tiistai 18. helmikuuta 2014

Toipuu hitaasti

Leikkauksesta on reilu vuorokausi ja mahanseutu kipenee koko ajan. Ylösnouseminen on yhtä tuskaa. Pari kertaa olen meinannut pyörtyä, kun olen käynyt vessassa. Leikkausta odotellessa korvissa alkoi humista ja miehelläni oli täysi työ saada minut vuoteeseen. Silloin umpilisäke varmaan puhkesi, koska kipu oli kamala. Viime yönä pyysin hoitajan varmistamaan, että pääsen sänkyyn ja puolta metriä ennen meinasin kenahtaa taas. Nyt sain rollaattorin, joka oli oiva apu. Kunpa sen saisi kotiinkin lainaksi!
Saapa nähä, pääseekö tänään kotiin. Ystävä kävi mieheni lisäksi kahtomassa minua ja puheluja on tullut lähipiiriltä ja tekstareita on tullut paljon. Mukavaa, että ihmiset muistavat :) Onneksi otin oman fleecepeiton lähtiessä mukaan, siitä on ollut apua, sillä odotellessa käytävillä ja seurannasa tilat olivat todella kylmät. Hammasharjan nappasin kaiken varalta myös mukaan. Loput tarvittavat tavarat toi mieheni. Piikkejä tulee yhtenään, napapiikki, jolla estetään veritulppa, tuntuu inhottavalta ja se, kun tippaan laitetaan jotain kirvelevää. Se on aika tuskaista.





Uusi hyvä kaverini :)


Nyt aamupalalle ja sit kisojen pariin, Tanja laskee kohta.

10 kommenttia:

Mape kirjoitti...

Pikaista topumista sinulle! =)

Merja kirjoitti...

Älä nyt pidä kiirettä kotiutumisella, vaikka jo polttelisikin kotiin. Rauhallisesti vaan ;-D.

Tuija www.muotisalonki.com kirjoitti...

Jaksamista, Pauska! Kyllä toivut, ajan kanssa.

Lady of The Mess kirjoitti...

Otahan rauhallisesti siellä - nopeasti se kunto siitä sitten lähtee kohoamaan. Ensi viikolla on jo ihan erilainen olo. Jaksamisia!

Misku kirjoitti...

Huii, paranehan hyvin! Hyvä blogi, kun on reallaiffii, eli näitä sairastamisiakin kuuluu elämään!

Pauska kirjoitti...

Kiitos

Pauska kirjoitti...

En piä, vessaankaan ei yksin pääse

Pauska kirjoitti...

Kiitos, saa reissu jäähä, vessaankin on pitkä matka joskus ;)

Pauska kirjoitti...

Kiitos, näin minulle on kerrottu :)

Pauska kirjoitti...

Kiitos, tää onkin eka kerta sit vuoden -83, kun sain skolioosiin korsetin Invalidisäätiöllä