Oli upea uutinen kuulla, että Suomi sai järjestettäväkseen yhden koripallon EM-kisojen alkulohkon ja että valitsimme Islannin lohkoomme. Heti, kun liput tulivat myyntiin, ostin kaksi Follow your team -lippupakettia. Olin katsomassa jokaisen pelin eri ystävän kanssa ja menin otteluihin yleensä junalla Sittemmin sain tietää, että Lahdesta järkätään peleihin bussikuljetuksia ja olen käyttänyt niitä jo muutaman kerran. Niillä pääsee näppärästi pelipaikalle ja mikä tärkeintä takaisin heti pelin jälkeen. Tunnelma oli taas kerrassaan upea. Suomen pelit olivat (lähes) loppuunmyytyjä ja Lauri Markkanen oli aivan huikea.
Suomi haki vuonna 2014 Espanjan MM-kisojen villiä korttia 800 000 eurolla ja sai sen. Noin 10 000 fania suuntasi Bilbaoon, minä olin siellä veljeni kanssa, otin töistä talkoovapaata kisojen ajaksi. FIBA:ssakin tajuttiin, millaisesta ilmiöstä on kyse ja Suomi saikin EM-kisojen A-lohkon järjestettäväkseen. Voidaan sanoa, että villi kortti kannatti hurjasta hinnastaan huolimatta. Koripallofanitus nousi Suomessa aivan hurjasti, ihmiset lähtivät liikkeelle ulkomaita myöten. Liitto jäi yli puoli miljoonaa plussalle omista kisoistaan ja nyt tulevien MM-karsintojen Islanti-peli heinäkuun alussa on jo loppuunmyyty, onneksi älysin ostaa lipun ajoissa.
Kisojen talousvaikutuksen Helsingille on laskettu olevan peräti 41,3 miljoonaa euroa, josta hotelli- ja ravintola-ala saivat suurimman potin. Kisakävijät antoivat tunnelman arvosanaksi 4,9/5 eikä mikään ihme, sillä niin mieletön tunnelma oli ainakin Suomen peleissä. Peräti 99.2 prosenttia kävijöistä suosittelisi Susijengin ottelutapahtumaa ystävälleen, joten Suomessa osataan tehdä asiat oikein. Kisat keräsivät yli 88 000 katsojaa ja otteluennätys tehtiin Kreikka-pelissä - 12 327 katsojaa.
Katsomot olivat lähes täynnä
Kisat alkoivat upeasti, kun Suomi voitti suursuosikki Ranskan jatkoajalla. Slovenian kanssa oli erittäin tiukka vääntö, joka päättyi kolmen pisteen tappioon, Sloveniahan voitti sitten koko kisat.
Junamatkalla
Suomi-Puola oli ihan uskomaton peli. Toisella neljänneksellä Suomi johti jo 14 pisteellä, sitten peli hyytyi ja Puola meni lopussa muistaakseni yhdeksän pisteen johtoon. Kun peliaikaa oli jäljellä alle minuutti, niin Suomi onnistui kuromaan eron umpeen, Lauri Markkasen upea pallonryöstö ja sitä ennen taktinen rajarikko veivät Suomen jatkoajalle aivan viime sekunneilla. Mieheni lähti autolle siinä vaiheessa, kun peliä oli puoli minuuttia pelaamatta. Sitten pelattiinkin kaksi jatkoaikaa ja lopussa Suomi voitti kolmella pisteellä. Yleisö kannusti ihan hurjasti seisaaltaan ja eli mukana jokaisen sekunnin. Kädet olivat ihan punaiset ja ääni käheänä, vieressä olevien tuntemattomien kanssa paiskottiin ylävitosia. Kyllä oli hieno peli!
Ennen otteluja ja niiden välissä ehti tapaamaan muidenkin maiden faneja. Islantilaisilla oli oikea superpäivä, sillä korispelin jälkeen heistä suurin osa suuntasi yksityisjunalla Tampereelle, jossa oli jalkapallo-ottelu Suomi-Islanti. Hienosti pelasi yhteistyö eri lajien välillä tai sitten oli loistava sattuma. Neuvoin usemammallekin fanille reitin Ratinaan ja kerroin käyneeni Islannissa jokunen vuosi sitten. Fanikohtaamiset ovat mukavia :).
Le coq gaulois :)
Isojen miesten seassa :D
Löysin netistä pari videota eli Fiban tekemän ja Yle Areenassa Ylen lähetyksen. Fiban Ottelun huippuhetket ja Ylen ratkaisuhetket, vieläkin nuo klipit saavat muistot pintaan.
Tällä videolla kerrotaan Lauri Markkasen kisoista englanniksi.
Islanti-pelissä saimme kaikki osallistua HU-elämykseen. Se oli yksi mieleepainuvimmista elämyksistä kisojen aikana. Kuuluttaja kuulutti, että islantilaiset toivovat kaikkien osallistumista ja koko halli oli ihan hiljaa ja rumpumerkin jälkeen kajautti HU-huudon ilmoille. Ensimmäisellä kerralla meni kylmät väreet, toisella kerralla jotkut idootit suomalaiset sabotoivat omilla typerillä huudoillaan. Tämä video on kuvattu muistaakseni lauantain pelistä Puola-Islanti. Olimme veljeni kanssa koko päivän kisoissa ja kappas meidät napattiin takariviltä KISSCAMiin :D. No ei ihan ruvettu pussailemaan kuitenkaan. Varmuuden vuoksi tein lapun, jossa luki My little brother ->, siltä varalta, että kamera olisi osunut meihin toisen kerran.
Loput pelit Suomi voittikin ja pääsi jatkopeliin, jossa tuli selkeä 57-70 häviö Italialle. Suomi sijoittui kisoissa sijalle 11. Jos et vielä ole käynyt katsomassa Susijengin peliä, niin käy ihmeessä. Voin taata, ettet kadu! Ensimmäiset MM-karsintapelit Suomi joutui pelaamaan ilman tähtiää, mikä kyllä näkyi sekä tekemisessä että tuloksessa, sillä hävisimme Islannille ja Tsekille, onneksi pystyimme voittamaan Bulgarian kahdesti ja nyt sarjojen loputtua Lauri Markkanen, Petteri Koponen, Sasu Salin ja Murphyn veljekset ovat käytettävissä ja mukana joukkueessa.
Innolla odotan heinäkuun peliä, oletko Sinä koripallon ystävä?
Kun on ollut Lahden kaupungilla töissä 20 vuotta, saa viikon palkallisen loman. Päätin jo vuosi sitten, että käytän lomani koripallon EM-kisoihin ja seurasin tarkasti, mihin lohkoon Suomi "arvotaan". Suomi oli susijengifaniensa takia erittäin haluttu kisakumppani ja jokainen järjestävä maa olisi halunnut sen omaan lohkoonsa, voiton vei Ranska ja Välimeren ihastuttava Montpellier'n kaupunki. Kysyin hyvissä ajoin, voinko pitää lomani kisojen aikaan ja kun tieto kisapaikasta tuli, varasin samoin tein lennot ja pari hotellihuonetta. Netistä selvittelin, mikä mahdollinen kisahalli olisi ja löysin yhden vaihtoehdon ja otin sitä lähimpänä sijainneen hotellin, koska Parc Expo sijaitsi 8 km keskustasta ja sinne kuljettiin raitiovaunulla. Hotellivalinta oli sijainnillisesti erinomainen, aamupala oli ihan ok, samassa talossa oli pizzeria, leipomo ja Kentucky Fried Chicken, tien toisella puolella todella iso ostoskeskus, jossa kävimme syömässä Flunchissa useammankin kerran.
Lennot otin Pariisin CDG:n kautta, osa samassa koneessa olleista vaihtoi Orlyn kentälle ja jokunen matkasi ensin Amsterdamiin, josta Pariisiin. Nämä olivat hieman k alliimmat, mutta koska olen ajanut Pariisin kehätiellä, niin en halunnut ottaa sitä stressiä, että ensin pitää ottaa laukut, löytää oikea bussi ja ehtiä sillä ajoissa.
Olimme hyvissä ajoin perillä, kävimme syömässä ja sitten pienet levot ja kohti hallia. Meininki oli heti alusta alkaen todella hyvä, Tony Parker kumppaneineen veti tietenkin hallin täyteen, mutta hyvin me parituhatta fania saimme välillä ranskalaiskatsomon ihan hiljaiseksikin. Suomi oli alussa hieman hermostunut ja Ranska napsi pisteitä varmasti. Ekan puoliskon loppuosalla Jamar "Jammu" Wilson tuli kentälle ja pelasi itsensä heti yleisön sydämiin. Jammu taisteli hullun lailla ja toi loistoheitoillaan meidät jaksotilanteeseen 24-22. Yleisö huusi Jammu, Jammu minkä jaksoi, kerrassaan hieno kisaturnauksen avaus häneltä. Petteri Koponen sai myös juonen päästä paremmin kiinni ja piti meidät pelissä mukana ja etenkin Eric Murphyn heittopeli ja Sasu Salinin mahtavat kolmoset saivat suomalaisyleisön liekkeihin! Ranskalaislehti kutsuikin heitä "pitelemättömiksi" ja sitä he tosiaankin välillä olivat. Sitten ranskalaisilta katosi ote ja suomalaiset olivat pelissä loistavasti mukana. Ottelun toisen jakson loppu oli aivan huikea, yksi hienoimmista utheiluelämyksistä, joissa olen saanut olla mukana. Parin viimeisen minuutin aikana juostiin tuloksetta päästä päähän, pallo ei vain uponnut ja Salinin kolmonen viimeisellä minuutilla ja Parkerin karkea ohiheitto viime sekunneilla veivät Suomen kaikkien yllätykseksi jatkoajalle. Aivan mieletön elämys ja suoranainen sensaatio kerta kaikkiaan! Oheiselta videoltakin kuulee, kuinka (amerikkalais?)selostajatkin ovat aivan äimissään piskuisen pohjoisemaan loistavasta noususta. Valitettavasti Suomi ei enää löytänyt vastaavaa virettä ja ranskalaiset menivät menojaan, kun kotiyleisökin innostui huutamaan "Les Bleus" ja huuto oli huumaavaa. Kannattaa katsoa hieno muutaman minuutin mittainen kooste. Tässä omaa videokuvaani pelin tiimellyksestä.
Sunnuntaina Suomi hävisi aika selvästikin Israelille. Hallin ulkopuolella oli jonkin verran libanonilaisia, jotka jakoivat jotain lappusia ja politikoivat lippuineen. Poliisejakin oli liikkeellä. Joltain kuulin, että Israelin mukanaolo oli yksi syy siihen, ettei hallin ulkopuolella ollut samanlaista karnevaalialuetta kuin Bilbaossa ja kieltämättä tunnelma oli paljon vaisumpi. Bilbaossa oli kiva hengailla Suomella painoi selvästi edellisiltainen peli jaloissa ja ero pääsi ekalla puoliajalla 15 pisteeseen. Sitten Suomi syttyi taistelemaan ja pääsikin jo kahdeksan ja sitten neljän pisteen päähän, mutta lopussa taas repsahdettiin vimmatusta taistosta huolimatta.
Suomen pelit oli laitettu jostain syystä päivän ensimmäisiksi, mikä oli vähän ärsyttävää, sillä aamupäivällä ei oikein ehtinyt mitään ihmeempiä tehdä ja kun peli päättyi, niin kesti pari tuntia, ennen kuin tuhannet ihmiset olivat päässeet ratikalla keskustaan. Peliin tulokin kesti kauan. Sunnuntaina kävimme keskustassa kiertelemässä ja läksimme kolmisen tuntia ennen peliä hallille. Matka oli ikimuistoinen, sillä meitä oli varmaan kaksinkertainen määrä ihmisiä sallittuun määrään nähden. Me mahduimme vielä ihan mukavasti ja pari pysäkinväliä ratikka kulkikin, ennen kuin vaikeudet alkoivat. Kuski ajoi liian lujaa ja kivet kolisivat pohjaan. Mitä ilmeisimmin hätäjarru tms. meni automaattisesti päälle ja teimme äkkipysäyksen. Olimme viimeisessä vaunussa ja kuski kävi tekemässä jonkin toimenpiteen ja matka jatkui - muutaman sata metriä, kunnes tapahtui sama uudelleen - ja uudelleen - ja uudelleen. Sitten pyysin kauniisti, että voisitteko ajaa hitaammin, kiitos. Välipysäkeillä oli suomalaisia ja muitakin faneja nousemassa kyytiin, heille sanoimme, että ei OIKEESTI mahu yhtään, kun he yrittivät nousta kyytiin. Hiki virtasi ja tuli mieleen laulu "linja-autossa on myös tunnelmaa, linja-autossa matka katkeaa". Ihmisvirta oli valehtelematta satojen metrien mittainen ja se jatkui ja jatkui. Käsittämätöntä, miten niin paljon ihmisiä mahtui raitiovaunuun, veikkaan, että joku ennätys siinä syntyi. Liekö päivän muut kyydit olleet yhtä täynnä? Pistin palautetta paikalliseen firmaan, että suurin osa suomalaisista tulee raitiovaunulla peliin ja pyysin lisäämään vuoroja, mutta tuskin meilistäni oli apua. Seuraavina päivinä ennakoimme kyydin paremmin ja tulimme jo aiemmin kyliltä ja kävimme syömässä läheisessä ostarissa olevassa Flunchissa.
Ensimmäiset melkein takana näkyvässä hallissa, viimeiset tulevat ulos raitiovaunusta
Maanantain peli Venäjää vastaan piti voittaa. Ottelu oli hyvin tasaväkistä vääntöä, Murhpy pelasi hienosti ja Sasun kolmoset upposivat taas hienosti, Jammu taisteli, mutta myös sössi välillä, hänen pistetilinsä jäi ja Koponen oli pettymys, ekat kolme pistettä vasta, kun peliä oli mennyt 24 minuuttia. Aika tasatahtia nujuttiin, kunnes viimeisen jakson alussa Venäjän peli meni pieneksi hetkesi sekaisin ja Suomi kosti sen armotta suureksi riemuksemme. No eipä aikaakaan, kun Venäjä kiri eron kiinni ja Sasun vapari piti meidät jälleen hengissä ja pelissä mukana. Lopun kannustus oli aivan raivokasta, molemmat epäonnistuivat ja jännitys oli aivan valtavaa Suomen viimeisessä hyökkäyksessä, jonka päätteeksi Koponen onnistui tekemään korin 3.5 sekuntia ennen pelin loppua. Mikä riemu yleisössä syntyikään! Susijengilaulu kaikui kaiuttimista ja tuntemattomat halasivat toisiaan ja läiskivät ylävitosia - terveiset vain päätykatsomon kauniille naisfaneille takanamme :).
Riemukkaan pelin jälkeen menimme illalla syömään kauppa- ja viihdekeskukseen Hippopotamukseen. Tämä oli kyllä huonoin Hippo, jossa olemme olleet. Ruoka oli melkein viileää ja perunat aivan kulahtaneita. Crème brûlée vähän lohdutti :).
Tiistai oli ainoa välipäivä ja päätimme viettää sen kaupunkiin tutustuen. Montpellier'ssä on parikin roomalaisaikaista akvaduktia eli vesisysteemiä, tässä kuva toisesta.
Riemukaaria ei ole ainostaan Pariisissa, tässä pienempi "arkki" - L'Arc de Triomphe kauniissa auringonpaisteessa.
Meikeläisenkin piti patsastella ratsastajapatsaan edessä isolla aukiolla. Hellekelit, joten Gudrunin hihaton mekko ja fanipaita, joita näkyi jonkin verran, ei tosin lähellekään niin paljon kuin Bilbaossa, oli sopiva asu. Kävelimme paljon, joten lenkkarit on minusta silloin paras vaihtoehto. Päässä kummitytöltä lahjaksi saatu hattu, jossa Suomen lippu, se ihastutti ranskalaisia.
Kaunis pieni rakennus samasta paikasta kuin edellinenkin kuva, tämä näkyy siinä taustalla kauimmaisena.
Tavaratalo - ei ihan uskoisi.
Illalla kävimme punttisalilla ja syömässä. Punttisalilla oli paljon porukkaa ja vastaanotto oli oikein ystävällinen. Meillä ei ollut vaadittuja lukkoja ja henkilökunta ottikin laukkumme ja lompakkomme tiskin taakse suojiinsa.
Bosnia-Herzegovinaa vastaa Suomi hallitsi peliä ja voitti sen 59-88. Juhlatunnelmien jälkeen päätimme käväistä Välimeren rannalla, jonne menimme ratikalla ja kävelimme sielä pari kolme kilometriä hienolle hiekkarannalle. Aurinko lämmitti vielä mukavasti, mieheni käväisi meressä uimassa, minä istuin rannalla ja luin kirjaa. Meillä oli pienet piknikeväät ranskalaiseen tapaan mukana. Läksimme takaisin, kun aurinko alkoi laskea, mikä tapahtui todella nopeasti, ihan muutamassa minuutissa. Se oli aika ihmeellinen elämys. Kun pääsimme ratikkapysäkille, niin siellä oli kymmeniä lepakkoja metsästämässä hyttysiä, jotka hyökkäsivät myös meidän kimppuumme. Erikoinen ilmiö :)
Kävin katsomassa joukkuetta fanizonella, tulin paikalle juuri kun tilaisuus alkoi ja jäin rauta-aitojen ulkopuolelle. Pääsin kuitenkin niin lähelle, että näin aivan loistavasti lavalle ja sain kuvattua monta haastattelua. Paikalla oli tuhansia suomalaisia ja tunnelma oli hieno. Latasin videot youtubeen ja tätä videota on katsottu jo liki 1500 kertaa. Se on aika hauska, Jammu Wilson pitäää hauskan ja viihdyttävän shown :)
Sasu Salinin haastattelu oli kiva, Sasu onkin yksi suosikeistani :)
Auuuuuuu-huudot kaikuivat Montpellier'ssäkin :)
Red Foxes -tanssiryhmä esitti monenlaisia tansseja tauoilla
Eric Murphy on myös raivannut tiensä suomalaisfanien sydämiin.
Suomalaiset saivat julkisuutta paikallislehdissä, sillä 26 koululaista kävi aamupäivät "Pikkusudet"-koulua kisojen aikana ja olivat kolmen aikaan pelejä katsomassa. Hieno systeemi ja tästä pisteet Koripalloliitolle ja Susijengifaneille :)Syyskuussa 2016 koulua käydään suunnistuksen MM-kisoissa Ruotsissa. Näin lapset eivät jää koulussa jälkeen viikon aikana.
Sudenpesässäkin kävimme yhtenä iltana, se ei ollut ihan samanlainen kuin Bilbaossa. Jälleen paikalliset kehuivat suomalaisia, kuulemma 4000 suomalaista aiheuttaa paljon vähemmän ongelmia kuin kymmenkunta englantilaista jalkapallofania.
Viimeisen pelin Suomi hävisi, mutta onnistui kuitenkin pääsemään jatkopeleihin Lilleen. Kaiken kaikkiaan meillä oli kiva matka, sopivasti lämpöä ja nähtävyyksiä ja elämyksiä. Bilbaossa oli vieläkin parempi tunnelma, mutta täällä fani sai enemmän voitonelämyksiä. Mukavaa oli myös se, että sain käyttää kielitaitoani, sillä kyllähän Ranskassa pärjää parhaiten, jos osaa kieltä edes vähän ja palvelua saa ja mahdolliset ongelmat ratkeavat helpommin.
Sitten vain odottelemaan Suomessa pelattavaa EM-kisojen lohkoa, niihin peleihin voikin lippujen saaminen olla hankalampaa.
