lauantai 8. marraskuuta 2014

Päivän moka

Aloitan Päivän asun sijaan Päivän moka -sarjan, sillä jo pitemmän aikaa olemme mieheni kanssa todenneet, että ei päivää ilman jonkinlaista tyhmyyttä tai mokaa. Tänään olen ehtinyt tehdä niitä kaksi. Näin netissä videon, jossa näytettiin, kuinka kananmunasta saa kuoren irti, kun sitä pyörittää kämmenellä pöytää vasten ja sitten vain ottaa kuoret erilleen. No ei ihan..... Tuloksen näet kuvasta. Edellisenä päivänä sama juttu. Yleensä mieheni keittää munat koviksi, mutta nyt parina aamuna ne ovat olleet juuri sellaisia, kuin mistä itse pidän eniten eli hieman löysiä.




Sitten oli aika ottaa Dormicum tuntia ennen hammaslääkäriä, sillä minulla oli tänään juurihoidon loppuosa ja kurkkurefleksini on niin herkkä, että takahampaiden hoitaminen ilman esilääkitystä ei onnistu millään. Onneksi ystävähammaslääkärini keksi tämän helpotuskeinon jo parikymmentä vuotta sitten. No, ajattelin nappaista lääkkeen kolme varttia ennen hoitoa. Etsin sitä paikasta, jossa sen viimeksi muistin nähneeni eikä sitä siellä ollut. Sitten etsin seuraavan "varman paikan" eli lääkelaatikon, ei tullut liuska vastaan sielläkään. Mieheni kantoi laatikon keittiön pöydälle ja kaatoi sen sekalaisen sisällön sille eikä lääkettä löytynyt sieltäkään. Tässä vaiheessa alkoi olla paniikki. Kaivoin aseman numeron ja hoitaja sanoi, että lääkäri soittaa läääkkeen apteekiin ja otimme meitä lähimpänä olevan, jotta lääkkeen vaikutus ehtisi alkaa. Pikapikaa ryntäilyä, huutoakin hammaspesu, vaatteet päälle ja matkaan verenpaineen noustessa. Sain lääkkeeni, nappasin tabletin jo tiskillä ja sitten menoksi kaupunkiin. Koko hommaan meni aikaa reilut parikymmentä minuuttia. Autossa sätin itseäni ääneen ihan kunnolla. Luulin jo oppineeni tähän ikään mennessä, että ole ajoissa ja tee se nyt, minkä pystyt, mutta ei. Mieheni uskoo, että lääke löytyy laukkuni sivutaskusta, en ole vielä jaksanut sitä katsoa. Jostainhan se tulee vastaan, koska ei siitä kauaakaan ole, kun sen näin. Itse operaatio sujui aika näppärästi, se imuri oksetti taas ja joku terävä hiersi kielen reunaa. Sain katsella Michael Jacksonia tällä kerralla laseilla ja se kiinnitti huomioni muuhun kuin siihen, mitä suussa tapahtui. Loistava hammaslääkäri  tämä Wajih Jinnah kerta kaikkiaan! 





Mitähän mokailua huomenna mahtaakaan tapahtua?

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos iso leffaillasta! Jaahas, jokos se Dormicum löytyi sitten sieltä sivutaskusta? -joni

Pauska kirjoitti...

Eipä kestä, mukavaa kun kävitte. Ei ollu sielläkään. Kyllä se sit joskus jostain vastaan tupsahtaa :D,