Suunnistuksen MM-kisoissa Vuokatissa

Jani Lakanen loppusuoralla

Viikko sitten kävimme katsomassa suunnistuksen MM-kisoja paikan päällä Sotkamon Tipasojalla. Aika lailla harmitti se, etten lähtenyt katsomaan sprinttejä Hiukkaan, sillä Suomi sai niistä kaksi mitalia, Venla Niemen pronssin ja Mårten Boströmin yllätyskullan. Tunnelma televisiosta katsottuna oli mahtava ja yleisöä oli paikalla tuhansittain.

Tiistaina vuorossa olivat pitkät matkat. Auton sai pysäköityä kovapohjaiselle pellolle aivan kisakeskuksen viereen, mikä oli hieno juttu. Ostin mansikkarasian, sillä päivästä näytti tulevan aurinkoinen ja mansikoista saisi mukavasti energiaa. Onneksi mieheni älysi ottaa mukaan repun, jossa on istuin, sillä kentällä ei ollut penkkejä. Yleisöä oli jo runsaasti ja olin saanut ystävältäni tekstiviestin, että he olivat screenien oikealla puolella, joten sitä reunaa pitkin kuljimme ja osuimmekin heidän kohdalleen. Heidän ystävillään sattui onneksi olemaan mukanaan ylimääräisiä tuoleja, joissa saimme istua. Palvelu pelasi loistavasti, mieheni kiikutti minulle lettuja, jäätelöä ja voileipiä ja koska päivän aikana ei edes tullut vessahätää, niin sain istuskella auringossa ja nauttia suuresti huipputapahtumasta.

Kisaselostamo oli rakennettu maalialueen viereen

 Järjestelyihin oli todella panostettu ja talkoolaisia oli mukana hurjasti, ilman heitä kisoista ei olisi tullut mitään. Sitä taustaa vasten suunnitelmat verottaa talkootyötä tuntuvat aivan järjettömiltä. Nämäkin ihmiset olivat tulleet työskentelemään palkatta ympäri Kainuuta eikä heille edes korvattu matka- tai majoituskuluja! Koululle oli järjestetty yksinkertainen majoitus, jos sitä tarvitsi. Alueen alkupäässä olivat myymälät mm. Suunnistajan kauppa. Kisoja pystyi seuraamaan hyvien selostajien sekä kahden screenin avulla paremmin kuin televisiosta. Toinen taulu näytti Ylen ja toinen järjestäjien kanavaa.

Kahdelta screeniltä pystyi seuraamaan kisaa oikein mainiosti, paremmin kuin televisiosta

Tottahan toki Minna Kauppi oli suomalaisten ykkösnimi, mutta omien sanojensa mukaan hän "kana-aivoili" eikä suunnistus mennyt ollenkaan putkeen, hän löysi rastit väärässä järjestyksessä, mitä tapahtuu kyllä todella harvoin. Minnaa myös jännitti kotikisat, hän ei oikein saanut nukutuksikaan edellisenä yönä. Juoksukaan ei kulkenut parhaalla mahdollisella tavalla, lantio ei toiminut kuten olisi pitänyt.

 Maasto oli kilpailijoiden mukaan erittäin vaativa, reitillä oli paljon ylä- ja alamäkiä sekä varvikkoa, jossa sai taistella tietään läpi. Toki mukaan mahtui ihanaa kainuulaista mäntykangastakin, jossa on helppo juosta. Pitkä väli oli jälleen haastava ja se tarjosi monta eri reitinvalintamahdollisuutta. Sveitsin Simone Niggli oli jälleen kerran ylivoimainen ja sai peräti 22. kultamitalinsa MM-kisoissa, aivan käsittämätön suoritus kolmen lapsen äidiltä. Naisten kisa oli jännittävä ihan loppuun asti, Minna oli pitkään kiinni mitalissa, mutta jäi lopulta neljänneksi. Hopeaa sai ruotsalainen Tove Alexanderssonja pronssia saman maan Lena Eliasson. Anni-Maija Fincke oli kuudes ja Karoliina Sundberg 40. Mukava oli kuulla kenttähaastattelijan tekemä Apulannan Sipen haastattelu,  kuten Mårten Boströminkin, joka vieläkin kehui yleisöä.

Yleisö kannusti hurjasti varvauksessa sekä maalisuoralla

Minna kävi kisan jälkeen jakamassa nimmarikortteja ja käveli ohitseni

Joka pojan unelmavehje - kauko-ohjattava kamera

Monsieur Gueorgiou haastattelussa

  Miesten matka oli jälleen ranskalaisen Thierry Gueorgioun näytöstä, mutta me saimme suuren ilonhetkemme, kun entinen maailmanmestari Jani Lakanen taisteli upeasti hopealle lopun krampeista huolimatta! Hän oli panostanut kaksi vuotta täysillä näihin kisoihin ja se kannatti. Liikuttunut Lakanen kiitti haastattelussaan erityisesti vaimoaan. Kolmanneksi tuli suosikkini latvialainen Edgars Bertuks, joka teki yhden ison ja muutaman pienen virheen. Täydellistä rataa suunnistuksessa tulee aika harvoin, Bertuksin sanoin: " Suunnistus on laji, jossa ei voi koskaan olla täydellinen!"

Jag är Zlatan Ibrahimovic

Ostin Arlandan lentokentältä muutaman kirjan matkalukemiseksi, kun menimme kesällä Hollantiin. Silmäni osuivat tiskillä David Lagercrantzin toimittamaan kirjaan jalkapallolegenda Zlatan Ibrahimovicista ja empimättä nappasin kirjan mukaani. Zlatan kertoo avoimesti elämästään, lapsuudestaan ja nuoruudestaan. Hän myös selvittää seurasiirtoja ja kertoo niistä uskomattomia tarinoita. Hänen vanhempansa ovat kotoisin entisen Jugoslavian alueelta ja erosivat, kun Zlatan oli pieni. Hän asui ensin äitinsä ja sisarustensa Sanelan ja Kekin kanssa Malmössä Rosengårdissa, jossa oli paljon siirtolaisia.  Myöhemmin Zlatan muutti isänsä luo ja perhe eli köyhyydessä, aina jääkaapissa ei edes ollut ruokaa. Isä käytti rahansa alkoholiin ja tuijotti televisiosta päivät pitkät uutisia kotimaastaan sekä kuunteli maan musiikkia. Isä osti pojalle Ikeasta uuden sängyn, mutta hänellä ei ollut varaa sen kuljetukseen. Niinpä hän kantoi sängyn itse kilometritolkulla kävellen kaupasta kotiin.

Kirjassa on riittämiin juonitteluja ja jalkapallon valtapeliä, välillä jopa turhankin tarkasti kerrottuna. Lukijalle valkenee pelaajien seurasiirtojen uskomattomat kuviot ja seikat, joista siirto voi olla kiinni. Zlatanin elämästä olisi helposti voinut tulla toisenlaista. Häntä kuitenkin ajoi eteenpäin valtava vimma ja innostus jalkapalloon ja hän jaksoi harjoitella lujasti, pelkällä lahjakkuudella ei maailmassa pärjää.  Ensimmäiset jalkapallokenkänsä hän osti halpahallista hintaan 59.90 SEK ja se oli hänelle suuri summa rahaa siihen aikaan.  Ibra on tunnettu kikkailuistaan ja uskomattomasta tekniikastaan. Hän on yksi maailman kalleimmista pelaajista.  Kirjassa kerrotaan myös jonkin verran perhe-elämästä ja siitä, miten Zlatan tapasi vaimonsa, joka on ollut mallinakin.

Suomalaisista mainitaan Jari Litmanen, joka saa kehut ja Sami Hyypiä, joka piti Zlatania iilimadon lailla eräässä pelissä. Maajoukkuekuvioitakin sivutaan, valmentajista kerrotaan samoin kuin pelaajista ja heidän väleistään. Malmön valmentaja saa kovaa kritiikkiä ja jos tapahtumat menivät kirjan kuvaamalla tavalla, niin kritiikki on erittäin oikeutettua.

Zlatan kertoo myös yksityiselämästään, miljonäärillä on varaa joskus kikkailla rahalla ja tehdä mitä huvittaa. Mieleenpainuvin kertomus koskee pleikkapelaamista, jota Zlatanilla oli tapana harrastaa myös öisin. Netissä hän esiintyy nimimerkillä ja tutustuu erääseen ruotsalaismieheen, jolle hän hyvää hyvyyttään hommaa miehen haluaman kellon. Autot ovat miehiseen tapaan myös esillä, sillä loistoautoista innostunut Zlatan kertoo niistä mielellään.

Kirjassa kuvataan monta maalia hyvin yksityiskohtaisesti ja Zlatan saa myös tilaisuuden puolustaa "bad boy" -mainettaan. Suosittelen kirjaa kaikille urheilusta ja eritoten jalkapallosta kiinnostuneille. Kirjassa poukkoillaan ajallisesti edestakaisin, mikä hieman häiritsee. Itse en niin kovin tarkasti Zlatanin uraa tuntenut, joten paikoitellen oli vähän vaikeaa pysyä kärryillä. Kirja avaa silmät monella eri tavalla ja se on myös käännetty suomeksi. Itse luin mieluummin kirjan ruotsiksi :).

Fanien tervehdys Zlatanin syntyneelle lapselle

Jalkapalloilijan ukkovarpaat

Maaleja joita Zlatan on tehnyt.

Superjuhlissa

Olin päättänyt jo viime syksynä, että haluan nähdä ratkaisevan Superpesiksen finaalin, jos se pelataan Sotkamossa. Vuosi sitten minulla oli hyvän ystäväni polttarit viidentenä finaalipäivänä, sillä olin laskeskellut, että Jymy pistää ottelusarjan poikki jo aiemmin. Telkkaripelin perusteella oli enemmän kuin todennäköistä, että  SuperJymy voittaisi suoraan 3-0 tänä vuonna. Muutama kaunis pyyntö miehelleni ja hän lähti mukaani tuolle reilun tuhannen kilometrin päivän reissulle. Olihan siinä paljon autossa istumista, mutta reissu oli sen vaivan väärti - ehdottomasti. 

Meillä oli tarkoitus ajaa Joutsan, Kangasniemen ja Pieksämäen kautta Kuopioon. Korjailin aineita ja sanakokeita menomatkalla ja jostain syystä, joka ei suhteellisen pitkänkään pohdinnan kautta meille selvinnyt, ajoimmekin Pertunmaalle :D.  Luulin navigaattorin jälleen kerran ilmoittavan, että emme ole sen laskemalla reitillä enkä kiinnitänyt huomiota siihen, että se hoki "käänny takaisin, jos mahdollista" ja että ajoimmekin koillisen sijasta kaakkoon. No onneksi läksimme matkaan riittävän ajoissa ja pääsimme Mikkelin tielle ja ehdimme Hiukkaan vähän ennen kolmea. Mennessä söimme pikaisesti vakikohteessamme Siilinjärven Shellillä  Paholaisen kana -annokset.

Juuri kun pääsimme istumaan, niin alkoi sataa vettä, joten kaivoin repusta sadeviitat. Onneksi sade lakkasi juuri ennen pelin alkua ja loppuillasta paistoi aurinko. Vimpeli oli tehnyt taktisen muutoksen ja laittanut Kuusiston Haapakosken eteen. Meillä on töissä entinen SM-sarjapelaaja kollegana ja hänen kanssaan viikolla tuumimme, että miksi ViVe peluuttaa Samia ykkösenä, eikö kannattaisi laittaa joku hänen eteensä ja valmennusjohto oli päätynyt kanssamme ihan samaan analyysiin.

Peli lähti Jymyn kannalta huikeasti käyntiin, kolme paloa neljästä ensimmäisestä lyöjästä. Yleisö oli hyvin mukana heti pelin alusta alkaen ja kannustus oli aivan mahtavaa. Jymyn eka jakso alkoi hienosti, kun Jani jokerina pamautti  ensimmäisen juoksun ja Doksa viimeisenä lyöjänä välilyönnillä nakutti toisen juoksun. Ensimmäinen jakso ratkesi jo toisessa vuorossa, kun Jani löi kolmospuolelta läpi ja kunnarin lisäksi tuli kaksi muutakin juoksua. Viimeisen aloittavalla Janne Mäkelä sai jokerina lyötyä pari juoksua, mutta takaa-ajo tyrehtyi siihen.

Toiveikkaana läksin  tauolla käymään vessassa, mutta koko uimarannalle johtava käytävä oli aivan täynnä ihmisiä ja en ollut lähelläkään vessaa, kun pelaajat tulivat kentälle, joten päätin kääntyä siinä vaiheessa takaisin. Monen naisen toiveena oli, että vessoja olisi voinut laittaa kentän laidalle jonkun verran. Miesten jono kyllä veti, mutta naisilla ei ollut mitään toivoakaan päästa vessaan alle kolmessa vartissa. Neljä vessaa pariatuhatta naista kohden on aivan liian vähän.

Toisen jakson aloittavalla punapää-Jimi lyö kakkospuolelta pallon maisemaan ja tuloksena on johtojuoksu. Toisessa ja kolmannessa vuorossa Jymy saa kummassakin juoksun ja peli alkaa näyttää selvältä. Vimpelin peli ei kulje, vaihdot tökkivät pahasti, pelaajat tekevät virheitä ja Jymyn ulkokenttä on rautaa. Aki Orava ottaa aivan uskomattoman syöksykopin, joka tyhjentää kentän. Jokeritkaan eivät saa miehiä kotiin. Ulkopelaajat liikkuvat todella laajalla alueella ja vaihtavat paikkaa tilanteen ja lyöjän mukaan. Kotiläksyt on tehty huolella! Yleisö yltyy aivan hurjaan kannustukseen ja huudon ansiosta Puputti ei kuule väärä-huutoa, vaan jää seisomaan keskelle kenttää ja Toni ottaa helpon kärpäsen.  Yleisö kannustaa

Jimi Heikkinen juhlii juoksua

Olen sitä mieltä, että Suomen parhaimmat pesäpalloilijat ovat lajissaan kirkkaasti parempitasoisia kuin monimiljönäärijalkapallistit tai jääkiekkoilijat. Esimerkiksi Jani Komulaisen ja Roope Korhosen lyöntionnistumisprosentti on aivan huikea! Jalkapalloilijat vetävät järkiään muutaman metrin päästä maalin yli tai ohi, jääkiekkoilijat samoin. Nämä maailman parhaat pesäpalloilijat pystyvät lyömään syötöstä kuin syötöstä muutaman metrin tarkkuudella juuri sellaisen lyönnin kuin haluavat. Aivan uskomatonta taituruutta! Ei lyönti tietenkään aina onnistu, mutta joka pelissä onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia ja yleensä kukin pelaaja saa lyödä vain sen yhden kerran vuorossaan.

Viimeisessä vuorossa odotetaan vain kolmea paloa, Jymy johtaa jo 4-0. Jani, Roope ja Aki ovat lyöneet juoksun mieheen ja ensimmäinen tuli Jimin tintatessa pallon läpi. Vimpeli on jo antautunut ja kun Puputti palaa kakkoselle, niin "We are the Champions" pärähtää soimaan ja 15. kultajuhlat voivat alkaa!

Huutosakki joukkueen vaihtopenkin takana

Ensin jaetaan Vimpelin Vedon pelaajille hopeamitalit ja tämän jälkeen jymyläiset tulevat yksitellen hakemaan mitalinsa. Joukkueessa pelasivat Saku Hakkarainen, Antti Hartikainen, Jimi Heikkinen, Toni Kohonen, Jani Komulainen, Niko Korhonen, Mikko Korhonen, Roope Korhonen, Aki Orava, Niilo Piiponniemi, Immo Rautiainen, Kosti Rautiainen ja Jere Vikström. Näistä käsittääkseni peräti kahdeksan on seuran omia kasvatteja. Pelinjohtajat ovat Mikko Kuosmanen sekä Mika Sirviö ja huoltaja Juha Hyrkäs.



 Muotiblogeissa kuvataan monesti päivän asua, joten tässäpä saatte nähdä Jymyfanin vuodesta -82 Päivän asun: Päähinevaihtoehtoja minulla oli itse asiassa peräti kolme, joista kahta käytin. Koska Jymyn peleissä on teemana seuran oranssiviolettivärit, niin päädyin pipoon, jossa on teksti Sotkamon Jymy. Pipo on saatu lahjaksi seuran toimitusjohtajalta Jamo Heikkiseltä. Se tuli ystäväni postittamana eräänä kauniina päivänä postilaatikkoomme ja oli suuri yllätys. Viime vuonna ostamani musta Mestarit-pipo sai jäädä kotiin, se kun oli totaalisen vääränvärinen näihin kekkereihin. Ottelun alussa pipon alla oli violetti ja todella kulunut Vuokatti-lippis, jonka sain palkkioksi, kun minusta tehtiin fanihaastattelu Jymy-lehteen 2000-luvun alussa. Se suojasi erinomaisesti silmälaseja vesisateessa. Jalassa violetit kalsarit ja niiden päällä ompelijan minulle tekemät punaiset fleecehousut. Jalassa Nokian ikivanhat ja hyvin säilyneet mustat kumpparit, joiden päällä Marcellan Hollannista tuomat oranssikankaiset hollannikkaita muistuttavat fleecetossut nurinpäin käännettyinä. Kumpparit oli hyvä valinta, sillä vettä tuli kuin aisaa ja sadeviitta ja kumpparit päällä pystyi istumaan penkillä koko ajan eikä tarvinnut lähteä suojaan. Sukkina siniset Pirkan naisten sukat ja itseneulotut harmaat villasukat. Päällä pitkähihainen siniraidallinen paita, violetti fleecetakki ja oranssi  muutaman euron tuulitakki, joka näyttää kyllä aika punaiselta tässä valossa. Mutta todistettavasti se on kyllä ihan kirkkaan oranssi. Molemmat takit ovat reilusti yli toistakymmentä vuotta vanhat ja ostettu muistaakseni Robin Hoodista. Oranssi takki on tosi kätevä oppilasmatkoilla, sillä se näkyy kauas :). Kaulassani on viininpunainen fleecehuivi ja kädessä oli joko talvirukkaset tai sormikkaat - ja eipä palellut pätkääkään koko päivänä :). Mielestäni olin aika onnistuneesti löytänyt päälleni päivän värejä :).

Doksan haastattelu ja yleisön laulattaminen

Doksan haastattelu MTV3-kanavalle

 

Koskettavin hetki oli jälleen kerran, kun nelisentuhatta ihmistä laulaa yhdessä Nälkämaan laulun.

Sitten siirryimme rantaan, nappasimme Jymyn kioskista hotdogit ja siirryimme sitten odottamaan kylpemistä, joka tosin oli hieman laimeampaa kuin aiemmin. Edellisellä kerralla pelaajat uivat Sapsossa, nyt he tyytyivät kahlaamaan - hyvä niin, ettei tule vilustumista. Haastattelussaan Mikko Doksa Korhonen sanoi haastattelussaan, että nyt aktiivisesti sosiaalista mediaa käyttämään, joten tässäpä minun ja mieheni illan kuvaukset, jotka on tehty iPhonella:

Voitto varmistui

  
Doksa laulattaa yleisöä

Jani Komulaisen haastattelu 

Järvikylpyä

Jymy laulaa ja kylpee Hiukassa

Puoli kahdeksan maissa läksimme ajamaan Rautavaara ja Nilsiän kautta Kuopioon ja sieltä sitten vitostietä kotiin. Enpä muistanut, että Varkaus-Iisalmi -väli on valaistu, olipa mukava yllätys. Varkaudessa nappasimme evästä ja miehelleni kahvit autoon ja jatkoimme sitten matkaa. Kotona olimme puoli yhden maissa ja Tuuli oli ystävällisesti hoitanut koiria koko päivän.

Pitkä reissu - mutta ehdottoman kannattava. Näitä hetkiä on mukava muistella talven aikana sekä katsoa peliä videolta uudestaan muutaman kerran. Vilahdamme telkkarissa itsekin muutaman kerran :).

Onnea Jymylle ja kiitos upeasta kaudesta 2012!