Joulunaika

Wanhasta Kurimosta

Joulukuu mennä hurahti reipasta kyytiä. Koeviikko, itsenäisyys- ja lakkiaisjuhla, palautuspäivä. Tällä kerralla tuli ennätysmäärä kesken olevia kursseja,yli puolet opiskelijoista ei saanut kurssiaan valmiiksi puuttuvien suoritusten takia - huoh. Tämä suuntaus taitaa olla yleistyvää sorttia ja mikähän siinä voisi olla avuksi? Merkkaan jo nyt kaikki suoritukset ja niiden arvosanat Wilmaan, jotta kukin voisi helposti itse seurata, mitä puuttuu, mutta sekään ei näytä riittävän. Tässä on minulle haastetta alkaneeksi vuodeksi: miten saada opiskelijat tekemään hommansa ajoissa? Hyviä vinkkejä kollegoilta vastaanotetaan.

Joulukuussa meillä kävi sukulaisia vierailulla ja ohjelmassa oli Samuli Edelmannin konsertti loppuunmyydyllä Finlandiaklubilla. Aamulla hurautimme Herttoniemenrannan alakoulun joulujuhlaan, jossa esitettiin mieheni kirjoittama ja säveleltämä joulunäytelmä, jonka jo aiemmin jaoin vapaasti käytettäväksi blogissani. Joulukorttibisneksen mieheni hoiti tänä vuonna aika lailla itse. Minä kirjoitin tekstin, hän hommasi korttipohjat ja tulosti tekstin tarra-arkille, osti postimerkit ja laittoi osoitetarrat kortteihin ja vei koko 80 kortin satsin postiin.

Jouluruokaa

Joulujuhlan jälkeen läksimme ajamaan Kainuuseen, jossa vietimme asunnollamme reilun viikon. Lauantai-iltana menimme syömään ihanan jouluisen aterian Wanhaan Kurimoon, joka on mitä tunnelmallisin paikka. Se on vanha vanhainkoti, jossa on hirsiseinät ja ihanat koristeet joka puolella. Ruokavieraita olikin paljon, moni huone oli täpötäynnä ja ihmiset olivat pukeutuneet juhlavasti.  Kalaherkkuja oli runsaasti, erilaisia sillejä, lohia ja silakoita, samoin kuin leikkeleitä. Perinteiset lanttu- ja porkkanalaatikot olivat kinkun seurana. Jälkiruoaksi oli roljaketta eli luumukiisseliä kanelikerman kera. Paikan isäntä Veikko Huovinen tuli juttelemaan kanssamme ja kertoi meille lisää talosta ja sen historiasta. Karhun talja pöytämme kohdalla oli vaikuttava näky.

Kurimon eteinen

 Sunnuntaina kävimme katsomassa Teatteri Retikan aivan mahtavan joulurevyyn, josta tein ihan erillisen kirjoituksen. Illalla menimme täpötäyteen kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Tunnelma oli harras, kunnes yksi pieni poika oli pilata koko tilaisuuden juoksemalla rallia alttarin edustalla. Hänen äitinsä yritti turhaan ottaa nauravaa ja mekastavaa poikaa kiinni. Onneksi yleisön joukosta tuli eräs nainen avuksi ja poika saatiin kiinni. Edellisestä laulukerrasta onkin jokunen vuosi. Nyt minua ilahdutti suuresti, että laulettiin perinteisimmät joululaulut ja niiden lisäksi suosikkini Taivas sylissäni sekä Sydämeeni joulun teen. Yksi uusi laulu laulettiin myös, kanttori soitti ja lauloi sen ensin. Mukavaa oli huomata, että osaan yhä laulaa nuoteista, joten koulutus ei ole mennyt hukkaan! Kirkkokuoro lauloi lisäksi muutaman laulun kanttorin säestyksellä. Joulumieli alkoi jälleen hiipiä yhä lähemmäksi näiden kauniiden laulujen myötä. Maanantaina kävimme katsomassa Nälkäpelin kolmannen osan elokuvissa ja se oli vähän erikoinen ja heijasteli minusta jotenkin vallitsevaa poliittista tilannetta.

Sukset olivat mukana toiveikkaasti peräkontissa, kerran keli lauhtui -8 asteeseen ja pääsin hiihtämään, mieheni uhmasi pakkasta ja hiihti toisenkin kerran. Kylpylässä kävimme ja  useamman sukulaisen luona, anoppia kävimme katsomassa useammankin kerran. Oli hienoa nähdä mieheni serkun uusi kodinkonehuoltoliike, suunnittelimme ilmalämpöpumpun hankkimista meillekin, se maksaisi muutamassa vuodessa itsensä, sillä meillä on sähkölämmitys takan lisäksi. Lomalla luin muutaman kirjan ja tahkosin Candy Crush Sagan pahinta tasoa tähän asti, toissapäivänä sain sen vihdoin läpi riemunkiljahduksin. Aatonaattona leivoin karjalanpiirakat sekä joulutortut ja pasteijat.  Kuusen kävimme hakemassa omalta tontilta ja se oli juuri sopivankokoinen pieneen pirttiimme. Koirat saivat taas "tonttuilla" punaisissa kaulureissaan omaksi ja muiden iloksi kotona ja lenkeillä.



Joululahjat veimme mukanamme pohjoiseen, tänä vuonna niitä ei paljon ollutkaan. Sisareni ja kummityttöni sekä veljeni meitä muistivat. Mieheni sai valtavan kassillisen muistamisia oppilailtaan ja ne paketit avasimme vasta jouluaattona myös. Oli mukava saada lasten kuvat ja kummityttö oli väkertänyt itse vaikka mitä hienoja juttuja kuten pyytämäni pannunalusen ja sen lisäksi kaulahuivin. Upea oivallus oli susijengifanin selviytymispaketti, jonka näet kuvassa. Tuo hattu ja panta herättävät taatusti huomiota ja Suomen lippukin on kätevänkokoinen, Bilbaossa ei sallittu mitään varrellisia lippuja ja Montpellier'ssä lienee sama juttu. Tämä menee mukavasti reppuun. Kiitokset vain upeista lahjoista sisaruksilleni!

Sunnuntaina sukaisimme Vuokattiin, sillä olin varannut meille sieltä hotellin syksyllä tarjoushinnalla. Pakkasta piti sielläkin, joten sukset saivat olla peräkontissa. Kävimme Katinkullassa ja mieheni serkun kanssa keilaamassa. Eka sarja meni ihan mukavasti, mutta sitten kunto ja polvi hyytyivät ja toinen sarja meni ihan surkeasti. Muutama kaato ja mieltä ilahduttanut paikkokin tuli tehtyä. Saimme upean lahjan - halonhakkuupölkyn - nyt on huomattavasti helpompaa hakata halkoja, kun on kunnon oksainen pölkky alla.Vielä kun hommaisi sen kuuluisan vipukirveen, niin jopa halot syntyisivät nopeasti.


Vuokatista suuntasimme kotikaupunkini kautta Kuopioon. Poikkesimme opiskelukavereitten luona Iisalmessa ja sitten menimme tätini luo hulppealle päivälliselle. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nauttia monista herkuista. He asuvat senioritalossa, jossa oli otettu monta asiaa huomioon. Hissiin mahtui sänky, alakerrassa oli pesu- ja kuivaushuone, jossa oli useita koneita sekä iso harrastushuone, jossa mm. kuoro kokoontui. Harrastuksia oli muutenkin paljon ja kaikki tärkeimmät palvelut olivat ihan lähellä. Sieltä suikkasimme kahville serkulleni ja sain kuulla uutisia tulevista serkkujuhlista, jotka pidetään tällä kertaa Savossa. Majoitumme Puijonsarveen ja tapasimme vielä kaksi hyvää ystäväämme ja pelasimme usean erän SkipBo-peliä piiiiitkästä aikaa. Olimme jo vuoteessa, kun Miila alkoi räpätä tassullaan ja mieheni hoksasi, että sillä on kakkahätä ja läksin viemään sitä viereiseen puistoon tarpeilleen lähempänä yhtä. Viimeinen sukulaistapaaminen ei onnistunut seuraavana aamuna, joten läksimme kotiin. Tarkoitus oli ostaa napata nopeasti matkaan torilta munkkeja, mutta liikennejärjestelyt olivat jotenkin muuttuneet eikä torin ympärillä saanut ajaa, joten skippasin sen idean. Kotimatka sujui joutuisasti kuunnellen Knalli ja Sateenvarjo -kuunnelmaa, radiota ja pelejä pelaten. Samana iltana kälyni miehineen tuli uudenvuodenillanviettoon. Lämmitimme kodan ja paistoimme makkaraa, pihviä, kanaa ja kasviksia. Illalla katselimme ilotulituksia omasta ikkunasta ihan sisätiloissa. Onneksi koiramme eivät ole paukkuarkoja, päästin ne takapihalle pissille ja just silloin naapurissa pamahti. Repun ja Miilan sain sisälle, mutta Skoti lähti hilppasemaan alapihalle, onneksi mieheni tuli kärppänä avuksi ja saimme sen kii omalta pihalta. 

Alkulomalla olen ottanut ihteäni niskasta kiinni, kun flunssatkin vihdoinkin ovat ohi. Toki limaa irtoaa vielä ja yskittää vähän, mutta se ei liikuntaa estä. Vesijuoksu, punttisali, tunnin kävely ja hiihto on jo plakkarissa koirien lenkitysten lisäksi. Huomenna hankin terveysliikunnan kausikortin. Verenpaine on taas korkealla, verikokeiden tulokset saan ensi viikolla.

Nyt maaten - öitä :).