tiistai 7. heinäkuuta 2015

Kainuun rastiviikolla C-radalla

Kauniissa auringonpaisteessa suuntasimme kotoamme Itäjärven maisemiin reilun 15 kilometrin päähän.   Auto mahtui loistavasti parkkipaikalle, joka minusta oli isompi kuin mitä järjestäjät ovat antaneet ymmärtää. Katselimme mallikartat ja suunnittelimme hieman reitinvalintoja, sitten ilmoittauduimme ja otimme vuokraemitin, joka oli pääasiassa minulla sormessa.

Lähtö oli aika lähellä kisakeskusta. Päätimme jo kotona, että lähinnä kävelemme ja koska maasto oli märkää, niin jätimme suunnistuskengät suosiolla kotiin ja läksimme kumppareissa liikkeelle. Pari ekaa rastia löytyivät ihan suoraan. Yksi sentti kartalla vastasi sataa metriä maastossa ja rastivälit olivat useimmiten n. 300 metriä, jokunen pidempi ja jokunen lyhempi väli oli. Rasteja oli yhdeksän ja radan pituus oli 2,5 km. Tässä on rastimääritteet ja rastien numerot. Koska rasteja oli kolmisensataa, niin numeroiden kanssa sai olla tarkkana. Monet rasteista olivat hyvin lähellä toisiaan ja jos leimasi emitillä väärän rastin, niin suoritus hylättiin. Tarkastinkin aina, että olin varmasti oikealla rastilla.

Maasto oli kuivempaa, aukkoja ja kangasmaisemaakin oli välillä, jokunen suo ja tietty mäkiä ja kukkuloita. Aika tyypillistä kainuulaista maastoa siis. Huippuliigan kilpailijat kehuivat maastoa. Kuntosuunnistajilla oli alussa enemmän soista maastoa ja Natura-alueellekin he pääsivät.



Löysimme rastit aika helposti, ainoastaan kasia haimme jonkin aikaa ja piti vähän kysellä apujakin. Olisi pitänyt käyttää yhtä polkua apuna, mutta läksimme suunnalla ja en osannut arvioida kulkemaani matkaa. Rasti sijaitsi aukolla, jossa oli puolitoistametrisiä mäntyjä ja lopulta löysimme sen.



Pysähdyimme välillä kuvailemaan ja tsekkasin sykettäni ja Polarin Loopin aktiivisuuslukemia aina välillä. Meillä oli myös juomapullo, joka tuli ihan tarpeeseen, sillä hiki virtasi ihan reilusti. Viimeinen rasti oli ihan lähellä maalia ja sinne oli aika helpo osata, sillä se taisi olla kaikkien viimeinen rasti ja siellä oli leimaajia melkein koko ajan. Maalisuoran juoksimme reippaasti maaliin muutaman ihmisen kannustaessa:). Sijoitus oli 75. ja jäljessämme oli useita kuntoilijoita, tosin mitään sen kummempaa sijoitusta emme alun perin lähteneet edes hakemaankaan. Suunnistuskengillä olisi päässyt nopeammin, mutta koska olin vasta flunssassa, niin en halunnut vilustuttaa itseäni uudestaan. Päivän aktiivisuus oli muistaakseni 246 %, joten hyvää liikuntaa suunnistus on. En millään kehtaisi kävellä metsässä puoltatoista tuntia, mutta kun on päämäärä eli rasti, niin motivaatio nousee kummasti. Jokainen löydetty rasti on ilon ja riemun hetki, sillä ei se rastin löytyminen aina niin varmaa ole. Siitäkin on kokemusta, että on metsässä ihan eksyksissä. Onneksi oli kännykkä mukana ja vielä kenttääkin, mikä ei aina ole itsestään selvää.

Söimme paikan päällä letut ja tapasin lapsuudenystäväni Päivin perheineen, he kiersivät pitkän radan. Katsoimme miesten palkintojenjaon ja satuimme seisomaan taustalla, kun toimittaja haastatteli valmennusjohtoa tv-lähetykseen.


Suosittelen kuntorasteja kaikille, kivaa liikuntaa ja sopivalla sykkeellä. Luonnossa liikkuminen laskee verenpainetta ja on mukavaa. 


2 kommenttia:

Lady of The Mess kirjoitti...

Juu ei kiitos - suunnistus ei ole minun lajini - minä kun eksyn suoralla kadullakin. Ei pätkääkään suuntavaistoa ja se on kyllä lähipiirille aina yhtä iso hilpeyden aihe. Farmillakin jos vain yksin poikkean tuttuun metsään marjaan tai sieneen, niin koko suku on kuulolla, että miten kauan harhailen ennenkuin soitan isännän hakemaan pois.
Ihania lomapäiviä sinne Kainuuseen, Pauska!

Pauska kirjoitti...

Kiitos paljon :). Ainahan sitä voi osallistua vaikka lasten rastiralliin, jossa maastoon on vedetty siima, jota pitkin kuljetaan. Siinä ei ainakaan eksy, tai sitten pyytää kokeneemman kaveriksi :).
Mukavia lomapäiviä Sinullekin :)