Kauhunhetki

Virittelinpä tuossa telkkaria valmiiksi vuoden kohokohtaani - pesisfinaalia - varten. Telkkariin tuli teksti " kanava on salattu". Mieheni oli 70 kilsan pyörälenkillä, joten  ensiavuksi kiskoin HD-piuhan ja töpselit irti. Laitoin piuhan takaisin ja huomasin, että enää eivät normaalikanavatkaan eivät näkyneet. Paniikki alkoi nousta ja niinpä soitin miehelleni. Onneksi hän tajusi, että olin laittanut videotykin HD-piuhan kiinni digiboksiin. Sain siis kanavat näkyviin, mutta Nelonen Pro, jonka olen hankkinut lähinnä pesäpalloa varten oli yhä mykkä. Raivostuminen ja turhautuminen olivat sanoinkuvaamattomia ja verenpaine nousi pilviin.

Seuraavaksi kännykkä esiin ja soittamaan Dnalle. Pienen odotuksen jälkeen Pekka vastasikin puhelimeen ja sanoi, että tilaamani urheilukanavapaketti oli lopetettu kuun vaihteessa ja siitä oli lähetetty kirje, joka oli siis jäänyt avaamatta. Kysyin heti, että voinko ostaa heti sen paketin, johon pesiskanava sisältyy ja onneksi se onnistui. Tämä Pekka pelasti tietämättään päiväni, sillä olen odottanut viikonlopun pelejä viikon verran. Outoa oli se, että edellissunnuntain 1.9. ottelu näkyi ihan normaalisti. Kesti reilun vartin, niin kanava alkoi näkyä ja rouva rauhottui :D. Seuraavaksi tilttasi kaukosäädin, se ei reagoinut mihinkään eikä kanavia pystynyt vaihtamaan. Mieheni tuli kotiin ja räpläsi kakea hetken ja se alkoi toimia. Hän ei itsekään osannut sanoa, mitä teki, keskellä olevien näppäinten painelu kuulemma saa HDThunderin toimimaan. Liekö kenelläkään muulla samaa vikaa?

Hyvä Jymy, hyvä Kainuu!  Kuvassa toinen suosikkipelaajistani Roope Korhonen, joka juuri toi juoksun ja vei Jymyn 0-2 johtoon!

Superjuhlissa

Olin päättänyt jo viime syksynä, että haluan nähdä ratkaisevan Superpesiksen finaalin, jos se pelataan Sotkamossa. Vuosi sitten minulla oli hyvän ystäväni polttarit viidentenä finaalipäivänä, sillä olin laskeskellut, että Jymy pistää ottelusarjan poikki jo aiemmin. Telkkaripelin perusteella oli enemmän kuin todennäköistä, että  SuperJymy voittaisi suoraan 3-0 tänä vuonna. Muutama kaunis pyyntö miehelleni ja hän lähti mukaani tuolle reilun tuhannen kilometrin päivän reissulle. Olihan siinä paljon autossa istumista, mutta reissu oli sen vaivan väärti - ehdottomasti. 

Meillä oli tarkoitus ajaa Joutsan, Kangasniemen ja Pieksämäen kautta Kuopioon. Korjailin aineita ja sanakokeita menomatkalla ja jostain syystä, joka ei suhteellisen pitkänkään pohdinnan kautta meille selvinnyt, ajoimmekin Pertunmaalle :D.  Luulin navigaattorin jälleen kerran ilmoittavan, että emme ole sen laskemalla reitillä enkä kiinnitänyt huomiota siihen, että se hoki "käänny takaisin, jos mahdollista" ja että ajoimmekin koillisen sijasta kaakkoon. No onneksi läksimme matkaan riittävän ajoissa ja pääsimme Mikkelin tielle ja ehdimme Hiukkaan vähän ennen kolmea. Mennessä söimme pikaisesti vakikohteessamme Siilinjärven Shellillä  Paholaisen kana -annokset.

Juuri kun pääsimme istumaan, niin alkoi sataa vettä, joten kaivoin repusta sadeviitat. Onneksi sade lakkasi juuri ennen pelin alkua ja loppuillasta paistoi aurinko. Vimpeli oli tehnyt taktisen muutoksen ja laittanut Kuusiston Haapakosken eteen. Meillä on töissä entinen SM-sarjapelaaja kollegana ja hänen kanssaan viikolla tuumimme, että miksi ViVe peluuttaa Samia ykkösenä, eikö kannattaisi laittaa joku hänen eteensä ja valmennusjohto oli päätynyt kanssamme ihan samaan analyysiin.

Peli lähti Jymyn kannalta huikeasti käyntiin, kolme paloa neljästä ensimmäisestä lyöjästä. Yleisö oli hyvin mukana heti pelin alusta alkaen ja kannustus oli aivan mahtavaa. Jymyn eka jakso alkoi hienosti, kun Jani jokerina pamautti  ensimmäisen juoksun ja Doksa viimeisenä lyöjänä välilyönnillä nakutti toisen juoksun. Ensimmäinen jakso ratkesi jo toisessa vuorossa, kun Jani löi kolmospuolelta läpi ja kunnarin lisäksi tuli kaksi muutakin juoksua. Viimeisen aloittavalla Janne Mäkelä sai jokerina lyötyä pari juoksua, mutta takaa-ajo tyrehtyi siihen.

Toiveikkaana läksin  tauolla käymään vessassa, mutta koko uimarannalle johtava käytävä oli aivan täynnä ihmisiä ja en ollut lähelläkään vessaa, kun pelaajat tulivat kentälle, joten päätin kääntyä siinä vaiheessa takaisin. Monen naisen toiveena oli, että vessoja olisi voinut laittaa kentän laidalle jonkun verran. Miesten jono kyllä veti, mutta naisilla ei ollut mitään toivoakaan päästa vessaan alle kolmessa vartissa. Neljä vessaa pariatuhatta naista kohden on aivan liian vähän.

Toisen jakson aloittavalla punapää-Jimi lyö kakkospuolelta pallon maisemaan ja tuloksena on johtojuoksu. Toisessa ja kolmannessa vuorossa Jymy saa kummassakin juoksun ja peli alkaa näyttää selvältä. Vimpelin peli ei kulje, vaihdot tökkivät pahasti, pelaajat tekevät virheitä ja Jymyn ulkokenttä on rautaa. Aki Orava ottaa aivan uskomattoman syöksykopin, joka tyhjentää kentän. Jokeritkaan eivät saa miehiä kotiin. Ulkopelaajat liikkuvat todella laajalla alueella ja vaihtavat paikkaa tilanteen ja lyöjän mukaan. Kotiläksyt on tehty huolella! Yleisö yltyy aivan hurjaan kannustukseen ja huudon ansiosta Puputti ei kuule väärä-huutoa, vaan jää seisomaan keskelle kenttää ja Toni ottaa helpon kärpäsen.  Yleisö kannustaa

Jimi Heikkinen juhlii juoksua

Olen sitä mieltä, että Suomen parhaimmat pesäpalloilijat ovat lajissaan kirkkaasti parempitasoisia kuin monimiljönäärijalkapallistit tai jääkiekkoilijat. Esimerkiksi Jani Komulaisen ja Roope Korhosen lyöntionnistumisprosentti on aivan huikea! Jalkapalloilijat vetävät järkiään muutaman metrin päästä maalin yli tai ohi, jääkiekkoilijat samoin. Nämä maailman parhaat pesäpalloilijat pystyvät lyömään syötöstä kuin syötöstä muutaman metrin tarkkuudella juuri sellaisen lyönnin kuin haluavat. Aivan uskomatonta taituruutta! Ei lyönti tietenkään aina onnistu, mutta joka pelissä onnistumisia tulee enemmän kuin epäonnistumisia ja yleensä kukin pelaaja saa lyödä vain sen yhden kerran vuorossaan.

Viimeisessä vuorossa odotetaan vain kolmea paloa, Jymy johtaa jo 4-0. Jani, Roope ja Aki ovat lyöneet juoksun mieheen ja ensimmäinen tuli Jimin tintatessa pallon läpi. Vimpeli on jo antautunut ja kun Puputti palaa kakkoselle, niin "We are the Champions" pärähtää soimaan ja 15. kultajuhlat voivat alkaa!

Huutosakki joukkueen vaihtopenkin takana

Ensin jaetaan Vimpelin Vedon pelaajille hopeamitalit ja tämän jälkeen jymyläiset tulevat yksitellen hakemaan mitalinsa. Joukkueessa pelasivat Saku Hakkarainen, Antti Hartikainen, Jimi Heikkinen, Toni Kohonen, Jani Komulainen, Niko Korhonen, Mikko Korhonen, Roope Korhonen, Aki Orava, Niilo Piiponniemi, Immo Rautiainen, Kosti Rautiainen ja Jere Vikström. Näistä käsittääkseni peräti kahdeksan on seuran omia kasvatteja. Pelinjohtajat ovat Mikko Kuosmanen sekä Mika Sirviö ja huoltaja Juha Hyrkäs.



 Muotiblogeissa kuvataan monesti päivän asua, joten tässäpä saatte nähdä Jymyfanin vuodesta -82 Päivän asun: Päähinevaihtoehtoja minulla oli itse asiassa peräti kolme, joista kahta käytin. Koska Jymyn peleissä on teemana seuran oranssiviolettivärit, niin päädyin pipoon, jossa on teksti Sotkamon Jymy. Pipo on saatu lahjaksi seuran toimitusjohtajalta Jamo Heikkiseltä. Se tuli ystäväni postittamana eräänä kauniina päivänä postilaatikkoomme ja oli suuri yllätys. Viime vuonna ostamani musta Mestarit-pipo sai jäädä kotiin, se kun oli totaalisen vääränvärinen näihin kekkereihin. Ottelun alussa pipon alla oli violetti ja todella kulunut Vuokatti-lippis, jonka sain palkkioksi, kun minusta tehtiin fanihaastattelu Jymy-lehteen 2000-luvun alussa. Se suojasi erinomaisesti silmälaseja vesisateessa. Jalassa violetit kalsarit ja niiden päällä ompelijan minulle tekemät punaiset fleecehousut. Jalassa Nokian ikivanhat ja hyvin säilyneet mustat kumpparit, joiden päällä Marcellan Hollannista tuomat oranssikankaiset hollannikkaita muistuttavat fleecetossut nurinpäin käännettyinä. Kumpparit oli hyvä valinta, sillä vettä tuli kuin aisaa ja sadeviitta ja kumpparit päällä pystyi istumaan penkillä koko ajan eikä tarvinnut lähteä suojaan. Sukkina siniset Pirkan naisten sukat ja itseneulotut harmaat villasukat. Päällä pitkähihainen siniraidallinen paita, violetti fleecetakki ja oranssi  muutaman euron tuulitakki, joka näyttää kyllä aika punaiselta tässä valossa. Mutta todistettavasti se on kyllä ihan kirkkaan oranssi. Molemmat takit ovat reilusti yli toistakymmentä vuotta vanhat ja ostettu muistaakseni Robin Hoodista. Oranssi takki on tosi kätevä oppilasmatkoilla, sillä se näkyy kauas :). Kaulassani on viininpunainen fleecehuivi ja kädessä oli joko talvirukkaset tai sormikkaat - ja eipä palellut pätkääkään koko päivänä :). Mielestäni olin aika onnistuneesti löytänyt päälleni päivän värejä :).

Doksan haastattelu ja yleisön laulattaminen

Doksan haastattelu MTV3-kanavalle

 

Koskettavin hetki oli jälleen kerran, kun nelisentuhatta ihmistä laulaa yhdessä Nälkämaan laulun.

Sitten siirryimme rantaan, nappasimme Jymyn kioskista hotdogit ja siirryimme sitten odottamaan kylpemistä, joka tosin oli hieman laimeampaa kuin aiemmin. Edellisellä kerralla pelaajat uivat Sapsossa, nyt he tyytyivät kahlaamaan - hyvä niin, ettei tule vilustumista. Haastattelussaan Mikko Doksa Korhonen sanoi haastattelussaan, että nyt aktiivisesti sosiaalista mediaa käyttämään, joten tässäpä minun ja mieheni illan kuvaukset, jotka on tehty iPhonella:

Voitto varmistui

  
Doksa laulattaa yleisöä

Jani Komulaisen haastattelu 

Järvikylpyä

Jymy laulaa ja kylpee Hiukassa

Puoli kahdeksan maissa läksimme ajamaan Rautavaara ja Nilsiän kautta Kuopioon ja sieltä sitten vitostietä kotiin. Enpä muistanut, että Varkaus-Iisalmi -väli on valaistu, olipa mukava yllätys. Varkaudessa nappasimme evästä ja miehelleni kahvit autoon ja jatkoimme sitten matkaa. Kotona olimme puoli yhden maissa ja Tuuli oli ystävällisesti hoitanut koiria koko päivän.

Pitkä reissu - mutta ehdottoman kannattava. Näitä hetkiä on mukava muistella talven aikana sekä katsoa peliä videolta uudestaan muutaman kerran. Vilahdamme telkkarissa itsekin muutaman kerran :).

Onnea Jymylle ja kiitos upeasta kaudesta 2012!

Minun Top ten Suomi - mikä on omasi?

1. Kaunisniemi ja Soiva metsä Suomussalmella on minulle hienoin paikka, jossa olen käynyt. Sen nimi on kyllä osunut aivan nappiin! Tyynellä säällä ilta-auringon paistaessa sielu lepää oikein kunnolla  tätä maisemaa katsoessa. Oikeassa reunassa näkyy pieni niemi, jonkä päässä kävimme kerran kalassa. Vasemmalla mänty peittää pari pientä saarta.

Tässä pikku saaret näkyvissä

Kuva alhalta otettuna

Yksi monista Soivan metsän soittimista

2. Naapurinvaara Sotkamo, tässä näkymä Vuokattiin juhannusyönä otettuna kännykällä.Naapurinvaara on yksi parhaimmista tanssipaikoista, jossa olen käynyt. Se on monipuolinen ja sijaitsee todella kauniilla paikalla. Esiintyjiä on aina kaksi, jotka laulavat vuorotellen. Tanssisaleja on myös kaksi. Vessat ovat tilavat ja niissä on jopa hiustenkuivaaja :). Kahvioita on useampi, grillistä saa ruokaa ja ulkona paistetaan mm. muikkuja. Yleisö on kaikenikäistä ja juhannuksena tanssittajana on suursuosikkini Kake Randelin - mitäpä sitä muuta voisi juhannukseltaan toivoakaan :).

3.  Jumalissärkät Suomussalmella on todella upea nähtävyys.Vettä on kahden puolin ja kapealla särkällä kulkee polku. Särkkien alussa on makkaranpaistopaikka. Koirien kanssa olemme muutaman kerran täällä retkeilleet. Kunnan sivuilla on ajo-ohjeet ja viimeksi tiellä oli puinen pukki, jonka saa nostaa käynnin ajaksi sivuun.

4. Ystäväni Edin tekemä puinen kylpytynnyri Asikkalassa. Tämän rentouttavampaa paikkaa en voisi keksiä. Saunaan, uimaan ja kylpytynnyriin ihanien ystävien seurassa - aivan mahtavaa!

V

5. El Toro -ravintola Lahdessa on aivan legendaarinen pihvipaikka ja täällä en ole huonoa annosta syönyt. Torossa syömme, kun haluamme juhlistaa jotain tapahtumaa tai syödä hyvin. Vasta kävimme siellä syömässä aterian kihlajaispäivämme kunniaksi sekä toisen kerran vähän aiemmin juhlistamassa meille sattunutta hienoa tapahtumaa, josta kerron sitten, kun se on ajankohtaista. Lempparini on listan ulkopuolelta filepihvi café de Paris -maustevoilla ja punaviinikastikkeella. Normaalisti annoksessa on viipaleperunat. Tämän jälkeen kun syö valkosuklaa parfait'n kinuskikastikkeella, niin eipä sitä muuta tarvitse. NAM!

6. Säynäjäsuo Suomussalmella on henkeäsalpaava näky. Ystävämme Ullan ansiosta kävimme siellä vaeltamassa vajaan kymmenen kilometrin lenkin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ja olimme aivan myytyjä. Tämä kuva on otettu alkukesällä, jolloin lakat kukkivat. Melkein puolivälissä on järven rannalla laavu ja rakennus, jossa voi paistaa vaikka makkaraa,pihvejä, lettuja ja loimuttaa lohta. Näitä tulikin nautittua vieraiden kanssa.

Makkaran ja pihvinpaistopaikka

Mieheni paistoi aika monet letut tänä kesänä avotulella

Järven rannasta noustaa jyrkille särkille

 7. Hiukan pesäpallostadion Sotkamossa on minulle tärkeä paikka. Pesäpallo on aivan ehdoton ykkösharrastukseni ja odotan jo kovasti lauantain kolmatta finaalia, jonne mieheni suostui pienen keskustelun jälkeen lähtemään. Kansallispelimme on upea laji ja minulla on ollut onni tutustua useampaankin suosikkijoukkueeni pelaajaan vuosien varrella. Joukkue suhtautuu todella upeasti faneihinsa, saan tsemppitekstareihin vastauksia ja pelaajat tervehtivät ohikulkiessaan.  Vuoden -93 finaalisarja on ollut hienointa katsottavaa tähän mennessä. Asuimme silloin Keski-Pohjanmaalla reilun kolmen tunnin ajomatkan päässä Sotkamosta ja kävimme katsomassa kaikki finaalipelit. Nyt odotukset ovat korkealla, vuosi sitten en päässyt ratkaisevaan viidenteen otteluun toisen päällekkäisen tapahtuman takia. Toivottavasti pääsemme joukolla laulamaan Nälkämaan laulua sekä katsomaan pelaajien kylpyä Sapsojärvessä.Sotkamon tekonurmi on ainoa violetinvärinen koko Suomessa ja voisin veikata, että eipä maailmaltakaan tämän väristä nurmea löydy. Tv-kuvasta on kieltämättä hieman hankalaa erottaa palloa.

Faniurani kohokohta oli, kun minusta tehtiin fanihaastattelu Jymy-lehteen. Jos juttu kiinnostaa, niin se on luettavissa kennelimme kotisivuilla. Tähän en osaa sitä tämän suurempana laittaa. Teksti suurenee, kun sitä klikkaa.

8. Käsityöläismuseo Turku. Olen päässyt muutaman kerran käymään käsityöläismuseossa ja ensimmäinen vierailu teki minuun syvän vaikutuksen. Tämä on minusta Suomen hienoin museo, jossa olen käynyt. Omia kuvia ei valitettavasti ole, koska olen käynyt tuolla todella kauan aikaa sitten.

c Wikipedia

C Wikipedia

 9. Lappi ja sen tunturit ja karun kauniit maisemat. Kattelin telkkarista Peltsin Lapin reissua ja iski Lapin kaipuu. Sinne pitää ensi kesänä päästä, viime kerrasta on jo niin kauan aikaa - ajalta ennen digikameraa, joten taas pitää turvautua Wikipediaan. Joskus olisi mukava päästä tekemään joku pienehkö vaellus.

c Wikipedia

c Wikipedia

 10. Imatrankoski, jonka olen kahdesti nähnyt virtaavana. Upea! Ruunaa Lieksassa on myös hieno, mutta se virtaava vesi ja kuohut juoksutuksessa sekä veden pauhu ovat mahtava elämys. Taaskaan minulla ei ole kuvaa, joten Wikipedia saa kelvata.

c Wikipedia

Seuraavina listalle olisivat päässeet Turun tuomiokirkko, Kalajoen hiekat, Puijon torni, Olavinlinna ja Koli :). Omassa listassani korostuvat paikat, joilla on ollut minulle tärkeä merkitys tai jotka muuten ovat jääneet unohtumattomasti mieleeni. Luonto ja vesi ovat minulle tärkeitä sekä luonnonrauhaja hieno tunnelma.

Kommentoipa, mitkä paikat Sinulle ovat Suomen ykköspaikkoja - ja miksi?

Analyysiä

Roope

Huomenna alkavat pesäpallon finaalit Sotkamossa Vimpelin Vetoa vastaan. Jymy jahtaa 15. ja Vimpeli neljättä kultaansa. Vimpeli sai 11 perättäista mitalia alkaen vuonna 1958 ja vasta Jymy pystyi pistämään paremmaksi -90 luvulta alkaen. Kesällä näin usean Jymyn pelin Sotkamossa ja yhden Hyvinkäällä. Katsoin luonnollisesti Nelonen Prolta kaikki välierät. Ottelusarjasta povataan tasaista, oma veikkaukseni kuitenkin on, että Jymy voittaa kultaa suoraan kolmessa ottelussa. Jymy on koko kesän ollut hyvin vahva muutamia pelejä lukuunottamatta, jotka se pelasi sarjan häntäpäätä olleita joukkueita vastaan. Jani Komulaisen siirtyminen vaihtajajokeriksi antaa koko ajan yhä enemmän mahdollisuuksia, sillä tarvittaessa Jani pystyy myös kotiuttamaan. Vaihtajajokereita on joukkueilla aika vähän,  yleensähän jokerit ovat joko etenijöitä tai kotiuttajia ja Jymyllä on ehdottomasti Suomen paras vaihtajajokeri, joka pystyy vaihtamisen ja kotiuttamisen lisäksi myös etenemään, mikä on aika harvinaista. Roope Korhosen peli on kulkenut todella hyvin koko kauden lukuunottamatta pientä taukoa selän kipeytymisen takia. Jokunen vuosi sitten Roope sai huippuiskun päälle juuri finaaleihin, tällä kaudella hän on ollut aivan pitelemätön. Roopen juoksumäärä runkosarjassa on käsittämätön, kun ottaa huomioon, että hän ei pelaa jokerina. Eilen hänet valittiin elokuun kuukauden pelaajaksi  - eikä syyttä. Onnittelut Roopelle!  

 Vimpeli on aiempina kausina ollut tunnettu kärjen pomputtajistaan, mutta uudella kentällä pomppu ei vielä nouse ja Puputin ja kumppaneiden onkin ollut mietittävä muita vaihtolyöntejä. Jos pompun osaa hyvin, niin se on melkein idioottivarma vaihtolyönti. Sen lyöminen on kuitenkin aika vaikeaa eivätkä kaikki sitä osaa. Telkkaripeleissä Vimpelin kärki oli aika jumissa. Yksi Suomen nopeimmista etenijöistä Sami Haapakoski pääsi kyllä kentälle, mutta hänen saamisensa kolmospesälle näytti takkuavan melkein joka vuorossa, jopa siihen pisteeseen asti, että Sami itsekin turhautui.Tässä onkin mielestäni ottelun ratkaisu: miten hyvin Jymy saa tuhottua Vedon kärjen - ja vastaavasti, miten Vimpelin kärki onnistuu vaihtolyönneissään. Jymyn kannalta kriittinen kohta on myös, miten kärki onnistuu kentälle menemisessä. Jymyllä on heittää muutama etenijäjokeri, jos Korhosen Niko tai Hartikais-Antti eivät onnistu.

Sotkamolla on Vetoa huomattavasti enemmän potentiaalisia kotiuttajia varsinaisessa kokoonpanossaan. Vedolla on eittämättä paremmat kotiuttajajokerit, mutta jymyläisistä pystyy kuka tahansa lyömään juoksun.  Jimi Heikkinen on todella yllätyksellinen mies ja pystyy lyömään kunnarinkin. Jimi on melkoinen velikulta ja tänä vuonna hän on laitattanut Jymyn logon niskahiuksiinsa. Joskus hän on kasvattanut tukkaansa ja joskus leikannut sen kaljuksi. Joukkueen ostovahvistukset Aki Orava ja Toni Kohonen ovat aina vaarallisia mailan varressa ja Kohonen kantaa paljon vastuuta lukkaroidessaan. Hänen pitää onnistua hyvin otteluissaan.

Kaaripeli on myös tärkeää ja siinä Korhosen Mikon panos on Jymylle kullanarvoinen. Rautiaisen kaksoset ovat monesti olleet hyvässä kunnossa finaaleissa ja sitä toivon nytkin. Pelinjohto on taatusti tutkaillut videoita menneellä viikolla. Jymyn tiimi pääsi analysoimaan ja hieromaan taktiikkaan hieman aiemmin Jymyn voitettua oma välieränsä suoraan 3-0. Vimpeli matkasi parikin kertaa maan poikki Joensuuhun, ennen kuin loppuottelupaikka saavutettiin.



Saarikentälle tulee taatusti viimevuotiseen tapaan tuhansia ihmisiä, joista osa ei mahdu katsomoon, vaan heidät laitetaan kolmosjatkeelle. Näin ollen kentästä tulee kaukalomainen ja läpilyöntien mahdollisuus pienenee. Kenttä on Savonjoen ympäröimä ja läpilyönnin sattuessa kenttä saadaan tyhjäksi kertalyönnillä. Kentän reunalla on haaveja, joilla pallo voidaan nostaa joesta, toki jokeen hypätäänkin. Sotkamon kenttä mahdollistaa paremmin läpilyönnit. Mainosaitoja on taas varmaan kentän takaosat täynnä ja ne ovat sitten osaltaan esteinä :-(. Tyhmää sinänsä, että niitä on niin paljon. En kyllä koskaan kiinnitä niissä seisoviin nimiin mitään huomiota, lähinnä mainokset ärsyttävät, koska ne estävät läpilyöntejä. Todennäköisesti juoksut joudutaan kentän ahtauden takia ottamaan yksi kerrallaan lyhyillä tai välilyönneillä. Kumuraakin yritetään taatusti.

Yleisöllä on eittämättä tärkeä merkitys. Jos ja kun yleisö meluaa vastustajan sisävuoron aikana, niin väärä-huutojen kuuleminen on miltei mahdotonta. Pelaajat saavat myös tsemppiä yleisöstä, mutta toki se tuo omat paineensakin.

Lauantain ja sunnuntain ottelut alkavat klo 16 ja meikeläinen linnoittautuu kotisohvalle eikä taatusti anna minkään häiritä itseään Olen odottanut koko viikon loppuotteluja ja vatsassa kihisee jo mukavasti jännityksestä. Eka ottelu pelataan Sotkamossa, koska Jymy voitti runkosarjan. Toivottavasti kainuulaiset saapuvat joukolla kannustamaan Hiukkaan omiaan. Sunnuntain peli pelataan sitten Vimpelissä. Seuraavana viikonloppuna pelataan jälleen ja minua kyllä houkuttaisi todella paljon lähteä katsomaan lauantain peliä, jos Jymy voittaa kaksi ekaa ottelua. Saa nähdä, saanko mieheni innostettua mukaan. Yksin en oikein noin pitkiä matkoja ole tottunut ajamaan ja reissusta tulee aika kalliskin, mutta  ottelun tunnelma ja se hetki, kun Nälkämaan laulu kajahtaisi ja joukkue pääsisi kylpemään Sapsoon, olisi vertaansa vailla. Muutaman kerran olen päässyt sen tunnelman kokemaan ja sitä en unohda koskaan. Sinne on kuitenkin vielä pitkä matka. Vuonna 1993 IPV:tä vastaan  yleisöä oli liki 6400 ja menimme katsomoon nelisen tuntia pelin alkua ja kaksi tuntia ennen pääkatsomo oli jo aivan täynnä. Sää oli viileä ja laitoinkin toppapuvun ja pipon. Yleisö mylvi ja huusi ja imatralaiskannattajilla oli älytön sumutorvi mukanaan ja he huudattivat sitä, niin että korvat meinasivat haljeta. Ottelu päättyi 7-6 ja kultajuhlat olivat aivan mahtavat.

Onnea Jymylle finaalisarjaan ja 22. SM-mitalin metsästykseen!


Lisäys 1.9.
Unohdin mainita, että ei tarvitse olla Nelonen Pron tilaaja, jotta voisi seurata ottelua, sillä loppuotteluja voi katsoa netin kautta suorana Veikkauksen nettisivuilta. Nykyisin pelitilillä pitää olla rahaa, jotta suoria lähetyksiä voi katsoa. Lopuksi vielä iso kiitos Kuosmas-Mikolle tsemppitekstarini vastauksesta :)


Lisäys 2.9. Aika hyvin analyysini on osunut kohdalleen. Pelit tosin ovat olleet tiukempia kuin luulin ja todella pienillä marginaaleilla pelataan. Vimpelillä on ilmeisesti ainakin Puputilla terveysongelmia ja Vimpelin joukkueen hauraus paljastui heti. Ei sitä kovin pitkälle pötkitä, jos joukkueessa on yksi etenijä ja kaksi maan parhaimmistoon kuuluvaa lyöjäjokeria. Tarvitaan vaihtajiakin. Kuusisto näyttää keskittyvän enemmän vastustajan mollaamiseen kuin omaan peliinsä. Doksan upea juoksu tiukassa paikassa oli kerrassaan hieno näyttö siitä, että kuka tahansa jymyläinen pystyy tarvittaessa juoksun lyömään. Molemmat pelit ovat olleet todella jännittäviä, harvoin joudutaan tai päästään, miten sen nyt ottaa, kotiutuslyöntikisaan kahdesti finaaleissa.
Hotelli on varattu ensi viikonlopuksi ja matkamme suuntautuu Hiukkaan ja kultajuhliin <3.

Itä-Länsi Sotkamossa 2012

Vauhdikas syöksy ykköspesälle

Olen elämäni aikana käynyt varmaan kymmenessä Itä-Länsi -pelissä, joista unohtumattomimmat kokemukset olivat Helsingin olympiastadionilla ja Sotkamossa hiekkakentällä -90-luvulla. Helsinki jäi mieleen jo yksistään siksi, että olimme pesisseurani matkalla vuonna 1982  ja tehdä tempaisimme u-käännöksen keskellä Mannerheimintietä :D. Osallistuimme myös pesisväen marssiin Senaatintorilta stadionille ja meillä oli muutama armeijan käynyt mies porukassa ja he pitivät huolta siitä, että seuramme todellakin kulki tahdissa "vasen, vasen, vasen kaks kooolme!". Suuri osa marssi ihan miten sattuun, mutta me olimme suorissa riveissä ja saimme muutaman ihailevan kommentin kadun varrella seuraavilta ihmisiltä.

Itse pelissä tuli muistaaakseni useampi läpilyönti ja Lännen Jukka Peltoniemi oli aivan loistovedossa. Peli päättyi 10-10 ja stadionilla oli yli 13 000 katsojaa! Tunnelma oli todella hieno ja päivä oli aurinkoinen. Suosikkini Ilpo Kytösalmi ja Simo Snellman pelasivat tuossa ottelussa, samoin Hannu Litmanen ja kentän parhaana palkittu Risto Tuominen.

Sotkamon ottelu taas jäi ikävällä tavalla mieleen, sillä ottelun alkupuolella alkoi sataa vettä kuin saavista kaataen ja jonkun pelaajan piilolinssi hukkui. Pian kenttä lainehti aivan hurjasti ja syöksyessä miehet liukuivat lähemmäs kymmenen metriä, joten turvallisuussyistä (ja ihan järjelläkin ajatellen) tuomaristo keskeytti pelin.

Itä-Länsi -ottelussa Suomi jaetaan keskeltä pituussuunnassa kahtia ja (yleensä) joku tunnettu entinen pelaaja valitsee joukkueen kaikista alueensa seuroista. Tapana on valita vähintään yksi pelaaja kustakin seurasta.

Ostin jo kesän alussa liput otteluun, sillä Sotkamossa homma hoidetaan aina viimeisen päälle ja pesisleiriläiset täyttävät osan katsomosta, tällä kerralla kakkospuolen jatkeen ja pääkatsomo  myytiin loppuun jo hyvissä ajoin ennen ottelua, joten halusin olla varma siitä, että saamme paikat.

Kävimme syömässä Oulujärven kuha-annoksen röstiperunoiden ja kastikkeen kera kentän reunalla ennen peliä. Annos oli todella maukas ja vaihtelua ainaiselle makkaralle. Tarjolla oli monenmoista purtavaa jokaiseen makuun, tässä ottelussa oli panostettu yleisön viihtyvyyteen.



Olen aina katsonut pelit kolmospuolella ja tällä kertaa D-katsomoon ei voinut ostaa paikkalippua, mikä tarkoitti sitä, että olimme reilua tuntia aiemmin paikalla ja nippa nappa onnistuimme saamaan alariviltä istumapaikat tuttavamme ja hänen lastensa ja vanhempiensa vierestä. Pariskunta oli tullut  katsomaan peliä Suomussalmelta kuten mekin ja meillähän juttu luisti hienosti, sillä tunsimme heidän kaksi tytärtään.

Vip-teltta, jossa oli tarjoilua

Parhaiden palkintoja

Pesisleiriläisiä oli runsaasti paikalla kannustamassa kovaan ääneen

Lännen joukkue

Heikki Koskelo lauloi upeasti Nälkämaan laulun - ja taas silmät kostuivat

Legendat: 16 Itä-Lännen lukkarit Eino Kaakkolahti, Mauri Pyhälahti sekä Toni Kohonen

Oli hieno hetki nähdä legendaariset pelaajat esiintymässä yhdessä. Eino Kaakkolahti pelasi -50 - ja -60 -luvuilla ja isäni on kertonut hänen taidoistaan minulle. Pyhälahden olen nähnyt pelaavan monta kertaa.

Hyvinkään Tahko sai  Vimpeli-palkinnon

 Ennen ottelun alkua Hyvinkään Tahko sai Vimpeli-kiertopalkinnon, joka annetaan vuosittain  yhteisölle, yritykselle tai yksityiselle henkilölle, jonka katsotaan merkittävällä tavalla tukeneen tai tehneen työtä pesäpalloilun hyväksi. Pesäpalloliike halusi korostaa Tahkolle sitä myötätuntoa ja yhteisöllisyyttä, jolla tällaisenkin tapauksen yli mennään. Hyvinkään Tahko selvisi uskomattoman hienosti äärimmäisen vaikeasta kaudesta, kun toukokuun lopussa Topi Koistinen sai surmansa Hyvinkäällä tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa ja kaksi muuta pelaajaa haavoittui.

Monesti ottelut ovat olleet hyvin vähäjuoksuisia, koska katsojia on paljon ja heidät pitää suojata suojaverkoilla ja muun osan täyttävät erilaiset mainosaidat, mikä sinänsä on ihan typerää. Peli kärsii kovasti näistä aidoista. Tänä vuonna aidat eivätkä verkot pidätelleet, vaan kentällä nähtiin peräti kolme kunnaria! Ensimmäinen jakso oli täysin Idän hallussa, kun Sami Joukainen paukutteli menemään viimeisen tasoittavalla vuorolla kahden palon tilanteessa läpi kolmospuolelta ja kiersi kentän. Tätä ennen jokerina pelannut Jymyn Roope Korhonen oli lyönyt kumuralla juoksun. Kumuralyönti on lyönti, joka menee takakentälle ja pomppaa kierteen takia korkealle, joskus jopa kopparin eli takakenttäpelaajan ylitse. Lyönti on aika vaikea lyödä, sillä se menee helposti kopiksi.  Länsi oli ekalla jaksolla ihan hukassa ja joukkue sai miehen kolmoselle vain muutaman kerran ja niistäkin yksi oli, kun Antti Kuusisto juoksi kunnarin. Tuplajuoksua hän ei pystynyt tekemään. Ekassa vuoroparissa Jimi Heikkinen pelehti taskussaan olleella tennispallolla yrittäen irrottaa pelaajan kakkoselta. Tuomari puuttui kuitenkin peliin.

Yksi suosikkipelaajistani, uskomattoman taitava ja monipuolinen Jani

Kaksi suosikkiani Roope ja entinen oppilaani Riku

Kunnarin tekijä kiittää yleisöä kannustuksesta

Tupa täynnä

Paloi

Vettä vihmoi pariin otteeseen, mutta onneksi ei sen pahemmin: Toiselle jaksolle Länsi oli terästäytynyt ja vei peliä mielin määrin. Eka vuorossa paukutettiin peräti viisi juoksua ja kesti iäisyyden, ennen kuin Itä sai tehtyä kolme paloa. Lännen miehet löivät neljättä kierrosta. Itä pääsi vielä peliin mukaan, mutta jakso päättyi 5-10 ja edessä oli supervuoro. Omalla vuorollaan Itä jatkoi nyhjäystään eikä saanut mitään aikaan. Lännen vuoro alkoi samanlaisella tupeltamisella ja pian taululla oli kaksi paloa, kunnes jokerina pelannut Jere Dahlström tempaisi läpilyönnin kolmosjatkeelta ja peli oli selvä ja Lännen juhlat alkoivat.
Pelin tunnelma oli todella hieno. Tenavaleiriläiset kannustivat innokkaasti omia joukkueitaan, yleisö teki aaltoja ja pelissä nähtiin paljon hienoja suorituksia. Juoksuja tuli peräti 24, joten niistä saimme nauttia oikein kunnolla.

Jymy järjesti myös kaksi iltatapahtumaa, joissa esiintyivät mm. Eput, Pariisin kevät, PMMP ja Matti Nykänen. Yleisöä kaikissa peleissä oli yli 14 000, mutta siltikään järjestäjät eivät pääseet omilleen. Tapahtuma toi runsaasti julkisuutta Sotkamolle ja Kainuulle ja paljon asiakkaita paikallisille yrityksille.

 Ottelun jälkeen kävimme syömässä Messissä ja läksimme ajelemaan kotiin vatsat täynnä. Ihmisiä oli kuulemma ollut aivan hurjasti syömässä isossa ruokateltassa.

Salaattipöytä- ja ruokavene - aika veikeä keksintö!

Ensi vuonna pelataan Hyvinkäällä 12.-14.7.


Sannnu - tervetuloa blogini lukijaksi :)

Jymyhyvä - hyväntekeväisyyttä monessa muodossa

 Sotkamon Jymyn markkinointiosaston ja johtoportaan miehet  Jamo ja Jimi osaavat yllättää vuosi vuoden ja kerta toisensa jälkeen. Tämän kevään tempaus on Kouvolan Lakritsin Jymylakritsi, jota myydään useissa kaupoissa ympäri Kainuuta. Suomussalmelta lakritsia saa K-market  HerkkuKirsikasta. Ostin paketin heti, kun sen bongasin kassojen läheltä ja sain kaupan päälle vapaalipun 11.8. Jymyhyvään eli toiseen puolivälieräotteluun.

Jokaisesta myydystä lakupaketista (5.90 €), menee euro kainuulaisten lapsiperheitten tukemiseen Mannerheimin lastensuojeluliiton Kainuun piirin kautta.

Lakritsi oli oikein hyvää ja sitä on jälkellä enää muutama palanen, joten on aika ostaa toinen paketti ja sitä myöten saada lippu myös miehelleni tuohon otteluun.

Jymy on harrastanut hyväntekeväisyyttä jo monta vuotta. Viime vuonna tuettiin Kainuun maakuntayhtymän lastenklinikkaa. 8.62012 pelattiin hyväntekeväisyysottelu Helsingissä, kun kotipeli KPL:ää vastaan siirrettiin pääkaupunkiin. Jokaisesta pääsylipusta annettiin kaksi euroa Pelastakaa lapset ry:lle, joka sai n. 6500 € lahjoituksena. Jymyn halusi, että avustus kohdistuu ruohonjuuritasolle ja perheiden hyväksi. Rahalla tuetaan tukihenkilö-, tukiperhe- ja lomakotitoimintaa. Seura myös halusi näyttää, mitä pesis on huipputasolla. Itse en otteluun päässyt, mutta katsoin sen netistä Veikkaus-tv:stä. Tarjolla kainuulaista lähiruokaa, 200 ensimmäiselle oli tarjolla kassi kainuulaista ruokaa vain 20 eurolla. Kuhmon kamarimusiikkikin oli esillä, joten Jymy ei ole ainoastaan Sotkamon, vaan koko KAINUUN yhteinen juttu. Ottelu alkoikin Nälkämaan laululla.

Jymyllä on kyllä arvot kohdallaan eikä ihme, että sillä on niin paljon yhteistyökumppaneita ei ainoastaan Kainuusta vaan myös muualta päin Suomea. On upeaa, että lapsia tuetaan eri kampanjoilla. Tuskin maltan odottaa, milloin pääsen Hiukkaan seuraavaan peliin. Nyt tulee pikku reissu etelään konserttiin, mutta kesäkuun lopulla pääsee näkemään huippupesistä, kun valintakierroksen ottelut pelataan ja Tahkon peli Kajaanissa pitää ehdottomasti nähdä.

11.8. Sotkamoon, jei!