Läksimme juusti kotimatkalle Hartwall-areenalta, jossa olimme katsomassa ystäväperheen kanssa hienoa ja upeaa Alegria-esitystä. Alegria on espanjaa ja tarkoittaa iloa ja onnea. Show on luotu Kanadassa 1994 ja sen on nähnyt yli 10 miljoonaa ihmistä ympäri maailmaa. Siinä on jonkinlainen sirkusteema ja monessa kohtaa on nähtävissä kaksijakoisuutta - on valkoinen ja musta laulaja, hyviä ja pahoja hahmoja. Sirkustirehtöörimäinen Fleur vie katsojan Alegria-maailmaan, jossa on eräänlainen kupoli. Muita hahmoja ovat mm. klovnit, jotka hauskuuttavat yleisöä monella eri tavalla ja useaan otteeseen, enkelit, Bronxit, nymfit, erilaiset linnut ja Tamir ja Pikku Tamir.
Esitys koostuu monenlaisista akrobaattisista, notkeus-, taito- ja sirkusnumeroista, jotka saavat välillä haukkomaan henkeä. Yhtä numeroa en aivan oivaltanut, siinä oli sellainen iso sinivalkea tausta, jossa oli reikä, olisikohan se ollut nimeltään Lumimyrsky.
Alussa oli hauska hevosnumero. Trapetsitaiteilua saimme ihailla parikin kertaa. Ohjelmanumero on vaikuttava ja paikan päällä nähtynä välillä suorastaan hirvitti. Telkkarin välityksellä ei saa käsitystä vauhdista. Yhdessä hypyssä ote ei aivan onnistunut ja hyppääjä putosi allaolevaan verkkoon.
Selkävaivaisena teki ihan pahaa katsoa notkeusakrobaatteja, jotka vaikuttivat aivan selkärangattomilta, miten joku voi saadakin itsensä niin solmuun ja kaksin kerroin kuin he? Alaluokilla pystyin minäkin siltakaatoon ennen sairastumistani, nämä suurin piirtein taittoivat itsensä kahtia.
Pidin myös musiikista, laulut olivat suurimmaksi osaksi kauniita ja orkesteri soitti hienosti. Ääni tuli liian lujaa, joten korvatulpat ovat tarpeen, niitä onneksi myytiin paikan päällä, jos omat unohtuivat kotiin.
Tulinumero oli myös vaikuttava, samoin ns. Venäläinen numero, jossa miehet taiteilijat ja pomppivat joustavien riukujen päällä. Yksi mies kieppui ison metallisen renkaan kanssa ja toinen oli voimamies ja väänteli itseään mitä ihmeellisimpiin asentoihin käsillään seisten kahden tuen varassa.
Yleisön joukosta bongasin Kurkelan Johannan ja Tuomaksen, jotka kulkivat edellämme. Näyttämö vei ison tilan ja yleisölle oli tavallista pienempi tila, vertaan nyt Mamma Miaan ja Michael Jacksonin CdS:n esitykseen. Näkymä lavalle oli hyvä, ehdottomasti hyvä ratkaisu! Yleisökin pääsi osallistumaan useammankin kerran esitykseen.
Suosittelen lämpimästi, Helsingissä on vielä muutama esitys ja ensi viikolla Alegria on nähtävillä Turussa. Hauskaa oli myös se, kun vieruskaverini Even heilunut maitohammas tarttui karkkiin ja irtosi :). Lapsena yksi hampaistani jäi samalla tavalla kii toffeekarkkiin mummolassa.
Alegria oli minulle sillä tavalla tuttu, että Voila-sarjan viimeisessä kirjassa esiteltiin suomalainen tyttö, joka oli mukana kiertueella esiintymässä. Pitääkin lukaista tuo kappale uudestaan.
Turvallisuussyistä ei saanut kuvata, youtubesta löytyy pätkiä Alegriasta.
2 kommenttia:
Voi, on varmaan ollut elämys. Ja mä luulen, että kyllä nämä akrobaatit vanhempina siitä notkeudestaan saavat kalliin hinnan maksaa.
Aurinkoista viikonloppua sinne!
Hieno oli ja taiteellinen pläjäys monella tavalla, ranskaakin kuuli vähän quebecinmurteella :). Kiitos samoin sinne mukavaa viikonloppua! Leivoin just ja mieheni puoliyllärisynttärit pyörähtää iltapäivällä käyntiin, joten kiva viikonloppu on tulossa!
Lähetä kommentti