Koppeutuu koppeutuu

Tänään oli tarkoitus mennä ulos ensi kertaa. Heräsin kuitenkin kuuden jälkeen siihen, että selässä oli hirmuinen tuska, meinasi taas vetää tajun pois. Selkään lämmin pyyhe, sitten pakastelämpöpussi kiehumaan, sirdalud ja kipulääke naamaan ja relaimella hierontaa. Kun lämpöpussi oli valmis, niin se selän alle. Jälleen sain aamupalan valmiina ja jugurtti syötettiin lusikalla, jotta sain nopeasti energiaa. Aivan ihme oli, että iltapäivään mennessä kipu oli hävinnyt. Koskaan aiemmin se ei ole näin nopeasti kaikonnut. Otin toisen sirdaludin vielä ja sinne tuska jäikin. Ulosmeno kuitenkin siirtyi tuonnemmaksi.

Katselin taas Pieni talo preerialla -sarjaa, luin Kabat-Zinnin Mindfulness-kirjaa ja tein siitä hengitysharjoituksen, joka oli kaikin puolin miellytävä kokemus. Mieheni kävi urheilemassa ja toi illan vieraalle kaupasta tarjottavat ja ruoan. 

Illalla katsoimme loistokuvan Vettä elefanteille ja kyynelhän se taas tuli poskille useampaakin kertaan. Herkuttelimme pähkinäsekoituksella, laskiaispullilla, patongilla ja karkeilla. Mukava oli myös turista elokuvan jälkeen.

Pitää muuten kohta kokeilla, pääseekö autoon istumaan, pystyykö sillä ajamaan ja ennen kaikkea, pääseekö siitä omin voimin ulos. Joku mekko  tai vastaava pitäisi olla työasuksi niin kauan, kuin tuo navanseutu tuosta täysin paranee ja rupi irtoaa. Yksi kesämekko soveltuu hyvin, siihen vain pitkähihaista päälle, jotta tarkenee. Huomenna sitten tutkimuksiin munuaiskasvainta varten. Vähänhän tuo kieltämättä jänskättää. No verta on luovutettu sen verran paljon viime viikolla, että pari piikkiä ei tunnu missään. Virtsakoetta varten pitänee  erikseen nousta aamuyöllä käymään vessassa, muuten tulee liian tuskallinen aamu koetta odotellessa. Jospa saisin selvyyden, mitä ne verihyytymät oikein ovat olleet.

Korvikkeita :)

Eilen meidän olisi pitänyt lähteä Lontooseen, mutta se sai jäädä. Peruin alkuviikosta lennot ja hotellin. Ensin käskettiin ottaa Booking.comiin yhteyttä. He ilmoittivat, ettei hotelli suostu perumaan, joten pistin palautetta suoraan pomolle. Meillä oli kyllä varauksessa, ettei hintaa hyvitetä, mutta sen verran sieppasi, että pomo sai kuulla kunniansa. Hetken päästä tuli ilmoitus, että heille oli sattunut "an human error" vai oliko se sittenkin "mistake" ja joku oli klikannut vahingossa väärään kohtaan rastin Booking.comille. Liitteenä oli kuitti siitä, että rahat on palautettu jo :). Voin siis yhä suositella EasyBusin päätepysäkillä olevaa Ibis Earl Courtia, josta varaan huoneen, kun Lontoon reissu sitten joskus toteutuu.

Museoliput sain myös takaisin ja pian selvinnee, miten musikaalilippujen käy. Meillä on vain ammattiyhdistyksen matkavakuutus, koska kartoituksessa Ifin kanssa sen todettiin olevan riittävä ja sen puoleen sitten seuraavaksi.

Päivällä kävi ystävä kylässä ja sain nukutuksi päiväunet pariin otteeseen. Eilisiltana olisimme istuneet katsomassa Leijonakuningasta upeassa isossa teatterissa. Korvikkeeksi katsoimme Simban seikkailut kotiteatterissa. Mieheni paistoi minulle lettuja iltapalaksi, Ingmanin Crème bruléetä ja hilloa väliin, nam! Oli oikein mukava ilta :).

Neuvoni umpisuolipotilaalle

Olen aina miettinyt silloin tällöin sitä, tunnistanko, kun umpisuoleni tai siis umpilisäke tulehtuu. Enpä tunnistanut. Tässä neuvoni Sinulle, joka joudut kokemaan vastaavan.

- Kipu voi oikeastaan olla missä vain. Monilla se siirtyy, toisilla koskee ylävatsaan kuten minulla. Itse kärsin tämänkaltaisesta kivusta pitkään, jo vuoden 2012 puolella. Närästys ei ole samanlaista, sitä minulla on ollut viimeiset 25 vuotta. Lisäksi olin aina kuvitellut, että sitä koskee viiltävästi vain suolen kohdalle. Tämä oli enemmän kipristelyä ja polttavaa, inhottavaa kipua.

- Minulle ei tehty hyppytestiä. Olen kuullut, että jos umpisuoli tulehtuu, niin henkilö ei kunnolla pysty hyppäämään (yhdellä) jalalla. Tätä voi testata, jos epäilee tulehdusta.

- leukosyytit kertoivat tapauksessani, että kyse on tulehduksesta, eka verikokeessa ei näkynyt mitään.

-  kun suoli puhkeaa, niin lääkärin mukaan kipu helpottaa.

- Ruotsissa ei enää välttämättä tämän jälkeen leikata, vaan potilas saa vahvan antibioottikuurin.

- osastolla pidä huoli siitä, että soittokello on kätesi ulottuvilla.

- kysy, onko sängyssä nousutuki. Se helpottaa huomattavasti ylösnousemista.

- pyydä rollaattori avuksi vessakäynneille, helpottaa hyvin paljon ja on tukena

- ekalla kerralla pyydä hoitaja avuksi, kun menet vessaan. Koska minulta meinasin pyörtyä muutaman kerran, niin pyysin hoitajan aina, paitsi viimeisenä päivänä. Hoitaja myös pesi jollain aineella ja kuivasi. Suihkussa kävin vasta kotona. Älysin pestä lähtöaamuna hiukset kaiken varalta.

- alusastialle on helpompi tehdä, kun vartalo on istuma-asennossa. Onneksi tämä,tuli kohdalleni vain kerran.

- muista levätä ja nukkua riittävästi leikkauksen jälkeen. Paraneminen on kuitenkin aika nopeaa

- leikkauksen jälkeen saa ravata vessassa tiuhempaan tahtiin. Itselläni tämä kesti kuusi päivää ja rakossa oli outoa tuntemusta, jota en osaa selittää.

- opiaattikipulääke ei sovi kaikille, minulle se sopi kolmesti, neljännestä menin päiväksi sekaisin.

- maku- ja hajuaisti vahvistuu huomattavasti. Jotkut hajut etovat todella nopeasti. Makea maistuu makeammalle kuin normaalisti.

- pystyin syömään vain muutamia ruoka-aineita aluksi. Ne olivat banaanijugurtti, banaanit, klementiinit, mehu. Pari keittoa meni sairaalassa alas. Kotona paahtoleipä, kananmuna muutaman kerran. Mielihalut olivat vahvat. Kerran teki mieli kinkkupizzaa, myöhemmin samana päivänä en enää olisi saanut sitä alas. Sipseistä saa suolaa ja nesteellä pärjää pitkänkin aikaa.

- pyydä, että sairaalassa neuvotaan nousutekniikka ylös sängystä eli kyljelleen, jalat polvista koukkuun ja siitä käsillätyöntö ylös. Vasemmalla kyljellä ollessa oikea käsi työntää enemmän.

- kolme päivää leikkauksesta pystyi kävelemään pikkuisen enemmän kuin vain vessaan. Siitä muutama päivä jo paljon paremmin.

- itse otin fleeceviltin kotoa matkaan, käytävillä ja seurannassa oli hyvin kylmä ja olisin palellut kovasti ilman peittoa. Sairaalassa pidin sitä myös, samoin kaksia villasukkia, koska palelen herkästi jaloistani.

- pyydä kipulääkettä sairaalassa heti, kun sitä tarvitset, se auttaa alussa ja on turha kärsiä kivusta. Itse en saanut nukutusaineista huonoa oloa, päinvastoin oloni oli oikein hyvä ensimmäisen päivän, kunnes aineet haihtuivat.

- mahan toimiminen kesti nelisen päivää, leikkaus lamaannuttaa suolta.

- itselläni ei tähän mennessä ole ollut ongelmia haavan kanssa, toki sitä on särkenyt, mutta kaikki neljä tikkausta ovat hyvin siistit.

- minulta ei viimeisenä päivänä enää tullut verta käsivarresta, tarjosin toista kättä, josta sitä tuli.

- en olisi pärjännyt yksin kotona ensimmäistä kotipäivää, joka oli neljäs päivä leikkauksen jälkeen. Vessaan pääseminen oli hankalaa ja pökrytti. Välillä olin niin heikko, etten jaksanu syödä itse.

- kotona löysä mekko tai yöpaita on paras asu.

- varaa suklaata antibiootin viereen, aika karmea maku jää suuhun

Rollaattori on hyvä apuväline

Iho palautuu nopeasti mm.  kanyylin aiheuttamista väriläiskistä.

Koko tarinan löydät haulla "umpilisäke".

Mielelläni kuulisin teidän muiden leikkauksessa olleiden vinkkejä kommenteissa.

Maiskutellen vihdoinkin

Mieheni toi povitaskussa tarkasti varjellen ja lämpimässä pitäen tämän viikon toisen aterian minulle tänään. Maanantaina tai tiistaina söin kanakeittoa ja sen jälkeen ei kunnon ruoka ole maistunut. Huomaan, että aistini ovat vahvistuneet, haistan ja maistan normaalia paremmin. Jotkut hajut aivan oksettavat ja suklaa ja lempijäätelöni crème brulée maistuvat hyvin hyvin makeilta. Haistan myös pitemmän matkan päästä kuin tavallisesti, outoa. Onko muilla samoja kokemuksia ja mistähän tämä voi johtua? 

Ruokavalio on tähän asti ollut hyvin yksipuolinen. Olen pystynyt syömään banaania, banaanijugurttia - tavallisesti syön hedelmäpommia, nyt se ei menisi alas, mandariinejä, pari paahtoleipää, kananmunan ja munakasta, tänään hedelmärahkan, muutaman karkin - niitä otan penisilliinin jälkeenkin maun poissaamiseksi - sipsejä sairaalassa sosekeiton ja pari kiisseliä alkuviikolla. Päärynä Trip -mehut, päärynämehu ja vesi ovat olleet juomina, muutaman lasin kevytmaitoa olen pystynyt saamaan alas.

Mahaa kivistelee yhä, vatsakalvo on tulehtunut ja nestemäistä ruokaa nautin mieluummin. No sit kun tervehyn, niin pihville matkani mahtaa viedä. Nyt ajatuskin pihvistä tuo huonon olon.

Outo on ihmisen mieli.

Pikkuhiljaa....

19.2. 2014 ei ihan heti unohu. Aamulla kotiutuspäätös, päivällä naisten hieno sprinttihopea, sitten miesten aivan uskomaton kultahiihto, jossa saksalainen takasuoralla rähmi itsensä nenilleen ja sai vähän venäläisenkin tasapainoa horjutettua. Naapurikuntani Vieremän Niskasten perheen onnenpäivä, kaksi mitalia oli mieletön saavutus! Onnittelut vain Tarjalle ja Eerollekin! Savolaiset näyttivät koko maailmalle taitonsa :).

Kotimatka sujui hitaasti, mieheni kärräsi pyörätuolilla ovelle, haki auton ja köröteltiin kotiin, jokainen töyssy tuntui mahanpohjassa. Kauppakäynnin jälkeen kotona oli lämmin vastaanotto. Koirat haistelivat tarkasti ja minua oli selvästi ikävöity. Rita tuli ihan itse viereeni, puski viereen ja nuoli naamaa ja kättä. Skoti oli iltavuorossa, se hoiti myös jalat ja Miila varasi itelleen yövuoron ja oli aamulla kovin huolissaan, kun olo oli jostain syystä aika heikko seittemän pintaan. 

Nukuin kuin tukki neljään asti, jolloin heräsin vessahätään ja viiden maissa kävin juomassa ja paahtoleivän ja hedelmän syömässä, kun tajusin, että nälkä kurni suonissa. Seittemältä veto oli ihan pois, en tajua miksi. Tuttavaperheen tytär tuli aamulla meille, hänen piti ihan syöttää lusikalla, kun ei ite vain jaksanut. Sitten otin kaikki lääkkeet ja virkistyin. Eläimet tajuavat, kun on tosi kyseessä, se joka muuta väittää, on väärässä. Huomenna pitää ottaa kuva päivän asusta :).

Onko teillä vastaavia kokemuksia koirienne tai kissojenne kanssa?

Päivän asu 19.2.2014

   Kuva Raita Tuovinen Päijät-Hämeen keskussairaala päivystysosasto huone 15

Huomaa toisiinsa sointuvat värit, pesemätön tukka mutta pirteä mieli, tänään kotiin :)

Go Kerttu ja Aikku!

Huono yö

Olipa huono yö. Eilen en saanu syötyä just mitään ja ilmeisesti myös join liian vähän. Yöllä alkoi oksettaa ja sitten tuli kylmä hiki, vaatteet ja pussilakana meni vaihtoon. Aamulla ei löytynyt suonesta verta, kolmen piikin jälkeen saoin, että vaiha kättä. Ei kait ihmisestä voi yön aikana hävitä neljää litraa verta ;). 

Iltahoitajat oli ihania, monenlaista tyyppiä täälläkin näkee, eikä kaikki taija olla ihan oikeella alalla. Yksikään meistä ei täällä vapaaehtoisesti ole ja jokaisella on kipuja. 

Nyt tiiän, mitä nartuistamme on leikkausten jälkeen tuntunut.

Saa nähä, pääseekö kotiin vai miten käy.

Koskee

Kipua, huono olo. Sain aamulla jonkin hermostoon vaikuttavam piikin, joka pisti koko päivän sekaisin. Olin saanut niitä aiemmin jo muutaman ilman oireita. Onneksi Varpu 83 v oli kyllin kekkelä hakemaan astia , jotta sain oksennettua siihen enkä sänkyyni. Piikki vei kivun pois, mutta en aio sitä enää ottaa, niin kamala olo siitä tuli. Kylmänhikeä, kirveleviä piikkejä. Napapiikistä en tykkää.

Onneksi mieheni kävi taas hoitamassa apuna, toi jugurtin ja hieroi hartiat. Sain rollaattorin ja nousutueen sängyn reunaan. Ne helpottavat. Kävelläkin pystyy, mutta sängystä nousu on yhtä tuskaa. Enempää en nyt jaksa.huomenna ehkä kotiin, crp oli 240, normiarvo alle 10. Ihmiset muistavat viestein, entinen oppilas hoitaa ja entisten oppilaiden sisko tuli Varpun jälkeen tuohon viereen.

Toipuu hitaasti

Leikkauksesta on reilu vuorokausi ja mahanseutu kipenee koko ajan. Ylösnouseminen on yhtä tuskaa. Pari kertaa olen meinannut pyörtyä, kun olen käynyt vessassa. Leikkausta odotellessa korvissa alkoi humista ja miehelläni oli täysi työ saada minut vuoteeseen. Silloin umpilisäke varmaan puhkesi, koska kipu oli kamala. Viime yönä pyysin hoitajan varmistamaan, että pääsen sänkyyn ja puolta metriä ennen meinasin kenahtaa taas. Nyt sain rollaattorin, joka oli oiva apu. Kunpa sen saisi kotiinkin lainaksi!

Saapa nähä, pääseekö tänään kotiin. Ystävä kävi mieheni lisäksi kahtomassa minua ja puheluja on tullut lähipiiriltä ja tekstareita on tullut paljon. Mukavaa, että ihmiset muistavat :) Onneksi otin oman fleecepeiton lähtiessä mukaan, siitä on ollut apua, sillä odotellessa käytävillä ja seurannasa tilat olivat todella kylmät. Hammasharjan nappasin kaiken varalta myös mukaan. Loput tarvittavat tavarat toi mieheni. Piikkejä tulee yhtenään, napapiikki, jolla estetään veritulppa, tuntuu inhottavalta ja se, kun tippaan laitetaan jotain kirvelevää. Se on aika tuskaista.

Uusi hyvä kaverini :)

Nyt aamupalalle ja sit kisojen pariin, Tanja laskee kohta.

Elämäni eka leikkaus

Yöllä alko mahakipu, jota luulin ressimahaksi. Topakat lääkärit päivystyksessä teetättivät perusteelliset tutkimukset ja kohta leikataan umpisuoli. Vähä hirvittää, kun ei oo ennen leikelty ja siinä on muutama muuttuja matkassa. Onneksi mieheni vietti monta tuntia seuranani ja olen yksin huoneessa, jossa on tv :).

Kohta menoksi, huippuhoitoa olen saanut :). Tunnin verran olin lääkettä vailla, kun kutsukello ei ollu ulottuvilla. Onneksi mieheni oli paikalla ja auttoi vessaan, jonne meinasin pyörtyä. Nälkähän tuo jo olisi, mutta tuleepahan sitten pieni painonpudotus. Kiitokset ystäville tsemppiviesteistä!