sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Unelmamatka Bilbaoon osa 1 #susijengi

Kun menin veso-päivään (virkaehtosopimuksen mukainen koulutuspäivä), niin meille sanottiin, että Lahden kaupungin pitää säästää 4,5 miljoonaa euroa ja suositeltiin ottamaan talkoovapaita. Tori.fi-sivustolta löysin lippupaketin koripallon MM-kisoihin ja Lufthansan koneessa oli vielä muutama paikka vapaana, joten anomus sisään ja viikko sitten lauantaina matkaan!

Sanoilla on vaikeaa kuvailla matkan tunnelmia, sillä koskaan aiemmin en ollut kokenut sellaista yhteisöllisyyttä missään, jota nyt sain kokea. Kun metroasemalta tuli ulos Ansio-asemalle, niin käytävillä kaikuivat Suomi-huudot sekä susijengin kannattajille tyypilliset AAUUUU-ulvonnat ja me, jäyhät suomalaiset, yhdyimme huutoihin ja pauhu oli huumaava. Tunnelma alkoi siis jo metrossa, paikalliset hymyilivät Susijengifaneille ja jokunen pikkupoika ulvoi minullekin kadulla ja lähiöravintolassa vanha papparainen tuli paikallislehden kanssa selvittämään Suomen sijoitusta - cinqo - sillä hetkellä :)

Jo tunti ennen ottelua yleisö alkoi valua halliin ja lämmittelyssä huudettiin ja taputettiin ja kannustus jatkui koko pelin ajan. Joka paikassa oli suomalaisia, jotka juttelivat toisilleen, vaikkeivät koskaan ennen olleet tavanneet. Yhtään kaatokänniääliötä en tavannut missään, ihmiset olivat iloisia, ystävällisiä, isänmaallisia ja hyvällä mielellä, vaikka Suomi ei niin monta ottelua voittanutkaan. Koperissa alkanut uusi urheilukulttuuri sai jatkoa ja olen ikionnellinen siitä, että sain olla mukana. Totta kait meitä pänni ja otti päästä, kun johdimme Turkki-ottelua alusta saakka ja Turkki meni ohitse neljä sekuntia ennen loppua, ei sitä voi kieltää. Silti tapa, jolla suomalainen urheilukansa otti tappiotkin vastaan, oli kerrassaan hieno. Katsomokartta oli aivan sekava ja ensimmäisen ottelun ajan kestikin jonkin aikaa, ennen kuin kaikki löysivät paikalleen. Tämän jälkeen osasimme jo etsiä paikkamme, sillä mitään opasteita ei ollut hallin seinillä. Ainoastaan vapaaehtoiset neuvoivat paikkoja. Ekassa pelissä opastin monta sataa ihmistä oikeisiin katsomoihin, sillä istuin pyörätuolipaikalla tasanteella, jolta halliin tultiin. Minulla oli joka ottelussa eri istumapaikka, vieressäni ja lähiympäristössä istuivat samat ihmiset, joiden kanssa tutustuttiinkin sitten jo paremmin. Olo oli vähän sellainen kuin kotiinsa olisi tullut, kun katsomoon meni :). Mediassa on ollut puhetta, että paikalla olisi ollut 8000 suomalaista. Minusta meitä oli enemmän, sillä yleisökapasiteetiksi ilmoitetaan 16200 ja Suomen otteluissa oli selvästi enemmän kuin puoli hallia suomalaisia. Monet paikallisetkin olivat ostaneet Suomen kannustusasuja tai huiveja ja olimme suuri puheenaihe Bilbaossa. Pormestari jopa antoi suomalaisfaneille palkinnon! Tässä linkissä on kuvaa Ukraina-ottelun jälkeisestä tilaisuudesta, jonne joukkue tuli  juhlintaa ottelun jälkeen


Tässä kuvakavalkadi tästä aivan uskomattomasta reissusta. Lähden liikkeelle suomalaisten kannustusasuista:

Auuuuuuu! Kiitos pojille hienon hatun lainasta




Upea lippu


Tästäpä näkyvät kaikki ottelumme

Yleisö siis oli se kuudes pelaaja ja saimme joukkueelta paljon kiitosta kannustuksestamme

Suloisimmat pikkufanit


We are the 6th player -juliste, joka kiersi katsomossa



 Me kannustimme hullun lailla, eräällä miehellä kädet menivät niin kipeiksi, ettei hän enää voinut taputtaa. Monilla ääni meni jo ensimmäisen pelin jälkeen. Puhetyöläisenä avasin äänen ennen joka ottelua. Veljeni mittasi liki sata desibeliä pauhun määräksi.


ottelukuva

 
Kuuluttaja viihdytti yleisöä, kuvaan päässeiden piti suudella toisiaan

Maskotti kierteli yleisön joukossa

Toinen maskotti

Uuden-Seelannin kannattajia mustissa asuissaan

Zaragozan rumpuryhmä viihdytti tauoilla



                                             Tässä videota rumpaleista, yleisö sai osallistua jokaisella kerralla


Hallin ulkopuolella oli monenlaisia paikallisia esiintyjiä

tanssitytöt - cheerleaderit - saivat paljon taputuksia

Turkin kannattaja


Ukrainan kannattajia

Susipoikakolmikko

Dominica!

Ruokaa oli monenlaista matkan aikana:

Jesuksen 12 churrosta jäljellä enää neljä, annos maksoi kolme euroa

Menomatkalla oli bisnesluokan lippu ja söin loungessa ennen lentoa aamupalaa

Ranskan Biarritzissa nautimme penkillä leivokset velimiehen kanssa

"lankkupihvi" jäi läskien takia syömättä

Pintxoja eli tapaksia San Sabastianissa

Ravintolatelttoja oli useampiakin ja niistä sai lipuilla ruokaa ja juomaa

Lipunmyynnissä saattoi olla pitkätkin jonot- tai sitten ei

yksi lippu maksoi euron

Vettä meni paljon, koska hellettä piisasi. Osasin jo tilata dos aguas ekan päivän jälkeen ja sekös myyjistä oli hauskaa :) Halliin ei saanut tuoda omia ruokia eikä juomia, ne kerättiin pois



Takana näkyy Ukrainan tiski. Ukrainan kannattajat pitivät arpajaisia, joilla he keräsivät rahaa sotilaille, jotka olivat haavoittuneet. Lahjoitin 20 euroa ja toivotin heille voimia. Suomalaiset olivat kuulemma osallistuneet innokkaasti arpajaisiin, mikä oli ilahduttavaa

Mikä erikoisinta - naisten vessoihin ei ollut jonoa, kun taas miesten vessoihin oli piiiitkät jonot

Metro tuli tutuksi. Hotelliltamme oli vain neljän minuutin matka Ansio-pysäkille


Hotellin edustalle Bilbaon keskustaan oli perustettu Sudenpesä fanien kohtaamispaikaksi

Sudenpesässä oli konsertteja ym.
oma kannustusasuni Turkki-peliin



Hienoimmat hetket olivat otteluiden alussa, kun tuhatpäinen fanijoukko LAULOI täydestä sydämestä Maamme-laulun. Olen sen verran vanha, että muistan hyvin, kun suomalaiset miehet eivät urheilutapahtumissa laulaneet tippaakaan. Olen iloinen siitä, että nuori sukupolvi, johon itsekin katson kuuluvani, osoittaa isänmaallisuuttaan myös laulamisella. Me lauloimme, me vihelsimme tuomareiden väärille tai epäoikeudenmukaisille tuomioille, me huusimme, me riemuitsimme hyppien jokaisesta Suomen tekemästä korista, me pidimme hauskaa!


                                                 Korintekoriemua Turkki-pelissä






Erik Murphyn haastattelu fanitapaamisessa




                                      
                                           Susijengi riehaannuttaa yleisön


Dettmanin haastattelu




Uusi-Seelantilaisten maoriperinteeseen perustuva haka-tanssi,jonka koreografian saavat tehdä vain pojat ja jota maorit valvovat tarkasti. Sen tulee olla perinteiden mukainen.


Ei minua sen suuremmin haitannut, että Suomi voitti vain yhden pelin. Olisihan se ollut upeaa päästä jatko-otteluihin Barcelonaan. Kaksi peliä oli niin pienestä kiinni ja Turkki-pelin tuomaristo vei meiltä toisen voiton. Kokemus oli ainutlaatuinen ja lähden taatusti seuraavalle vastaavanlaatuiselle reissulle, jos se vain on mahdollista.

Matkapäivä kotiin oli myös aivan huikea, sillä tapasin Kaisan ja Jukan lentokentällä puoli kuusi aamulla ja vietimme todella mukavan päivän yhdessä. Frankfurtissa söimme ja aloitin uuden harrastuksenkin :) Kiitos teille matkaseurasta!




Suurkiitos veljelleni seurasta ja kuskailuista, osassa 2 keskityn matkan kulttuuriantiin :).


8 kommenttia:

Dahlia kirjoitti...

Kiva kuvaus reissuta! Itse käyn katsomassa Hongan kotiotteluita pari kertaa vuodessa, koris on minulle se ainut joukkuelaji jota haluan edes livenä katsoa (no okei, ehkä jalkapalon EM tai MM olis kiva...). Mutta noin sarjatasolla ainakin. Ja se on vaan kumma, miten ainakin Tapiolassa on jo vuosia huudettu ääni käheäksi matseissa, vaan hyvä että saa laji oikeasti kiitosta ja tunnustusta mediassakin :)

Ute Lias kirjoitti...

Mahtavaa! Kiitos matkaraportista!! Tähän sopii hyvin Jalosaurin Susijengi-workout: http://youtu.be/QgmLZvbYd5g. Ai niin, MINKÄ harrastuksen olet aloittanut?! Espanjan opinnot?

Pauska kirjoitti...

Kiitos :) Tuopa oli Sinusta uusi puoli, joskus voisin viedä Sinut katsomaan pesäpalloa, sillä se on myös sekä yllätyksellinen että jännittävä peli. Mekin ollaan käyty joskus Lahdessa korisotteluissa, potkupallo ei jaksa innostaa (suomalaiset sarjat) kuin Vuorisuolla ;).

Pauska kirjoitti...

Pittääpä tsekata tuo linkki, kun pääsee läppärin ääreen, pädillä hankala napata linkki tekstistä. Espanjaa pitäis kyllä opetella enempi, seuraava reissu sinne on jo alle kahen kuukauden päästä eikä siellä osata kuin omaa kieltä. Tää harrastus liittyy kesäiseen harrastukseeni ja se Jukka neuvoi minua auliisti. Korkattiin eka juttu tuossa vikassa kuvassa ;) Se ois muuten sullekin kiva, alettaisko harrastaa yhessä, nimittäin geokätköilyä :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana juttu! Juuri noin minäkin sen kaiken koin, ei harmittanut ne tappiot sitten kovinkaan kun sai kokea sen kaiken ihanan yhteisöllisyyden minkä varmasti jokainen Susijengifani koki. Ihana, ihana reissu :) Kyllä penkkiurheilumatkailu on mahtavaa! T. Raisa

Pauska kirjoitti...

Paljon kiitoksia Raisa kommentistasi :). Kyselin jo alustavasti matkanjärjestäjiltä matkapakettia Wroclawiin, mutta taitaa tällä kertaa jäädä haaveeksi. Harmi, kun kisat menevät päällekkäin, sillä lentopallokin on aivan huippulaji - pesäpallosta puhumattakaan ;)

Kaisa K M kirjoitti...

Plirp! olihan kattava kuvaus reissusta, hyvä että joku löysi churroja ku pohdin niiden olevan melko must juttu turistina. Ja ja vielä kommentti siihen tämänpäiväiseenkin postaukseen. ONNEA Ja Voimia MATKAAN! :) T: lentokenttäkaveri :)

Pauska kirjoitti...

Churrot oli hyviä :) Kiitos vain ihanasta päivästä Sinulle. Kuten silloin sanoinkin, niin etukäteen jo ahistutti se monen tunnin notkuminen lentokentillä, nyt se meni lupsakkaasti ja hauskasti huippuseurassa :)
Kiitos, pahin on jo ehkä takana - onneksi.