåren
ljusa kvällar om våren

KARL OSKAR
Om du vill att Gud ska flytta dig tillbaka till Sverige
ja, då sträcker jag ut handen, håller kvar dig hos mig

KRISTINA
Så du hörde vad jag bad om!

KARL OSKAR
Jag har frågat mig länge
vad du saknar och nu vet jag att du längtar tillbaks
Jag har spart nånting, som jag vill du ska se

KRISTINA
Längtar aldrig du liksom jag
efter vårt gamla hem..

BÅDA
..och våra kära

KARL OSKAR
Någon gång kan det hända
men de här får mig att minnas varför vi gav oss av

KRISTINA
Annas gamla känga..

KARL OSKAR
Våra barn ska tacka oss två en gång, Kristina,
för att vi tordes flytta

KRISTINA
Du menar det?

KARL OSKAR
Jag har ett förslag som jag tror kan trösta dej lite grand
Jag tänkte be att din far skickar hit
några kärnor från apeln där hemmavid
Här kan du sedan plantera ett träd
Det blir din egen apel

KRISTINA
Vår barn ska aldrig känna längtans vånda och ve
Inga klara syner från mitt förgångna ska de se
De ska aldrig fråga sig om det knoppas eller blommar i
Landet Långt Bort och Längesen
inte höra ljudet av skratt i skymningen
som ekon ifrån barndomsåren
ljusa kvällar om våren..
ljusa kvällar om våren..

Sininen huvimaja kirjoitti...

Meillä oli kyllä tosi hyvät paikat keskellä parkettia, joten kokemus oli varmasti mieluisampi. Ja kun suurin osa kappaleistakin oli tuttuja jo ennestään, niin tiesin, missä kohtaa kaivaa nenäliinat esiin ;)

Meinaatko muuten mennä katsomaan Les Mis-leffan? Vähän jännittää, mitä Hollywood tarinalle on tehnyt, mutta silti odotan jo elokuvaa!

Sininen huvimaja kirjoitti...

Mene Dahlia ihmeessä katsomaan! Netistäkin löytää tarinan pääpiirteet, joten jo pienellä valmistautumisella pysyt varmasti mukana. Ihan joka sanaahan musikaalissa ei edes tarvi ymmärtää :)

Pauska kirjoitti...

No ilmankos, ainahan se on parempi, jos ja kun tuntee kappaleet. Tarkoitatko Les Miserables'ia? En tiennytkään, että se on kuvattu. Just aloitin sen lyhennelmää lukea ranskaksi, joten voisi olla kiva kokemus. Musikaaleista puheenollen ehdoton lempparini on Garoun ja kumppaneiden Belle, joka on yksi hienoimmista kappaleista :).

Kiitos vielä tuosta elokuvavinkistä!

Pauska kirjoitti...

Samaa mieltä :)

Elina kirjoitti...

Minua liikuttivat kirjoissa ne omenapuun siemenet.

Pauska kirjoitti...

Aivan, tärkeä symboli :)