Tekevälle sattuu - HUIKEA Teatteri Retikan joulurevyy

Suomussalmelainen Teatteri Retikka on jo vuosikausia esittänyt joulurevyyn, joka on tekijäryhmän itsekirjoittama sekä -säveltämä. Viime vuonna esityksen nimi oli Ähky ja ostin dvd:n, joka oli taltioitu esityksestä. Tänä vuonna pääsimme näkemään esityksen paikan päällä, kun tulimme Kainuuseen joulunviettoon.

Esitys oli loppuunmyyty kuten monet aiemmatkin tämän joulunaluksen esitykset ja suuren kysynnän johdosta pidettiin vielä lisäesityskin iltapäivällä. Käsikirjoittajakaksikko Jonna Keränen ja esityksen ohjannut Ulla Scroderus tekivät aivan huikeaa työtä. Sketsit olivat ajankohtaisia, osuvia ja mikä tärkeintä hyvin hauskoja :). Nauroin maha kippurassa ja vedet valuivat lopussa silmistä, samoin mieheni. Vertauksen vuoksi voisin kertoa, että olimme ennen joulua standup-keikalla, jossa esiintyivät Suomen eturivin koomikot Niko Kivelä, Ilari Johansson ja Riku Suokas. Kertaakaan emme nauraneet kunnolla, miestäni hieman hymyilytti miesten kertomat vitsit. En tiedä, mikä esityksessä oli "vikana", mutta ei se vain ollut kovin hauska. Sami Hedbergiä olimme katsomassa kerran ja hän oli vieläkin huonompi.  Retikan esityksen ensimmäinen laulu, jossa #selfiemies hästäkkää itsestään kaikennäköisiä kuvia nettiin on hersyvä, sillä kuvat ovat hauskoja ja sanoitus kolahtaa moneen instailijaan ja twitteröijään. Sain teatterista Jonna Keräseltä kuvia käyttööni ja tässä Jere Kinnusen ottamassa kuvassa, jossa pääsemme kurkkaamaan näyttämön taakse, shelfiemies on etualalla. Retikan kotisivuilla on ainakin toistaiseksi kuultavana kyseinen laulu, jonka voit kuunnella tästä linkistä. Selfiekuvat voit nähdä ainakin jonkin aikaa tältä sivulta

 

Suomussalmelle muuttaneille tulokkaille esiteltiin paikallisia kävelytyylejä mm. lerkkaseminen, joita uudet asukkaat saivat matkia sekä opetella ja hyvin he tyylit omaksuivatkin lyhyessä ajassa. Suomi24joogassa joogaajat tuntuivat keskittyvän jumppaliikkeiden sijasta enempi keskinäisten kuulumisten vaihtoon :). Loppupuolella yhden liikkujan peräpuoli alkoi hieman falskata kyykkyliikkeissä, mistä seurasi koomisia tilanteita :).
 

Jonna Keränen, Jani Kinnunen ja Essi Moilanen

Repesin aivan täysin, kun Jani Kinnunen esitti OAJ:n erittäin pitkätittelistä virkamiestä, joka opasti, mitä kaikkea opettajan tulee kirjata koulun viestintäohjelma "Hilmaan". Myöhästyneiden vessassakäynneistä piti esimerkiksi eritellä, onko kyse pissa- vai kakkahädästä ja monen monta muutakin rastia ja kohtaa opettajan piti päivän aikana merkitä ylös. Opettajan keskimääräinen työaika yhtä oppilasta kohden on kymmenisen minuuttia, mikä tekee vaivaiset 300 minuuttia päivässä 30 oppilaan luokassa. Siinä esityksessä, jossa oli ollut runsaasti kunnan opettajia mukana, yleisö oli nauranut remakasti - eikä mikään ihme, sen verran hupaisa parodia opettajien elämästä Hilma-sketsi olikin.

Helena Bragge ja Eero Schroderus

Yksi hauskimmista pätkistä oli, kun pidettiin kunnanvaltuuston kokousta ja kokouksen alussa nuijittiin muutaman sadan miljoonan budjetti läpi sekunnissa ilman mitään keskustelua ja toinenkaan isomman luokan asia oli läpihuutojuttu. Asialistan kolmas kohta eli se, minne kuntaan tulevat kaksi koirankakka-astiaa sijoitetaan sen sijaan kirvoitti kiihkeän keskustelun valtuutettujen kesken. Osa halusi molemmat "sankot" Ämmänsaareen, osa luonnollisesti puolusti kiihkeästi omia asuinseutujaan eli kirkonkylää ja haja-asutusalueita.  Hauskan keskustelun lopputulema oli se, että asia jouduttiin vielä jättämään pöydälle, koska ei näin tärkeää asiaa voida yhdessä kokouksessa pikaisesti päättää. Kuntalaisena tuntuukin, että monesti juuri pikkuasioista päättäminen on hankalinta ja tämä sketsi oli hyvin naseva :).

94-vuotiasta Petkelperän vanhaisäntää (Eero Schroderus) haastatteli mieheni serkun vaimo, joka ystävällisesti lahjoitti meille vapaaliput esitykseen kuultuaan, että olemme menossa katsomaan revyyn. Kiitos Helena! Huonokuuloinen isäntä vastaili hauskasti Helenan kysymyksiin. Tämä pyörätuolissa puku päällä, villasukat jalassa istuva poskettoman hupaisa hahmo, jolla on huikean veikeät ilmeet, on ollut aiemminkin haastateltavana joulurevyissä, joten se oli yleisölle tuttu.

Hersyvää kieltä oli Hannu Kemppaisen ja Jonna Keräsen sketsissä, jossa peräkammarin aikamiespojalle etsittiin seuraa lehti-ilmoituksella. Pojan kirjoittama yksinkertainen ilmoitus sai äitin kynästä aivan uutta loistoa, kun emäntä intoutui maalailemaan tekstin aivan uuteen uskoon.

Someperheen joulu -sketsin voit ainakin toistaiseksi nähdä Ylä-Kainuu-lehden joulukalenterin viimeisessä luukussa. Sketsi on oiva kuvaus nykyajasta ja perheen äidin (Mervi Seppänen) ihanaa kainuun murretta on aivan mahtavaa kuunnella. Essi Moilanen perheen tyttärenä on myös verraton.

Mervi Seppänen, Essi Moilanen, Jani Kinnunen ja Antti Väyrynen

 Esityksessä oli useampikin laulu, jonka teossa Renne Karppinen on ollut vahvasti mukana. Rennellä on oma studio ja hän esiintyy tonttuhahmoineen ympäri Suomea. Esitys loppui Suomussalmen omaan Euroviisuehdokkaaseen Konsta-Liisa Meetwurstin mielettömän upeaan esitykseen (Antti Väyrynen). Shown taustalla pyöri alkusyksystä kuvattu video, jossa pyörittiin eri maisemissa. Taustalla näkyi milloin kunnan mainostaulu, milloin laaja aukkohakkuualue, milloin Jalonuoma. Tekijöiltä aivan loistavan nerokas idea, kaunis laulu ja hulvattomat sanat "ylistän laajaa latuverkostoasi ja kunnan veroprosenttikin on - vain vähän". Konsta-Liisa liihotteli mekossaan lavalla ja Jonna Kinnunen toimi käsikäyttöisenä tuulikoneena löyhytellen isolla levyllä Konsta-Liisan jalkojen juuressa. Kunnanvaltuusto hoilasi lavan sivulla taustakuorona - aivan huippulopetus tälle huikealle kavalkadille!

Tuskin maltan odottaa, että esityksestä valmistuu myytäväksi dvd, sillä aion ostaa sen välittömästi ja katsoa Tekevälle sattuu -revyyn vielä monta kertaa. Itse asiassa taidan ostaa useammankin levyn ja annan niitä lahjaksi ystävilleni, niin hyvälle tuulelle esitys sai meidät moneksi päiväksi :). Ihan harmittaa monen ystävän ja entisen suomussalmelaisen puolesta, etteivät he koskaan pääse näkemään näitä fantastisia itsetehtyjä esityksiä koskaan. Televisiossa esitetään paljon surkeampia juttuja, kyllä soisin Retikan pääsevän ansaitsemansa valtakunnallisen huomion kohteeksi ja suuren yleisön tietoisuuteen.

 KIITOS KAIKILLE ESITTÄJILLE SEKÄ TEKNIIKALLE - TEITTE MEILLE JOULUMIELEN :)

Kiitokset Teatteri Retikalle kuvista!

Musavisassa Suomussalmen Seurahuoneella

Useampi viikko sitten kävimme Suomussalmen Seurahuoneella musavisassa, joka alkoi yhdentoista pintaan. Romppaisen Tatu oli tehnyt neljänlaisia kysymyksiä.
Ensimmäisessä osassa piti lyhyen näytteen perusteella tietää, mistä laulusta oli kyse. Toisessa kuultiin laulun sanoja ja niitä piti jatkaa. Kolmannessa osiossa soitettiin elokuva- tai tv-musiikkia, joka piti tunnistaa ja viimeisessä oli tietokilpailukysymyksiä.

Sihteeri mietteliäänä

Joukkueemme "Einarin enkelit" koostui lisäkseni Kemetin eli entisen Evoxin työntekijöistä ja miehestäni. Tunsin heistä pari. Olimme oikein hyvä tiimi, sillä Helena osasi iskelmäpuolta todella hyvin, eritoten sanoja, minä täydensin häntä ja mieheni on todella hyvä bändeissä ja elokuvamusiikissa.  Linda tiesi myös vastauksen moneen kysymykseen ja yksi naisista oli myös iskelmäpuolen tietäjä. Mieheni arvasi viimeisen kysymyksen ennen kuin koko laulua kuultiinkaan.

Joukkueita oli neljä, joista yksi oli ruotsinsuomalainen ja heille osa kysymyksistä oli varmasti vaikeita, koska he eivät taatusti olleet kuulleet kaikkia lauluja. Meillä meni oikein hyvin eikä lopputulos eli voitto yllättänyt, sillä olimme varmoja melkein jokaisen kysymyksen kohdalla, että se meni oikein.  Ainoastaan Pam-Pam-Pamelan sanoja emme ihan tarkasti muistaneet, Hilta meni Hilmaksi ja Ryynänen minulta unohtui myös. Vähän hävettää, sillä oman kylän miehen laulusta on kuitenkin kyse.  Minun moka oli, kun sotkin Star Warsin musiikin Star Trekiin, mieheni olisi sen tiennyt ja toisen puoli pistettä menetimme Ystävän laulusta, jonka sanoja piti jatkaa kolmannesta säkeistöstä ja me jatkoimme enkasta. Menetimme yhteensä siis vain kaksi pistettä. Palkkioksi saimme hakea tiskiltä juomat. Ilta oli hauska, sillä kisan pitäjä oli todella hupimies ja huumori lensi puolin ja toisin eikä kisa mennyt turhan vakavaksi. Tällaisiin visailuihin olisi kiva osallistua useamminkin.

 

Päärynää

Linda Eskills nappasi keskimmäiset kuvat ja alimman otin kännykällä, kun kamerasta loppuivat patterit eikä varapatterieta ollutkaan käsilaukussani kuten oletin.

Tässä Helena  ja Tatu kisan jälkeen.

Ilkka Heiskanen: Huovisen erikoiset Retikassa

Mahalihakset ovat vieläkin kipeänä äskeisen hulvattoman upeasta Ilkka Heiskasen teatteriesityksestä Huovisen erikoiset, joka perustuu kainuulaisen kirjailija Veikko Huovisen tuotantoon. Teatteri Retikan sali oli täynnä ja yleisö sai nauttia vatsat kippuralla huikaisevasta tulkinnasta sekä hauskoista teksteistä.

Ohjelmalehtisen kuva

Aloitustekstit Turhautunut kookaburra  ja Tarzan Suomessa olivat kerta kaikkiaan aivan hillitöntä näyttelemistä. Kookaburrat eli naurulinnut kertovat toisilleen hauskoja tarinoita ja lintujen esittäminen ja ilmeily olivat vertaansa vailla. Tarzanin - tai amerikkalaisittain äännettynä [ta:san] - poukkoilu ilveksennahkassa suomalaisessa kuusikossa ranteet mäkäränsyöminä piirtyi elävänä mielikuvana katsojan mieleen. Jutussa pohdittiin, mikä kotimainen nisäkäs olisi voinut lordi Greystoken kasvattaa ja lehmäänhän siinä lopulta päädyttiin. Hillittömin kuvaus oli, kun talvisydämenä Tarzan heiluisi kuusesta toiseen jäätyneellä hirvensuoliliaanillaan.

Sielunvaellusta kertoi Leevi Sytkystä. Voit tutustua Huovisen tuotantoon ja lukea Joonas Vähämäen taltioiman jutun tästä linkistä. Luin tekstin äsken ja huomasin, että tuosta tekstistä oli näytelmässä jätetty joitakin kohtia pois. Kiinnitä huomiota erityisesti kuvaileviin sanoihin :).

Toisella puoliskolla kuulimme kaksi urheiluaiheista tarinaa Doping-testin, jossa Heiskanen esitti aivan loistavasti L. Paraskea, joka ei saanut pissaa tulemaan doping-testissä. Urheilujohtajan puhe oli melkoista ilotulitusta ja itse asiassa erittäinkin realistista puhetta olympialaisista tuleville urheilijoille. Puheessa todettiin, että vain aniharva pääsi  näissä kisoissa tuloksellisesti omalle tasolleen, muut olivat lähinnä turisteja  tekivät puulaakitason suorituksia. Harva urheilujohtaja näin kuitenkin puhuisi, vaikka syytä joskus olisikin.


Karismaattinen, ammattimainen ja mielettömän taitava Ilkka Heiskanen on esittänyt Huovisen erikoisia ympäri maata ja jos joskus kohdallesi sattuu mahdollisuus mennä katsomaan, niin mene ihmeessä ja varaa nenäliina mukaan, jotta voit pyyhkiä silmiäsi - niin mahottomasti esitys meitä mieheni kanssa nauratti. Etenkin siinä kohdin, kun Heiskanen katsoi miestäni suoraan silmiin ja osoitti tätä etusormellaan ja veikeili. Istuimme etupenkissä ja se oli erinomainen paikka tarkkailla ilmeitä ja eleitä sekä puhetta, sen painotuksia ja voimakkuutta. Mielettömän paljon näyttelijä voi pelkillä eleillä ja ilmeillä saada aikaan. Heiskanen oli jo parin ensimmäisen tarinan jälkeen ihan hikinen ja täytyy ihmetellä, miten hän pystyy melkein pari tuntia esittämään intensiivisesti ja muistamaan ulkoa mielettömän määrän - noin 60 sivua tekstiä. Puvustuksena hänellä oli mustat housut, valkea paita ja tumma takki. Päässä lippahattu ja kaulassa kaulaliina. Jalassa oli ruskeat kengät.


Esityksen jälkeen Heiskanen sai Suomussalmen kunnalta kiitoslahjan sekä Veikko Huovinen -seuran edustajalta lahjan, mikä selvästikin sekä liikutti, yllättytti että ihastutti näyttelijää. Katsomossa oli runsaasti Retikan näyttelijäkaartia, jotka taatusti saivat taitavalta näyttelijältä upeaa oppia erityisesti ilmehdinnässä. Katsoja näki edessään milloin matikan, milloin variksen, milloin kookaburran, milloin Tarzanin roikkumassa supisuomalaisessa kuusikossa :).


Kiitokset mahdollisuudesta nähdä huipputeatteria, sunnuntaina esitykset jatkuvat ja saamme seurata Merja Larivaaran esitystä.

Nokkis Suomussalmi Rockissa 2012

Keväällä sain idean, että voisimme koota nokkahuiluorkesterin soittamaan Suomussalmi Rockin päälavalle. Saimmekin järjestäjiltä luvan esiintyä ja tiedotimme sekä Taivalalasen koulua että Suomussalmen kirkonkylän koulua siitä, että tällainen esiintyminen olisi tulossa ja että kaikki halukkaat pääsisivät mukaan soittamaan. Taustat ladattiin nettiin ja ilmoittautuneille lähetettiin nuotit sähköpostilla. Teatteri Retikan Facebook-sivustolla asiaa mainostettiin myös ja saimmekin teatterilaisista pari soittajaa. Suomussalmi Rockin ideana on se, että vähintään yhden soittajan pitää olla Suomussalmelta tai suomussalmelaistaustainen. Kesäkuun alussa kävimme Ylä-Kainuu -lehdessä, jonka päätoimittaja Anna-Leena Rauhala teki jutun, jossa soittajia peräänkuulutettiin lisää. Soittajia ilmoittautui tusinan verran, joista osa peruutti tulonsa esteen takia. Kauimmaiset soittajat kainuulaissyntyinen Tapani  sekä vaimonsa Kaisu tulivat Hämeenlinnasta asti. Oululainen Anne on Suomussalmen miniä kuten minäkin ja Mervi ja Sanelma  asuvat Suomussalmelta.


Teetätimme Kajaanin Seripointilla kaikille soittajille t-paidat, johon sukulaistyttömme Lilja piirsi ansiokkaan Nokkis-logon. Ilmoittautuneita oli toistakymmentä, mutta vähän ennen soittoa joillekin tuli esteitä ja lopulta lavalle kipusi kuusi innokasta soittajaa - siis sananmukaisesti kipusi, koska esiintymislavan portaat olivat aika jyrkät.

Pidimme meillä ennen keikkaa yhden harjoituksen ja soitimme kappaleet läpi. Kaikki olivat harjoitelleet kotonaan, joten olimme äkkiä valmiit. Merkkasimme vielä nuotteihin sen, montako kertaa kukin säkeistö soitetaan. Muutamassa kappaleessa oli alkusoitto ja osa lähti aika heti, joten laitoimme nekin itsellemme ylös nuotteihin. Harjoittelun aikana alkoi sataa vettä, aamu oli ollut siihen asti hyvin aurinkoinen, mutta sitten iski jokapäiväinen sade ihan puskista. Hotelli, jonka pihalla konsertti pidettiin, sijaitsee vajaan  parinsadan metrin päästä kotoamme, joten menimme jalan paikalle ja kipusimme lavalle, jotta olisimme valmiina heti klo 13, kun konsertin piti alkaa. Tekniikan miehet tekivät vielä viimeisiä säätöjään, joten odottelimme, kunnes he saivat kaiken valmiiksi. Samalla sadekin lakkasi ja pikku hiljaa ihmisiä alkoi virrata paikalle. Osa istui terassilla ja osa piti sadetta hotellin katoksen alla sekä hotellissa.



Mieheni piti pienen puheen ja kertoi vähän Nokkiksen taustoista. Orkesterihan on kaikille avoin tilaisuus tulla soittamaan nokkahuilulla kappaleita. Toivoimme kovasti koululaisia mukaan, tänä vuonna emme vielä onnistuneet houkuttelemaan yhtään nuorta paikalle, mutta toivottavasti ensi vuonna lavalle kipuaisi koulussa kappaleita soittaneita lapsia lavalle runsaasti.


Soitimme kuusi kappaletta ja setti kesti reilun varttitunnin, kuten oli ohjeistettukin. Aloitimme Nokkismusan ekalla kappaleella Nokkistanssilla, sitten soitimme Nokkisteknon, josta mieheni koko projekti sai alkunsa. Sitten seurasi viimekesäisen Skotlanninmatkamme inspiroima Nokkisskottis ja Suomussalmelle omistettu oma lempparini Nokkissalmi, joka on todella kaunis ja niin hyvin Kainuuta kuvaava kappale. Nokkissuffle on reippaampi ja lopetimme tapahtuman mukaisesti rokkihenkisempään biisiin Nokkispunkki.

Bändien soittolista

Nautin soittamisesta kovasti ja oli hauskaa olla rokkitähtenä. Olen koko ikäni esiintynyt koulun juhlissa milloin näytellen, milloin  laulaen, soittaen tai tanssien kouluasteesta riippuen Musiikkiopiston tilaisuksissa olen soittanut monta kertaa. Sievissä ollessani musiikinopena teimme äidinkielenopettaja Sirkan kanssa yhdessä musiikkinäytelmän, jonka musiikkipuolesta vastasin. Salinkalliolla musaopemme Jukka pyysi minua esiintymään jokaiseen juhlaan ja ainoastaan kerran sanoin, että nyt haluan vain istua ja nauttia juhlasta, muutoin olin aina soittamassa huilua. Jukka teki minulle lauluihin omat stemmat. Soittaminen on siis tuttua jo lapsesta asti ja alaluokilla soitin nokkahuilua kansalaisopiston nuorten puhallinorkesterissa. Nokkis-orkesterissa soittaminen oli eittämättä yksi kesän kohokohdista ja innolla odotan jo ensi kesää.

Kaikki soittajamme olivat esiintyneet aikaisemminkin lavalla, joten esiintyminen oli heille tuttua ja kaikkien mielestä esiintyminen ja soittaminen oli mukavaa. Sanelma ja Mervi ovat olleet mm. Teatteri Retikan esityksissä ja Anne soitti jo perjantaina ja myöhemmin lauantaina Higgsin Hiukkaset -nimisessä kokoonpanossa, jossa oli kolme hänen perheenjäsentään.  Esitykset menivät oikein hyvin ja yleisö aplodeerasi ja videolla kuuluu ylistäviä kommentteja, joten taidanpa kokea ensi vuonnakin päivän rokkitähtenä, niin hauskaa minulla oli :).


Jäimme vielä kuuntelemaan muita bändejä ja jossain vaiheessa joku juoksutti meille ruokaliput, joissa luki "artisti ei maksa". Osa bändistä oli jo lähtenyt kotiinsa, sillä uskoimme, että hotellin konkurssin takia mitään ruokaa ei olisi edes tarjolla, kuten aikaisempina vuosina on ollut. Soittajille tehtiin isolla pannulla paellaa.



Kiitokset Ullalle, joka otti kuvat sekä Jyrkille, joka kuvasi meille tapahtuman muistoksi.

Tekniikkaa, kahvilla meillä ennen keikkaa

Anne, Mervi, Sanelma, Kaisu, Tapani ja Pauska

 

Videoista voit katsoa muutaman esityksemme.

Nokkisskottis   Nokkissalmi   Nokkissuffle

Suuriitokset kaikille esiintyjille! Ensi vuonna uudestaan :)

Korsuorkesterin jäähyväiskeikalla Raatteen koululla Suomussalmi osa 44

Korsuorkesteri on yksi tanssia harrastavien vanhempieni suosikeista. Se esiintyi Raatteen koululla jo viidettä ja näillä näkymin myös viimeistä kertaa jäähyväiskiertueellaan, joka loppuu lokakuussa. Orkesterissa soittavat sen perustaja Pepe Kovanen, Tapsan tahtien voittaja upeaääninen Ami Varjotie, rumpali Jarmo Peippo,  hanuristi Kalevi Hautamäki ja Markku Juoksukangas.

 Raatteen koulun piha oli täpötäynnä ihmisiä, onneksi oli laitettu katokset, sillä tauon aikana ropautti taas vettä taivaalta. Ihan kaikki eivät edes mahtuneet istumaan, niin suosittu konsertti oli.


Korsuorkesteri on kiertänyt lavoja jo 22 vuotta ja se voitti tanssiorkestereiden Suomenmestaruuden vuonna 1994. Idea orkesterista tuli aikoinaan, kun eräs keikkapaikan johtaja pyysi keikalla ollutta Pepe-trioa keksimään jotain erityisohjelmaa ja trio päätti soittaa vastahankitulta sota-aikojen nuottialbumilta kappaleita. Korsuorkesteri esiintyy sotamiesasuissa.



Tykkäsin konsertista oikein kovasti. Monet lauluista olivat tuttuja kuten Sillanpään marssilaulu, Pohjolan yö, Iltatuulen viesti ja  Veteraanin iltahuuto.  Raatteentie-laulun esittelivät pienet tytöt, jotka lauloivat mikkiin kertosäkeen. Orkesteri kertoi Ylä-Kainuu -lehdessä, että Raatteessa soittaminen on heille aina erityisen merkityksellistä, sillä museo ympäristöineen on avannut heidän silmänsä sille, millaista sodanaika on asukkaille ollut. Röhönrantaan laulu oli kiva ja rytmikäs.

Yksi kohokohdista oli, kun koko yleisö lauloi seisten Nälkämaan laulun ja taas sain pyyhkiä kyyneleitä. Turjanlinnan 100-vuotisjuhlissa laulettiin luonnollisesti Nälkämaan laulu ja Kiannon lapsenlapset olivat ihmetelleet juhlassa, miten koko yleisö osasi laulun sanat ulkoa. Laulu onkin yksi eniten lauletuista maakuntalauluista ja sen sanat opetellaan jo alaluokilla. Sukulaistytöt osasivat sen ulkoa jo kolmosluokalla.

Tilaisuudessa oli myös arvontaa ja väliajalla tarjolla oli monenlaisia leivonnaisia sekä palvikeittoa. Tilaisuuden järjestäjä Ari
Saastamoinen perheineen ja talkoolaisineen oli nähnyt aivan hirmuisesti vaivaa ja onnistui hienosti. Ainoa asia, jonka olisi voinut tehdä paremmin oli se, että kahvijono venyi hurjan pitkäksi, koska rahastamassa oli vain yksi henkilö Kahvit olisi myös voinut kaataa valmiiksi kuppeihin, mikä osaltaan olisi nopeuttanut ostostoimintaa. Tauko olikin melkein 40 minuuttia ja ilta venyi jonkin verran tauon takia. Emme osanneet ajatella, että tilaisuus olisi ulkona, joten viileässä illassa alkoi pikku hiljaa tulla kylmä. Onneksi sentään nappasin hanskat ja kaulahuivin viime hetkillä matkaani

Jos sinulla on mahdollisuus vielä nähdä Korsuorkesteri, niin suosittelen lämpimästi. Yhtyeen jokaisella jäsenellä on jonkin lajin Suomen mestaruus ja he olivat todella taitavia soittajia ja esiintyjiä. Nautin suuresti illasta :).

Monta keikkaa on Korsuorkesteri ehtinyt heittää 22 vuoden aikana.

Shindoa Jätkänpuistossa Suomussalmi osa 43

.Kävin useampi viikko sitten Jätkänpuistossa Sirkka-Liisa Seppäsen vetämässä shindo-venyttelyssä. Tilaisuudesta oli juttua Ylä.Kainuussa ja meitä oli parikymmentä osallistujaa. Shindon avulla puretaan kehoon kertyneitä kuormituksia ja  ylläpidetään sen joustavuutta. Samalla ennaltaehkäistään jännitysten kertymistä. Tarkoitus on, että mielikin kirkastuu ja rentoutuu. Shindo-venytykset sopivat lähes kaikenkuntoisille ja –ikäisille.


Lainaus Shindon nettisivuilta: "Shindo-venytykset kohdistuvat mm. kehon energiaratoihin eli meridiaaneihin. Venytykset tuovat energiaradat kehosta esiin ja venyttelyn avulla on mahdollista avata tukkoisuutta ja tasapainottaa niitä. Samalla shindo-venytykset rentouttavat keskeisiä ja tyypillisiä kehon jännitysalueita kuten alaselkää, hartiaseutua ja jalkoja. Venytykset ovat yksinkertaisia ja ne tehdään rauhallisesti omaa kehoa kuunnellen ja arvostaen. Venytyksessä otetaan hengitys tietoisesti mukaan ja liikkeen annetaan vaikuttaa itse kullekin sopivan ajan, kuitenkin itseä vähän haastaen. Venytyksestä alkuasentoon palautuminen tehdään myös ajatuksella ja rauhallisesti.
Venytyksiä voi tehdä itse, ja se niiden varsinainen tarkoitus onkin: olla rentoutumisen työkaluna jokaisen omassa arjessa. Jokaisen oma elämäntilanne huomioon ottaen. On kuitenkin suositeltavaa, että venytykset opettelee koulutetun shindo-ohjaajan tai -hoitajan kanssa. Tämä auttaa löytämään oikeat asennot ja ohjaamaan myös liikkeitä tehostavia hoito-otteita.

Venytyksiä ja muita shindon rentousharjoituksia tehdään myös ohjatuissa venyttelyryhmissä. Venyttely voi jopa tehostua kun vieressä on toinen samaan asiaan keskittyneenä! Tunnin aikana ohjaaja voi kierrellä tukemassa venytyksiä. Myös keinoja tukea ja auttaa toinen toista venytyksissä käydään yhdessä läpi ja harjoitellaan. Mikäli venyttelytunnin ohjaajalla on kouluttajan/hoitajan pätevyys on mahdollista että tunneilla tutustutaan myös pienimuotoisesti joihinkin shindon perushoitoihin kuten hartiahoitoon ja varvashoitoon.

Venyttelyryhmiä löydät shindo-yhdistyksen kotisivuilta ja useilta paikkakunnilta. Ohjatusta venyttelystä ja rentoutusharjoituksista on tullut myös suosittu työpaikkaliikuntamuoto. Varsinkin väsyneen ja rasittuneen kehon ja mielen hoidossa on hedelmällistä aloittaa purkamalla vanhaa ennen kuin tai samalla kun esimerkiksi lihaskuntoa lähdetään parantamaan."


Shindo oli rauhallista ja mukavaa ja siinä venyteltiin ja välillä koputeltiin käsiä ja jalkoja, tykkäsin oikein kovasti. Harmi, että sitä oli mahdollista kokeilla vain kerran, sillä olisin mielelläni tehnyt lisääkin venytyksiä. Venytyksissä käytettiin pientä huivia apuna ja lopussa oli rentoutus Näitä varten olisi hyvä olla huivi ja viltti mukana. Itse lähdin pois ennen rentoutusta, sillä olin saanut luvan kuvata  kesäteatterin hajoituksia, jotka olivat alkaneet jo tuntia aiemmin.

Tämän laululavan edessä shindoilimme, kuva on lauluillasta

Teatteri Retikka: Vapauden kaiho - tervetuloa katsomaan!

Suomussalmen kesäteatterissa saa sunnuntaina 15.7. ensi-iltansa ja kantaesityksensä Eero ja Ulla Schroderuksen kirjoittama vapaussodasta kertova draamakomedia Vapauden kaiho Teatteri Retikan esittämänä. Tämä on  peräti kymmenes isän ja tyttären yhteisesti kirjoittama käsikirjoitus. Ensimmäinen oli vuonna 2002 ilmestynyt Kiusaajien katkismus eli Amali ja aikamiespojat, jonka olen nähnyt muutama kesä sitten Nastolan Pisarateatterin esittämänä. Viime kesänä esitetty Peti ja puuro sai yli 10 000 katsojaa eli enemmän kuin Suomussalmen nykyinen asukasluku, harvapa teatteri pystyy saamaan enemmän katsojia kuin mitä kunnassa on asukkaita. Työryhmässä on ollut mukana Ullan ja Eeron lisäksi Jonna Keränen

Kävin torstai-iltana katsomassa näytelmän viimeisimpiä harjoituksia ja näin suurimman osan toisesta puoliajasta. Sain myös luvan ottaa kuvia, kiitokset tästä Ullalle sekä näyttelijöille.  Näytelmä sujui todella hyvin, jotain hyvin pieniä yksityiskohtia Ulla vielä  vähän hioi. Oli hienoa katsoa ammattilaista työssään!

Vapauden kaihossa kuvataan 1900-luvun alun kahtiajakoa: vapautumista Venäjän vallasta sekä köyhälistön vapautumista herroista. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1917 kevääseen ja kesään Suomussalmella. Maaliskuussa Venäjällä oli ollut vallankumous ja tilanne sekä Suomessa että Venäjällä oli sekava. Keisarivalta kaatui ja Suomessa alettiin miettiä itsenäisyyttä. Huhtikuussa Yhdysvallat julisti sodan Saksalle. Lenin pakeni Suomeen kesäkuussa. Suomessa alettiin  ruoan, erityisesti leivän säännöstely. Oulujokea pitkin toimitettiin tervaa Kainuusta Ouluun.

Yhdessä  näytelmän pääosista on tuttavani Mervi Seppänen, joka hallitsee paikallisen murteen ihailtavasti ja on aiemmin näkemissäni näytelmissä ollut todella hurmaava kaikin puolin. Tällä kerralla Mervi esittää koreamekkoista Tiltua, joka palaa Amerikasta Kainuuseen gramofonin ja uusien naisasialiikeaatteiden kera.

Tiltu ja ruustinna (Mervi Seppänen ja Mari Kela)

Kaikki teatterin näyttelijät ovat harrastelijoita ja teatteri-ilmaisun ohjaaja, Pro Kainuu -palkinnon saanut  ja läänintaitelijanakin toiminut ystävämme Ulla Schroderus on ohjannut näytelmän. Ulla kertoi meille, että kesäteatterinäytelmien kirjoitusprosessi alkaa talvella Eeron kanssa aina jossain hieman kauempana pohjoisessa ja yhdessä he miettivät ensin aiheen ja alkavat sitten talven mittaan työstää näytelmää, joka valmistuu yleensä toukokuun aikana. Näytelmissä on monesti yksi tai useampia todellisia henkilöitä esikuvina, mutta itse näytelmän henkilöt ovat fiktiivisiä. Schroderukset tekevät aina huolellista pohjatyötä ja tässäkin näytelmässä on tutkittu kirjastossa olevia aikalaismuistelmia ja useiden henkilöiden muistiinpanoja sekä kirjoituksia.  Eero tunsi itsekin kansalaissodan kokeneita suomussalmelaisia. Monet heidän näytelmissään olevista kohtauksista ovat myös tapahtuneet aivan oikeasti, kuten Vapauden kaihon Tiltun hattu ja toissavuotisessa Hulabaloossa opettajan tekemä varkaus. Myös Takahuoneessa on paljon tositapahtumia mukana.

Marko Moilanen, Hannu Kemppainen ja Maija-Liisa Juntunen

Näytelmässä on mukana peräti parikymmentä näyttelijää. Yksi ehdottomista suosikeistani on jo eläkkeellä oleva herrasmies Setti Tauriainen, joka ajaa harjoituksiin kymmeniä kilometrejä kotikylältään. Setti on aiempina vuosina ollut  huumoriveikkorooleissa ja Petissä ja puurossa hän hurmasi kummipoikani ja tämän veljen aivan kokonaan. Oskari kävi antamassa Setille ostamamme ruusun näytöksen jälkeen. Meillä on myös pieni epävirallinen Setti Fan Club, johon on taatusti lisäjäseniä jonossa, kun on nähnyt tämän esityksen. Kuvassa Setti on toinen vasemmalta airo kourassa.

Antti Väyrynen, Setti Tauriainen, Marko Moilanen ja Eikka Heikkinen äkseerausharjoituksissa

 Muita henkilöhahmoja Tiltun ja ruustinnan lisäksi ovat Eeron itsensä esittämä kirkkoherra Nordberg ja tämän tytär Sofia (Minttu Kyllönen) ,räväkkä Johannes Merimaa (Veikko Seppänen) sekä Kaartisen perhe. Olin kesäkuussa apuna Retikan talkoissa ja tutustuin silloin Minttuun sekä erittäin ansiokkaan puvustuksen tehneeseen Merviin, joka on myös mukana näytelmän joukkokohtauksissa. Minttu oli ensi kertaa näytelmässä mukana ja teki loistavan roolisuorituksen, aivan nautittavaa katseltavaa!

Eero Schroderus, Minttu Kyllönen ja Antti Väyrynen

 Tänä vuonna toinen suosikkinäyttelijäni Seija Rannikko ei ole mukana esityksessä. Muita mukana olevia ovat Rauhaa ansiokkaasti esittävä Jonna Keränen, laulullaan ilahduttava Antti Väyrynen,  aina niin upeasti eläytyvä ilmeikäs Jani Kinnunen, kekkelä ja veitikkamainen Eikka Huttunen, hersyttävä mutta samalla jämäkkä Marko Moilanen, tomeran tolokku  Hannu Kemppainen, rehevä ja supliikkinen Maija-Liisa Heikkinen, herttainen Susanna Heikkinen ja  lapsinäyttelijät Myrsky-elokuvassa näytellyt Reetta Makkonen sekä Vilhelmiina Rannikko, joka polki urheasti pyörällä harjoituksiin säästä riippumatta. Tytöt selvityivät osistaan loistavasti.  Muuna kylänväkenä esiintyvät Vappu Kemppainen, Aune Juntunen, Jenni Hiljanen sekä Mervi-Ulmanen Linna.


Yksi Vapauden kaihon ehdottomista vahvuuksista on kainuulainen murre. Ilmari Kianto keräsi paikallisia sanontoja, joita on hyödynnetty näytelmässä. Näyttelijät hallitsevat murteen erinomaisesti ja on suorastaan nautinto kuunnella kieltä. Nastolan versiossa Amalista ei päästy lähellekään samaa tasoa kielen kanssa kuin Retikan esittämissä näytelmissä. Aion mennä Paltamoon katsomaan Schroderusten Onni tulee Pietarista ja onkin jännä nähdä, onko Paltamossa murre yhtä lailla hallussa kuin Suomussalmella. Vapauden kaihossa suorastaan leikitellään kielellä. Surukseni olen hävittänyt oman murteeni jo melkein täysin, kaksoiskonsonantit ovat vielä hallussa, mutta viäntämiset ovat pudonneet ympäriston vaikutuksesta pois. Kainuun ja savon murre ovat lähellä toisiaan ja huomaan, että kesällä ympäristö vaikuttaa ja murre alkaa pikkuisen palautua minullekin.

Maija-Liisa Heikkinen ja Vilhelmiina Rannikko

En kerro tässä postauksessani tämän enempää näytelmän juonestaja läksin pois ennen loppuhuipennusta, jotta jännitys säilyisi siihen asti, kun menen katsomaan näytelmän.Torstain Yleisradion uutisten televisiohaastattelussa vastikään Kainuun Tervaskanto -palkinnon saanut Eero Schroderus sanoi, että katsojaa ei saa aliarvioida ja hänelle täytyy jättää ajattelemista ja tämä näytelmä herättää ajatuksia edeltäjiensä lailla.

Näytelmässä on jälleen mukana musiikkia ja yksi pidempi sävelmä, jonka aikana juonta kuljetetaan sanattomasti eteenpäin aika kivalla tavalla. Musiikista vastaavat Pietari Rannikko sekä Suomussalmen ihana vulunsoitonopettaja Laura Matilainen. Laura on loistava muusikko, jonka musikaalisuus on mieletöntä. Olen saanut kuunnella hänen soittoaan ja lauluaan useissa konserteissa ja joka kerran olen ollut aivan myyty.

Etualalla Veikko Seppänen

Yhteydenotoiltakaan ei vältytä (Marko Moilanen ja Jani Kinnunen)

 Tervetuloa Suomussalmelle katsomaan näytelmää! Sitä ennen kannattaa piipahtaa Kultaisen Kukossa syömässä teatteripuffet tai jos aikatauluihin sopii paremmin, niin voi täyttää vatsansa näytelmän jälkeen hotelli Kiannon Kuohuissa. Näytöksiä on tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin aina 12.8. saakka. Arkena n. 2,5 tuntia kestävät esitykset alkavat klo 18 ja pyhänä klo 15. Liput maksavat 12 ja 5 euroa. Kajaanista pääsee joka esitykseen tilausajolla.
Viime kesänä esityksissä oli jopa puolensataa linja-autoa.

Välipäivinä Retikka esittää useita lyhempiä esityksiä  teatteritalossaan, esitykset alkavat klo 17. Itse aion mennä katsomaan Lihakauppias Huttusen sekä esityksen Se pieni ero. Kumpaakaan en ole vielä nähnyt.


Yleisradion juttu

Teatteri Retikka

Nyt on ensi-ilta nähty ja kylläpä oli kiva esitys! Aurinko helli meitä koko näytöksen ajan ja yli tuhatpäinen yleisö viihtyi Kaunisniemessä. Katsojien joukosta kuului kesken esityksen jos minkäkinlaista hauskaa kommenttia ja väliaplodeita annettiin vähän väliä. Esitys sujui kaikin puolin jouhevasti ja väliajalla joimme mehun ja kahvin ja söin voisilmäpullan.Tarjolla olisi myös ollut makkaraa ja jäätelöä ja hinnat olivat erittäin halvat.  Suomussalmelaisille tuttuja paikkoja esityksessä vilahtelee tuon tuosta. Kuriositeettina haluan mainita, että miehelläni on iso mustavalkoinen valokuva helmestä, joka on löytynyt Emäjoesta :). Näyttelijät olivat sisäistäneet hienosti roolinsa. Replikointi oli todella kuuluvaa ja selkeää. Esityksestä jää iso hymy suunpieleen  ja sitä kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Muutamia muitakin kesäteatteriesityksiä nähtyäni voin vain todeta, että Retikassa ollaan aivan ammattiteatterin tasolla. Upeaa ohjausta ja hienoa näyttelemistä.
Esityksen jälkeen jaettiin Retikan Riika-palkinto ja sen sai tänä vuonna Jani Kinnunen, onnittelut Janille monista hienoista roolisuorituksista!

Kyllä nyt toivoisi kunnan päättäjiltä tukea katetun katsomon rakentamiseen sekä  katoksen tekemisen myös näyttämölle, että näyttelijät säilyisivät kuivina oli keli mikä tahansa. Retikka tuo kunnalle niin paljon mainetta ja turisteja, että katos olisi saatava mahdollisimman pian. Näin yleisö tietäisi jo näytökseen tullessaan, että se ei kastu eikä tarvitsisi arpoa, sataako vai ei. Katoksen tekemisestä on jo puhuttu, mutta nyt sen soisi rakennettavan ensi kesäksi. Näin ei oltaisi liikaa säiden armoilla.

Retikka on ilmiö, hyvä Eero ja Ulla, 
upeaa koko Retikan väki!

Toivon, että jakaisit allaolevan FB-linkin kautta tätä postausta mahdollisimman monelle. Esitys on ehdottomasti katsomisen väärti. Eero Schroderuksen mielestä Vapauden kaiho on paras näytelmä, jonka hän on kirjoittanut.

Très haute couture à la Suomussalmi osa 39

Vajaa viikko sitten torstaina oli Hiljaisen kansan pukemistalkoot vitostien varressa kolmisenkymmentä kilometriä Suomussalmelta pohjoiseen. Aurinko paistoi, kun läksimme ajelemaan pohjoiseen, mutta perille tullessa satoi vettä. Onneksi olin varannut kumpparit kengiksi, mutta sadetakki olla könötti eteisen naulakossa. Odottelimme siis autossa hetken verran, kunnes sade lakkasi.


 Hiljainen kansa on tanssitaiteilija Reijo Kelan luomus, jonka taustasta Suomussalmen kunnan sivuilla kerrotaan seuraavaa:" Kelan kunnianhimoisena tavoitteena oli saada (tanssi)esityksensä taustaksi paikalle kaikki silloiset Suomussalmen työttömät - Kela oli valmis jopa maksamaan heille siitä. Yhtään ei tullut paikalle, ja Kela mietti asian uusiksi. Hän sai oivalluksen: kaksi kahden tuuman levyistä ja kolmen vartin paksuista rimaa yhteen kahdella naulalla ristiksi, toisen, pitemmän, molemmat päät teräviksi. Pitempi osa maahan, lyhyempi ylös, ja sen nokkaan turve. Ristin päälle palttoo, paita tai pusero, ja ihmisen kaltainen hahmo oli valmis. Kela teki ristit, vaatekeräys pantiin toimeen, ja niin Lassilan pellon laidalla oli turvepäisiä hahmoja suunnilleen saman verran kuin Suomussalmella työttömiä." Esityksesta tuli todella suosittu. Ilmarin kynnöstä esitettiin useita kertoja ja vasta ajokortin saanut kälyni oli teoksen yhdessä pääosassa, sillä hän ajoi Datsun 100A:llaan tietä pitkin tietyssä kohdassa. Teosta esitettiin pitkällä suoralla, joka on juuri ennen Suomussalmen kirkonkylää

90-luvulla Hiljainen kansa nousi yhdessä yössä pystyyn Helsingin Senaatintorille pariksi päiväksi ja ne katosivat yhtenä yönä yhtä salaperäisesti, kuin ne olivat paikalle tulleetkin. 1994 alettiin miettiä kansan lopullista sijoituspaikkaa ja vitostien varresta saatiin maanomistajan lupa ja kansa sijoitettiin nykyiselle paikalleen. Kelan tarkoitus oli, että kansa saisi mädätä paikalleen, mutta kunnassa oltiin asiasta toista mieltä. Nuorten Työpaja eli Hanslankarit kunnostaa puuristit ja kansa puetaan kahdesti vuodessa: kesäkuun alussa kesävaatteisiin ja syksyllä talvivaatteisiin. Vaatteen saa ottaa hahmolta itselleen, jos antaa tilalle omansa. Jotkut vaatteet näytettiin nidottavan nitojalla kiinni puuristiiin. Nykyisin paikalla on myös hirsistä tehty kioski, josta saa ostaa vaikkapa jäätelöä. Sieltä voi myös ostaa lettuja.
 

Talkooporukka oli juuri tulossa kahville, kun me läksimme kävelemään pellon päähän parin jätesäkin kanssa. Ylitsemme lensi iso kaunis joutsenjoukko aurassa ja monenlaiset linnut huutelivat lähistöllä. Kurjenkin näimme. Ihmiset lahjoittavat vaatteitaan Hiljaiselle kansalle. Talkoissa oli porukkaa ympäri Kainuuta ja eräskin rouva oli tarkkaan miettinyt, millaisen asun hänen pukemansa puuristi saa. Lapsia oli mukana aika monta.

Varsinainen heviletti

Puimme reilut viitisenkymmentä puuristiä aivan pellon takaosassa ja pidimme huolen siitä, että viimeisimmätkin kansalaiset saivat vaatteet ylleen. Valinnanvaraa ei ollut kovin kummoisesti vaatteiden suhteen, sillä matka pellon päähän oli aika pitkä ja tyydyimme laittamaan niitä vaatteita, joita jätesäkissä sattui olemaan. Säkit oli tuotu paikalle ja niitä oli montakymmentä. Monille alkupään turvepäille oli laitettu asusteitakin.

Kun kaikki kansalaiset oli vaatetettu, niin alkoi turvepäiden laitto. Nuoret miehet nappasivat suosta kuokalla turvepään, joka laitettiin ristin nokkaan. Lopuksi nautin letun, joka maistui todella hyvältä ulkoilmassa. Letut tarjoillaan päreenkaltaiselta puiselta lastulta. Kotimatkalla satoi kolmesti ja välillä aurinko paistoi, joten keli oli hyvin vaihtelevaa.



Talkoista ilmoitetaan kunnan nettisivuilla ja kuka tahansa kiinnostunut voi niihin osallistua.


Kannattaa ehdottomasti pysähtyä Hiljaisen kansan kohdalla, se tuo mieleen monia ajatuksia ja se on myös oivallinen paikka hiljentymiseen. Suolla käveleminen kansan parissa on rentouttavaa. Lisäksi voit laittaa  nuppineulan karttaan kotipaikkakuntasi kohdalle. Linkissä on kartan kuva aiemmin tekemässäni jutussa.

Hahmojen tarkka lukumäärä ei ole tiedossa, yhdet pikkupojat saivat kerran laskettua 853 seivästä, käypä sinäkin laskemassa :)


Oheisessa kollaasissa on ylävasemmalla Sotkamon Jymyn faniporukka - vanhempi lapsensa kanssa.

Lopuksi vähän kuvia

Hänellä pukeutuminen oli jäänyt hieman kesken

Pellon loppupää, homma vielä kesken

Lettukatos

Vaatteet eivät ainakaan loppuneet kesken

Lekkerileirin näytelmää katsomassa Suomussalmi osa 37

Teatteri Retikka on jo vuosia järjestänyt lapsille teatterileirin, jonka nimi on Lekkerileiri. Lapset valmistavat aikuisen ohjauksessa pienen näytelmän muutamassa päivässä. Leiri on viiden vuorokauden päiväleiri, joten leiriläiset yöpyvät kotonaan, 50 euron hintaan sisältyy päivittäinen ruokailu ja perjantaina on lasten itse valmistaman näytelmän esitys. Tänä vuonna on kaksi leiriä, toinen 1.-3. -luokkalaisille ja toinen 4.-6. -luokkalaisille. Ohjelmassa on näytelmän tekemisen lisäksi teatteri-ilmaisun harjoittelua pelien ja leikkien avulla. Ohjaajana oli itsekin monessa näytelmässä mukana ollut Mervi Seppänen.Tänä vuonna myös Kianta-Opisto oli mukana yhteistyössä.

Ullakko

Yhtenä vuonna näytelmä esitettiin metsässä ja tapahtumapaikka vaihtui, yleisö liikkui mukana. Tänä vuonna pienet esiintyjät pääsivät teatterin lavalle. Tämänkertaisen näytelmän nimi oli Mummolan ullakolla ja esiintymässä oli kymmenkunta tyttöä. Satuimme vierailemaan Retikan puvustamossa ystävämme Ullan opastuksella keskiviikkona, kun osa leiriläisistä oli etsimässä itselleen rooliasua.
Esityksessä oli mukana sekä ääni- että valotehosteita, jotka toivat oikein kivan lisän esitykseen. Näytelmä alkoi mummon syntymäpäivillä, jonka jälkeen kolme lapsivierasta alkoi leikkiä pullonpyöritystä. Yksi lapsista sai tehtäväkseen käydä mummolan ullakolla. Kaikki lapset lähtivät yhdessä kiipeämään ullakolle, jossa he yllätyksekseen tapasivat muutaman vampyyrin sekä kummituksia. Seurasi nopeatempoinen hauska ullakon asukkien sekä lasten välinen vuoropuhelu, jossa oli runsaasti huumoria mukana. Hauskin repliikki oli tyyliin "kukapa se kummittelee, jollei kummitus".

 Kummitukset olivat kovin vanhoja ja pitivät noin 300-vuotiasta kummitusta aivan lapsena ja 71-vuotiasta mummoa aivan vauvana. He eivät käyneet kovin mielellään keskustelemaan ihmisten kanssa, mutta lopussa molempien ennakkoluulot toisistaan hälvenevät.

Näytelmä kesti kymmenisen minuuttia ja täytyy ihailla, miten taidokkaasti se oli toteutettu lyhyessä ajassa. Lapset muistivat erinomaisesti vuorosanansa ja näyttelivät antaumuksella. Yleisöä oli viitisenkymmenentä ja katsomosta kuului välillä hauskoja aivan pienten katsojien kommentteja. Ilmeisesti sisko tai tuttu oli lavalla.

Seuraava lekkerileiri alkaa ensi maanantaina ja harmikseni emme pääse katsomaan tätä esitystä, koska olen varannut liput Stingin konserttiin lauantaille. Suosittelen  kuitenkin tulevaa esitystä kaikille kynnelle kykeneville, se on taatusti mukava elämys ja sopii myös perheen pienimmille!

Suomussalmi osa 35 Viepperhauta perjantai 2011

Viepperhauta tapahtuma järjestettiin jo kolmatta kertaa Suomussalmella. Sana viepperhauta tarkoittaa pyyntikuoppaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla kunta oli tapahtuman ensisijainen järjestäjä, tänä vuonna tapahtumaa sai anoa ja kahdesta hakemuksesta järjestäjäksi pääsi Jukka Seppänen Kiannon Kuohut -hotellista. Tapahtuma on erä-, tukkilais- ja koira-aiheinen.

Skotlantilainen kummalatvainen kuusi

Perjantaina pidettiin Tommin luontoilta Jätkänpuistoon pystytetyssä teltassa, josta sai ostaa virvokkeita ja ruokaa. Tilaisuus tuli suorana lähetyksenä Radio Kajauksesta ja K-Supermarketkauppias Tommi Niskanen juonsi itse hauskasti koko illan. Hänelle pystyi laittamaan etukäteen kysymyksiä, paikalle voi myös sopimuksesta tuoda näytteitä. Viime vuonna oli näytillä erikoinen mehiläispesä,tänä vuonna näytteitä ei ollut. Valokuvia oli lähetetty jonkin verran. Asiantuntijoina olivat Reima Leinonen, Jukka Bisi, Aki Laitila, Pekka Helo, Kaarlo ja Tuire Nygren ja heillä kullakin oli oma erikoisalueensa. Teltassa oli satakunta kuulijaa. Nakke Rannikko oli mikrofonimiehenä kiikuttaen mikkiä yleisölle kysymyksiä varten. Toinen kysymyksestäni oli valittu vastattavien joukkoon. Lahti-Helsinki -moottoritien varressa Orimattilan kunnassa on tien vieressä sellainen erikoinen pallolatvainen kuusi. Skotlannissa näimme kuusen, jonka latva oli t-kirjaimen muotoinen ja kysyinkin, mikä moiset ilmiöt aiheuttaa. Vastaus oli sienitauti, pallo on kuulemma koivuista tuttu tuulenpesä. 

Metsäpeuroista kysyttiin tänäkin vuonna useampi kysymys ja niiden kannan tilaa ja vähenemistä selviteltiin. Eräs mies oli ampunut sarvipäisen hirvinaaraan ja niitä on tavattu Suomessa muistaakseni vain kolme aiemmin, joten kyseessä oli todellinen harvinaisuus. Reima tunnisti monta pientä öttiäistä ja antoi niiden hävitysohjeitakin  nimimerkille "poltinko saunani turhaan?" tyyliin "jos hevosmuurahaiset ovat pesiytyneet saunasi hirsiin, niin pistä saunasi palamaan, niistä ei muuten eroon pääse, paitsi hävittämällä kuningattaren." Ne pystyvät syömään myös tuoretta puuta. Kotipaikaltaan kauas joutuneelle muurahaiselle käy huonosti, se joko joutuu orjaksi tai kuolee. Muut eivät sitä ota laumansa jäseneksi. Viime vuonna oli esillä kiitäjä-perhonen, joka muistuttaa kolibria lentotyylinsä vuoksi ja tänä vuonna matarakiitäjästä oli tullut kuva. Itsekin näin saman perhosen Kiannon Kuohujen kylpylän kuistilla. Rapurutosta saimme tietoa, samoin muista vieraslajeista. Yksi kyselijä oli löytänyt ahvenen sisältä ravunpoikasen sarvineen päivineen. Asiantuntijat olivat todella päteviä vastaamaan ja ilta vierähti nopeasti. Kysymyksiä oli tullut etukäteen satakunta. Saimme kuulla, kuinka naaraskarhu on todella äkäinen pentuja puolustaessaan. Se ajaa pennut puuhun pakoon ja uhmaa urosta. Uroskarhu ei nouse reisimällä puuhun. Monet urokset tappavat muiden urosten pentuja saadakseen naaraan kiimaan nopeammin.

Illan päätteeksi järjestettiin lohenkalastuskilpailu Jalonuomassa. Paikalla oli kolmisenkymmentä kalastajaa, joista voittaja Veikko Heikkinen sai kaksi kirjolohta (2580 g). Toiseksi tulleelta  Kari Heikuralta (2068 g) pääsi epäonnisesti peräti neljä kalaa karkuun ja ne myös katkoivat siimat. Monet saivat haukia, ahvenia ja muita pikkukaloja, joita ei tällä kertaa laskettu tulokseen mukaan. Katsojiakin oli paljon paikalla. Lapsiakin oli kilpailemassa. Kalastaa sai virvelillä, perholla ja ongella ja kullakin kisaajalla sai olla yksi viehe.

 

Kesän aikana pidettiin myös kalastuskisa Kianta-järvessä, sarjoja oli kaksi,  aktiivi- ja passiivisarja, jossa pyydys on paikoillaan.

Suomussalmi osa 33 Rokkiviikonloppuna tapahtuu

Sinnikäs katselija

Samaisena heinäkuun viikonloppuna oli myös Suomussalmen Rastin pesispeli vanhat vastaan nuoret eli entiset pelaajat vastaan nykypelaajat. Pistäydyimme katsomassa sitäkin rokin lomassa, mutta juuri silloin iski ukkoskuuro ja pelaajat ja yleisö yhtä sinnikästä lukuunottamatta olivat suojassa odottamassa sateen loppumista. Hiekkakenttä tosin oli samannäköinen kuin taannoin Sotkamossa pelatussa Itä-Lännessä, vettä lainehti joka puolella, mikä vaikeutti pelaamista huomattavasti. Ylä-Kainuusta luin, että nykyjoukkue lopulta pelin voitti.

K-Supermarketin pihassa pidettiin monsteriautojen näyttely ja show. Mieheni oli katsomassa samantyylistä showta kummipoikamme kanssa jokunen vuosi sitten, tänä vuonna emme tapahtumaan osallistuneet.

Suomussalmi osa 32 Suomussalmi ROCK

Suomussalmella järjestettiin aikoinaan Suviyön Sumutus -musiikkitapahtuma, jossa oli mukana maamme huippuesiintyjiä. Kuulemma ainakin Peer Günt, Nightwish, Alivaltiosihteeri ja  Aknestik ovat olleet esiintymässä Jätkänpuistossa. Sittemmin tuo tapahtuma syystä tai toisesta loppui. Suomi24-palstalla joku epäili, että tapahtuma olisi ollut tappiollinen, mutta nimimerkki "Sumulainen" kertoo, että "verottaja lopetti tapahtuman, lipputuloja tuli tarpeeksi eikä tapahtuma tuottanut tappiota".


Suomussalmi Rock kerää paikkakunnalle paljon ihmisiä ja siitä on tullut hyvin suosittu tapahtuma.  Muistan kuulleeni, että alun perin tapahtuma on (Vesa) Nakke Rannikon aikaansaama ja Nakke vaikuttaa taustajoukoissa kovasti ja oli tänä vuonna itse lavallakin. Hänen lisäkseen Etateck Ohjelmapalveluiden Renne Karppinen on kantavia voimia samoin kuin hotellinjohtaja Jukka Seppänen ja lukematon määrä talkoolaisia. Päätapahtuma Kiannon Kuohujen pihalla on ilmainen ja väkeä oli satamäärin paikalla. Pieni sadekuuro vilvoitti katsojia hetken verran, mutta pian pystyttiin taas jatkamaan soitantoa.

Monet järkkäävät luokkakokouksia tuona ajankohtana, monesti osallistujat ovat olleet 50 vuotta sinä vuonna täyttäviä entisiä suomussalmelaisia eli ns "Hyvää vuosikertaa", mutta myös nuoremmat ovat kokoontuneet yhteen. Rokkiviikonloppuna on paljon erilaisia musiikkitapahtumia ja tapahtumaa on kehitetty vuosi vuodelta. Tämän kesän uutuus oli maitolaituribluussit esiintyjänä Kolme Kulmaa vitostien varrella Hiljaisen kansan luona ja tapahtuma oli kovasti kiitelty. Paikalle järjestettiin kuljetus aidolla 1960-luvun linja-autolla, joka oli ollut tupaten täynnä. Matka helteisellä ilmalla ilmastoimattomassa auto oli varmasti unohtumaton elämys kaikin puolin. Bluusseista porukka kuljetettiin kirkonkylälle  starttijameihin Kalevaan, jossa oli ollut tuttavani mukaan mahoton meininki. Ensi kesänä täytyy ilman muuta osallistua molempiin tapahtumiin, tänä vuonna en osannut koppeutua kumpaankaan. Starttijameissa soittivat

•      Backyard Band
•      Rane & Suomikuva
•      The Defenders
•      Forest Lake Band 

Läksimme koiralenkille vähän ennen seitentä ja huomasimme hotellin ulkopuolella pitkän jonon, likemmäs 60 metriä, joten ei kun jonon jatkoksi, jotta saimme varmasti rannekkeet Juha Tapioon. Hänen lisäkseen esiintyvät Dian ja Cerma. Juha Tapion esiintymisestä on oma bloginsa Konsertti oli aivan upea, kerrassaan hieno.

Lauantaina aamulenkillä joen rannassa kävellessäni huomasin, kuinka innokkaat vapaaehtoiset olivat rakentamassa esiintymislavaa Kiannon Kuohujen pihalle, jossa varsinainen rokkitapahtuma pidetään. Ulos oli tuotu oluthanoja ja limsakaappeja ja lisäksi voi ostaa ruokaa, pyttipannua, lohta ja makkaraa. Pihalla oli anniskelualue ja pöytiä ja penkkejä.



Suomussalmi Rockin kantava ajatus ja voima on se, että vähintään yhden bändissä soittavan tulee olla kotoisin Suomussalmelta. "Suomussalmirock on rokkipitoinen viikonloppu tapaaminen Kaikille Suomussalmelaisille, täällä asuville ja täältä pois muuttaneille, sekä heidän ystävilleen ja kavereilleen.
Soittamaan pääsevissä bändeissä on oltava vähintään yksi entinen tai nykyinen Suomussalmelainen.Tästäkin säännöstä voidaan tinkiä jo hieman.  Lisä teidoksi, bandeille ei makseta mitään, ainoastaan ruokaa ja juomaa on tarjolla. Ja tietenkin Laadukas PA-, ja Backline kalusto." 


Tuossapa nettisivuilta kopsattu  ytimekäs teksti virheineen päivineen ja siitä saa käsityksen, mitä tapahtuu. Teatteri Retikan lavalla oli tänä kesänä vapaa näyttämö, jossa itse kukin sai musisoida.


Lauantaina esiintymässä olivat klo 13-18

•        Kolme Kulmaa, Himputti, Backyard Band, Pentulumi
•         Ratto, High Destiny, Free Fall,  RudeBay
•        Milka, Laura, Leif & Nakke
•        Lost & Bonker, Jani Kinnunen, Ekho, Temor
•        Gypsy Eye, JRM-Trio, Rane & Suomikuva, Synti-samppa,Sharptones



Laura, Nakke, Milka ja Leif

•  Itse olin paikalla, kun paikalliset suosikkini Milka, Laura, Leif ja Nakke esiintyivät. Olen ollut kuulemassa heitä parissa konsertissa aiemminkin. Milka on opiskellut Vantaalla ja Sibelius-Akatemiassa laulua ja Laura on täällä viulunsoitonopettajana.  Norjalainen Leif esiintyy paljon ja on myös karaokeisäntänä. Nakke on pitkänlinjan musiikkimies. He esittivät Thank you for the music -konsertinsa ohjelmistoa. 

Ipen karaoke

Ipen karaokeen pääsi laulamaan Kauppakadulla Vaakunapubin edustalla. Kianta-laivaakaan ei oltu unohdettu, sillä tunnin rokkiristeily Soiva-laiva veti porukkaa lauantaina.
Lauantaina Kiannon Kuohuissa oli vielä päätösrockklubi, jossa esiintyivät Kolme Kulmaa, Lost & Bonkers, Frederiks sekä Tumppi Varonen & Problems.