Voittokahvien jälkeen menimme läheiseen House of Terroriin, joka kertoi lähinnä Venäjän hallitsemasta aikakaudesta. Talo oli vaikuttava. Alakerrassa oli näytillä tankki, joka varmaan on ajanut kaupungin kaduilla, kun Unkari yritti päästä irti Neuvostoliiton vallasta 1968. Русские домой -maalauksista oli kuvia, "venäläiset kotiin". Monta kertaa sitä mietti, että onneksi Kainuun miehet kestivät Raatteessa ja muut muualla toisessa maailmansodassa. Muutoin meidänkin historiamme olisi voinut olla aivan toisenlainen ja syvää kiitollisuutta tunsin jälleen kerran veteraaneja kohtaan. Museossa ei saanut kuvata, joten kuva on itse talosta. Alakerrassa pyörähdin takaisinpäin, kun eteeni tuli huone, jossa oli hirsipuu. Jokin selli siellä oli myös.
Rautaesirippu museon edessä oli vaikuttava |
Illalla Heli läksi balettiin ja me muut menimme hotellin kylpyläosastolle uimaan ja saunomaan. Sitten teimme yllärin, menimme vähän ennen puoliaikaa ja ostimme Helille kahvin ja leivoksen ja katsoimme sitten toisen puoliskon. Tarina oli Lumikki ja 7 "törpöä", jotka olivat aivan ihania ja tunnistettavia. Unelias meinasi nukahtaa pystyyn ja Vilkas hauskuutti runsaslukuista lapsiyleisöä tempuillaan ja hypyillään. Peili oli toteutettu hienosti teknisesti ja musiikki oli kivaa, vähän musikaalityylistä. Lavastus oli nätti, kokonaisuus oli oikein kiva ja lippujenkin hinnat olivat alle viisi euroa. Balettia voin kyllä suositella. Lopussa tunnelma oli kuin Jymy-Vimpeli -finaalissa, sillä yleisö huusi aivan suoraa huutoa! Se oli merkillinen kokemus, sillä Suomessa monesti vain taputetaan, mutta lapset olivat aivan villeinä. Minulla ei ole kokemusta oopperasta, huutaako yleisö siellä, mutta tämä oli minulle ihan uusi elämys.
Keskiviikkona kiertelimme kaupungilla ja kävimme toisen kerran Jamien ravintolassa syömässä. Kävimme kurkistamassa Café New Yorkiin, mutta sen korkean hintatason vuoksi emme juoneet siellä kahvia. Kupillinen oli viiden euron luokkaa, ehkä sitten ensi kerralla. Hieno se oli kyllä sisältä, joten ei ihme, että kupilla oli hintaa. C&A tuli jälleen kerran katsastettua ja yhden kivan puseron sekä sukkia sieltä ostinkin. Odotin hintatason olevan hieman alhaisempi sielläkin. Iltapäivän ohjelmassa oli sirkus, jonka liput olin hommannut etukäteen ja katsomo olikin melkein täynnä, sillä monet koululaisryhmät olivat tulleet esitystä katsomaan. Eläinesityksiä oli kaksi, papukaijat ja koirat, jotka taitavasti tekivät monelaisia temppuja. Linnut lentelivät katsomon yllä ja tuntui vinhalta, kun iso lintu lensi pään yli. Esityksessa oli vesiteema ja juonnot olivat unkariksi, mutta ei yhtään haitannut se, ettei kieltä ymmärtänyt. Vettä käytettiin monipuolisesti ja kauniisti lisänä, lattia liikkui ja vesisuihkuja pulpahteli sieltä täältä vesiurkujen lailla, värit hehkuivat ja musiikki oli sovitettu suihkujen mukaisesti. Visuaalisesti esitys oli aivan loistava. Esittäjät olivat todella taitavia. En osaa sanoa, mihin kategoriaan kuuluu henkilö, joka hyppää tornina seisovan ihmispinon päälle. Ryhmä esitti huikeita hyppyjä ja minua hirvitti monta kertaa katsoa, kuinka hoikka neito vain pomppasi viidenneksi korkealle ilmaan. Nuorallakävelijämies oli voittanut monia palkintoja ja hän oli ihan mieletön. Hän käveli köydellä silmät sidottuna ja liukui takaperin vinoa köyttä pitkin.
Krisztian Kristof teki hauskoja hattutemppuja, Roman Kronzhko kieputti itseään seipään varassa, sitten oli äärettömän nopeaa vaatteidenvaihtoa, liinatemppuilua ja monenlaista muuta tasokasta taidonnäytettä.
Iltaisin kävimme syömässä muutamassa eri ruokapaikassa, hotellimme vieressä oli ihan hyvä italialainen ravintola. Ruoka oli edullisempaa kuin Suomessa, Jamien paikka oli sikäläiseen hintatasoon nähden kallis.
Tämä linja-auto kulkee myös vedessä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti