Sain torstaina 4.8. yllättävän puhelinsoiton ystävältäni Ullalta. Hän kertoi, että hänen tuttavansa Sini Salmirinne oli kysellyt blogistani ja siitä, "kuka on tämä Pauska"? Ulla oli sitten kertonut, että kyseessä on hänen lukioaikaisen tuttavansa vaimo, joka kirjoittelee nettiin blogia ja osallistuu aktiivisesti moniin tapahtumiin. Sini oli lukenut blogiani ja kysynyt Ullalta, voisinkohan olla halukas radiohaastatteluun. Olipas yllätys! Samassa puhelussa Ulla kertoi, että Kalevan toimittajakin oli kysellyt häneltä minusta ja blogistani. No eipä aikaakaan, kun Sinilta tuli FB-viesti, jossa hän kysyi, että olisinko tai olisimmeko halukkaita tulemaan haastatteluun kesäsuomussalmelaisuudesta. No tottahan toki olimme :-).
Olemme yrittäneet vuosien varrella vaihtaa kesäkainuulaisuutemme ihan pysyväksi kainuulaisuudeksi useammankin kerran hakemalla töihin Suomussalmelle. Heti valmistuttuamme kävimme silloisen opetusjohtajan Pesosen juttusilla ja ilmoitimme kiinnostuneisuutemme muuttaa paikkakunnalle töihin. Miehelleni olisikin ollut tuolloin luokanopettajan töitä, mutta ruotsin paikkoja ei ollut. Hain myös kielten koordinaattorin tehtävää toissa keväänä, miehelleni ei töitä löytynyt silläkään kertaa. Tänä keväänä vihdoin oli ensimmäinen ruotsinopettajan toimi, jota olisin voinut hakea, mutta jälleen kerran miehelleni ei voitu luvata töitä kuin kolmeksi vuodeksi eskariin, joten ei taaskaan onnistanut. Suomussalmen kunta taitaa olla ainoita kuntia Suomessa, jossa miesluokanopettajan on mahdotonta saada vakivirkaa, muissa kunnissa miehistä suorastaan kilpaillaan. Suomussalmen kunnan strategioissa paluumuutto on vahvasti esillä, mutta tosiasiassa muuttaminen on vaikeaa, meidän kohdallamme mahdotonta.
Edellisestä radiojutustani olikin kulunut yli parikymmentä vuotta. Kesällä 1988 olin mukana Radio Jyväskylän Hupiklubissa. Ohjelmassa kisattiin lähinnä Trivial Pursuit -kysymyksin jossakin keskustan pikku ravintolassa ja mukana oli kolme kilpailijaa, joista voittaja jatkoi seuraavalle viikolle. Tarja Närhi, Arvo Vuorela ja Ike Rautio olivat juontajina, jollen ihan väärin muista. Mukana oli aina kaksi paikalliskysymystä Jyväskylästä ja ne olivat yleensä sellaisia, joita kukaan kilpailijoista ei tiennyt. Ensimmäisellä kisakerralla oli tiukat paikat ja ratkaiseva kysymys, joka minun piti tietää oli kysymys tyyliin, "millä nimellä kutsutaan juhlaa, joka pidetään tohtorinväitöksen jälkeen"? Tuossa elämäni vaiheessa olin vielä sen verran akateemisten opintojeni alkuvaiheessa, että tämä juhla ei ollut lainkaan tuttu. Pelasimme kavereitten kanssa triviaalia usein ja jostain muistini syövereistä kaivoin miettimisen jälkeen oikean vastauksen, joka oli karonkka ja voitin kyseisen kisan. Tuon jälkeen peli luisti hyvin seuraavissa lähetyksissä, sillä aina kun sai valita, otin urheilukysymyksen. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut urheilusta ja seurannut kaikkia mahdollisia lajeja ja lukenut valtavasti urheilukirjallisuutta, joten ne kysymykset olivat minulle yleensä helppoja lukuunottamatta alkoholi- ja ravintolakokkausjuttuja, jotka sisältyivät samaan aihepiiriin, onneksi niitä ei tullut kovinkaan paljoa. Niinhän siinä sitten kävi, että pelasin koko kesän jokikinen torstai. Tuomiojärven leirintäalueen kahvion pomoni Anja oli ystävällinen ja laittoi minut torstaisin iltavuoroon tai vapaalle, joten pystyin osallistumaan. Hän myös itse kuunteli suurimman osan lähetyksistä. Kerran pelasimme jollakin isolla ständillä messuilla. Kesän lopussa voitin kisan ja palkinnoksi sain hotelliyön Turussa. Kaikki edelliset voittajat olivat päässeet Ruotsin risteilylle :D. Elikkä radiotyöskentely ei ollut minulle uppo-outoa ja mieluusti suostuimme Sinin pyyntöön ja sovimme haastattelun Kajaaniin perjantaille. Aamupäivällä hokasimme, että mitäpä sitä enää illaksi ajamaan takaisin, sillä olimme ajatelleet lähteä lauantaina kotiin etelään, joten pikavauhtia pakkasimme tavarat ja pistimme asunnon kuntoon ja kävimme hyvästelemässä anopin ja kälyni perheineen.
Kajaanissa jätimme auton koirineen viileään parkkihalliin ja tapasimme Sinin torilla sopimuksen mukaan. Jutustelimme aluksi muutaman minuutin ja hän tarjosi meille kahvin, mehun ja vohveli torikahvilassa. Heti tuli sellainen olo kuin juttelisi vanhan tutun kanssa. Sini oli mahottoman mukava ja lupsakka ihminen ja opiskellut myös Jyväskylässä. Hän oli luonnollisesti valmistellut etukäteen kysymyksiä, joita hän sitten esitti, hän myös improvisoi tilanteen tullen. Ennen lähetystä vähän jännitti, koska ei tiennyt, mitä tuleman piti. Toki pohdimme etukäteen mieheni kanssa, mitä meiltä kysyttäisiin ja muutama tärppi sattuikin. Jälkeen päin olisin vastannut muutamaan kysymykseen hieman eri tavalla. Haastateltaessa pitää reagoida nopeasti, niin kaikki ei muistu ihan heti mieleen. Esimerkiksi kesän kohokohtaa kysyttäessä jälkeen päin tuli mieleen Peti ja puuro -näytelmä, joka oli älyttömän hyvä ja hauska. Viepperhaudassa parhaat yksittäiset hetket olivat mölliagilitykisan palkintojenjako, jossa Ritan kanssa pokkasimme yllättäen ykköspalkinnon nollaradalla. Edellisestä agilityharjoituskerrasamme oli kulunut melkein vuosi enkä ole agilityssä menestynyt kovinkaan useasti, joten oli mukava saada ruokasäkki ja pokaali koristamaan kirjahyllyä. Marko Kemppaisen tapaamisen lisäksi kolmas kohokohta oli avajaistilaisuudessa Salojen lauluveikkojen ja yleisön laulama Nälkämaan laulu. Tämän maakuntalaulun Kiannon sanat ja niin kaunis Merikannon sävel saavat yleensä kyyneleet silmiini. Savolaisen laulu on minulle rakas, mutta sitä ei ole saanut laulaa kohta 30 vuoteen, koska en ole Savossa ollut missään tilaisuudessa. Nälkämaan laulu kajautetaan monesti keskiviikon lauluillan päätteeksi ja kun Jymy on voittanut Suomen mestaruuden, niin koko yleisö laulaa sen lopuksi. Se on aina hieno hetki!
Ammatintuoma kokemus ja tottumus helpottivat vastaamista kummasti. Kysymyksen jälkeen tein päässääni salamannopeasti pienen analyysin ja sitten koitin puhua niin, että asiasta mitään tietämätön kuulija pysyy kärryillä. Välillä juttu lähti rönsyilemään, mutta sitten taas palattiin aiheeseen. Blogistani puhuttiin monta kertaa. Juttua olisi ollut enemmänkin ja ihan kaikkea, mitä oli etukäteen ajatellut, ei ehtinyt sanoa. Välillä kahvilassa olleet ihmiset kommentoivat sivusta, että "tehkää meistäkin televisiojuttu", mutta mikrofoni oli sellainen, että se otti äänen vain läheltä, joten taustaäänet eivät tulleet nauhalle. Reilun puolen tunnin jutustelun jälkeen Sini pysäytti nauhurin ja tallensi jutun ja haastattelu oli ohi. Saapa sitten nähdä, mitkä jutut pääsivät mukaan ja mitkä editoitiin pois. Kiitokset Sinille mieleenpainuvasta haastatteluhetkestä, joka ei kyllä koskaan unohdu :-). En olisi ikinä osannut kuvitella, että bloggausharrastuksellakin voi päästä valtakunnan radioon. Ruotsissahan kyllä seurapiiritypy BlondinBella nousi suureen julkisuuteen bloggaamalla ja pisti rahoiksi myymällä mainoksia blogiinsa, jota nuoret tytöt ahkerasti lukevat.
Seuraava on kopioitu
Yle Kainuun nettisivuilta:
"Elokuu on monelle suomalaiselle edelleen lomakuukausi, mutta koululaisten perheet alkavat jo orientoitumaan kouluarjen pyöritämiseen. Alkava syyslulukausi vetää etelää kohti myös Järvelän opettajapariskunnan. Aki ja Pauliina Järvelä ovat viettäneet pitkän kesälomansa - jälleen kerran - Kainuussa. Mutta miten saa tapettua monta viikkoa "susirajalla", jos aktivinen ihminen haluaisi tehdä muutakin kuin rentoutua ja kuunnella hiljaisuutta? Nyt kuullaan, millainen on kesäkainuulaisen näkemys Kainuun ja erityisesti Suomussalmen kesästä." Sini Salmirinne YLE KAINUU. Linkki juttuun
tässä
"Ei ne suuret vaan pienet jutut. Ne pippurit sopassa, jotka lopulta maustavat koko kattilallisen. Tämä pätee osaltaan seuraavaan tarinaan. Nastolassa asustava opettajapariskunta Pauliina ja Aki Järvelä viettävät lomansa uskollisesti Akin synnyinkunnassa Suomussalmella. Tänä kesänä Pauliina innostui kirjoittamaan blogia eli nettipäiväkirjaa loman tapahtumista, ja hän esittelee blogissaan paljon Suomussalmen tunnetuimpia paikkoja, luontoreittejä ja matkailunähtävyyksiä. Mutta sitten ne pippurit sopassa - tässä tapauksessa Kemppaiset ja Eeron erikoiset. Miksi Pauliina Järvelä kiinnostui Suomussalmen grillistä ja grilliruoasta?"
Sini Salmirinne YLE KAINUU. Linkki juttuun
tässä
Jäänpäs sitten odottelemaan yhteydenottoa Kalevasta ja voihan se olla, että suomussalmelaismediakin aktivoituu jossain vaiheessa ;-). Matkailusihteerille olenkin jo antanut linkin sivuista, jos haluavat käyttää niitä johonkin.
