perjantai 8. maaliskuuta 2013

Haaste: Pauska 25-vuotiaana

Vastasin jokunen aika sitten Mapsin  blogissa haasteeseen, jossa pitää kertoa itsestään senikäisenä kuin haasteen antaja haluaa. Sain Mapsilta iän 25 ja pienen laskutoimituksen jälkeen hyppään nyt vuoteen 1991. Päiväkirjassani on tuolta vuodelta vain kaksi merkintää, joten piti kaivaa opintokirja esiin. Valokuviakaan en albumeista sen ihmeemmin löytänyt, harmi kyllä. Emme ole siis kuvanneet tuona vuonna juuri ollenkaan mitään :-(.

Kun olin 25


 Asuin
Iki-ihanassa Kortepohjan opiskelijakylässä Jyväskylässä niin monen muun opiskelijan tavalla yhdessä aviomieheni kanssa. Saimme tämän perheyksiön jonkin aikaa häittemme jälkeen vuotta aiemmin. Asunto oli A801, jos oikein muistan, ylin kerros ja kulmahuoneisto. Meillä oli 29 neliön huoneessa anopilta lahjaksi saatu arkkupakastin, vesisänky ja pari kirjoituspöytää, telkkari ja darts-tikkataulu, kosketinsoitin ja erinäinen määrä instrumentteja ja pieni neliraitastudiokin. Telkkarin, mikroaaltouunin ja videot olin hankkinut jo aiempien kesätöiden tuloilla. Miehelläni taas oli auto ja stereot. En löytänyt tuon parempaa kuvaa asunnostamme, kaikissa muissa kuvissa oli joku kaveri, joten niitä ei oikein voi käyttää. Veikkaan lisäksi, että tämä on otettu jo vuonna -90 kalustuksestä päätellen.


 
Olin
Olin ollut rouva Järvelänä jo reilun vuoden ja opiskelin Jyväskylässä kuudetta vuotta, vuosi oli vielä jäljellä. Olin onnellinen nuori ihminen, joka toivoi saavansa opintonsa päätökseen ja sitten löytävänsä työpaikan. Olin äärettömän rakastunut ihanaan mieheeni ja meillä oli hauskaa yhdessä.  Muistan sairastelleeni edellisenä syksynä ja alkuvuonna aika lailla. Kirjoitin myös graduani, jossa tutkin A-ruotsin kuuntelun avovastauksia sekä kuuntelun tekstiä eri menetelmin. Monet kurssikaverini olivat jo valmistuneet ja suurin osa ystävistä kaikonnut. Opiskelu täytti päivät ja illat. Taloudellisesti pärjäsimme kesätöiden, opinto- ja asuntotuen sekä sijaispalkkojen avulla ihan hyvin. Löysin päiväkirjastani vain kaksi merkintää tuona vuonna ja niiden mukaan olisin ollut aika yksinäinen kesällä Kortepohjassa tuona vuonna ja kaivannut seuraa. Ylioppilaskylässä oli aika meluisaa viikonloppuisin ja viikolla roskia tyhjennettiin neljältä ja kuski paukutteli metallisia roskislaatikoita ihan urakalla ja niinpä nukuinkin korvatulpat päässä :). Olin myös hoikka nainen, painoin reilut 60 kiloa. Kärsin monista noidannuolista ja selkäni oli välillä todella kipeä pitkään.


 Muistaakseni teimme tuona vuonna mieheni kuviksen erikoistumisopintoihin liittyen matkan Tukholmaan ja minäkin pääsin mukaan. Se oli upea reissu! Meille esiteltiin monenlaista taidetta ja arkkitehtuuria. Muistan hyvin nuo kivat housut, jotka minulla oli myös sinisinä. Takki on entiseltä kämppikseltäni lainattu. 


Tärkeintä elämässä oli
Saada opinnot päätökseen ja valmistua ammattiin, nauttia elämästä ja rakastaa :).



 
Työskentelin
Tein opetusharjoittelun eka osan syksyllä sekä ruotsin laudaturopintojen valinnaisia kursseja sekä ranskan cumun opintoja. Kasvatustieteen appron sain myös suoritettua tuona vuonna sekä valtionhallinnon harjoittelun. Olin  kesätöissä graduohjaajallani Kasvatustieteen tutkimuslaitoksella tutkimusassistenttina. Muutaman viikon jälkeen sain jännetuppitulehduksen, sillä tehtävänäni oli mustata Ruotsin valtakunnallisen kokeen tms. optisen lomakkeen heikosti täytettyjä mustauksia, jotta kone pystyisi ne lukemaan. Sijaisuuksia tein opetuksen lomassa, niitä Jyväskylässä oli tuolloin aika hyvin tarjolla. 
 

Näemmä olen valtionhallinnon harjoittelun lisäksi tehnyt laudatur-seminaarin ja ruotsin kielen murteiden jatkokurssin Norrlannin murteet (jaa-a aika heikot muistot siitäkin kurssista on). Tanskan jatkokurssi on sitten seuraavan vuoden juttuja ja muinaisruotsin opinnot olen tehnyt -89.
 





Halusin
Saada paperit käteen, vaikka siihen vielä vuosi menikin ja päästä työelämään. Olla ystävien kanssa ja viettää kivoja iltoja ja mukavia hetkiä kuten niin monina viikonloppuina aiemminkin. Voittaa toimintavuorokauden ja voitinkin sen ystävieni kanssa tuona vuonna. Se on yksi elämän hauskimmista tapahtumista, jossa kisataan eri lajeissa kuuden tai useamman hengen joukkueissa 24 tuntia. Legendaarisinta olivat yöllä listan mukaan etsittävät esineet, joista piti saada aamuksi kasaan niin monta kuin mahdollista. Suunnistuskilpailut olivat myös hauskoja. Voi niitä aikoja!

 
Pelkäsin
En muista, että olisin pelännyt mitään sen kummemmin. Rahaa opiskelijalla ei koskaan ole liikaa, mutta me pärjäsimme kuitenkin ihan hyvin, joten rahapulaakaan ei tarvinnut pelätä. Tuohon aikaan ei juurikaan matkusteltu ulkomaille. Kämppikseni Liikunnalta teki Havajille kurssimatkan. 



 
Nyt olen 46

Asun
Asun mukavassa meille riittävänkokoisessa Design-talon omakotitalossa taajamassa pienessä kylässä Nastolassa. Olen tyytyväinen tähän asumismuotoon, ei tarvitse olla varppeillaan jokaisesta äänestä, jotka koirat päästävät ja ne voi kätevästi laskea pihalle tarvittaessa. Onhan talossa tietenkin oma työnsä, mutta en vaihtaisi. Kesät vietämme asunto-osakeyhtiömuotoisessa pienehkössä kesäasunnossa Suomussalmella kylän liepeillä. Naapureina on liikehuoneisto ja yläkerran asukas viettää pääosat kesistään mökillään, joten saamme meuhkata sielläkin suhtrauhassa.
 


Olen
Edelleen peruspiirteiltäni aika lailla sama tyyppi kuin 25-vuotiaanakin, toki elämä on koulinut niin hyvässä kuin pahassakin. Kärsivällisyys ei koskaan ole ollut hyveeni, mutta sitä on ehkä pikkuisen oppinut vuosien myötä. Järjestelmällisyyttä opettelen yhä ja haaveilen paluumuutosta Kainuuseen tai Savoon oekeitten immeisten parriin. Olen onnellisesti naimisissa, mikä ei nykyaikana tunnu enää olevan mikään itsestäänselvyys, sen verran paljon ihmiset eroavat. Äkkipikaisuudesta en ole vieläkään päässyt täysin eroon. Painoa on tullut lisää vuosien myötä. Selkä kipuilee edelleenkin joka päivä, mutta Ainon erinomaisen fysioterapian ansiosta se pysyy kuitenkin kunnossa. Välillä kaipaan suuresti sosiaalista elämää, ystäviä tai kavereita, joiden luona voisi vain pistäytyä viikollakin. Onneksi viime vuosina on tullut vähän enemmän kyläpaikkoja ja sukulaisten kanssa ollaan myös oltu hieman enemmän yhteyksissä serkkutapaamisen jälkeen. Koirat ovat tulleet isona osana elämääni viimeisen 20 vuoden aikana. Niiden kasvattaminen on ollut antoisaa, mutta monesti on myös tullut pettymyksiä ja surun hetkiäkin. Olen tutustunut koirien kautta moneen ihanaan ihmiseen :).
 
 
Tärkeintä elämässä on

Kliseinen vastaus: terveys ja rakkaus, hyvät ystävät ja sosiaaliset suhteet. Olen onnekas, sillä olen saanut minulle maailman parhaimman aviomiehen, jota rakastan (yhä) aivan hurjasti. Olen onnekas, kun olen hänet saanut. Työpaikka takaa taloudellisen toimeentulon, ja opetusalalla pysyy suhtnuorekkaana ja ajan hermolla, kun saa työskennellä nuorten kanssa. Leipä ei ehkä ole niin leveä kuin monilla muilla akateemisesti koulutetuilla, mutta virassa työpaikkaa voi pitää varmana ja se on minulle tärkeää.
 
Työskentelen

Lahdessa lukiossa, jossa opiskelee aivan ihania nuoria, joista suurin osa hoitaa hommansa ajallaan mallikelpoisesti. Tapahtumat, kv-vaihdot ja juhlat tuovat kivaa vaihtelua arkiseen aherrukseen. Tällä hetkellä vedän Kielitivoli 2 -hanketta ja olen yksi maamme reilusta kymmenestä aluekoordinaattorista. Hanke on työllistänyt kovasti, mutta olen myös saanut kokemusta monesta uudesta asiasta,  koulutusta ja mikä parasta - uuden ihanan ystävän!


 
 
Haluan

Jaa-a, paluumuuttoajatus on vahvistunut viime vuosina yhä voimakkaammin, mutta muutto on helpommin sanottu kuin tehty. Haluan pysyä terveenä ja koitankin liikkua ja syödä suhtjärkevästi. Haluan matkustella, tavata ystäviäni ja sukulaisiani, saada uusia kokemuksia ja elämyksiä ja pitää hauskaa. Haluan pitkän yhteisen elämän mieheni kanssa. Haluan tavata lapsuudenajan kavereitani ja olenkin viritellyt tapaamisia viime vuosina aika monen kanssa. Juuret ovat tulleet yhä tärkeämmiksi minulle viime vuosina. Olen vahvasti savolainen ja itäsuomalainen.


 
Pelkään 
Läheisen ja terveyden menettämistä, koiratkin alkavat olla jo aika vanhoja ja väistämättä tulee eteen vielä ainakin neljästi se päivä, kun niistä pitää erota. Kolme kertaa sen surun on jo kohdannut ja se päivä ei ole mukava. 

Tähän haasteeseen kuulu se, että jos kommentoit, niin annan Sinulle vuoden, josta kirjoitat (jos siis ylipäätään blogia pidät) :) 

8 kommenttia:

Mapsi kirjoitti...

Kiitti kun vastasit, hauska lukea! Ihan repesin siitä teillä olleesta darts-taulusta, hih ;D
Eipä niitä aikoja tule juuri muisteltua, joten ihan kiva siinäkin mielessä muistella =)

Ulla kirjoitti...

Vet ärligt talat inte om jag vågar kommentera, har inga dagböcker kvar :)
Men det var härligt att läsa om ditt liv...måste få kommentera det :)

Pauska kirjoitti...

Missähän sekin darts-taulu nyt on, uudessa talossa sitä ei ole näkynyt :).

Pauska kirjoitti...

Bra att du vågade för du får ett lätt nummer - 19 :)

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Löysin ihanan, elämänmakuisen, blogisi jokin aika sitten. Kuinka? Haahuilin varmaankin lukemassa blogeja ja kommenttikenttiä :) Tarinoitasi on tosi mukava lukea! Terkut Antibesista, täälläkin luetaan blogiasi :) Terkuin Mia

Pauska kirjoitti...

Bonjour Mia!

Kiitos paljon viestistäsi, lienetkö jo löytänyt Nizza-kirjoitukseni, vietimme siellä hiihtolomaa lähistöllä asuvan serkkuni luona, Antibes'issa ei tällä kertaa pysähdytty, mutta seuraavalla kerralla taatusti.
Jos Sinulla on blogi, niin saat numeron 13 :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos Pauska! Kirjoitan itse asiassa BonBureau -nimiselle suomalaisuyritykselle blogia, käy kurkistamassa :) Aurinkoisin terkuin Mia

Pauska kirjoitti...

Mukava blogi Sinulla, pitääpä ruveta seuraamaan :)