torstai 20. syyskuuta 2018

Kun suomalaisella ei ole ruokaa, vaatteita eikä sähköä. Miten voit auttaa?

Tiesitkö, että nykypäivän Suomessa elää perheitä, joilla ei ole varaa ruokaan ja jotka kärsivät vakavasta aliravitsemuksesta? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä, jotka etsivät itselleen ruokaa päivittäin roskiksista? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä taloissa, joiden lämpö on alle 15 astetta ja jokapäiväisenä uhkana on se, että sähköt menevät poikki? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä, joiden vanhempi kärsii esim. hermosairaudesta, mutta ei saa minkäänlaista toimeentulotukea, koska asuu omassa asunnossa? Tiesitkö, että Suomessa asuu perheitä, jotka unelmoivat hammasharjasta, shampoosta tai joilla ei ole varaa alusvaatteisiin tai joilla on vain yhdet vaatteet?

Minä en tällaisia asioita ole sen suuremmin koskaan miettinyt, mutta nyt tiedän, että tällaisia perheitä on ja paljon. Nämä ylläolevat asiat vaatteet, ruoka, sähköt ovat suurimmalle osalle meistä itsestäänselvyyksiä, mutta eivät kaikille.  Vasta uutisoitiin, että Suomessa elää yli 400 000 ihmistä alle köyhyysrajan. Siis lähes puoli miljoonaa. Elämme 2010-lukua. Mieti!

Olin serkkuni kanssa yhteydessä pari viikkoa sitten ja hän sanoi miettineensä monia eri hyväntekeväisyyden muotoja ja tutustuneensa moneen ja päätyneensä lopulta Autetaan kun voidaan -Facebook-ryhmään Minua hieman riepoo näissä suurissa järjestöissä, miten osa rahoista  ja vieläpä aika isokin osa ihan järjestön pyörittämiseen ja ihan muihin kuluihin kuin suoraan apuun. Niinpä minäkin liityin tuohon ryhmään ja täytyy sanoa, että järkytykseni on ollut melkoinen, kun olen lukenut perheiden kohtaloita esimerkiksi tilanteissa, joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat sairastuneet tai saaneet esim. hoitovirheen takia pysyvän hermosäryn riesakseen. KELA näkyy osaavan kikkailla toimeentulotukiensa kanssa niin, että jokin summa menee euron tai viisi euroa rajan yli, niin tukea makseta.Tuleepa mieleen eräskin kansanedustaja, joka on nostanut palkkansa lisäksi 1315,75  euroa kuukaudessa korotettua kulukorvausta tyhjästä asunnosta toisella paikkakunnalla.  Aivan käsittämätöntä, miten tällainen edes sallitaan tai kansanedustajien "sopeutumiseläkkeet". 

Monessa tapauksessa vakuutusyhtiön lääkärit ovat mielivaltaisesti jopa potilasta näkemättä päättäneet evätä korvaukset, mikä kuulostaa aivan järjettömältä. Kansanedustaja Ronkainen on päättäväisesti ajanut asiaa, jossa vakuutuslääkäreiden mielivalta lopetettaisiin ja korvauspäätökset tehtäisiin lähtökohtaisesti vakuutetun oman lääkärin diagnoosin pohjalta. Tällöin vakuutusyhtiön lääkäreiden tulisi ensinnäkin nähdä potilas ja kyetä lääketieteellisin perustein todistamaan korvaushakemus olennaisilta osin virheellliseksi. Tällä viikolla KKO antoi hallitukselle esityksen siitä, että lainsäädäntöä täydennetään siten, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tehtäväksi säädettäisiin työtapaturma- ja ammattitautiasioissa antaa KKO:lle pyynnöstä vakuutuslääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja. Toivottavasti tämä esitys menee läpi ja lakia rukataan siten, ettei vakuutuslääkäri voi kävellä erikoislääkärin lausunnon yli noin vain.


Autetaan kun voidaan on yksityisen henkilön vuonna 2014 perustama ryhmä, jossa on tällä hetkellä yli 2000 jäsentä. Ryhmä auttaa ihmisiä, jotka ovat ilman omaa syytään joutuneet ahdinkoon. Monesti heillä ei enää ole omia voimavaroja anoa heille kuuluvia sairaanhoito-, omaishoito-, vammaistuki- ym. etuisuuksia. Ruoka- ja vaateavun sekä elintarvikelahjakorttien lisäksi ryhmä pyrkii aina auttamaan kokonaisvaltaisesti neuvomalla mm. oikeuksissa sosiaalietuuksiin, etsimällä yksinäiselle ystäviä tai ohjaamalla aktivoivaan toimintaan. Perheille etsitään myös ”kummeja”, jotka ovat tukena vielä akuuteimman avustusvaiheen jälkeenkin. AKV:n tarkoituksena ei ole passivoida ihmisiä kotiin, vaan mietitään yhdessä kunkin autettavan kokonaistilanne ja tehdään toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on auttaa ihmisiä pääsemään uudestaan jaloilleen ja kiinni elämään. Kun asioihin tartutaan ajoissa, voidaan helpottaa tilannetta ja vaikuttaa mm. syrjäytymisen ehkäisemiseen. Ryhmän aktiivit ovat kuitenkin nähneet uskomattomia selviytymistarinoita niin, että autetusta on tullut auttaja. Useasti perheet, joissa on puutetta eivät ilkiä edes pyytää asioita ja monesti vanhemmat unohtavat itsensä ja pyytävät välttämätöntä vain lapsilleen. Kuulemma toiveita ja unelmia kuten vaikka pähkinöitä, kauraryynejä, porkkanoita, alushousut, rintaliivit, koska sellaisia ei yksinkertaisesti ole, saa tivaamalla tivata.



Miten Sinä voisit auttaa?


Tapoja on monenlaisia, voit esimerkiksi:
lahjoittaa ruoka- tai hygieniatarvikkeita
voit tilata ruokaa kotiin,  autettavan osoitteen saat yksityisviestinä
ostaa ruokakaupan lahjakortin, pienikin summa auttaa,
auttaa perhettä koulutarvikkeiden hankinnassa tai kodin varustelussa.
lahjoittaa ehjiä, puhtaita, ajanmukaisia vaatteita ja varusteita.
lahjoittaa lehtiä, pelejä ym. tavaraa, jolle Sinulla ei enää ole käyttöä
auttaa tavaroiden kuljetuksessa, jos olet matkalla paikkakunnalle, jossa on autettavia
Lahjoituksen voit toimittaa joko AKV:n kautta tai perheelle suoraan. Jos asut avustettavan lähellä, voit myös halutessasi joskus auttaa kotitöissä, leikkiä lasten kanssa, olla juttukaverina, kävelyttää koiraa ja ennen muuta olla ystävänä, johon voi varauksetta luottaa.

Kaikesta lähetetystä avusta lahjakortit, tavarat, ruoat saat vähintään kuittauksen perille menosta, mutta halutessasi myös kuvia ja vaikka kauppakuitin.


Ryhmällä on Jyväskylässä kirpputori, jonne voi viedä tavaraa myytäväksi.

AKV etsii aivan tavallisia, hyväsydämisiä ja yhteistyöhaluisia auttajia, sekä eri alojen osaajia: sosiaalialan työntekijöitä, juristeja, sairaanhoitajia, lääkäreitä eli yhteiskunnan eri toimintoihin verkostoituneita ihmisiä.

Toiminta perustuu ohjeeseen: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan! Jos tämä vastaa ajatusmaailmaasi ja haluaisit tulla mukaan, niin ota rohkeasti yhteyttä: autetaankunvoidaan@gmail.com tai liity Facebookin Autetaan kun voidaan -ryhmään. Sähköpostissa voit kertoa samalla, millä tavalla haluaisit olla avuksi, pienikin apu on merkitsevää.

Perheiden kertomuksia on kieltämättä sydäntäsärkevää lukea, mutta avustusten mentyä perille sydämen täyttää riemu ja ilo siitä, että on saanut jonkun onnelliseksi.


Minä sain toissapäivänä erään henkilön yhteystiedot ja rahallisen avustuksen lisäksi neuloin kahdessa päivässä sukat, koska ne tulivat kuulemma tarpeeseen ja lisäksi koira sai purutikkuja. Toivottavasti kirje menee pian perille.

Jos sinussa heräsi auttamisen halu, niin liity mukaan. Kuten jo sanoinkin, ihan pienikin apu on merkitsevää. Jokin, jota Sinä et enää tarvitse voi olla toisen aarre. Itse löysin omasta elämästäni vaikka kuinka monta pientä asiaa, josta voin luopua ja johon muutoin käyttämäni rahat voin lahjoittaa kuten lippu urheilutapahtumaan, jonka näen televisiosta, voin ostaa halvempaa ruokaa, voin leikata itse hiukset latvoista itseltäni, voin jättää yhden ravintolakäynnin väliin tai kirjan ostamatta ja lukea sen kirjastosta. Ryhmän nimikin on Autetaan KUN voidaan ja millä summalla vain, kymmenen euroa on jo iso rahasumma.




Partioaitan Asunnottomien yön takkikeräys


Huolehdi siitä, että takissa on ehjä vetoketju ja se on muutenkin suurin piirtein ehjä. Myös napillisia takkeja voi tuoda. Vain puhdas takki lämmittää, joten pese takki ennen kuin tuot sen Partioaittaan.
Voit tuoda myös asusteita kuten pipoja, hanskoja, villasukkia. Huolehdi, että parit, esim. hanskat, ovat hyvin kiinni toisissaan eivätkä irtoa. Tuo takki Partioaitan myymälään tai postita se 30.9. mennessä.
Postita takki viemällä paketti postitoimipisteeseen. Pyydä asiakaspalautuskortti Partioaittaan, jolloin lähetys ei maksa sinulle mitään. Takki täytyy olla perillä 30.9. mennessä. Lisää pakettiin tieto takkikeräyksestä.
Palautusosoite: Partioaitta Oy ASIAKASPALAUTUS, SOP.NRO 612002 Kirkkokatu 4, 90100 Oulu
Takit jaetaan 17.10. Asunnottomien yönä eri paikkakunnilla.
Yhdessä voimme tehdä enemmän
Viime vuonna keräsimme Asunnottomien yön takkikeräyksessä huimat 1150 takkia. Ne jaettiin Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa.
Osallistu sinäkin keräykseen ja laita hyvä kiertämään.
Puhelin: 044 4027 714
(arkisin klo 9-17, pvm/mpm)
Sähköposti: verkkokauppa@partioaitta.fi



maanantai 10. syyskuuta 2018

Mene ihmeessä Irlantiin - et pety osa 3 Kerryn kierros ja Trad on the Prom Show


Kuvassa on kolmannen päivän reittimme, menimme aikaisin aamupalalle, sillä päivästä tuli pitkä. Viiden tähden ravintolan laatu näkyi mm. siinä, että aterimet olivat hopeaa, mutta olin kyllä hieman pettynyt itse aamupalaan. Kokkirouva kyllä paisteli munakkaita kunkin mieltymyksen mukaan, mutta esim. leikkele- ja juustotarjonta puhumattakaan salaateisa, kurkusta ja tomaateista oli vaatimatonta jollei suorastaan heikkoa. Buffetissa oli tarjolla esimerkiksi hunajaa hunajakennosta. Olin lukenut arvosteluista, että aamiaiselle saa jonottaa ja siksikin menimme sinne aikaisin, koska saimme kaiken tarvittavan nopeasti. Aamiaisen jälkeen läksimme kohti etelää ja ensimmäinen pysähdys oli Ladies view, joka oli saanut nimensä siitä, että kuningatar Victoria tuli sinne aikoinaan hovinaistensa kanssa ja ihasteli näkemäänsä. Aamu oli pilvinen, joten emme saaneet ihan parasta käsitystä tästä näköalapaikasta, joka muistutti Skotlannin maisemia. Tien vieressä oli kahvila, jossa pistäydyimme.



Ladies view




Kiemuraisia teitä



Kerryn  kierros on varsinaista rallipolkua, tiet ovat kapeita ja paikoitellen näyttää siltä, että ne ovat puolentoista auton levyisiä. Huippuesimerkki irlantilaisten huumorintajusta on se, että tielle on merkitty 100 kilometrin nopeusrajoitus. Totuus on hiukka toinen, sillä navigaattorimme näytti luokkaa 39 km tunnissa eikä tuolla tiellä juurikaan sen nopeammin mutkiin voinut ajaa, no ehkä formula-autolla, muttei tavallisella henkilöautolla. Suorilla toki pääsi kovempaa, mutta ne olivat lyhyitä. Kuskilta vaaditaan siis jonkin verran taitoa. Monessa kohtaa tien reunassa on kivetys, johon osumista pitää varoa. Luin netistä, että rengasrikot ovat Irlannissa hyvin tavallisia, meille ei onneksi sellaista sattunut.




Kierroksella on monenlaista maisemaa. Valitsin kuviksi kolme erilasta osoitukseksi reitin monipuolisuudesta. Monia kertoja ihastelimme, kuinka kaunista Kerryn kierroksella oli ja että ehdottomasti kannatti ajaa se ympäri, vaikka siinä menikin monta tuntia aikaa. Metsämaisemiakin oli, kuvasta näkee hyvin, miten kapea tie on.










Välillä on jylhää ja  kallioista






Sitten taas ihanaa maalaismaisemaa aitoineen ja lampaineen




Meri on vahvasti läsnä, koska ajetaan suurimmaksi osaksi pitkin rannikkoa. Pieniä kyliä ja kaupunkeja on matkan varrella useita. Waterville lienee niistä kuuluisimpia, sillä mm. Charlie Chaplin, Walt Disney, Michael Jordan ja Tiger Woods ovat viettäneet siellä aikaansa. Chaplinilla oli siellä oma talokin.  Emme pysähtyneet kovinkaan monesti, sillä en osannut arvioida, kauanko matkaan menisi ja illaksi olin varannut show-liput, joten oli parempi pitää ensin vauhtia, jotta ehtii varmasti määränpäähän ajoissa. Pienellä munakaslounaalla kävimme yhdellä näköalapaikalla, jonne jätin pokemonin, joka saikin olla siellä useamman viikon, ennen kuin joku sen gymiltä tuhosi.

Sitten posottelimme suoraan Galwayhin, josta olin vuokrannut hotellihuoneen lähellä illan esityksen paikkaa. Salthill-hotellissa oli panostettu kauniisiin kukkalaitteisiin, niitä oli ihan jokapuolella. Kävimme punttisalilla ja kylpylässä ja sitten jalkapallo-ottelun jälkeen syömässä hotellin ravintolassa. Lempeässä iltatuulessa kävelimme muutaman sata metriä Leisurelandin teatteriin, jossa meidät toivotettiin kotoisasti suomella tervetulleiksi. Itse esityksen alussakin meidät kuten muutkin katsojat huomioitiin, sillä juontaja kertoi, mistä maasta kukin oli tullut.





Itse show oli huikeaa taituruutta sekä soittajien että tanssijoiden osalta. Maailmanmestari toisensa jälkeen tuli lavalle tanssimaan ja niin kevyesti he liitelivät, että kateeksi kävi. Soittimina oli jokin perinteinen rumpu, tinapilli, haitari, säkkipilli, kitara, huilu, viulu ja kosketinsoitin. Promovideolta saa pienen käsityksen esityksestä. Irlantilainen musiikki on iloisen tarttuvaa ja tanssit ovat vuosisatoja vanhat. Kenkiä on kahdenlaisia pehmeitä ja kovia, jotka muistuttavat steppikenkiä, mutta ovat kuitenkin erilaiset. Eräskin tyttö liiteli keijukaisen lailla ja tuntui kuin painovoima ei vetäisi häntä ollenkaan luokseen. Osa pojista tuli tanssimaan isoille laatikoille yleisön keskelle ja kun kamera tarkensi jalkoihin, niin ei voinut kuin ihastella, miten nopeaa jalkatyö oli. Esitystä mainostettiin Irlannin parhaaksi ja hyvä pitää sen shown olla, joka tämän päihittää. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos Galwayn suunnalla liikkuu. Samassa rakennuksessa on uimahalli ja varsinaista tarjoilua ei rakennuksessa ole, jäätelöjä oli myynnissä, samoin alkoholia, mutta olisin kaivannut jotain leivoksentyyppistä. Jätimme jälkkärinsyönnin shown väliajalle todetaksemme, että ilta meni ilman jälkiruokaa, no ehkä parempi niin :). Pitää vielä erikseen mainita, että yleisön joukossa istui Irlannin euroviisuedustaja menneiltä vuosilta ja hän nousi lavalle ja lauloi pianolla säestäen yhden laulun!











Itse esitystä ei saanut kuvata, mutta tanssijat tulivat kuvattaviksi sen jälkeen.




Tällainen oli kolmas päivämme Irlannissa ja seuraavassa osassa kerron matkan huippukohdista.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Mene ihmeessä Irlantiin - et pety osa 2 Titanic Experience Gobh

Suunnittelin matkamme niin, että käymme katsomassa tietyt etukäteen valitut kohteet ja improvisoimme loput. Toisena päivänä ajelimme moottoritietä etelään ja Gobhin pikkukaupunkiin, jossa oli Titanic Experience museum. Gobh muuten ääntyy kuten sana cove. Dublinin ympäri menevä kehätie on maksullinen ja maksu pitää suorittaa noin viikon sisällä tiellä ajamisesta joko mobiiliappilla tai maksulla huoltoasemalle. Me maksoimme sen huoltoasemalle, kun tankkasimme auton ennen sen jättämistä. Piti tietää itse, montako kertaa moottoritietä on ajanut ja koska ajoimme edestakaisin, niin tämä muutaman euron maksu tuli maksettavaksi kahdelta ajokerralta.  Moottoritiet olivat hyvät ja kaksikaistaiset.


It's a long way to Tipperary


Ostimme liput museoon ja koska seuraavan kierroksen alkamiseen oli aikaa, kävimme kahvilla vastapäisessä kahvilassa. Rocky road oli maittava ja kahvikin oli tässä maassa hyvää verrattuna esim. Wieniin. Vaahtokarkkien ja pähkinän lisäksi oli laitettu pehmeitä hyvänmakuisia keksejä suklaan sekaan. Gobh oli varsin idyllinen pikkukaupunki, jossa oli melkoiset korkeuserot. Satamassa oli ilmaisia parkkipaikkoja aika lähellä museota, josta Titanic otti mukaansa viimeiset 123 matkustajaa. Laiva ei ajanut satamaan asti, vaan se odotteli salmen suussa ja  kyytiläiset vietiin sinne veneellä. Museon lippu oli White Star Linen ihan oikeannäköinen Titanicin matkalippu ja matkalipun henkilö oli aivan todellinen matkustaja. Muistaakseni seitsemän ensimmäisen luokan matkustajaa nousi laivaan Gobhista ja parinkymmenen hengen ryhmässämme vain yhdellä naisella oli ensimmäisen luokan lippu. Lippu maksoi 9.50 euroa aikuiselta. Lopuksi voit nähdä, selviytyikö tämä henkilö matkasta vai upposiko hän laivan mukana.




Vierailu alkoi lyhyellä videolla, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi laivaan.





Purseri Hugh Walter McElroy ja kapteeni Edward John Smith

Seuraavaksi siirryimme ulos ja näimme laiturin, josta matkalaiset nousivat veneeseen. Paikalla ollut rakennus oli jätetty paikalleen ja kuvassa oleva ikkuna on siitä rakennuksesta.



Sitten menimme sisätiloihin, jonne oli tehty ykkös- ja kolmosluokan hytit. Monet kolmosluokan matkustajista olivat kotoisin maalta ja tuohon aikaan heillä ei ollut kotonaan sähköä eikä tietenkään juoksevaa vettä eikä sisävessoja, joten oppaan mukaan hytti oli heille suunnatonta luksusta, jollaista he eivät olleet ennen nähneet.





Ykkösluokassa oli paljon prameampaa 

Tämän jälkeen oli näyttelytila, jossa oli monenlaista tietoa Titanicista, kaikkea en jaksanut lukea. Oli matkustajakertomuksia, videoita ja tilastoja.

Senaikainen pelastusliivi



Kuva siitä, miten Titanic upposi
Opas kertoi meille puolisen tuntia ja tämän jälkeen tutustuimme vielä toisen mokoman näyttelyyn ja sitten jatkoimme matkaamme kohti hotellia. Pohjois-Irlannissa Belfastissa on vielä isompi Titanic-museo ja kenties matkamme suuntautuu sinne ja Irlannin pohjoisosiin ensi kerralla.

Sitten ajelimme Killarneyiin hotellille, sitä ennen kävimme maittavalla lounaalla läheisessä kylässä syömässä kanaa ja kasviksia. Ihastuin Booking.comissa tähän viiden tähden hotellin kuviin ( The Europe) ja vaikka se oli kallis, niin päätimme kuitenkin viettää siellä yhden yön. Tarjolla olisi ollut ratsastusta ja kalastusta ym. aktiviteetteja, mutta valitsimme niiden sijaan kuntosalin ja kylpylän. Toki MM- jalkapalloa piti välillä vähän seurata. Hotelli sijaitsi järven rannalla ja osa kylpylästä oli ulkona ja oli mukava lillua poreissa ja katsella tuota maisemaa. Kuntosalilla oli kävelu/juoksu/stepperilaitteet, josta voi katsella jalkapalloa. En nyt muista, millä laitteella olin, mutta jalkapallo näkyi. Juomaa sai hakea mukiin ja venyttelyä varten oli oma tilansa ja salilaitteet olivat kolmannessa tilassa. Saunoja oli useampia, mutta vettä ei voinut heittää kiukaalle. Suolavesiallas oli ihan hauska ja kivoin oli sellainen luminen kulho, josta voi ottaa rakeista lunta ja nakella sitä päällensä viilentämään. Sellaista en ole nähnyt missään aiemmin.




 Tavoistani poiketen lainaan nyt  kuvia hotellin nettisivuilta, koska kännykkää ei olisi saanut eikä voinut viedä noihin tiloihin. Ekassa kuvassa 20-metrinen uima-allas, josta näköala suoraan järvelle, toisessa päässä oli hieronta-allas erikseen.


(©) The Europe hotel


Tässä suolavesiallas taka-alalla ja se lumikulho etualalla, suihkut ja saunat olivat lähettyvillä ja vettä sai juotavaksi sivupöydältä.


(©) The Europe hotel





Huoneissa oli Nespresso-kahvinkeitin, amme ja suihku. Laukut tuotiin huoneeseen ja poika selitti meille samalla, miten koneet toimivat. Yllättävää oli se, ettei huoneissa ollut ilmastointia, sillä sitä olisi kyllä myöhemmin kesällä tarvinnut.



Sen sijaan oli kirjasto, shakkipelejä, iso oleskelutila aulassa ja golfkenttä ihan lähettyvillä. Söimme illalla isot voileivät, niitä ei enää olisi periaatteessa saanut listalta, mutta ystävällisesti kokki sellaiset meille teki ja ne olivat niin isot, että yksikin olisi riittänyt puoliksi. Aamiainen oli pramea, mutta ei matkan paras. Aterimet olivat hopeaa ja kokki paistoi munakkaita kunkin toiveen mukaan, mutta esim. juusto-, leikkele- ja kasvisvalikoima oli aika rajoittunut. Olimme aika aikaisin syömässä, koska aikaero kaksi tuntia eduksemme teki sen, että heräsimme jo ennen seitsemää (kello yhdeksän Suomen aikaa ja aamiaisella oli hyvin vähän ihmisiä. Tästä Kerryn kierros päivästä kerron seuraavassa postauksessani.


lauantai 25. elokuuta 2018

Mene ihmeessä Irlantiin - et pety osa 1 Dublin

Wicklown vuoria
Minulla on Islannin lisäksi ollut pitkäaikaisena haaveena päästä Irlantiin. Olen seurannut Sadun blogista jo kauan hänen Irlantipostauksiaan ja ne innostivat kovasti. Viime keväänä tuli sitten mahdollisuus varata lentoliput. Olisin halunnut olla siellä reilun viikon, mutta mieheni mielestä kuusi vuorokautta riitti, hän ei ollut mitenkään vakuuttunut saaren tarjoamista nähtävyyksistä ja arveli tuossakin ajassa olevan jo liikaa :D. Tutustuin huolella autonvuokraukseen, sillä Irlannissa on vasemmanpuoleinen liikenne. Lähes kaikki neuvoivat ottamaan automaattivaihteisen auton, sillä sen kanssa on helpompaa, kun ei tarvitse säätää vaihdekepin kanssa vasemmalla kädellä. Yllätyksekseni huomasin, että erittäin monet olivat todella pettyneitä autonvuokrausfirmoihin, huonoja kokemuksia oli erittäin paljon. Monilla oli maksatettu olemattomista vioista, jotka olivat jo olleet autossa aiemmin tai hinta ei ollut ollenkaan se, mitä oli sovittu ja lentokentällä myytiin kalliit vakuutuksen jo sovitun hinnan päälle. Niinpä otan varman päälle ja sovin Aviksen kanssa hinnan jo etukäteen sähköpostilla vakuutuksen omavastuuna 0 euroa. No paikan päällä hinta ei kuitenkaan ollut se, mitä sovittiin, vaan siihen tuli jokin lähemmäs sadan euron lisä ja jos oikein tajusin, niin se oli kate siitä, että auto palautetaan tankki täynnä. Loppupelissä kun luottokorttilasku sitten heinäkuussa tuli, niin vuokraushinta oli reilut 40 euroa halvempi kuin mitä sen olisi pitänyt olla :).

Ei voi mitenkään unohtaa, kun muistutus on auton sisällä
Irlantiin on suoriakin lentoja, mutta meille halvimmat olivat SASin Tukholman kautta menevät. Arlandassa piti mennä samassa lentokenttäsiivessä olevan passintarkastuksen kautta, sillä Irlanti ei kuulu Schengenin-sopimukseen. Samoin Dublinissa oli passintarkastus, joka toimi erittäin nopeasti ja hienosti. Ihmisiä ohjattiin menemään oikeisiin jonoihin ja alue oli riittävän iso. Car rental eli autonvuokraus oli heti oikealla ja siellä teimme paperit ja sitten menimme lentoaseman edestä lähtevillä busseilla alueelle, jossa autot olivat. Automme ei ollut odottamassa siinä ruudussa, jossa sen piti olla, mutta virkailija löysi sen nopeasti. Opastus oli oikein hyvä ja joka paikassa luki "drive left", jopa auton sisällä oli lappu muistuttamassa asiasta.



Liikennevalot liikenneympyrässä
Ajaminen ei ollut vaikeaa, Dublinin keskustaan en autolla lähtisi, mutta muuten homma sujui hienosti. Isommissa liikenneympyröissä on liikennevalot (!) ja liikenne sujuu, koska ympyrässä on vain yhden suunnan porukka kerrallaan. Mieheni hoki alussa pari päivää, katso oikealle, aja vasemmalle ja jo toisena päivänä hän oli ihan sujut liikenteen kanssa.


Aikaeron takia olimme perillä jo vähän jälkeen puolenpäivän ja ajelimme hotellille, jonne jätimme kassit. Huone oli jo valmiina ja päätimme ensin syödä hotellilla lounaan. Ruoka ja palvelu olivat parasta tässä hotellissa. Valitsin sen asiakasarvioiden perusteella, mutta tällä kerralla ne eivät mielestämme ihan vastanneet totuutta. Huoneessa oli lievä haju ja se oli hyvin pieni ja kuuma, joten tulomatkalle päätimme vaihtaa hotellin toiseen. Hauska yllätys oli se, että hinnan olisi pitänyt olla 91 euroa ja risat, mutta se  olikin alle 70 euroa ja hinta lounaan kanssa oli halvempi kuin tuo 91 euroa :D: Irlannissa oli vielä muitakin hintahalvennusyllätyksiä, joten maasta jäi siinäkin suhteessa positiivinen kuva. Yhdessä kahvilassa oli jokin käsittämätön alennus ja hinta oli kolmisen euroa halvempi kuin mitä sen olisi pitänyt olla.

No niin palataan sitten ekaan päiväämme. Bussi keskustaan lähti ihan tien päästä ja saimme virkailijalta hyvät ohjeet, missä jäädä pois ja mistä nousta kyytiin takaisin tullessa. Bussiin pitää olla tasaraha ja hotellissa vaihdettiin  ystävällisesti meille kolikoita, koska meillä ei ollut niitä sopivaa määrää.

Olimme aikaisesta herätyksestä johtuen hieman väsyneitä ja siksi päätimme rajoittaa käyntikohteet vain Trinity Collegen kirjastoon ja Kellsin kirjaan. Pihalla oli kamerat kuvaamassa ja jos olisimme kävelleet himpan verran toisin, niin olisimme päässeet pääuutislähetyksen taustalle. Minä jahtasin pihalla viliseviä pokemoneja sen verran innolla, etten kuvaksia noteerannut, mutta mieheni oli tarkempi. Tämä kuningatar Elizabethin mukaan nimetty suuri yliopisto on perustettu jo 1500-luvun lopussa.



Kellsin kirja on 800-luvulta peräisin oleva latinankielinen kirjoitus, jossa on neljä evankeliumia. Se on erittäin hyvin säilynyt, sillä siitä arvellaan puuttuvan vain noin 30 sivua. Kirja on sidottu uudestaan vuosisatojen aikana. Sen kirjaimet ovat hyvin koristeelliset, etenkin isot kirjaimet ovat erittäin kauniit. Kirjassa on käytetty luonnosta saatuja väriaineita kuten lapislatsulia.Kirjan sivuja käännellään muutaman kerran kuukaudessa.

Kellsin kirja


Alkukirjaimia

Yksi alkukirjain


Irlanti on tunnettu kirjailijoistaan, sillä siellä neljä kirjallisuuden nobelistia on Dublinista ja kirjallisuus on irlantilaisille tärkeää nykyäänkin. Tässä kuvassa ovat tunnetuimmat kirjailijat.




Tässä kuva  kertakaikkisen upeasta Trinity collegen kirjastosta, jossa oli aivan omanlaisesensa vanhojen nahkaisten kirjojen tuoksu ja vienosti nariseva puinen lattia. Tunnelma oli aika maaginen, sillä siellä oli paljon väkeä ja kuitenkin aika hiljaista, ihmiset vain hiljaa supattivat  huonetta tutkiessaan. Täällä on runsaasti kirjoja, sillä kirjastossa on vapaakappale kaikista Irlannissa julkaissuista kirjoista. Tämä Long room on rakennettu 1700-luvulla. Tila loppui noin sata vuotta myöhemmin, joten kirjasto korotettiin toiseen kerrokseen. Turistit pääsevät vain ensimmäiseen kerrokseen, mutta nykyopiskelijoilla on pääsy molempiin. Kirjastoon pääsee, kun ensin on nähnyt Kellsin kirjan ja kävellyt rappusia.




Kuten kuvasta näkyy, niin kirjahyllyjä reunustavat lukuisat  kuuluisten kirjailijoiden ja filosofien marmorikuvat. Täälä on myös yksi harvoista jäljellä olevista kappaleista 1916 vuodelta olevast Irlannin perustamisjulistuksista. Kirjastossa on myös Irlannin kansallissymboli harppu.


Sivistyskierroksen jälkeen kävimme kahvilla ja kävelimme hieman keskustassa. Ostimme iltapalaa kaupasta ja ajelimme bussilla hotellille. Aikaero alkoi jo painaa ja kävimmekin suihkun jälkeen nukkumaan pian yhdeksän jälkeen, sillä kello oli Suomessa silloin 23. Viimeisenä kuvana tässä postauksessa on hotellin kylpyhuoneen kuva laitteesta, jollaista en ollut ennen nähnyt. Hetki meni tuota ja sen toimintoja ihmetellessä. Seuraavassa jutussani kerron parista seuraavasta päivästä Irlannin ihmemaassa :).




Mitä kohteita Sinä suosittelet Dublinissa? Meillä Dublin jäi vähän vähemmälle tällä kerralla.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Kainsainvälisyyskurssimme Bretagnessa 2017-18

Olin mukana toisena opettajana kansainvälisyyskurssimme Ranskan ryhmällä. Tänä vuonna meillä oli poikkeuksellisesti kaksi vaihtoa, toinen siis Ranskaan ja toinen Italian etelärannikolle. Vastaanotimme vieraamme heti loppiaisen jälkeen ja sää suosi, sillä oli talvista, muttei liian kylmää. Koska hyppäsin vähän niin kuin varamiehenä mukaan kelkkaan, niin sovimme, että vastuuopettajamme hoitaa vierailut ja minä olen mukana iltaohjelmissa, minulla oli tuossa jaksossa abiturienttien kursseja, joten ne tunnit oli hoidettava.


Majoitimme nuoren, erittäin mukavan biologianopettajan ja viikonloppuna teimme kodassa hampurilaisia ja söimme jälkkäriksi juustoleipää ja lakkahilloa. Espanjanopettajamme vei hänet hiihtämään ja urheilullisena miehenä hiihto ei tuottanut vaikeuksia, vaikka kokeilu oli elämän ensimmäinen. Liipolassa hän viiletti mennä myös mäkiä. Sunnuntaina kävimme Helsingissä ja vierailimme Ateneumissa, jossa oppilasryhmä kävi Helsinkipäivänä. Opettajat halusivat kuitenkin vielä käydä siellä uudestaan ja meillehän se sopi. Näytteillä oli silloin kuuluisista maalauksista tehtyjä ankkamuunnelmia. Kävimme syömässä brunssin Kiilassa ja koska meillä oli mieheni siskontyttären tuparit, niin me menimme sinne ja kollegani vei vieraat Temppeliaukion kirkkoon sillä välin.


Hiihtohommia :)


Lempitauluni Taistelevat metsot

Suomessa opiskelijat kävivät Luhdalla, hiihtomuseossa, opettelivat suomea, pitivät esitelmiä ja kuuntelivat meidän opiskelijoiden tekemiä esitelmiä. Sitten meillä oli ryhmätöitä ja yhtenä päivänä kaikki menivät luistelemaan ja alun hienoisten vaikeuksien jälkeen kaikki luistelivat lopussa hyvin ja saimme aikaiseksi pienen jääpallopelinkin.


Meillä on perinteisesti pidetty yhteinen ilta, jossa on ollut esitelmiä, lauluja ja tanssia ja tietovisailua ja muutakin ohjelmaa, mitä nyt sitten opiskelijat ovat keksineetkään. Teimme biologianopettajan kanssa kahootin, jossa oli kysymyksiä viikon varrelta ja toteutimme sen ryhmäkahootina. Perhe opiskelijoineen vastasi yhdellä laitteella. Jokainen toi kotoa tarjottavia ja meillä olikin aivan hirmuisesti kaikkea hyvää, sekä suolaista että makeaa tarjolla tilaisuuden aluksi.



Bretagnelaiset esittivät perinteisiä kansantansseja ja kaikki halukkaat saivat mennä mukaan ja meitä oli isoiso rinki tanssimassa. He lauloivat perinteisen sävelmän Santiano ja me puolestamme opetimme heille Kukkuu kukkuu kaukana kukkuu - laulun. Lopuksi oli arvonta, jossa arvottiin pieniä muistoja bretagnelaisille, kaikki taisivat saada jonkinlaisen lahjan.


Vastavierailumme oli huhtikuun puolivälissä ja säät suosivat, sillä Lamballessa oli suoranainen helle, mikä on epätavallista tuohon aikaan keväästä. Majoituimme opettajien luokse ja opiskelijat olivat perheissä. Olimme muistaakseni kahdeksan päivää reissussa, lensimme Pariisiin, josta meille tilattu bussi vei meidät Mortmartren asemalle, josta menimme junalla Rennesin kautta Lamballeen. Bussiasema oli terminaalin pohjakerroksessa, jonne mentiin hissillä ja kävelimme keskelle parkkipaikkaa, jotta kuski näki meidät. Hän ajelutti hyvin ystävällisesti meitä sen verran keskustassa, että näimme Eiffel-tornin ja muitakin keskustan rakennuksia.

Seuraavana aamuna meillä oli rehtorin vastaanotto ruokalassa, jossa oli tarjolla mehuja, teetä ja erilaisia keksejä. Sitten rehtori  Ferron esitteli meille koulua, jossa oli useita rakennuksia. Liikuntasalit olivat erikseen, ne olivat minusta pienemmät kuin mitä meillä Suomessa yleensä on, mutta siellä oli esim. käsipallomaalit valmiina kentällä.


Croc Jo koulun ruokala


Kaupungin kiertokävelyllä tutustuimme Lamballeen, joka on aika pieni kaupunki. Monet opiskelijoista tulevat muualta, jopa kymmenien kilometrien päästä.


Kävimme Dinanissa yhtenä aamupäivännä ja siellä oli mukulakivikatuja

Lamballe

Käsintehtyjä macaroneja tarjolla leipomokaupassa

Taidekaupan edustalla oleva "koira"

Boulangerie -pâtisserie

Kirjakaappi, josta voi ottaa kirjan sekä jättää kirjan luettavaksi


Ohjelmassa oli vanhassa linnoituksessa käynti sekä merenelävien tutkimista. Linnoitus oli perheomistuksessa ja siellä kiertelimme ilman opastusta. Merenrannalla meillä oli asiantuntija opastamassa ja kertomassa eliöistä.

Ranskalaiseväät ovat aivan eri luokkaa kuin Lahden Aterian, lisänä vesipulloja juomaksi


Linnoituksen päältä

Katapultti

Tästä on hyvä tulittaa vihollista turvallisesti

Laskuveden aikaan

Merenpohjaa

Eliöitä etsimässä

Erikoisin löydös


Pieni osa muista löydetyistä merenelävistä

Yhtenä päivänä kävimme Unescon maailmanperintökohteessa Mont Saint Michelissä, tämä oli minulle jo kolmas kerta kyseisessä paikassa. Bussi jätettiin parkkipaikalle, josta on ilmainen bussikuljetus ja sitten vielä jonkin verran matkaa käveltävänä. Kiipesimme ylös luostariin ja tulimme omaa vauhtia sieltä alas, sitten oli vapaa-aikaa ja iltapäivällä oppaan kanssa pitkä kävely merenpohjaa pitkin. Koska minulla oli polvi kipeänä, niin en lähtenyt kävelylle, koska pohjassa on juoksuhiekkakohtia eikä siellä ole suotavaa kävellä ilman opasta. Välillä vesi oli noussut reisiin saakka, joten vaihtovaatteet ovat hyvä idea, jos tällaiselle kävelylle lähtee. Välillä oli ollut ihan kunnon virtauksiakin. Nopein reitti ylös on kävellä oikealla puolella olevia portaita, ne ovat siinä melkein heti portin jälkeen. Meillä ei ollut opastusta, joskus matkassa on ollut joku koulun entinen opettaja, joka on kertonut luostarista pitkästikin. Nyt opiskelijat tutustuivat siihen luostarissa olleiden pienoismallien avulla.




Myllynkivi

Luostarista rannalle




Saarella on paljon matkamuistomyymälöitä, ravintoloita ja useampia museoita, joten siellä kyllä vierähtää koko päivä, jos kaiken haluaa nuuskia ja tutustua museoihin. Niissä en ole koskaan käynyt. Rappusia on paljon, joten jalassa kannattaa olla hyvät kengät.

Dinanin kävelyretken jälkeen opiskelijamme menivät urheilemaan. Meillä oli vaikeuksia löytää perille, koska yksi tie oli suljettu ja linja-autolla ei päässyt jokaista tietä menemään, mutta lopulta pääsimme perille. Yksi ryhmä meni melomaan kanooteilla ja toinen ryhmä sekä suunnisti että ampui jousella. Kaikilla näytti olevan mukavaa :).


Napakymppejäkin tuli


Kaikilla samat rastit mutta eri järjestyksessä ja piti ilmoittaa rastin koodi, joka oli eri jokaisella ryhmällä

Viikonloppuna menimme opettajan kotiin maaseudulle hänen vanhempiensa luokse, jotka olivat aivan älyttömän mukavia. Sain ihan oman vierastalon, jonka yläkerrassa oli makuuhuone ja vessa. Lauantaina kävimme tutustumassa Vannesin kaupunkiin, joka oli idyllinen ja sen rempart eli sellainen muuri oli näkemisen arvoinen eikö totta?





Kyltissä Vannes et sa femme - Vannes ja vaimonsa


Kävimme syömässä ja sitten ajoimme meren rantaan ja teimme siellä pienen kävelyn. Iltapäivällä pelasimme korttia ja opin uuden norjalaisen rummy-pelin. Ostin sitä varten ihan omat kortitkin, sillä siinä pitää olla pari pakkaa. Kirjoitin sen säännöt ylös ja nyt vain toivon saavani kavereita, joiden kanssa sitä voisi pelata. Siinä pelataan monta eri kierrosta ja jokaisella kierroksella pitää pöydätä joko kolmosia tai suoria ja viimeisellä kierroksella vain yksi pöytää kerralla kaikki kortit. Peli oli tosi mukava ja jännittävä ja luulin jo voittaneeni, mutta teinkin virheen viimeisen kortin kanssa, sillä se pitää myös pöydätä.

Kävin myös iltalypsyllä ja näin, miten tällä tilalla lypsyhommat hoidetaan, vähän eri systeemi kuin mummolassa tai anopilla 70-80-90 -luvuilla. Lehmät tulivat vuorollaan lypsyasemalle ja ne lypsettiin ja sitten ne kävelivät ulos toisesta päästä ja uudet tuli tilalle. Kuvassa olevalla näkyy verisuonet selvästi ja kuulemma mitä paremmin ne näkyvät, sen paremmasta lehmästä maidontuotannon kannalta on kyse. Kävin aika perusteellisen keskustelun ranskaksi lehmien hoidosta, maataloudesta ja siitä, miten EU on siihen Ranskassakin vaikuttanut. Olin kieltämättä aika ylpeä itsestäni, sillä asiat olivat aika vaikeista sanastollisesti ja selvisin tilanteesta hyvin, vaikka sen sanasto oli paikoin minulle tuntematonta. Koirahommissa olen oppinut aika paljon anatomian sanastoa, josta oli apua. Sain myös pitkästä aikaa kokeilla lypsämistä ja kyllähän se maito sieltä ilokseni kuppiin herahti pienen muistelun jälkeen :).



Sunnuntaina olisin voinut mennä jonnekin Arthurin metsään, mutta sanoin, että voimme pelata pelejä ja kortteja kotonakin, olin viikosta sen verran väsynyt, että nukuin ihan päiväunet. Tällaiset vaihdot ovat opettajan kannalta aika rankkoja, sillä koko ajan pitää olla tarkkana, vaikka kyse onkin jo lähes täysi-ikäisistä opiskelijoista, mutta kaikkea voi sattua. Sitten pitää jaksaa "edustaa" ihan koko ajan, kysellä, olla kiinnostunut ja pystyä seuraamaan vierasta kieltä ja tietenkään kaikkea ei voi millään ymmärtää. Puhutaan asioista ja ihmisistä, joita ei tunne. Monesti pitää herätä joka aamu aikaisin ja illat menevät myöhään, joten olen kyllä ollut aika poikki vaihtojen jälkeen monta viikkoa. Sitten omille sijaisille pitää tehdä tuntisuunnitelmat, jotka yleensä eivät sitten aina toteudu haluamallani tavalla ja oma hommansa on korjata kaikki viikon aikana olleet kokeet ja kirjoitelmat, sillä niitäkin on tehtävä. Onneksi nyt pystyin korjaamaan kaikki kokeet reissun aikana, sillä ne ovat nykyään sähköisiä eikä paperille tehtäviä ja tehtäviin pääse käsiksi missä tahansa. Se auttaa suuresti. Virkamatkalla opettaja on vastuussa opiskelijoistaan koko ajan, sekin on stressaavaa.


Vierastalo oli monta sataa vuotta vanha


Iltapäivällä pelastimme maailman Unlock! pakohuonepelissä Réginen ja Jean-Marien kanssa. Tämä korttipeli, jossa on erilaisia tehtäviä on kehitetty Ranskassa ja se oli kyllä kiva :). Pitää hankkia tämän pelin englanninkieliset kortit, joita on myynnissä Suomessakin, mutta niiden saatavuus on ollut vähän heikkoa viime aikoina. Pelissä on nettisovellus, josta tunnin aika laitetaan kulumaan, sovelluksella voi kysellä neuvoja ja pelissä pitää laskea yhteen lukuja ja jos luvut saa oikein, niin  samannumeroisesta kortista näkee, mitä seuraavaksi tehdään. Jos luku on väärin, niin pitää yrittää uudelleen enkä muista varmaksi, tuleeko jotain aikamiinuksia. Hauskaa ja jännittävää meillä oli ja sehän on pääasia.





Sunnuntaiaamuna Réginen koululla järjestettiin iso kirppis ja menimme sinne. Ostin sieltä useita kirjoja hyvin edullisesti. Sitten menimme syömään créperie-letturavintolaan, jossa oli isoja galetteja monilla täytteillä ja crêpes-lettuja jälkiruoaksi. Nämä olivat todellisia taidelettuja!
Ekassa kuvassa on jossain syömäni jälkkäri "kelluva saari"eli île flottante", jossa ihana marenkipallo kelluu vanilijakastikkeessa, voin suositella :). Galette on suolainen lettu, jossa käytetään tattarijauhoa.


Ile flottante

Katkarapugalette

Lohigaletteni
Jälkkäricrêpeni
Meillä oli myös biologian oppitunti, jossa tutkittiin mikroskoopilla sitä, mikä kasvi oli elänyt milloinkin ja oli jotain väitteitä, jotka piti todistaa.

Tutkimustehtävä


Eri kasvien siitepölykuvia
Sitten Julie teetätti meillä englanniksi erilaisia ilmaisutaitotehtäviä kuten piti puhua jotain ihan sekokieltä ja saada kaveri eleitä ja ilmeitä käyttäen "ymmärtämään", mitä puhui ja toinen reagoi siihen kieleen vastaamalla. Se oli hauska oppitunti. Valitettavasti emme päässeet seuraamaan yhtään oppituntia, koska oli kokeita ja vapaita halukkaita opettajia ottamaan vastaan meitä tunneilleen ei ollut.

Ranskan illanvietossa oli tarjolla monenlaista syötävää ja me pidimme vanhemmille esityksen englanniksi koulustamme, Suomesta sekä Lahdesta. Sitten kutsuimme kaikki tanssimaan letkajenkkaa, musiikkiluokkien tytöt lauloivat ja ranskalaisten bändi esiintyi. Arvontaa oli myös ja kaikki  opiskelijat saivat jonkin pienen muiston. Jean-Marie oli tehnyt aivan upean kuvaesitysvideon heidän oleskelustaan Suomessa ja katsoimme sen.



Viikko vierähti nopeasti ja pian oli aika jäähyväisten, Viimeisenä iltana söimme Jean-Marien laittamaa kanaa ja  ostamiamme kakkuja jälkiruoaksi.



Tällä vekottimella lämmitetään asunnon käyttövesi. Asunto oli vuokrattu ilman kalusteita, joten siihen oli pitänyt ostaa uunista lähtien ihan kaikki. Tiskipöytä taisi kuulua hintaan ja olikohan jokunen kaappi myös, mutta esim. pesukone ja hella piti ostaa itse. Melkoinen kuluerä siis. Ranskassa on myös vuokrattavana asuntoja, joissa on uunit ym. mutta tässä asunnossa nitä ei ollut.



Kiitos Kirstille ja opiskelijoille kivasta vaihdosta, jossa kaikki sujui mainiosti :).