Neuvoja Kroatiaan matkaavalle

Yleisiä neuvoja Kroatiaan:

- maassa käy yli kymmenen miljoonaa turistia vuosittain, joten kesällä ja vielä syyskuussakin voi olla ruuhkaa. Suosittelen lämpimästi syyslomaa, sillä silloin oli lämmintä + 24 ja aurinkoista koko ajan ja turisteja oli vähän liikkeellä.

- raha kannattaa ehkä vaihtaa lentokentällä pankissa eikä heti ovesta ulos tultaessa olevassa vaihtopisteessä, sen kurssi oli aika heikko. Rahayksikkö on 'kuna' eli näätä ja 'lipa' eli lehmus. Ennen muinoin näädännahkoja on käytetty maassa maksuvälineenä, siitä nimi mitä ilmeisemmin juontuu.

Lipoja (lehmus)

Kunia (näätä)

- Splitin lentokentällä on ilmainen wifi, kuten monissa hotelleissa ja esim. Podstranassa on kylän oma verkko, johon voi kirjautua odottamalla kymmenisen sekuntia

- postilaatikot ovat keltaisia ja niitä on kuulemma aika harvassa

-  Booking comin kautta varaus kannattaa tehdä kunissa eikä euroissa. Vaihtokurssi voi olla mitä vain.

- Plitvicka jezero -puistoon kannattaa lähteä portilta (ulaz) yksi heti aamulla, jolloin ei ole vielä hellettä eikä paljon ihmisiäkään. Puisto on ehdottomasti yksi Euroopan huippukohteita, joten älä jätä käymättä siellä.

- jos uit meressä, kannattaa ostaa esim. isommalta uimarannalta uimakengät, ettei joudu merisiilin uhriksi. Siilit lymyävät hiekan alla, eikä niitä välttämättä näe. Niiden piikki jalkapohjassa voi pilata koko loman ja toipuminen voi kestää viikkoja. Maksoin omista kengistäni 50 kunaa eli reilut 6,5 euroa.Tutut voivat pyytää kenkiä (koko 39) lainaksi samoin kuin maatiekarttaakin :). Uimakenkiä voi kuulemma ostaa Suomestakin.

- kortilla voi maksaa aika monessa paikassa ja isommissa turistipaikoissa, mutta käteistä on oltava mukana

- kaupunkien laidoilla on parkit, esim. Splitin palatsialueelle ei pääse autolla. Yleinen pysäköintihinta näytti olevan seitsemän kunaa / tunti.

- ihmiset osaavat hyvin englantia ja monet myös saksaa, jos osaa venäjää, ymmärtää kielestä aika paljon

- Valtavan suureen City-ostoskeskukseen löydät, kun ajat pääkadun Vukovarskan päähän. Jos olet menossa Citystä Podstranaan, käänny ensimmäisistä valoista vasemmalle ja pysyttele oikeanpuolimmaisella kaistalla.

- kala-annoksissa ilmoitetaan kilohinta :)

- perunoilla ja muilla lisukkeilla on yleensä oma hinta, joka ei  siis sisälly varsinaisen annoksen hintaan

- lokakuun lopussa aurinko laskee nopeasti reilussa puolessa tunnissa hieman kuuden jälkeen ja on pilkkopimeää. Kuva on otettu Novigradista hotellista vähän kuuden jälkeen illalla.

- moottoritietullit maksavat muutamasta eurosta reiluun kymppiin ajomatkasta riippuen. En lähtisi ajamaan muuta kuin moottoritietä, jos se on mahdollista. Splitistä lentokentälle kannattaa ajaa pikkutietä. Moottoritie oli erinomaisessa kunnossa ja sillä saa ajaa 130 km/ tunnissa. Audit, bemarit ja vastaavat painoivat ohitsemme, että hurahdus vain kävi. Turistin ei parane ajaa ylinopeutta, sillä poliisi voi halutessaan ottaa passin pois ja näimme useamman ratsian matkamme aikana.
- navigaattorissamme on Länsi-Euroopan kartat ja siitä ei ollut mitään hyötyä. Maassa pärjää kartalla vallan mainiosti. Splitissä on opastuksia ihan keskustassa tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kaupungista ulos on vähän hankala päästä, mutta äkkiä reitin oppii, kun sen kerran hoksaa. Podstranan suuntaan menee tie numero 8 Ulica kralja Stjepana Držislava eli sotasankarin mukaan nimetty tie.

-bensiini 95 maksoi 10.81/litra aika monessa paikassa.

- saarilla kannattaa kuulemma käydä. Jos oikein aikatauluja osasin tulkita, niin lokakuun lopussa Hvarista pääsee vain kerran päivässä Splitiin, joten meillä jäi saarikeikka tekemättä aikataulujen takia.


Aina on hyvä osata vähän paikallista kieltä

hyvää huomenta - dobre jutro

hyvää päivää - dobre dan

kiitos - hvala [hva:la]

ole hyvä - molim

kahvi - kava

mehu -  sok tai prirodni sok

yksi - jedno

maksaa -platit

hyvä - dobre
tie - ulica 

Lisää mieluusti omia kokemuksiasi kommentteihin :)

Plitvicka jezero - maanpäällinen paratiisi Kroatia osa 2

Plitvickan järvialueen luonnonpuisto oli suurin syy, miksi halusin syyslomallamme Kroatiaan. Bongasin sen joltain matkasivustolta Euroopan top kymmenen -kohteista. Alue on perustettu 1949 ja se on Unescon maailmanperintölistalla. Alue on muodostunut Korona-jokeen ja siinä on 16 järveä ja lukuisia vesiputouksia. En pettynyt, kokemus oli huikea! Kesällä paikka on täynnä turisteja ja ihmiset kulkevat jonossa suosituimmilla alueilla. Nyt porukkaa oli vähän, yksi ranskalaisryhmä ja pari japanilaisseuruetta ja lisäksemme muutamia muita yksittäisiä kiertäjiä. Vuonna 2011 puistossa oli yli miljoona kävijää. Putoukset ovat muodostuneet miljoonien vuosien kuluessa kalkkikivipitoiselle alueelle. Alueen korkein vesiputous onkin saanut osuvasti nimekseen Veliki ja se on 78 metriä korkea.  Puistossa elää lintujen ja kalojen lisäksi mm. karhuja, kettuja, villisikoja ja ilveksiä. En ole ornitologi, mutta luulen bonganneeni punarinnan, joka pyrähti nenäni edestä ja  koskikaran, joka nokki itselleen jotain ruokaa pienen putouksen päällä. Kaloja oli monenlaisia, yksi taimensukuinen ainakin uiskenteli yhdessä järvessä.

Heti reitin alussa avautuu huikea maisema vesiputouksille sekä vuorille

Aika tyhjä parkkipaikka

Olimme yötä puiston lähellä ja ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen olimme puistossa hieman ennen yhdeksää. Valitsimme useista vaihtoehdoista reitin C, jonka kestoksi arvioitiin neljästä kuuteen tuntia. Meillä meni reilu nelisen tuntia, kiertämisen lisäksi odotimme bussia ja laivaa reilut puoli tuntia. Sesonkiaikana molemmat kulkevat vartin välein, nyt väli oli puolisen tuntia. Mietimme jälkeenpäin, kummin päin reitti kannattaisi kiertää ja tulimme siihen tulokseen, että teimme oikean ratkaisun reitinvalinnassa.


 

Kozjak-järven rannalla on kahvila ja matkamuistomyymälä ja laiva kulkee vielä päätepisteessä kummallekin puolelle järveä. Ostimme sämpylän ja omenakakun ja matkamuistomyymälästä ostin kilisevän kellon, joka on kätevä oppitunneilla hiljentämään opiskelijat. Siellä oli kortteja, karttoja ja monenlaisia matkamuistoja. Tuli vähän ahtaanpaikan kammo, kun iso ryhmä metri neljäkymmentäsenttisiä japanilaismummoja oli paikassa samaan aikaan.
 

Laivamatkan väriloistoa

Matkaseuranamme järven ylityksessä meillä oli unkarilaispariskunta ja nuoren naisen kanssa puhuin venäjää, koska se oli hänen osaamansa kieli, poika osasi englantia. Kun pääsimme määränpäähän, niin sieltä oli useamman kilometrin mittainen kuljetus ja sitten vielä ehkä kilometrin kävely parkkipaikalle. Matka oli hauska, sillä keskimmäisessä ja viimeisessä vaunussa hytkytti ihan toden teolla. Naureskelimmekin sitä takavaunussa tulleen nuoren pariskunnan kanssa.



Matkalla oli kaikenikäistä väkeä, jonkun verran myös lapsia. Eniten ihmettelimme lastenrattaita crocseissa työntävää miestä ja naista, joka piteli käsissään lasta, joka tapaili ensiaskeliaan. He tulivat yläjärvillä vastaan suunnasta, josta kukaan muu ei kävellyt. Rattailla ei reittiä kannata lähteä kiertämään, koska suurin osa matkasta kuljetaan puusiltoja pitkin ja puut ovat vaakatasossa. Kenkien tulee ehdottomasti olla hyvät, joko vaelluskengät tai lenkkarit.

 Kävin yhdessä luolantyyppisessä, joka oli siitä erikoinen, että siitä puuttui sekä katto että pohja. Siellä oli kymmenisen astetta lämmintä ja siellä eleli ainoastaan pari eläintä. Yläosassa oli ihan vain aukko.

On vaikea arvioida kävelemäämme matkaa. Sanoisin, että reitti oli 8-10 kilometriä. Jaloissa alkoi tuntua ihan lopussa ja seuraavana päivänä pohkeissa tuntui pientä kiristystä.

Suosittelemme Plitvickaa etenkin syksyllä, koska silloin ei ole liian kuumaa, väkeä on vähän ja ruska tekee elämyksestä aivan upean. Hollantilainen ystäväni on käynyt puistossa kesällä ja hän sanoi kulkeneensa jonossa melkein koko ajan.
Mieheni näppäili kännykällään jatkuvasti kuvia, joka mutkan takana tuntui olevan kohde, joka piti saada ikuistettua. :). Lämpötila oli parisenkymmentä astetta ja välillä aurinkokin näyttäytyi, mutta enimmäkseen oli sopivan pilvistä.

Läksimme oikeasta alareunasta ja päädyimme vasemmalla näkyvään pieneen pisteeseen ison järven alla

 Tässä oikeastaan näkee koko reittimme. Aloitimme vasemmalta Ulaz 1:stä, P3-P2 oli järvimatka ja P3 -ST4 kävely. P2:sta olisi päässyt takaisin lyhyttä kävelyreittiä pitkin, jos olisi halunnut.  ST4:stä oli kuljetus.  Reitin voi myös kiertää toisinpäin.

Lopuksi kuvia, jotka puhukoot puolestaan.

Veden värin vaihtelu, joka johtuu mineraaleista, oli käsittämättömän hienoa

Ohituskaista

Hassut puunjuuret

Tikat asialla

Vesi oli kirkasta

Päätepisteessä

Sama paikka kuin ekassa kuvassa, mutta päivänpaisteessa

Tulomatkalla kävimme syömässä Macola-nimisessä ravintolassa, jota voi suositella erittäin lämpimästi. Ensin oli tupakoijien ruokaosasto (niitä tässä maassa riittikin kotitarpeiksi), sitten voi ostaa leivonnaisia, seuraavaksi oli ruokailjoiden tila, karhun oikealla puolella näkyy lounastiski ja sen takana oli lounasvieraiden puoli, jonka takana oli aivan hervottoman iso tila isoille ryhmille.

Kana-annoksemme olivat hyvin maistuvat ja palvelu erinomaista

 Kävimme myös toisessa ravintolassa Degenijassa, jossa oli tupa täynnä ja myös hyvä ruoka. Molempia voi suositella lämpimästi. Jos menet Kroatiaan, niin  käy ihmeessä katsomassa Plitvickan järvet!