Vesijuoksemassa

Vesijuoksuvyö

Olen pari kertaa käynyt Nastolan terveysliikunnan järjestämässä vesijuoksussa ja tykästyin lajiin jo heti ensimmäisellä kerralla.

Vesijuoksu voi kuulostaa naurettavalta, mitäpä sitä nyt vedessä juoksemaan, kun tielläkin voi askeltaa. Laji on kuitenkin älyttömän tehokas kokonaisvaltainen liikuttaja ja täytyy sanoa, että olen ollut ihan poikki kummankin kerran jälkeen.

Ohjaus sisältyy 20 euron arvoiseen kausikorttiin, tämän lisäksi maksetaan 3,5 euron uimahallimaksu ja euron vyön vuokra. Ostin eilen uimalakin, jotta pitkät hiukseni eivät kastu ja lakki näkyikin olevan naapurimme firman hyvänlaatuinen päähine. Ostin häneltä jo aikaisemmin kunnon uimapuvun. Andrein yritys Swimpak tuo maahan Mad Waven uintitarvikkeita, mieheni osti häneltä uimalasit vahvuudella ja ne maksoivat vain muutaman kympin!

Uimavalvoja kiristää vyön tosi tiukalle, koska muuten se nousee kainaloihin. Wikipedia kertoo seuraavaa : "Vesijuoksu soveltuu erityisesti alaraajojen nivelkivuista kärsiville, niska- ja selkäkipuja poteville, ylipainoisille, vammaisille, pitkäaikaissairaille, ikääntyneille ja lapsille, avantouimareiden kesäharjoitteluun, monenlaisille kuntoutujille sekä urheilijoille peruskuntoharjoitteluun ja korvaavaan harjoitteluun. Useimmiten vesijuoksu sopii uintia paremmin niska- ja hartiaseudun jännityksen vaivaamille, koska monet eivät hallitse oikeita uintitekniikoita." Allekirjoitan tämän kaiken :).

Vesijuoksussa edettävä matka ei ole pääasia, sillä periaatteessa vettä voi polkea ihan paikallaankin. Kierrämme allasta kahdella radalla päästä päähän ja tunne on sangen hupaisa, kun yrittää päästä eteenpäin ja vastaantuleva tekee pientä aallokkoa ja tuntuu, että itse ei millään etene.

Ekalla kerralla teimme järjettömän tehokkaita vatsalihasliikkeitä muovisen sankon kannen avulla. Otimme laitatuesta kiinni ja laitoimme kannen altaan reunaa vasten ja liikuttelimme sitä i- ja v-kirjaimen mallisesti pitkin reunaa. Kolmannella kerralla vatsalihakseni huusivat hallelujaa eivätkä pystyneet enää minkäänlaiseen suoritukseen. Minullahan on skolioosi ja en sen takia pysty tekemään perinteisiä vatsalihasliikkeitä selälläni maaten, koska en pääse suoraan ylös rangassani olevan mutkan takia. Niinpä tämä vaihtoehto oli minulle sopiva, mutta niin rankka :).

Vedessä voi edetä juoksemisen lisäksi yllättävän monella tavalla kuten harppoen, hiihtäen ja tasahypyin, joka on myös aika vaativaa. Eilen teimme liikettä, jossa ensin mentiin selälleen ja sitten jalkojen ja vatsalihasten avulla käännyttiin mahalleen. Rankka liike tämäkin ja jälleen kerran vanha sananlasku "työ tekijäänsä opettaa" kävi toteeen, sillä pienellä harjoittelulla löysin käsille oikean liikeradan, jolloin tämäkin kääntyily sujui näppärämmin. Muutaman kerran olen ollut mukana vesijumpassa ja siellä lötköpötköt antoivat hurjan vastuksen ja jumppa oli todella monipuolinen.

Voin suositella vesijuoksua kaikille, kannattaa kuitenkin ottaa selvää, mitä vedessä tekee ja hyvä olisi, jos olisi joku lajin osaava ohjaamassa. Saatavana on myös käsineitä ja jalkineita, jotka osaltaan lisäävät veden vastusta.