lauantai 21. marraskuuta 2015

Pesishuumaa Jymyn matkassa #YhdessäParempia

Suureksi ilokseni suosikkijoukkueeni pesäpallon moninkertainen mestari Sotkamon Jymy selviytyi vaikeasta kaudesta huolimatta jälleen kerran finaaleihin Vimpelin Vetoa vastaan. Kainuulaisilla oli paljon huonoa tuuria monien loukkaantumisien takia ja kovin moni pelaaja ei päässyt pelaamaan normaalilla ulkopelipaikallaan. Yritin saada miestäni lähtemään katsomaan loppuottelua paikan päälle, mutta tällä kertaa hän ei innostunut. Enpä laittanut sormea suuhun, vaan otin rohkeasti yhteyttä Jymyn markkinointiosastoon,  tuttavaani huippupelaaja Roope Korhoseen, Inga Ärnforsiin sekä entiseen - ja tulevan kauden - pelinjohtajaan Mikko Kuosmaseen ja ehdotin, voisiko Jymy järjestää fanibussin myös Etelä-Suomesta. Perustelin pyyntöäani sillä, että aniharva pystyy lähtemään Sotkamoon katsomaan sunnuntain pelejä, koska ne alkavat vasta klo 16 ja kotona olisi aamuyöllä ja maanantaina pitäisi mennä töihin. Parikymppiseltä se ehkä olisikin onnistunut, mutta tällainen kohta viisikymppinen pistää koko alkuviikon sekaisin, jos moisen reissun tekisi. Ilahduin kovasti, kun Facebook-sivustolle tuli ilmoitus siitä, että fanibussikuljetus järjestetään Helsingistä Vimpeliin. Ensimmäiseen peliin ei ilmoittautunut tarpeeksi matkaajia, mutta kolmanteen finaaliin saimme ison joukon faneja mukaan. Monet heistä olivat entisiä sotkamolaisia tai kotoisin Kainuusta, mutta oli mukana muitakin pesisfaneja.

Nousin kyytiin Hämeenlinnan takaa Linnatuulen pysäkiltä muutaman muun kanssa. Tampereella odotimme puolisen tuntia kaveria, joka vastasi kerran puhelimeensa sanoen, että hän on tulossa, mutta ei koskaan saapunut paikalle.Todella outo tapaus. Sain hyvin korjattua kirjoitelmia alkumatkasta, mutta sitten tiet tulivat sen verran mutkaisiksi, että keskityin eväiden syöntiin. Olimme hyvissä ajoin pari tuntia ennen pelin alkua paikalla. Jymylle varattu katsomonosa oli täynnä ja nippa nappa mahduin istumaan.

Aurinko helli meitä ja oli todella lämmin päivä. Sotkamosta tulleet nuoret miehet ilahduttivat meitä hauskalla Immo-Kosti -laulullaan, jonka mukana iso joukko ennen pitkää lauloi. Vähän ennen pelin alkua nousimme ylös ja kajautimme Nälkämaan laulun isolla joukolla.




Antti Haapasalo (ja Ingan takaraivo :) )
Ottelu oli aivan huikeaa pesishuumaa. On vaikea kuvailla kaikkia niitä tunteita, joita saa kokea, kun on osana Jymy-perhettä, osana satapäistä fanijoukkoa, joka todellakin antaa kaikkensa, jotta oma joukkue menestyy. Vimpeliläisiä oli paikalla vajaat neljätuhatta, mutta me, pieni hurja kannustussakki emme yhtään hävinneet kannustuksen määrässä. Jokainen taputti ja huusi, minkä kurkusta lähti. Monta kertaa pomppasimme penkeistä ylös, hiljaisia hetkiä ei juurikaan ollut. Juttelin monen aivan tuntemattoman kanssa, yhteenkuuluvuuden tunnetta en edes osaa kuvailla. Peli lähti hienosti käyntiin, kun Niko Korhonen räväytti läpilyönnin kakkospuolelta ensimmäisessä vuorossa ja tasoitti pelin tilanteeksi 1-1. Suosikkipelaajani Jani Komulainen täräytti vimpeliläisten buuauksista välittämättä pallon kumurana Puputin yli ja ajolähdössä tuli heti kättelyssä  neljä juoksua lisää! Vimpelin niska taittui ensimmäisen jakson osalta ja jakso päättyi 4-6.



Toinen jakso oli alussa melkoista takkuamista, kunnes Vimpeli meni johtoon Toni Kohosen harhaheitolla, En ole Tonin nähnyt noin heikosti heittävän koskaan. Sen jälkeen ei tullut juoksuja ei sitten millään. Vasta viimeisessä vuoroparissa alkoi tapahtua roppakaupalla.Hienosti pelannut Niko Korhonen täräytti jälleen läpi.  Sitten seurasi tuomarineuvottelu, sillä Nikon katsottiin pysähtyneen eikä edenneen yhtäjaksoisesti, joten kunnari hylättiin. Jymy sai tästä uutta pontta ja juoksuja rupesi tulemaan. Antti Hartikainen kiskaisi vielä kunnarinkin!  Kyseinen vuoro oli todella pitkä ja Veto ei enää noussut, yhden juoksun he saivat aikaiseksi, voisi melkein sanoa, että joukkue romahti ja Jymy-juhlat voivat alkaa! Todella monta kunnaria loppuotteluun ja paljon hienoja suorituksia. Tämä peli on eittämättä yksi parhaista, jonka koskaan olen nähnyt.

Voin vain kuvitella, mitkä paineet joukkueen kokeneimmilla pelaajilla Janilla, Tonilla ja Roopella oli. Jokainen heistä oli tuossa pelissa aivan loistava ja muut  joukkueen jäsenet pelasivat myös erittäin hyvin. Jymyn vahvuus on laaja pelaajamateriaali: kautta aikain jokainen pelaaja on pystynyt ttarvittaessa ratkaisuihin ja nuoret pelaajat ovat hioutuneet hienosti osaksi joukkuetta.

Uskallan väittää, että meillä huutosakilla oli melko ratkaiseva osa kolmannessa finaalissa. Jymy sai taatusti meistä voimaa ja itseluottamustakin.  Onnistuimme taatusti vanhalla tunnetulla "kuolee"-huudollamme häiritsemään vastustajan sisäpeliä, koska etenijät eivät  kuulleet väärä-huutoja siinä mekkalassa. Joukkueen johto ylisti fanijoukkoja ja saimme erikoiskiitoksen joukkueen nettisivujen otteluraportissa, jossa meikeläinenkin on kuvissa ja videossa ihan keskeisellä paikalla videon alareunassa Jymy-paidassaan.

Oli kerrassaan mahtavaa, että Antti Haapasalo tuli hattua nostaen tuomaan bussiimme kiittämään meitä, tuomaan joukkueen kiitoksen ja toivamaan hyvää kotimatkaa. Se oli upea päätös hienolle reissulle ja osoitus siitä, miten jokainen on Jymyssä ja Jymylle tärkeä.


 Neljännen ottelun katsoin kotona videotykillä ja se päättyi tiukan väännön jälkeen 1-2, joten viides loppuottelu olisi Vimpelissä. Minulla oli erittäin hektinen viikko ja olin sunnuntaina lähdössä aikaisin Tallinnan risteilylle, mutta toki ilmoittauduin fanimatkalle, kun sellainen järjestettiin. Puolen viikon maissa sain yllättävän puhelun, kun markkinointipäällikkö Ärnfors soitti ja pyysi minua matkanjohtajaksi keräämään bussissa bensarahat ja lippurahat kahteen eri kirjekuoreen. Mielihyvin suostuin tähän kunniatehtävään, johon kuului vielä lippujen hakeminen tietyltä lippuluukulta ja fanijoukon vieminen jymyläisille varattuun katsomonosaan. Tulostin nimilistan ja varasin kirjekuoret. Lippujen hakeminen ei sujunut suunnitellulla tavalla, sillä nuori tyttönen olisi laittanut minut jonon päähän, mutta olin tiukkana ja sanoin, että liput on luvattu antaa heti ja pyysin pari lisälippua, koska mukaan oli viime hetkellä tullut jälki-ilmoittautuneita. Järjestelyt oli tällä kerralla hoidettu vieläkin paremmin, nyt reitti kulki Tampereen ohitietä ja katsomossa järjestysmies piteli vahvaa köyttä estääkseen paikallisten ja omalla autolla tulleiden sotkamolaisten pääsyn fanikatsomoon. Tulomatkalla pysähdyimme syömään samalla Alavuden huoltoasemalla kuin edellisellä kerralla. Nyt kysyin bussissa ihmisiltä tilaukset valmiiksi ja hampurilaiset ja paninit odottivat meitä. Säästimme kymmeniä minuutteja aikaa ja ehdimme Linnatuuleenkin ennen kuin se meni kiinni :).


Sää ei enää ollut niin suosiollinen, piti istua takki päällä koko pelin ajan ja otin Jymy-piponi ja rukkaset mukaan. Pesäpalloliiton pitkäaikainen puheenjohtaja ja jokerilegenda Unto Väisänen istui ihan takanani ja hän kertoi auliisti, miten navakka tuuli vaikuttaisi palloon ja miten kannattaisi lyödä. Puputti joutui sairauden takia jäämään viimeisestä finaalista pois ja katsomossa kiersi huhu, että useampikin vetolainen olisi ikävä kyllä ollut sairas viikolla.

Veto meni ottelun alussa Janne Mäkelän lyönneillä johtoon 2-0 ja pohjalaisyleisö hurrasi aivan hurjasti, mutta siihen sen juoksusaalis jäikin kainuulaisten loistavan ulkopelin ansiosta. Jymy kavensi ensimmäisen tasoittavassa ja meni toisessa vuorossa ohitse konkaritrion Kohonen-Korhonen -Komulainen hienoilla onnistumisilla. Täytyy ihailla sitä, miten kerta toisensa jälkeen he onnistuivat tiukissa paikoissa, vaikka paineet olivat varmasti aivan hirmuisen kovat. Uskomattoman hienoa! Veto ei enää tuosta noussut ja ensimmäisen jakson voitimme 2-5. Toinen jakso oli tasaista puurtamista ja välillä vuoroparit olivat hyvin lyhyitä. Vimpelistä jäi mieleen Mikko Kanalan  monet hienot onnistumiset. Jännitys oli ihan käsinkosketeltava ja kieltämättä mahanpohjassa kouraisi kerran jos toisenkin. Vihdoin viimeisessä vuoroparissa Jani Komulainen onnistui välilyönnissään hurjassa huutomyrskyssä  ja Niko Korhonen kiisi kotiin. Me yleisössä saimme vihdoinkin hurrata ja laulaa sydämemme kyllyydestä. Kosti Rautiainen onnistui kolmosleikkurissaan ja Vedon tasoittavan alkaessa oli hieman helpompi hengittää, kun johtoasema oli kaksi juoksua. Aina nopeasti palot kuitenkin tulivat ja valtaisa huutomyrsky repesi, kun ottelu päättyi. Tuo ottelu jää kyllä mieleeni yhdestä jännittävimmistä, jossa olen ollut. Jokainen juoksu tuntui niiiiiin hyvältä ja jokaisen onnistumisen palkitsimme aplodein ja huudoin :).





Kiitos Jymy! Kiitos Jymy!







Joukkueen kiitos faneille






Sotkamolaiset voitonjuhlat jo 18. kerran olivat valmiit alkamaan. Ehdottomia kohokohtia oli jälleen Nälkämaan laulun laulaminen, olin kopioinut kaiken varalta sanoja mukaani ja jaoin niitä bussissa niille, jotka eivät osanneet laulua ulkoa. Kotimatka sujui oikein mukavasti ja tutustuin moneen uuteen ihmiseen. Taisimme polkaista samalla Jymyn Etelä-Suomen faniryhmän käyntiin ja toivon, että hyvä meininkikin jatkuisi tulevinakin vuosina. Ainakin nyt on mahdollisuus sopia yhteisistä fanimatkoista sekä siitä, missä katsomonosassa voisimme istua ja koota huutovoimamme. Nyt olen istunut aika lailla yksin Kouvolassa, Helsingissä ja Hyvinkäällä vakiopaikallani kolmospesän kieppeillä.

Suurkiitokset Jymylle, joka järjesti meille nämä ikimuistoiset matkat, vaikka kyydin toteutumiseksi asetettua lähtijämäärää ei aivan saavutettukaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että meillä etelän faneilla oli oma osuutemme huutokuorossa, sen verran käheää porukkaa bussissa istui tulomatkoilla :). Hienoa oli myös se, että meitä oli aivan kaikenikäisiä yläkoululaisista eläkeläisiin matkassa, joten Jymyn fanitus ei ole iästä kiinni :). Viimeiseen finaaliin tuli yhteensä viisi (!) fanibussia, kolme Sotkamosta, yksi Helsingistä ja yksi itsejärjestetty Oulusta, siellähän asuu paljon kainuulaisia.Vimpelin fanibussi Sotkamoon neljänteen finaaliin ei lähtenyt liikkeelle lainkaan, koska ilmoittautuneita oli liian vähän.

Lopuksi muutamia kuvia, joista suurimman osan sain Timo Kyllöseltä, jonka vieressä istuin kummallakin matkalla, kiitos kuvista :).


Antti Hartikainen  © Timo Kyllönen 

Onnitteluhalaus   © Timo Kyllönen 

  © Timo Kyllönen  
Immo - tai Kosti :)   © Timo Kyllönen 

Pelinjohtaja Mikko Korhonen   © Timo Kyllönen 

Roopen 11. SM-kultamitali






Savonjoki (savolaisena  pittää hieman ihmetellä nimivalintaa, hienon nimen ovat antaneet :) )

Viimeinen finaali on valmis alkamaan

Jymyn vuoden teema Yhdessä parempia oli niin osunut, kukahan sen lie keksinyt? Tänä vuonna Jymy yhdisti monta toisilleen tuntematonta ihmistä ja joukkue tuli hienosti teemaan mukaan.



Onnittelut sotkamolaisille 18. kultamitalista ja kiitos kuluneesta kaudesta!





2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Todella mukavaa oli palautella mieleen jo muutaman kuukauden takaisia huikean hienoja pelejä! Hienosti kirjoitettu juttu, suuret kiitokset sinulle tästä! t: massiJ.

Pauska kirjoitti...

Kiitos :) Nuo pelit ja reissut eivät unohdu koskaan :)