maanantai 15. kesäkuuta 2015

Ystäväkirja-haaste

Sain ilokseni Lady of The Messiltä Ystäväkirja-haasteen, jonka Minäkö keski-ikäinen -blogin Tiia on kehitellyt. Tässäpä vastaukseni kysymyksiin. 


                                               Lempinimi?

Kuten blogini nimestäkin voi päätella, se on Pauska, jonka naapurin pojat Honkamaan Tapsa ja Sakke antoivat minulle, kun olin aivan pieni. Siitä lähtien minua on useimmiten sillä nimellä kutsuttukin, koska Pauliina on aika pitkä nimi. Joskus joku on sanonut myös Pauskuksi etenkin opiskeluaikoina. Ala-asteella pojat kutsuivat joskus Pitkätukka-Keeganiksi silloisen jalkapallotähden Kevin Keeganin mukaan. Tämä johtunee siitä, että pelasin välitunnilla poikien kanssa jalkapalloa ja kerran voitin heidät kaikki ihan yksin.


Pienenä mökillä

Lempiherkku?

Voi miten vaikea kysymys. Ruoista ehdottomasti lahtelaisen El Toro -ravintolan Café de Paris -annos, joka joskus muuttaa nimeään. Se ei aina ole listalla, mutta se tehdään pyynnostäni. Olen syönyt varmaan toistasataa annosta parinkymmenen vuoden aikana ja ainoastaan kerran pihvi oli liian raaka ja halusin sitä kypsennettävän enemmän. Muulloin se on ollut erinomainen. Olen äärimmäisen perso makealle ja Brita-kakku, mangorahkakakku ja suklaajäädykekakku (Nina Lincoln) ja Uudenkapungin marengin marenkikakku, johon laitan kermavaahtoa ja marjoja ovat herkkujani samoin kuin Polly-suklaa ja Fazerin sininen.



Uudenkaupungin marengin ihana kakku


 Lempiaine?

Mihinhän tämä viittaa, no otan koulun kohteeksi? Suosikkeja oli monia, mutta tykkäsin eniten ruotsista ja ranskasta, kotitaloudesta, äidinkielestä ja jossain vaiheessa musiikista ja liikunnastakin. Minulla oli yläasteella onni päästä Eila Samolan ruotsinryhmään ja sain häneltä niin rautaiset opit, että lukiossa opin ainoastaan sanastoa ja yhden kielioppiasian (varje-sanan jälkeen adjektiivi taipuu suvussa ja luvussa ja substantiivi on epämääräisessä muodossa, jos jotakuta tämä jäi mietityttämään.) Meillä oli lukiossa ranskassa aivan huippuopettaja Pirjo Vartiainen ja meillä oli todella hyvä ryhmä ja teimme paljon töitä ja opiskelimme ahkerasti. Kotitalous oli kivaa ja äidinkieli oli mukavaa, joskin kirjallisuusanalyysit tökkivät aina. Jos niitä ei olisi ollut, niin olisin voinut astua isäni jälkiä, mutta kielet veivät voiton. Liikunnasta ja musiikista pidin myöskin, mutta niissä tunnit eivät aina tarjonneet haastetta, olisin halunnut soittaa enemmän ja pelata enemmän. Minulla oli jopa ylimääräinen liikuntakurssi lukiossa ja tietty se oli sitten perjantaina klo 14-16, mikä tuntui melkein rangaistukselta. Olisinpä älynnyt jättää sen pois.







Kalsonkien malli stringit vai jättikset,
puuvillaiset vai silkkiset?

Pitkissä kalsareissa talvella ruotsalainen Craft, alusvaatteissa ainoastaan Sloggin tai-malli, muita en ole ostanut varmaan kolmeenkymmeneen vuoteen.



Kahvi vai tee ja minkälainen kahvi tai tee?

En juo kumpaakaan. Teetä olen joutunut pakon edessä juomaan kolmesti, kerran mökillä, kun muuta ei ollut ja kahdesti kylässä ja jokainen kerta oli aivan kamala. En älynnyt edes laittaa sokeria tai maitoa. Kahvia en ole koskaan maistanutkaan. Ukkini sanoi, että kahvi on myrkkyä ja jotenkin tuo lause meni lapsena tajuntaani ja kahvinjuonti jäi heti kättelyssä. Sinänsä aika huvittavaa, että serkussarjassamme on hyvin monta, jotka eivät juo kahvia :D.Vastaus on vesi, sima, kevytmaito ja tietty kotikaupunkini Olvin limpparit.




Paras tuoksu?

Kielo ja ruusu. Just tein koirien kanssa lenkin ja tuossa yhdessä rinteessä kielot alkoivat kukkia eilen, aivan huumaava tuoksu. Ruusussa on taas jotain niin suloisen pehmeää, joka kiehtoo. Hajuvesiä en ole koskaan käyttänyt, voimakkaat tuoksut saavat päänsäryn aikaan.



Ei ole kielo eikä ruusukaan :)


Lempieläin?

Tämä oli helppo: shetlanninlammaskoira, joka on kaunis, iloinen, ystävällinen, nöyrä, älykäs, minulle sopivankokoinen, miellyttämishaluinen, omistajalleen uskollinen ja aina valmis kaikkeen tekemiseen. Meillä on ollut seitsemän shelttiä, joista kotona enää kolme. Sheltit ovat tuoneet elämääni paljon monia kivoja ihmisiä ja tuttavuuksia, antaneet ilon hetkiä, mutta on myös ollut paljon surua ja itkua. Koirankasvattajan osa ei koskaan ole helppo, aina saa olla vähän sydän syrjällään ja pentujen kuolemat ovat todella raskaita kestää, niihin ei koskaan totu ja jokaisen pennun luovutus on aina ollut tiukka paikka. Enemmän iloa kuin surua näihin vuosiin on kuitenkin ehdottomasti mahtunut. Shelteistä on ollut paljon seuraa, etenkin ensimmäisestä - Viivistä, joka piti seuraa sillä aikaa, kun mieheni kävi armeijan opiskelujen jälkeen. 



Miila, Rita ja Skoti Suomussalmella

Lempielokuva?


Hmm pienen pohdiskelun jälkeen vastaan Avatar 3D-versiona, kakkosena tulee Napapiirin sankarit ja Kulman Pojat, jotka saavat aina hyvälle tuulelle. Innolla odotan Avatar-elokuvan jatko-osaa samoin kuin Napapiirin sankareitakin, jonka traileri jo antoi viitteen siitä, että hauskaa toimintaa on luvassa Vatasen ja Lavikaisen seurassa. Avatarissa (taipuuko se noin?) se maisema oli niin kaunis ja 3D-elämykset saivat ihon kananlihalle. Elokuvassa on myös sanoma, joka saa miettimään maailman menoa. Yksi suosikeistani on Invictus, joka perustuu tositapahtumiin ja kertoo Etelä-Afrikan rugby-joukkueesta, joka yllättäen voitti maailmanmestaruuden kotikisoissaan. Morgan Freeman Mandelana on aivan huikea, pidin myös Matt Damonista joukkueen kapteenista François Pienaarista. Vielä pitää mainita The Rock, jonka voin katsoa Hans Zimmerin upean musiikin siivittämänä vaikka kuinka monta kertaa sekä Apollo13, joka saa minut aina kyyneliin, vaikka olen nähnyt sen varmaan kymmenkunta kertaa. Ville Haapasalon Käki on myös aivan loistava.




Aarteeni Käki-juliste, jossa Villen nimmari


Lempimatto?

En ole mattoihminen, koska koirat tekevät tuhojaan matoille vähintään kerran kuussa ja mattoja saa pestä yhtenään tai korjata jätöksiä ja ruiskuttaa Hajut pois -ainetta :). Joten vastaan, että jokin mahdollisimman helppohoitoinen :)


Suurin kammosi?


Leikkauksia kohtaan oli vuosikausia kammo, mutta se väistyi viime kevään kahden leikkauksen jälkeen. Tosin olin viime yönä leikkauspöydällä ja lääkäri laittoi ihoon kiinni ympyrän, jossa oli pieniä piikkejä ja tujautti siitä ihoon painaen nukutusainetta. Nostin kuitenkin päätäni puolentusinaa kertaa ja sain aina uuden tujauksen, koska aine ei vaikuttanut. Täytyy sanoa, että oli outo uni. Piikkejä pelkäsin pitkään, mutta niihinkin totuin keväällä. Epiduraalia en toivo toisten kokevan, sen laittaminen oli aika tuskaisa kokemus enkä halua joutua minkäänlaiseen tähystykseen. Käärmeistä enkä muista matelijoista pidä, mutta eivät ne suoranaisesti kammotakaan. Yksinjäämisen pelko eli se, että mieheni kuolisi on kestämätön ajatus, mutta onko pelko sama kuin kammo - ei ehkä? No nyt keksin: julkisen puheen pitäminen. Se on aivan kammottavaa. Muistan opetelleeni Kielitivoli-puheeni ulkoa, jotta selvityisin siitä tilanteesta, siinä oli vielä muistaakseni kahdeksaa eri kieltäkin puhuttavana. Se kyllä hirvitti etukäteen todella paljon.





Näetkö unia vai uneksitko tyhjää vaan?

Näen unia ainakin silloin tällöin. Painajaisissa karkaan joltain keskitysleiriltä pienen lapsen kanssa ja sairaalassa näin vuosi sitten lääkkeen aiheuttamia aivan kamalia todentuntuisia painajaisia, mutta ilmeisesti näen ihan kivojakin unia. Meillä on suvussa aika vahvana enneunien näkeminen, minä en ole sitä omalla kohdallani kokenut.


Mukavin naistenlehti?

Ehdottomasti Kodin Kuvalehti, joka on tullut meille kestotilauksena todella kauan. Se on monipuolinen ja siinä on kivoja tavallisia juttuja, ei mitään juoruja ja siinä on paljon asiaa.



Kolottaako?

Jo vain on kolottanut, milloin enemmän milloin vähemmän, tällä hetkellä onneksi vähän vähemmän kuin vuosiin (kop, kop, kop). Viime kesä  meni hammaskolotuksessa ja reilu puoli vuotta haavanhoidossa. Sitä ennen kolotti polvea ja jalkapohjan fasciaa ja selkäsärky on melkein jokapäiväistä, sitä en edes kivuksi enää laske, sen verran tottunut siihen olen, koska skolioosista ei eroon pääse.




Paras apuväline?

Vastaan Ladyn lailla silmälasit, joita ilman olisin totaalisen hukassa. Näköni on miinus kympin luokkaa, joten mistään ei tulisi mitään ilman laseja. Monitehot sain alkuvuodesta, suhteellisen myöhään ikään nähden ja totuin niihin muutamassa päivässä.






Vanhuudenpäivän haaveet?

Saada elää suhteellisen tervettä elämää mieheni kanssa yhdessä, talvet jossain lämpimässä ja kesät Kainuussa. Pitää yllä ystävyyssuhteita ja nauttia urheilu- ja musiikkielämyksistä. Siinäpä sitä onkin haaveita kerrakseen.


Lottovoitto vai ikuinen elämä?

Lottovoitto mieluummin, sillä saisi ilahduttaa muitakin :). 




Tässä olivat Tiian Ystävänkirjan kysymykset ja Tiian toive oli, että niihin voi kuka tahansa vastata ja keksiä lisää kysymyksiä ihan oman mielensä mukaan. Joten lisään

Lempiurheilijasi tai urheiluseurasi?
Paras lukemasi kirja?
Lempipaikkasi?



Lempipaikkani Kaunisniemi Suomussalmella


Haasteen saavat bloggarit  Tule joulu kultainen ja Sula Tie

6 kommenttia:

Ulla kirjoitti...

Thanks a lot :)

Pauska kirjoitti...

För all del :)

Ute Lias kirjoitti...

Hih, kiitos kivasta haasteesta! Sopii tulla lukasemaan: http://sulatie.blogspot.fi/2015/06/puustetta-hakkaa.html

Pauska kirjoitti...

Kiitos kun vastasit :) Kävinkin jo lukemassa kivat vastauksesi.

Ute Lias kirjoitti...

Ja huomasin nuo sinun omat kyssärisi tietenkin vasta, kun olin jo painanut julkaisunappia. On siellä siis vähän lisääkin lukemista.

Pauska kirjoitti...

Käynpäs siis lukemassa loputkin :)