Olimme kollegani kanssa superahkeria ja reippaita ja saimme tänään korjatuksi eilisen ruotsn yo-kokeet. Eilen luimme kumpikin omat aineemme läpi ja tänään aloitimme korjausurakan jo puoli kymmeneltä, kun kaimani oppitunti loppui. Katsoimme ensin aineet läpi suklaan ja karkkien voimalla. Välillä kävimme ruokalassa syömässä supersuolaista kanakeittoa ja sitten jatkoimme taas urakkaa, kunnes kaikki keskipitkän oppimäärän aineet oli luettu.
Äikänopet tarjosivat Minna Canthin päivän kunniaksi suolaista ja makeaa ja nappasin mukaani yhden suklaaherkun. Puoli viiden maissa nettiin kolahtivat yhdistyksen korjausohjeet ja korjasin avovastaukset. Viimeinen kysymys osoittautui aivan liian vaikeaksi ja siinä oli haastavaa sanastoa. Jatkoimme korjausta meillä, kun kollega tuli joogasta ja luimme dialogit, jotka ovat ehdottomasti korjausurakan ikävin osio. Niissä arvostelu on todella tiukka: jokaisesta virheestä vähennetään yksi piste ja kun maksimi on kolme, niin tarkkana pitää olla, jotta saisi yhdenkin pisteen. Jos esimerkiksi prepositio tai sanan suku menee väärin, niin piste häviää. Tässä tehtävässä testataan aika perusjuttuja, mutta aina joukkoon mahtuu sellaistakin, mitä oppikirjoissa ei mainita. Kahtena peräkkäisena vuonna on tainnut käännöksissä olla "nästa vecka". Nyt kysyttiin seiskaluokalla opetettuja viikonpäiviä ja kellonaikoja.
Tiukka vähän yli vuorokauden rutistus on ohi ja puoli yhdeksän jälkeen pääsin laskemaan yhteispistemäärää. Koe oli kokonaisuudessaan yksi urani vaikeimpia, joten pisterajat romahtavat jälleen kerran.
Huomenna Helsinkiin ostoksille ja kälyä tapaamaan, siitäpä sitten myöhemmin enemmän :)
Nyt vielä saunan jälkeen Tunteiden ja tuoksujen pariin :). Niskat on kullä ihan jumissa, pitänee niitä vään hieroskella Relaimella.
Suukiitos kaimalle upeasta yhteistyöstä <3
2 kommenttia:
Voi ruotsin yo-kokeet. Jos mietin koulu- ja opiskelu-uraani taaksepäin, niin ylivoimaisesti kaikkein ylpein ole siitä, että pääsin ruotsista läpi lukiossa. Huolimatta siis kahdesta AMK-tutkinnosta, se ruotsi on aina ollut yksi iso suo.
Olin (ja olen edelleen) itsepäinen, en koskaan vienyt lievästä lukihäiriöstä todistusta koululle jotta se olisi saatu yo-kokeita varten sinne (halusin äidinkielestä arvosanan puhtaasti osaamiseni perusteella, silloin kirjoitettiin pelkkiä aineita, olisin saanut L:n todistukselle... pässi mikä pässi).
Ruotsin opettajani tiesi, että osaan puhua ja ymmärrän ruotisa, joten kuuntelu ei ollut mikään ongelma (taisin saada pistettä tai kahta vajaa täydet). Mutta kun pitäisi valita sanoista oikea, en meinaa nähdä eroa. Aineista ei kannata edes aloittaa.
No eihän se koko ruotsi tällaista humanistia edes kiinnostanut yläasteella ja lukiossa, opettaja parka. Lukion kolmannella sitten survoi minut ja muutaman muun väkisin vitosilla ja kutosilla läpi kursseista. En tiedä kumpi oli yllättyneempi, me jotka saimme kaikki todistuksiimme B:n vai opettaja joka raudanlujalla tahdolla oli tehnyt meistä kaikista ylioppilaita.
Olisi jäänyt meiltä kaikilta lakki saamatta ilman tätä opettajaa. Sentään ymmärsimme kiittää ja veimme ison ruusunkimpun kortteineen lakkiaispäivänä naiselle, jonka ansioista kevät alkoi ylioppilaina eikä tietoisena siitä että pitää vielä yksi aine suorittaa.
Tulipahan aiheesta poikettua :)
Ilman muuta se lukitodistus olisi kannattanut viedä, eihän siitä mitään haittaakaan ole. Opettajalla on kyllä todella suuri merkitys, etenkin ruotsissa, joka ei jostain syystä kuulu monen lempiaineisiin. Opettajanne oli taatusti ruusunsa ansainnut, ihanaa kun häntä muistitte :). Lukion opettajat saavat aika harvoin kukkia tai muitakaan lahjoja.
Lähetä kommentti