Kuulumisia pitkästä aikaa

Alkuvuosi meni aika lailla terveyden kanssa taistellessa. Diabetesdiagnoosi tuli loppupelissä kuitenkin ihan puskista ja oli melkoinen shokki. Kertauksen vuoksi, sokeriarvojani on siis seurattu vuosikausia kerran vuodessa ja arvot ovat olleet lähellä seitsemää, mutta koko ajan alaspäin menossa. Sairaalassa syöpäleikkauksen jälkeen lukema oli paras aikoihin eli 5.4. Niinpä tammikuinen 7.9 järkytti elämääni useammaksi viikoksi. Seuraava arvo parin viikon päästä oli 8.1. Bloggailulle ei näin ollen ihan ymmärrettävästi ole riittänyt voimavaroja, koska olen keskittynyt työnteon ohella liikuntaan ja syömiseen sekä veden juomiseen. Paino on pudonnut vuoden alusta kuusi ja viime syksystä kahdeksan kiloa. Saavutin näinkin pian sen suositeltavan viiden prosentin painonpudotuksen. Työterveyslääkärini ja diabeteshoitajani ovat olleet minuun tosi tyytyväisiä. Mieheni tukee jatkuvasti ja ilman häntä tämä olisikin paljon haastavampi projekti. Sain kuitenkin parisen viikkoa sitten Metforem 500 g:n lääkityksen. Minulla haima ilmeisesti tuottaa insuliiniä ihan hyvin, mutta ongelma on maksan riehaantuminen yöllä tuottamaan glukoosia ja tämä nostaa verensokeria. Sokerimittauksia tehdään enää kerran viikossa ja tänä aamuna jännitti mitata arvoa. Otin ihan suosiolla paastoarvon eli olin 12 tuntia syömättä ja juomatta ja arvaas mitä? En ollut uskoa silmiäni, kun mittari näytti lukemia 5.6. JIPPII! :) Metforem hillitsee maksan toimintaa ja otan sen iltaruoan yhteydessä. Ensimmäisen viikon ajan se aiheutti ihan kamalaa poltetta vatsaan, mutta onneksi se meni ohitse. Monilla on ollut maha sekaisin ja oksentelua, mutta onneksi vältyin noilta sivuvaikutuksilta. Suussakaan ei ole tuntunut metallinmakua, eilen oli jokin pieni maku, mutta en osaa sanoa, tuliko se Metforemista vai ei.

Teetätin Kaisalle kannustukseksiVistaprintillä julistelakanan, joka saapui postissa ajoissa ja se oli tietysti mukana Kontiolahdessa. Ikävä kyllä minulla ei ole yhtään kuvaa siitä tukikeppien kanssa. Tuo on napsaistu heti, kun sen paketista aukaisin. Valloxilta sain kuvan ja valmiin taiton, kiitokset Jatalle ja Annelille aivan loistavasta palvelusta! Julisteita oli kisoissa kaksi.

 Viime pyhänä pyörähdimme siis päivän reissun Kontiolahdella katsomassa Kaisan kisaa. Suureksi epäonneksi juuri alkupään kisailijat joutuivat lumimyrskyn uhreiksi ja Kaisan kisa meni sitten siihen. Lunta tuli vaakatasossa ja tuulipyörteet olivat jopa 10 metriä sekunnissa. Olin varannut meille majoituksen, mutta koska kisajärjestelyt olivat todella heikot eikä suomalaisten sijoitukset enteilleet hyvää takaa-ajo kisaa, niin ajoimme sitten yöksi kotiin. Eniten petti ruokahuolto. Alueella oli yksi ehkä parin tuhannen hengen teltta, jossa oli yksi sisään- ja uloskäynti. Missään ei ollut opasteita ja toisessa päässä olisi vissiin ollut jotain ruokaa tarjolla ja se syötiin teltan toisessa päässä. Minä ryntäsin vessaan, koska silloin ei ollut yhtään jonoa. Myöhemmin jonotus kesti toista tuntia. Mieheni meni jonoon, jossa myytiin sämpylöitä. Vain kaksi nuorta oli myymässä ja jono oli hirmuinen. Kun tulimme kisapaikalle, niin meille sanottiin, että A1-katsomo oli jo täynnä, vaikka minulla oli sinne paikkalippu. Piti etsiä paikka jostain muualta. Jälkeen päin luin, että katsomossa olisi ollut liputtomia ihmisiä ja sellaisia, joilla oli lippu ihan eri katsomoon. No en ihmettele, sillä ulkomaalaiset olivat ihan pulassa, koska järjestysmiehet olivat joko nuoria venäläisiä tai vanhoja suomalaismiehiä, joiden kielitaito oli olematon. Täytyy sanoa, että oli aika ärsyttävää maksaa 55 euron lippu ja joutua aivan eri paikkaan, kuin mihin lippunsa oli ostanut. Tästä viisastuneina läksimme kesken miesten kisan vessaan ja ruokaostoksille ja tulimme kaksi ja puoli tuntia ennen naisten kisan alkua katsomoon ja otimme hyvät paikat katsomon yläosasta. Meillä oli ihan mukavaa jutella eri puolelta Suomea tulleiden ihmisten kanssa. Itse kisa jäi aika torsoksi, koska Kaisa ampui monta sakkoa jo makuulta ja hänen lähtönumeronsa oli kuusi. Kilpailu oli oikeastaan ohitse kymmenessä minuutissa. Toki kannustimme Kaisaa ja muitakin, mutta yleisön pettymys oli aistittavissa. Lunta tuli todella paljon eikä kiikareista ollut mitään apua.


 Kuva-antinikin oli vain muutama kuva miesten kilpailusta ja yksi kuva Kaisasta verryttelyssä ja kohdistusammunnassa. Eipä siinä tuiskussa tehnyt mieli enempää kuvailla ja sormetkin olivat välillä vähän kylmät, kunnes älysin laittaa Back on Trackin hanskat lammasrukkasten alle. Johan näpit lämpenivät. Puhelinkin hyytyi loppuvaiheessa, kun olisin ottanut John Deeren ständillä kuvan itsestäni Kaisan vieressä. Sekin jäi siis ottamatta.



Hiihtoloman vietimme mökillämme Suomussalmella. Siellä ei ollut nettiyhteyttä, koska vuokralainen ei sitä halunnut ja 4G ei toiminut asunnossamme paksujen kiviseinien ja viereisen kerrostaloon takia, joten eipä tullut sielläkään päivitettyä blogia. Kävimme kylpylässä useamman kerran, yhdesti punttisalilla ja teimme kävelyretkiä. Sukset jätimme kotiin, tosin ladut olisivat olleet hyvässä kunnossa. Tiistaina vietin tutorointipäivän Vuokatissa, jossa opetin parhaalle ystävälleni moodlen käyttöä. Miehet kävivät Kajaanissa ja illalla ystävämme tarjosivat meille hienon illallisen ravintolassa.

Läskipyörän paksu rengas

Keskiviikkona hurautimme Ouluun, jossa ostimme tallentavana digiboksin, koska oma boksimme hajosi pari päivää aiemmin. Kävimme lounaalla bonusanoppini kanssa ja vierailimme myös opiskeluaikaisen kämppikseni sekä lapsuudenystäväni luona. Mieheni osti itselleen Fatbiken, josta tulikin sitten minun pyöräni, koska se oli hiukan liian pieni hänelle. Hän osti itselleen vajaat pari viikkoa sitten toisen pyörän Helsingistä ja on ajanut melkein joka päivä parin tunnin lenkin. Kävimme samalla reissulla syömässä Weeruskassa kälyni kanssa, oli mukava tavata pitkästä aikaa. Molemmat pyörät ovat Spessun Fatboy-merkkiset. Renkaat ovat paksummat kuin nyrkkini ja ne ovat vähän löysät, joten niillä pysyy pystyssä jäisellä ja sohjollakin pinnalla. Nyt on hieno hankiainen ja mieheni lähti kokeilemaan jo pari tuntia sitten, millaista hänen unelmatalvikelillään on polkea.

Tietenkin olen seurannut sekä hiihdon että ampumahiihdon MM-kisoja innokkaasti. Lomalla kävimme myös sukulaisissa sekä anoppia katsomassa muutamaan otteeseen. Luokkakokous-elokuva oli ihan hauska, sen raisuhko huumori upposi minuun. Sain myös jatkettua kirjahaastetta neljän kirjan verran. Luin Koljonvirran sissit, Megakesä, Uimataito sekä urheilunovellikirjan Pallo karkasi käsistä.
Pikkuisen olen aikataulusta jäljessä, mutta luotan siihen, että kesällä ehin kiriä aikataulua kiinni :).

Viikko sitten kävimme Laura Voutilaisen ja Jarkko Aholan Sibeliustalon 15-vuotisjuhlakonsertissa ja sieltä sai taas energiaa joksikin aikaa. Big band svengasi mukavasti ja kappaleet olivat hyviä ja rytmikkäitä. Jarkko lauloi Queeniä ja Laura omia hittejään sekä jokusen menobiisin.

Kesäsuunnitelmia tehdään pikkuhiljaa. Nyt olisi tarkoitus vihdoinkin toteuttaa Islannin matka, josta olen haaveillut jo parikymmentä vuotta. Viime vuonna varattu matka meni mönkään syövän takia. Kävin tässä kontrollikokeissa ja tomografiassa ja varjoainekuvaus näytti, että olen ihan terve! Olen odottanut niitä tuloksia ennen kuin varaan mitään. Tarkoitus olisi mennä kesäkuun alussa ihan valmismatkalle, jossa ei tarvitse kuin mennä joukon mukana. Pääsiäisen aikaan varasin meille pikku lomasen Vierumäen urheiluopistolle, aloitamme hiukkasen etukäteen hopeahääpäivän juhlimisen. Kesän vietämme suurimmaksi osaksi Kainuussa, tuskin maltan odottaa sinne pääsyä.

Kevät on tänä vuonna kuukauden etuajassa, tuntuu uskomattomalta, että lumet ovat sulaneet hurjaa vauhtia, metsässä on jo aivan sulia pätkiä  ja ruohokin pilkottaa etupihalla. Nyt pikkukiekka koirien kanssa pihalle ja sitten kaupungille ostoksille. Väsyttää sen verran, että mitään ihmeitä en aio viikonloppuna tehdä. Aamulla sain kakkoskurssin kokeen väsättyä loppuun ja ranskankoekin on jo valmiina. Koeviikkoon on vielä puolitoista viikkoa, joten työhommat ovat hyvällä tolalla. Maanantaina on ruotsin yo-kirjoitukset ja saan omani korjattua jo tiistaina. Korjasin syksyllä kaikki kokelaat, joten nyt minulla ei ole kovin monta korjattavaa. Hip hei, nyt koirat lenkille ja sitten kylillä käymään.

Mukavaa päivänjatkoa Sinulle!

Loppukesä 2014

Kirjaanpa tässä loppukesän tapahtumia, jotta niistäkin jäisi jokin muisto.

Heinäkuussa hammashoitojen jälkeen pystyin vihdoin aloittamaan kuntoilun. Tavallisin pyörälenkki oli Suomussalmen kirkonkylälle Wanhaan Kalevaan, jossa joimme kahvit ja ajoimme sitten takaisin. Kerran poljimme  mieheni entiseen kotikylään Näätälään päin sen ensimmäisen ison ylämäen ylös mieheni ja tällöin lenkiksi tuli 35 km.

Punttisalilla aloin myös käydä. Kiannon Kuohujen alakerrassa on hienot uudet laitteet. Suunnistamassa kävimme kahdesti, juosta en vielä oikein jaksanut, mutta löysimme muutamia hyviä mustikkapaikkoja.

Hyvät ystäväperheemme tuli jälleen käymään. Aloitimme vierailun tällä kerralla Hyrynsalmelta Ukkohallan Wakeboard-keskuksesta, jossa kummipoika, veljensä ja isänsä kokeilivat weikkausta. Alun harjotteluiden jälkeen pojat pääsivät kiertämään suksilla rataa ympäri. Ilma oli mitä mainioin, oli hellettä ja järvivesi oli lämmintä.

Kävimme perinteiseen tapaan heittämässä frisbeegolfia, katsomassa näytelmän kesäteatterissa ja paistoimme makkaraa myöhään illalla nuotiolla Varisjärven rannalla. Pojat pelasivat vuotuisen tennisottelunsa ja päivällä teimme retken Jumalissärkille, jossa kävelimme kauniissa maisemassa kolmisen kilometriä. Siellä tapasimme pienen shelttineitokaisen, joka arastellen tuli tutustumaan omiimme ja intoutui sitten leikkimään niiden kanssa.

Suomussalmi Rockissa esiintymisestä on jo tullut tapa, sillä tämä oli kolmas kerta, kun nokkahuiluyhtyeemme Nokkis esiintyi. Tällä kertaa perustajajäseniä oli kaksi eli Anne ja minä ja meidän lisäksemme Tita ja Anni olivat mukana toista kertaa. Tokaluokkalainen Anni oli oppinut nokkahuilukerhossa kaikki otteet ja soitti jopa fis-nuotitkin! Annin kehitys oli vuodessa huimaa, viimeksi hän osallistui muutamaan kappaleeseen. Anne, Tita ja minä olemme kaikki olleet huilisteja, joten harjoituksissa riitti, että varmistimme kappaleen rakenteen ja lähdöt ja soitimme biisit kerran läpi. Käytämme mieheni säveltämää Nokkismusaa materiaalina ja setti sai tänä vuonna kestää vartin roudauksineen. Soitimme osin samoja kappaleita kuin viimekin vuonna eli Nokkissufflen, Nokkistanssin, Nokkisskottiksen ja Nokkissalmen, joka on Suomussalmelle omistettu äärettömän kaunis laulu. Lisäksi soitimme Nokkistangon. Ensi vuodeksi suunnittelimme, että voisimme soittaa jotain huilullakin ja ottaa alton ja tenorin, mahdollisesti bassonokkahuilunkin mukaan esitykseen, sillä jokainen meistä on soittanut paria muutakin nokkahuilua nuorempana. Nokkikseen ovat tervetulleita ihan kaikki halukkaat.

Illalla Annen bändi FredeHiggs soitti älyttömän hyvin hotellilla ja rokkasimme mukavassa seurassa itsemme aivan hikisiksi. Mieheni kävi laulamassa karaokea ja joimme parit limsat. Edellisenä iltana olimme kuuntelemassa ystävien pojan bändiä Heta ja häkkiapinat ja heidän esiintymisensä oli hyvin energinen. Perjantaina poikkesimme myös Wanhassa Kalevassa ulkojameissa. Rokkiviikonloppuna kylällä on vilskettä ja vilinää, sillä ehdin käväistä teatterissakin katsomassa teatterikilpailun voittaneen pellolaisen Jokku vaimot -ryhmän esityksen Muistaks sie?

Tänä kesänä Naapurinvaaran tanssit jäivät haaveeksi. Tarkoitus oli mennä Kake Randeliniin, mutta tuolle illalle passasikin hienosti mieheni serkkujen jokakesäinen frisbeegolfturnaus ja mukana lisäkseni oli vielä yhden serkun poikakaverikin, joka paransi hurjasti tulostaan kolmen kierroksen aikana. Taistelu oli tiukkaa ja tulokset olivat ihan parin (27) tuntumassa. Menimme sitten vielä istumaan iltaa yhdelle serkulle, joka esitteli vastaperustetun kodinkonehuoltoliikkeensä. Hienot tilat hän oli ehtinyt kunnostaa, myyntiin tulee kodinkoneitakin.

Appi ja bonusanoppi tulivat käymään pariksi päiväksi ja toivat mukavaksi yllätykseksemme kälyni poikansa kanssa mukanaan. He olivat ensimmäisellä vierailulla luonamme Kainuussa. Ohjelmassa oli oululaisen emerituskirkkoherran ja vaimonsa kanssa tutustuminen Raatteen Porttiin ja sen uusittuun näyttelyyn ja pieni kiertoajelu. Uusittu näyttely oli oikein hieno. Filmi oli myös uusi ja mielestäni mahdollisimman monen koululaisen tulisi tutustua maamme historiaan paikan päällä. Näyttelyssä oli tietotekniikkaa mukana erona viimekertaiseen, iPadilla voi tutkia asioita ja kartat ym. heijastuivat isolle seinälle. Poikkesimme yhdellä korsulla, jonka läheisyydestä löytyi venäläisten tai oikeammin ukrainalaisten sangosta tekemän kamiinan yläosa. Eipä tuo taatusti ole kauheasti yli kahenkymmenen asteen pakkasessa lämmittänyt, mutta muutakaan ei ollut. Koko kamiina oli näytillä näyttelyssä. Siellä oli myös uutena muutama huone, jossa havainnollistettiin sotaa.


Karhulanvaaran pihassa teimme kierroksen, siellä oli Suomussalmella syntyneen presidentti Ståhlbergin patsas ja sitten kävimme Alvar Aallon suunnittelemalla Liekki-patsaalla.

Illallisen nautimme hotellilla ja kuulimme sielläkin monia hienoja tarinoita. Kirkkoherra oli tavannut lapsena itsensä Ilmari Kiannon ja hänellä oli monta juttua kerrottavanaan. Kävimme vielä Kiannon patsaalla ja sen jälkeen kävimme heittämässä frisbeegolfia. Päivä oli täynnä hienoa kulttuurihistoriaa ja saimme oppia paljon uusia asioita asiantuntijan kertomana. Seuraavana päivänä kävimme kylällä ostamassa laukut alennusmyynnistä. Omani taisi maksaa kolmisenkymppiä ja se on entistä tilavampi. Oilolassa kävimme ihastelemassa kaikenlaisia käsitöitä. Illalla naisväki kävi katsomassa Retikan kesäteatteriesityksen Kaikenkelin Kaikkonen ja miehet lähtivät Laajakaarteeseen kalaan. Kalaonnea oli hurjasti ja ahvenia ja haukia tuli useampiakin, jotka loimutettiin iltanuotiolla. Nuorin sai suurimman - ja elämänsä ensimmäisen hauen, joka oli yli käsivarren mittainen. Iltanuotiolla söimme kanaa, makkaraa, salaatteja, leipää ja kalaa aivan ähkyyn saakka. Iltauinti oli virkistävä sen jälkeen, sillä päivä oli lämmin. Käly jäi vielä muutamaksi päiväksi kylään. Kävimme pyöräilemässä, heitimme frisbeegolfia ja kiersimme C-radan iltarasteilla. Yhessä vaiheessa luulimme jo eksyneemme, kun tulimme soratielle. Se oli vedetty vuodelta 2004 olleeseen karttaan, josta rastit karttoihimme piirsimme. Ainoastaan mieheni oli huomannut koko tien eikä iltarastiohjaajakaan siitä älynnyt meitä muistuttaa. Onneksi yksi seitenkymppinen papparainen tuli paikalle ja selvisi, että olimme ihan oikeaan suuntaan menossa. No oppipahan tuosta katsomaan kartan tarkemmin.

Kaikkosesta pitää sanoa muutama sana. Jälkimmäinen esitys oli  luonnollisesti ensimmäistä katsomaani hioutuneempi. Ohjaus oli jälleen kerran huippuluokkaa ja näyttelijät olivat sopivia rooleihinsa ja esitys oli hauska ja valloittava. Eipä ihme, että sen kävi katsomassa 10300 katsojaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Lahden kaupunginteatterin vuosittainen katsojamäärä oli viime vuonna 67 000 ja esityksiä on moninkertainen määrä. Aivan huikeaa Retikka, Eero ja Ulla! Erityisesti pidin Ukkolan vanhoistapiioista ja Jonnan tulkinnasta ja Antin juoppouteen taipuvaisesta Heikki Suhosen tulkinnasta. Eikka Heikkinen selvisi karjalan murteen koukeroista yllättävän hyvin. Keväällä äitini oli asiantuntijana murteen osalta ja kävimme tekstin puhelimitse läpi ja äitini laittoi repliikit karjalan murteelle, jonka hän vielä hyvin muisti. Kieli on Schroderusten näytelmissä aina aivan mahtavaa ja sitä on kertakaikkisen nautinnollista kuunnella. Mukava oli myös nähdä Matilaisen Laura lavalla topakkana emäntänä. Setti Tauriainen oli yhtä ihastuttava kuin aina ja Hannu Kemppainen ja Veikko Seppänen olivat kuin luotuja rooleihinsa. Eipä ihme, että esitystä tultiin katsomaan Oulusta ja Pohjois-Pohjanmaalta sankoin joukoin.

Näytelmän tapahtumapaikat

Pääsimme äitini kanssa esityksen käsiohjelman kiitoksiin :)

Loppuiko kaverilta bensa?

Ylläoleva näky huvitti sen verran, että siitä piti ihan ottaa kuva. :)

Yhtenä perjantai-iltana pääsimme ystäviemme vieraiksi Pirttijärven rannalle nauttimaan ihanista tarjoiluista. Tämä alkupala-annos oli niin kaunis, että halusin ikuistaa sen. Meillä oli ihana rupatteluhetki ja Heppu-koira tarjosi viihdykettä, kun se haki milloin mistäkin piilottamamme kengän ja toi sen kuistille. Alkudrinkki oli aivan mainio - Biokian puolukkamehua ja vissyvettä, erittäin raikas ja hyvä yhdistelmä.

Heinäkuun lopussa teimme päivän reissun kotikaupunkiini ja kävimme ystävien sekä lukiokaverini luona. Toki piti ajella verestämässä lapsuusmuistoja Kirkonsalmen maisemissa. Kävimme myös alennusmyynnissä luokkakaverini urheilukaupassa, jossa erittäin asiantunteva myyjätär möi minulle pyöräilyhousut, lenkkikengät sekä juoksuhousut, mieheni taisi vielä ostaa salipaidan ja housut hänkin. Ystäviemme luona nautimme ihanaa grilliruokaa ja salaattia ja herkullista mustikkapiirakkaa jäätelön kera. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nuorisokin jaksoi istua meidän "vanhojen haahkojen" seurassa :D.

Olisin käynyt viemässä kukan entiselle yläasteen ruotsin opettajalleni, jonka ansiota pitkälti oma uranvalintani on. Harmikseni hän ei ollut kotona. No koulusta nappasin kuitenkin kuvan ohiajaessamme. Monta muistoa liittyy tuohonkin nelikerroksiseen taloon.

Tarja tarjosi meille aivan ihanaa lohirullaa, jonka ohje pitäisi saada ja mansikkakakku oli aivan suussasulavaa. Mukava oli katsoa upeita valokuvia sekä kuulla erityisesti Islannin reissusta, joka meidän osaltamme siirtyi hamaan tulevaisuuteen tältä kesältä. No ehkä ensi kesänä sitten. Muistelimme myös lukioluokkamme oppilaita ja saimme kasaan vajaat 30 nimeä. Olisipa mukavaa pitää luokkakokous, kun se viiskymppiäkin on lähivuosina tulossa - hui helkatti!

Lakkoja näin peräti kuusi kappaletta, joten marjastus painottui yhden kerran mustikkareissuun. Meikeläinen sai lähimaastosta ehkä vajaat neljä litraa hyvällä tahdolla laskettuna ja mieheni toi melkein samassa ajassa ämpärin ja poimurillisen. Niitä sitten perkasin useamman tunnin ja pistin pakkaseen. Nyt on mitä talvella syödä, tuo määrä riittää hyvin talouteemme.

Suurkiitokset koirahoitajille Hantalle, Paulalle ja Venlalle, jotka mahdollistivat jälleen monet reissut ja treenasivat kaikenlaisia temppuja shelttiemme kanssa. Aina se on mukavampaa lähteä, kun tietää, että koirilla on kaikenlaista kivaa touhua koko päivän ajan.

Elokuvissa kävimme kerran katsomassa Kesäkaverit, joka oli ihan katsottava pläjäys. Elokuun alussa alkoi tuntua siltä, että on aika lähteä etelään ja ilmoitimmekin vuokralaiselle, että tämä pääsee paria päivää sovittua aiemmin asuntoomme. Pakkaukset ja siivous, jääkaapin sulatus ja auton huolto, joka on huomattavasti halvempaa kuin Lahdessa ja sitten iltapäivällä kohti Lahtea. Huoltoliike oli laittanut pari ruuvia  alapohjaan löysästi kiinni (tai sitten ei ollenkaan), mutta onneksi Kajaanista saatiin sukulaiselta apua, jotta matka pääsi jatkumaan.

Oli oikein mukavaa mennä pitkästä aikaa töihin. Kyllä se vain on niin, että ei sitä ylettömiin jaksa kotonakaan olla,  kyllä 3,5 kuukautta oli minulle ihan tarpeeksi.  Vahvistuin lomalla ja sain paljon elämyksiä, joten pirteänä aloitin elokuussa työt viiden kurssin viikko-ohjelmalla.
Ekana viikonloppuna päräytimme  perjantai-iltana Kuopioon, jossa mieheni osallistui triathlon-kisaan. Meikeläinen oli vesipullon kanssa kannustusjoukoissa milloin missäkin reitin varrella. Päivä oli helteinen ja kisa oli rankka, mutta hienosti siippa veti radan läpi. Kuvassa on 1500 metrin uintiosuus alkamassa. Ostin torilta mansikat ja myyjä heitti minut mansikoineni autollaan hotellin lähelle, koska hän asui siinä vieressä. Kävin myös ostamassa Puustjärveltä rakkaalleni isoimman palkintopokaalin, joka heillä oli ja annoin sen maalissa :).

Elokuun puolivälissä järjestimme meillä äitin puolen serkkujuhlat, jotka olivat menestys. Ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin. Me tarjosimme karjalanpiirakat, marenkikakun, lohen, naudan ja porsaan ulkofileen ja vieraat toivat runsaasti tarjottavaa sekä kahvi- että ruokapöytään. Suunnittelemani joukkuekisa onnistui yli odotusteni, sillä kilpailijat ottivat sen hyvinkin vakavasti. Pelikortin sankkoon heitossa useampaa pidettiin olkapäistä kiinni kurotuksen estämiseksi ja pictionary piirrustusviestissä naurun helinä kuului joka huoneesta. Lapset kävivät paljussa ja loppuillasta raikui karaoke Lepotiellä oikein kunnolla. Illan lopuksi menimme nauttimaan makkaroita, sipsejä ja karkkeja grillikotaan, jossa oli kerrassaan tunnelmallinen ilmapiiri ja jutut ja vitsit hersyivät. Kiitos kaikille ihanille osallistujille <3.

Tässäpä muutamia säiden puolesta aika eriskummallisen kesän muistoja. Islannin reissu jäi kevään syövän takia tekemättä, mutta henki säilyi ja mieli on nyt parisen viikkoa töiden alkamisesta hyvin pirteä. Bilbaon matkakin on tuossa nurkan takana odottamassa, sitä ennen pääsen Hyvinkäälle näkemään supersuosikkini Jymyn vielä kerran Tahkon vieraana :).

Polvikipuilua

Tämä kevät ja koko lukuvuosi ovat olleet niin työntäyteisiä, että bloggailu on jäänyt aika vähiin. Ei vain jaksa :). Kielitivolissa olen tehnyt tuntimäärän täyteen melkein heinäkuun loppuun saakka ja vielä on jonkin verran suunniteltavaa syksyä varten.

Viikonloput ja pienet lomat ovat menneet aivan elpymiseen sekä kouluhommien tekemiseen. Helatorstaina korjasin aamupäivällä aineet ja iltapäivän käytännössä lojuin sohvalla jääkiekkoa katsellen. Onneksi on enää 16 työpäivää jäljellä ja sitten pääsemme Ranskaan heti loman aluksi. Koirille on hommattu hoitaja kotiin ja kaikki tarpeelliset varaukset yhtä majoitusta lukuunottamatta on jo tehty.

Keväällä olemme käyneet jonkin verran elokuvissa ja teatterissa. Tampereen Työväen Teatterin  Lennostakin pitäisi saada jokunen rivi kirjoitettua :). Liikunta on jäänyt muutaman kuukauden aikana vähiin, sillä ensin meni nilkasta nivelsiteet, sitten tuli se peräänajokolari, jossa selkä oli kipeänä, sitten pukkasi flunssan pääsiäisen kieppeillä ja uusimpana vaivana parisen viikkoa sitten sain oikeaan polveeni sellaisen kivun että oksat pois. Jalka ei suostunut taipumaan kuin muutaman sentin polvitaipeesta taaksepäin. Menin töihin ja otin kenkää pois jalasta, niin polvitaipeeseen iski hurja kipu, huusin tuskasta enkä voinut varata jalalle painoa yhtään. Yksi ope kiikutti tuolin alleni, toinen auttoi kengät pois jalasta ja kolmas haki kylmäpussin. Sain kinkattua päivän ainoalle tunnille parinkymmenen sentin askelin. Sitten päivä onneksi loppuikin, koska muilla alkoi ryhmänohjaus ja pääsin käymään sekä syömässä että lääkärissä. Parkkipaikalla yksi ystävällinen nuorimies haki parkkilapun autooni. Lääkäri totesi, ettei juuri ole nähnyt vastaavaa polvea aiemmin, keho löi suojatoiminnot päälle ja polvea ei saanut koukistettua kuin ihan hivenen. Siitä sitten röntgen-kuviin, joista loppuviikolla paljastui lievä kuluma. Vesijuoksua ja jumppaa suositeltiin ja ne ovatkin olleet ohjelmassa jo aiemmin. Sain myös kunnon kipulääkkeen ja jalka olikin parempi muutaman päivän päästä, kunnes torstaina ykskaks iski kipu ja taas ei voinut ottaa askeltakaan. Mieheni toi minulle kävelysauvat, joiden avulla pääsin kinkkaamaan kotona. Perjantaina oli ONNEKSI aika fysioterapeutilleni Ainolle, joka hoiti sekä reiden, polven että faskioita eli lihaskalvoja. Täytyy sanoa, että oli melko tuskainen hoito, mutta se auttoi, sillä illalla jalassa ei tuntunut minkäänlaista kipua. Olen syvästi kiitollinen siitä, että olen saanut tutustua aivan loistavan fyssariin, joka pitää selkäni kunnossa ja nyt siis sai polven hoidetuksi.Todenäköisesti en osaa kävellä oikein ja polvi joutuu väärään asentoon, mikä sitten aiheuttaa kulumaa ja selästähän tämäkin vaiva mitä todennäköisimmin johtuu, koska jalat ovat eripituiset. Sain myös polveeni urheilijoiden käyttämät teippaukset ja huomasin kyllä heti, että ne veivät polven oikeaan asentoon. Vesijumpassa ja -juoksussa kävin myös ja jalka ei niistä äitynyt. Tänä aamuna tuntuu kipua, mutta kohta on Vantaalla rentoutuskellunta, jospas se auttaisi. Muutaman metsälenkin olen myös tehnyt, parempi kävellä pehmeällä alustalla. Ostin myös polvituen, jota pidin muutaman päivän ajan.



Mielelläni kuulisin lukijoiden kokemuksia kulumista joko polvessa tai muualla. Muutaman ravintoainelisän ostin ja pitää taas alkaa syödä msm:ääkin.

Mukavaa päivää ja runsasmaalista Suomen ottelua!

Huopikkaat huopikkaat, niitä ei kantsi piilottaa :)

Pientä ja kovempaakin pakkasta pukannut jo useamman päivän ja siitä huolimatta päivittäiset koiralenkit on käytävä, jotta koirat eivät vallan turhautuisi. Tosin täytyy myöntää, että nekään eivät näillä keleillä nauti kävelystä, vaan älyävät tehdä tarpeensa suhtpikaisesti. Kolmella jalalla käpyttely alkaa jo tiemme päässä :). Minulla on koirille fleecetossut, mutta laitan ne jalkaan vasta, kun kävelystä ei taho tulla yhtään mitään. Kuudentoista tassun pukeminen kestää kuitenkin oman aikansa. Minua ei lenkkeily suurimmin haittaa, sillä laitan päälleni kunnon Craftin lämpökalsarit ja tarvittaessa myös pitkähihaisen paidan, toppahaalarin vuosimallia -80 -jotain ja vielä toppatakin, jossa on huppu. Korvaläpät, pipo, kaulahuivi ja lammasnahkarukkaset täydentävät kokonaisuuden. Jalkaan vetäisen Lahtiset oy:n huopatossut, jotka hankin viime talvena. Lapsena minulla oli punaiset, lukiossa sain ukin peruja mustat huopikkaat, opiskeluaikana huopikkaani olivat siniset ja nyt ostin taas punaiset, jossa on hauska karvakoriste. Huopatossut ovat aivan ehottomat näillä keleillä ja niistä en luopuisi mistään hinnasta.

Tänään on ollut mukava huomata, että aurinko lämmittää jo jonkun verran, sillä aamulla asteita oli -25 ja nyt enää -18.  Kevättä kohti siis mennään.

Tänään olin supertehokas. Mieheni lähti vesoon aamulla, joten tein pari tuntia töitä Kielitivoli-hankkeessa, jonka koordinaattoriksi minua pyydettiin. Teen hankkeesta myöhemmin oman postauksensa. Sitten lämmitin takan ja korjasin loput kokeet, kun opiskelijat ovat palautelleet myöhässä kurssille kuuluvia tehtäviään. Siivoilin talon, pesin pyykit ja nyt alan katsoa naisten ampumahiihdon takaa-ajoa, joka on yksi suosikkilajeistani. Go Kaisa go!

Kisan jälkeen suuntaammekin ystävien luokse peli-iltaan, joka tapamme mukaan alkaa hyvällä ruoalla. Ihana ilta siis odotettavissa, hyvää seuraa ja ruokaa, naposteltavia ja paljon naurua ja rentoa meininkiä tiedossa!

Lomamietteitä - päiväkirjaa

Elokuu pyörähti käyntiin ja kohta on paluu etelään edessä. Tämä kesä on  kieltämättä ollut yksi parhaimmista kautta aikojen ja se on tehnyt tehtävänsä täydellisesti. Opettajan työ on niin intensiivistä ja työpäivät venyvät monesti todella pitkiksi. Viikonloppuna ei ehdi palautua edellisestä työviikosta ja monesti viikonloppunakin on tehtävä töitä, korjattava kokeita koeviikolla ja luettava aineita ja tiivistelmiä, vaikka itse olen pyrkinytkin parhaani mukaan olla tekemättä viikonloppuisin korjaustöitä. Minulla on työurani alusta asti ollut periaate, että palautan oppilaille kirjoitelmat ym. heidän seuraavalle tunnilleen ellei jotain mullistavaa tapahdu ja siksipä pyrin välttämään perjantaita palautuspäivänä :-). Monet kadehtivat opettajan pitkiä lomia, mutta tosiasia on, että me tarvitsemme kesälomaa. sen jokikisen päivän, joka lomaa on. Rohkenen väittää, että opettajiksi ei olisi niin paljon halukkaita, jollei meillä olisi  pitkää kesälomaa. Juhannukseen asti sitä vain elpyy edellisen vuoden rasituksista, elimistö käy pitkään kierroksilla ja vasta juhannuksen jälkeen pystyy olemaan varsinaisella lomalla - ja eiköhän jo elokuun alussa media ala toitottaa koulujen alkamista, joten töihin on orientoiduttava jo elokuun alusta alkaen. Itse olen kokenut parhaimmaksi keinoksi lähteä heti loman alussa jonnekin pois kotoa, vaihtaa ympäristöä täydellisesti. Näin lomatunnelmiin pääsee nopeimmin. Kannattaisi jättää kello ranteesta pois ja olla sopimatta mitään sen kummempaa, olla vain ja tehdä sitä, mitä huvittaa ja mennä sinne, minne huvittaa.
Loma-asunnon ostaminen Suomussalmelta on ollut yksi elämämme parhaimpia päätöksiä. Täällä sielu oikeasti lepää, maisemat ovat mitä hienoimmat ja luontoa on joka puolella. Huvitukset ovat todella halpoja ja niitä on enemmän kuin riittävästi. Täällä on mieletön "tekemisen vimma" ja meininki, kuten eräs muusikkotuttavani totesikin. Ihmiset ovat mukavia, tuikituntemattomat tulevat juttelemaan torilla, kaupassa, kylpylässä - meininki on niin täysin erilaista kuin etelässä Ihmiset piipahtavat kylässä sen kummemmin mitään tarkkoja aikoja sopimatta. Olen välillä ollut vähän kauhuissanikin. Olen savolaisena tottunut tällaiseen leppeään, rempseään meininkiin, mutta koska Hämeessä tilanne on aika lailla erilainen, niin olen tavallaan jo unohtanut juureni ja sen, johon olen tottunut.  Tuntuu, että sitä jotenkin alkaa elää täysillä täällä pohjoisessa. Niinpä onkin hyvin kaihoisaa pestä matot, sulattaa jääkaappi, pesettää tyynyt, täkit ja patjanpäälliset vuokralaista varten ja valmistautua paluuseen. Eilen oli viimeinen suunnistus, tänään viimeinen teatteriesitys, kohta viimeinen syönti Kultaisessa kukossa,  viimeinen sukulaisten tapaaminen jne.

Aika aikaansa kutakin sanotaan. Mielelläni täällä olisi vielä ollut päivän jos toisenkin. Aatoksiin jää kuitenkin sielua virvoittamaan monet lukemani kirjat, ihana Emäjoen maisema, ystävien vierailut, monet suunnistusreissut - ja tänä vuonna en eksynyt kertaakaan :-). Mieleen vaipuvat myös frisbeegolfkierrokset ja ennätys 38, jonka sitten voi ensi kesänä rikkoa, grillin mehevät lihikset hotellitanssien jälkeen, konsertit, teatteriesitykset, eläinlääkärin ja kauppojen loistava palvelu, uintiretket, koirien kanssa monen monet metsäretket ja monet muut asiat ja tekemiset, pesisottelut Sotkamossa, marjareissut. Paljon suunnitellusta jäi tekemättä, kuten retket Hossaan, Säynäväsuolle, wakeboardingreissu ja reissu Domnan pirtille Kuivajärvelle. No ne sitten ensi kesänä.

Ensi kesää odotellessa..... se sielunmaisema....

Päiväkirjaa

Meillä oli toissaviikolla ystäväperheitä kylässä ja oli kyllä mukavaa ja touhua riitti. Ensimmäiset vieraat olivat opiskeluaikainen ystävämme perheineen ja oli todella mukavaa saada puhua ruotsia pitkästä aikaa. Kävimme heittelemässä frisbeegolfia, Soivassa metsässä ja tietysti herkuttelimme, juttelimme ja vaihdoimme kuulumisia, sillä edellisestä näkemisestä oli ehtinyt vierähtää useampi vuosi.

Samana iltana saimme Keski-Pohjanmaalta kummipoikamme perheineen kylään jo perinteeksi muodostuneelle tapaamiselle. Tälläkin kertaa pojat pääsivät pelaamaan tennistä ja juoksemaan yleisurheilukentälle ja miehet kävivät voittamassa iltarastit :).  Koko porukalla pelasimme frisbeegolfia, kävimme katsomassa Petin ja puuron kesäteatterissa ja Varisjärvellä paistoimme illalla makkaraa ja miesväki heitti virveliä ja haki viehettä useamman kerran järvenpohjasta. Buzzit ovat myös aina poikien mieleen ja pelasimmekin pleikkarilla muutaman pelin. Perjantaina kävimme katsomassa turpeessa rypemistä Varissuolla, kun siellä käytiin suopotkupallon mm-kisoja, tulomatkalla kävimme tutustumassa wakeboardingiin tulevia vuosia ajatellen. Päivällä loimutimme grillissä lohta ja illalla söimme hurjan hyvää pannaria ja lämpimiä voileipiä. Täytyy sanoa, että meillä on kyllä aivan huippuhyvä uuni, kotona pannari jää monesti edestä raa'aksi ja takaa kypsäksi, uunimme paistaa epätasaisesti, mutta tämä pannari oli kyllä yksi parhaista, joita olen koskaan syönyt, kiitos ystäväni, joka sen valmisti, sillä aikaa kun itse täyttelin voileivät.

Viime viikolla sateli vettä useampana päivänä, iltarastit jäivät väliin, keskityimme lakkojen poimimiseen ja saimmekin niitä viitisen litraa. Tänään aamulla iski pitkästä aikaa selkäkipu ja jäin kotiin, kun armas mieheni kävi poimimassa viimeiset lakat parilta suolta, joilla olimme jo aiemmin käyneet. Koirat olivat mukana ja Nellille kävi hupsusti, sillä se putosi suonsilmään. Onneksi se löytyi ajoissa ja pääsi kuiville. Etutassuillaan se oli pitänyt kiinni ojan reunasta eikä ollut haukahtanut, muut koirat löysivät sen ja mieheni kiskoi sen kuiville. Vähän hirvittävä tapaus.

Viikonloppu meni Suomussalmi Rockissa ja Juha Tapiota kuunnellessä täpötäydessä hotellissa, onneksi ostimme liput jo heti seitsemältä, sillä ne loppuivat kesken. Keikka oli hyvä ja soittajat todella taitavia. Kuitenkaan se ei liikuttanut sisintäni samalla tavalla kuin Laurat Voutilainen ja Närhi, Kakesta puhumattakaan ;-). Ensi lauantaina on vielä vuorossa Mamba. Luonnollisesti seurasin myös molemmat Itä-Lännet ja miesten peli oli aivan loistavaa pesäpalloa, ottelu meni aina kotiutuslyöntikisaan asti. Paljon upeita lyöntejä ja mahtavia syöksykoppeja. Onneksi Veikkaus-tv ei pahemmin pätkinyt kuten naisten pelissä, joka jouduttiin keskeyttämään välillä sateen takia.

Taustallani kuuluu jälleen soittelua ja sävellystä, todella nätti kappale jälleen tulossa. Koirat ovat lattialla reporankoina, Skoti äsken kävi tapansa mukaan tervehtimässä, se tekee sitä monen monta kertaa päivässä näyttääkseen, kuinka hyvä sillä on olla ja kuinka paljon se minua rakastaa, suloinen pieni koira!


Tänä kesänä olen lukenut paljon kirjoja, jotenkaan talvella ei jaksa lukea, en tiedä, mikä siinä sitten on. Tulee jumiuduttua liikaa tietokoneen ääreen ja monesti kirjaston kirjoja ei älyä palauttaa ajoissa ja ne jäävät lukematta. Pitäisi ottaa itseään niskasta kii ja lukea enemmän. Luin muutaman ranskankielisen kirjan ja pari ruotsinkielistäkin sekä nipun erilaisia romaaneja ja muutaman urheilukirjankin.

Tämä päivä meni aika lailla selkää potiessa, särkylääke ja Sirdalud alkavat purra, katselin uinteja ja parit elokuvat ja pelasin hmm varmaan toistasataa Bejeweled Blitziä kännykälläni, huippupisteiksi tuli ilman apuja 300 700 ja tuon enempään tuskin koskaan pystyn. Peli on vanhan kunnon columnsintapainen, jossa pitää saada samanvärisiä jalokiviä joko vaaka- tai pystytasoon kolmesta viiteen ja niistä sitten saa lisäjalokiviä ja bonuspalloja. Hauska ja ah niin koukuttava ja yksi peli kestää tasan minuutin.

Kävimme katselemassa venettä ja moottoria ensi kesäksi ja pihalla olikin meille sopiva Terhi Saiman, koirat mahtuvat siihen mukavasti, pitää vain hommata niille pelastusliivit Terhin pohja on hyvin leveä ja siinä saa tavaroita penkille, lisäksi se on umpimuovia eli upota sen ei pitäisi. Moottoreissa oli vaihtoehtona bensa- ja sähkö-, jonka akkua ladataan. Siitäpä sitten ensi kesäkuussa meille mukava paatti voimalaitosten väliin Emäjokeen ja ei kun veneilemään.

Selkäkin tuntuu nyt paremmalta, joten jospas huomenna pääsisi iltarasteille, tänään jäi vesijumppa välistä, onneksi keskiviikkona on fysioterapia :)