maanantai 2. huhtikuuta 2018

Tukholman Viikinkimuseo


Pääsiäisen aikaan piipahdimme Tukholmassa, sillä bongasin Roope Salminen ja Koirat -yhtyeen keikan Mariellalla pitkäperjantaina. Roopella on hyvä ja taitava bändi ja Madafakin darra on mielestäni yksi parhaita bilebiisejä eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Jon-Jon Geiteliä olen fanittanut jo toistakymmentä vuotta, taatusti näemme häntä useissa elokuvissa tai näyttämöllä jatkossakin. Onnittelut hänelle levytyssopimuksesta :). Tämä oli bändin eka keikka pitkän tauon jälkeen ja sen huomasi, sillä niin hauskaa pojilla oli ja energiaa oli valtavasti. Uuden levyn biisin ensiesitys oli hieno, Na-na-naa (?)lle voi ennustaa listasijoituksia jo kertakuuleman jälkeen. Snadista tykkäsin kuten ennenkin ja olihan siellä monta muutakin helmeä, muttei Biisoneita. Linkkaan tähän pari biisiä, jos ne eivät ole tuttuja. 






Toinen matkan tarkoitus oli käydä vastikään avatussa Viikinkimuseossa, joka on ABBA-museon lähellä Djurgårdenissa. Museo antaa hyvän kuvan viikinkien elämästä 700-1000 -luvuilla. Aniharva viikingeistä oli ryöstelemässä pitkin maailmaa, suurin osa heistä oli maanviljelijöitä. Naisten asema perheessä oli vahva jo tuolloin, eli pohja pohjoismaiselle demokratialle luotiin noinkin varhain. Osa viikingeistä oli orjia eli he, jotka jostain syystä jäivät puille paljaille tai olivat sotavankeja. Orjia myytiin ja heistä saatiin rahaa tai he tekivät tilan töitä. Museon oven suussa oli pieni viikinkilaiva toivottamassa tulijat tervetulleiksi.


Museossa oli interaktiivinen näyttely, jossa henkilön nimeä klikkaamalla sai selville, mitä hän teki ja millaista hänen elämänsä oli. Videolla kerrottitin på svenska ja ruudulla näkyi englanninkielinen teksti. Völva oli minulle uutta, hän oli ennustajanainen, joka kiersi talosta taloon. Naisetkin olivat mukana sodissa. Tässä soturin kertomusta. 


                                



 Missasin alun ruotsinkielisestä esityksestä, jossa kerrottiin viikinkien elämästä. Heidän taloissaan ei ollut ikkunoita ja eläimet ja ihmiset elivät luonnollisesti samassa rakennuksessa kuten Suomessakin. Ikkunan virkaa toimitti katon rajassa ollut aukko vindöga, josta sana window on kuulemma saanut nimensä. Kiva idea oli laittaa lapsille kysymyksiä, joihin sai vastauksen vetämällä kahvasta ulos iso kirja, jonka sivulla oli vastaus kysymykseen. Koska kirjan sivu ei pysynyt itsestään auki, niin en saanut siitä kuvaa.






Näyttelyn kohokohta oli Rahnfrids saga, 11 minuuttia kestävä vaunuajelu, jossa kuultiin tarina Ragnfridin perheestä. Valitsimme suomenkielisen selostuksen ja ihan hyvä niin, sillä sanasto oli paikoitellen minulle tuntematonta ja vaikka meillä molemmilla on erittäin hyvä ruotsin kielen taito, niin nyt oli ihan hyvä ymmärtää kaikki sanat. Vaunumme numero oli 16 ja arvaapa kuka siinä vaunussa on avajaisissa istunut? Oikein arvasit, itse kuningas Kaarle XVI Kustaa.




Taru oli ihan kiva ja hienosti totetettu, samantyylinen kuin mitä Junibackenilla, tässä mentiin koko ajan maata pitkin. Mitään hirmuisen pelottavaa tässä ei ollut, joten pienetkin lapset voivat osallistua, jotain pimeitä pätkiä ja valonvälähdyksiä oli, ei sen kummempaa. Yläkerrassa oli kahvila, jossa oli leipiä ja leivonnaisia, iso ja kaunis katkarapuhässäkkä oli tarjolla. Toisella puolella ulko-ovea oli iso runsten eli riimukivi. Minulla on jonkinlainen harmaa mielikuva siitä, että olisimme yliopistolla jollain kurssilla perehtyneet näihin merkkeihin tarkemmin. Riimukiviä pystytettiin kuolleiden muistoksi ja Suomesta niitä on löytynyt vain yksi, Ruotsista kolmisentuhatta.





Laivalle mennessä oli samanlainen turvatarkastus kuin lentokoneeseen noustessa. Kassit ja tavarat valaistiin. Tämä oli uutta ja erittäin hyvä asia mielestäni. Passit tai henkilötodistukset katsottiin molemmissa satamissa.


Loppuun lukion ruotsinopeille tarkoitettu vitsi. Muistanette, miten YTL jokunen vuosi sitten yo-kokeen kirjallisessa tehtävässä antoi kokelaalle tehtävän ostaa muistaakseni laivareissulla  kahvinkeitindialogitehtävässä. Kuva kertokoon loput.







Ei kommentteja: