maanantai 18. heinäkuuta 2016

Budapest osa 2

Tiistain aamuohjelmassa oli varaamani Trap-pakohuone, jonka teemana oli Egypti. Tämä ei ollut perinteinen avainten kerääminen ja lukkojen avaaminen, jossa mennään vinkistä toiseen, vaan tässä kerättiin symboleja, joiden avulla huoneesta pääsi ulos. Juutuimme joksikin aikaa matemaattiseen ongelmaan, kunnes alakoulun opellamme sytytti ja hän hokasi ratkaisun matemaatikkomme kanssa. Ihan kaikkea emme tajunneet, mutta ulos pääsimme vinkkien avuin, ja tekemistä piisasi koko ajaksi.  Kiva kokemus ja lopussa aikapaine alkoi jo jyllätä ja tahtikin kiihtyi sitä mukaa. Pakohuoneet ovat unkarilainen keksintö ja siksikin oli kivaa päästä sellaiseen "lajin" emämaassa. Englannilla selvisi oikein hyvin eikä pärjääminen jäänyt kielestä kiinni. Saimme alennuskupongin, joka on minulla tallessa, jos joskus vielä pääsemme porukalla arvoituksia ratkomaan, keskiaikahuone on kuulemma lineaarinen. Paikka sijaitsi kilometrin kävelyn päässä hotelliltamme Paulay Edellä ja sielläkin oli käteismaksu.



Voittokahvien jälkeen menimme läheiseen House of Terroriin, joka kertoi lähinnä Venäjän hallitsemasta aikakaudesta. Talo oli vaikuttava. Alakerrassa oli näytillä tankki, joka varmaan on ajanut kaupungin kaduilla, kun Unkari yritti päästä irti Neuvostoliiton vallasta 1968. Русские домой -maalauksista oli kuvia, "venäläiset kotiin". Monta kertaa sitä mietti, että onneksi Kainuun miehet kestivät Raatteessa ja muut muualla toisessa maailmansodassa. Muutoin meidänkin historiamme olisi voinut olla aivan toisenlainen ja syvää kiitollisuutta tunsin jälleen kerran veteraaneja kohtaan. Museossa ei saanut kuvata, joten kuva on itse talosta. Alakerrassa pyörähdin takaisinpäin, kun eteeni tuli huone, jossa oli hirsipuu. Jokin selli siellä oli myös.






Rautaesirippu museon edessä oli vaikuttava 


Illalla Heli läksi balettiin ja me muut menimme hotellin kylpyläosastolle uimaan ja saunomaan. Sitten teimme yllärin, menimme vähän ennen puoliaikaa ja ostimme Helille kahvin ja leivoksen ja katsoimme sitten toisen puoliskon. Tarina oli Lumikki ja 7 "törpöä", jotka olivat aivan ihania ja tunnistettavia. Unelias meinasi nukahtaa pystyyn ja Vilkas hauskuutti runsaslukuista lapsiyleisöä tempuillaan ja hypyillään. Peili oli toteutettu hienosti teknisesti ja musiikki oli kivaa, vähän musikaalityylistä. Lavastus oli nätti, kokonaisuus oli oikein kiva ja lippujenkin hinnat olivat alle viisi euroa. Balettia voin kyllä suositella. Lopussa tunnelma oli kuin Jymy-Vimpeli -finaalissa, sillä yleisö huusi aivan suoraa huutoa! Se oli merkillinen kokemus, sillä Suomessa monesti vain taputetaan, mutta lapset olivat aivan villeinä. Minulla ei ole kokemusta oopperasta, huutaako yleisö siellä, mutta tämä oli minulle ihan uusi elämys.


Keskiviikkona kiertelimme kaupungilla ja kävimme toisen kerran Jamien ravintolassa syömässä. Kävimme kurkistamassa Café New Yorkiin, mutta sen korkean hintatason vuoksi emme juoneet siellä kahvia. Kupillinen oli viiden euron luokkaa, ehkä sitten ensi kerralla. Hieno se oli kyllä sisältä, joten ei ihme, että kupilla oli hintaa. C&A tuli jälleen kerran katsastettua ja yhden kivan puseron sekä sukkia sieltä ostinkin. Odotin hintatason olevan hieman alhaisempi sielläkin. Iltapäivän ohjelmassa oli sirkus, jonka liput olin hommannut etukäteen ja katsomo olikin melkein täynnä, sillä monet koululaisryhmät olivat tulleet esitystä katsomaan. Eläinesityksiä oli kaksi, papukaijat ja koirat, jotka taitavasti tekivät monelaisia temppuja. Linnut lentelivät katsomon yllä ja tuntui vinhalta, kun iso lintu lensi pään yli. Esityksessa oli vesiteema ja juonnot olivat unkariksi, mutta ei yhtään haitannut se, ettei kieltä ymmärtänyt. Vettä käytettiin monipuolisesti ja kauniisti lisänä, lattia liikkui ja vesisuihkuja pulpahteli sieltä täältä vesiurkujen lailla, värit hehkuivat ja musiikki oli sovitettu suihkujen mukaisesti. Visuaalisesti esitys oli aivan loistava. Esittäjät olivat todella taitavia. En osaa sanoa, mihin kategoriaan kuuluu henkilö, joka hyppää tornina seisovan ihmispinon päälle. Ryhmä esitti huikeita hyppyjä ja minua hirvitti monta kertaa katsoa, kuinka hoikka neito vain pomppasi viidenneksi korkealle ilmaan. Nuorallakävelijämies oli voittanut monia palkintoja ja hän oli ihan mieletön. Hän käveli  köydellä silmät sidottuna ja liukui takaperin vinoa köyttä pitkin.




Krisztian Kristof teki hauskoja hattutemppuja, Roman Kronzhko kieputti itseään seipään varassa, sitten oli äärettömän nopeaa vaatteidenvaihtoa, liinatemppuilua ja monenlaista muuta tasokasta taidonnäytettä.



Iltaisin kävimme syömässä muutamassa eri ruokapaikassa, hotellimme vieressä oli ihan hyvä italialainen ravintola. Ruoka oli edullisempaa kuin Suomessa, Jamien paikka oli sikäläiseen hintatasoon nähden kallis.


Tämä linja-auto kulkee myös vedessä
Torstaina menimme tilatulla taksilla bussiasemalle ja etsimme sen läheltä lähtevän pysäkin ja nousimme sitten OrangeWaysin kyytiin ja noin kolmessa tunnissa olimme Wienin keskustan liepeillä. Takaisin tulimme sunnuntaina. Jätimme laukut linja-autoasemalle, olin varannut kolikoita tarpeeksi ja sitten ajelimme metrolla Dagalyn kylpylään, joka oli enemmän sellainen kansankylpylä, hieman neuvostoaika paistoi läpi siellä sun täällä. Pettymyksekseni altaiden vesi ei ollut niin lämmintä kuin mitä olin toivonut, mutta jalkapalloa pystyi katsomaan isolta screeniltä ja palvelu oli erinomaista. Yksi nuori tyttö opasti hyvällä englannin kielellä meitä. Minulla oli oma pyyhe, mieheni olisi vuokrannut pyyhkeen, mutta vain lakanoita oli tarjolla - vähän erikoista minusta - ja kyllä sillä sai itsensä kuivaksi. Bussi meni sopivasti kylpylän edustalta metropysäkille, kävimme syömässä, haimme laukut ja ajelimme taksilla lentokentälle. Siellä oli joka puolella mahdollisuus katsoa jalkapalloa, kävimme kahvilla lähtiessä ja sitten iltalennolla kotiin. Kone oli vähän myöhässä, joten olimme vasta kolmen aikaan kotona ja seuraavana aamuna minulla oli lähtö YooJoo-päiville Mikkeliin kymmeneltä :).




Hieno reissu, tämä ei varmasti jäänyt viimeiseksi matkaksemme Unkariin ja Budapestiin.


Ei kommentteja: