lauantai 18. helmikuuta 2012

Kennelelämää osa 5: Agilityä harrastamassa

Miila A-esteellä
Aloitin agilityn harrastamisen Ylivieskassa, kun Viivi oli jotain vuoden vanha eli vuonna 1993. Ekan kerran kokeilimme agilityä Juvan shelttileirillä, jonne menimme Seijan kanssa. Siellä tutustuimme myös Ritvaan ja Mattiin ja olemme pitäneet yhteyttä tuosta vuodesta alkaen niin, että Ritan ja Maxin pentu Eetu muutti heille keväällä 2007.  Akiliinan Each For All onkin jo agilityn kaksoisvalio (FI AVA & FI AVA-H) ja ensimmäinen valiokasvattimme. Kiitokset vain Ritvalle ja Matille suurestä työstä, Ritvalla taitaa olla yhteensä seitsemän agilityvaliota ja lisää on tulossa :).

Olemme harrastaneet agilityä jokaisen koiramme kanssa. Kyseessähän on Englannissa keksitty laji, joka myötäilee hevosten esteratsastusta. Agilityssä koira suorittaa esteradan ihmisen ohjaamana. Suomalaiset ovat menestyneet lajissa hyvin, meillä on useita maailmanmestareita ja joukkuekisamitaleja.  Itse olen ollut Suomessa kahdesti sekä kerran Norjassa katsomassa MM-kisoja. Sheltti on yksi parhaista agilitykoirista.

Perustin 10 muun ihmisen kanssa Villähteelle Villähteen Agility-Urheilijat ry:n reilut kymmenen vuotta sitten. Seura on kasvanut mahtavasti, järjestänyt virallisia kisoja ja nyt rakenteilla on oma halli, mistä en olisi edes osannut uneksiakaan. Suurkiitos seurassa vaikuttaneille ihmisille :).

Nyt sitten itse asiaan. Agilityssä on kontaktiesteitä ja hyppyesteitä ja pöytä. Alussa mukana on ollut mm. vesieste ja kavaletit, joita nykyään ei enää ole. Säkäluokkia on kolme ja sheltti taitaa villakoiran lisäksi olla ainoa rotu, joka kisaa kaikissa luokissa. Käymme ystäväporukan kanssa omaksi iloksemme harjoittelemassa  Lahdessa Korkeavireen hallilla pari kertaa kuukaudessa Seuraavissa kuvissa tavallisimpia esteitä:

Pussieste

Keinu








Nelli 13 vuotta pujottelee

Pikku puomi alkeisharjoitteluun



Putki

Rengas

Hyppyeste














 Kisoissa koirakko suorittaa radan mahdollisimman vähillä virhepisteillä mahdollisimman nopeasti.
Koirat pitävät agilitystä kovasti, ne ovat aina innoissaan, kun tajuavat, että menemme hallille. Harjoitusten jälkeen ne tavallisesti lepäilevät koko loppupäivän :).

2 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Tuli mieleen että siskoni asuu siinä Ahtiala-Villähde-nurkilla (En nyt muista kadun-nimeä, täytyy tarkistaa päivyristä). Kuitenkin siinä heidän kadullaan tien mutkassa on agility-rata. Ettei sattuisi olemaan teidän harrastuspaikkoja :D

Pauska kirjoitti...

Kas sitäpä ei tiedä, tervetuloa pistäytymään, kun ensi kerralla täällä päin liikutte :)