maanantai 20. tammikuuta 2020

Maisterin tutkinnon lisäksi myös diplomi :)

Viime vuoden urotekojani oli  Lahden kaupunginkirjaston aikuisten  lukudiplomin suorittaminen. En koskaan saanut ala-asteella uinnista maisterin papereita saati diplomia, joten nyt on minullakin ihka-aito diplomipaperi kirjahyllyssä latinankielisen maisterin paperin lisäksi. Huomasin roikkuvani aivan liikaa somessa ja netissä ylipäätään ja päätin tehdä asiaan parannuksen ja alkaa monen kymmenen vuoden jälkeen lukea kirjoja. Asuin lapsena vajaan sadan metrin päässä kirjastosta ja kävin siellä monta kertaa viikossa lukemassa lehtiä ja lainaamassa kirjoja, joita luin monta viikossa. Molemmat kirjastonhoitajamme Marja ja Marjatta tykkäsivät minusta ja siskostani ja joskus saimme olla apuna etsimästä kortteja, mikä oli aivan ihanaa hommaa pienen lapsen mielestä. Kirjastokorttini numero taisi olla 307, isäni oli 455, jonka hän sai uudistuksessakin pitää. Kuuntelin myös usein klassista musiikkia kappaletta partituurista seuraten, erityisesti Bachin Brandenburgilaiset olivat yksi suosikeistani. Nyt eksyin sivupolulle, joten palataanpa itse lukuhaasteeseen.


Lukudiplomiin piti lukea 10-14 kirjaa tietyistä aihepiireistä ja kustakin aiheesta sai lukea yhden kirjan. Kuulin diplomista ihan sattumalta Lahden kaupunginkirjastossa vasta lokakuussa, joten melkoista haipakkaa kirjat luin. Muistan kirjastonhoitajan sanoneen minulle, että nythän on jo lokakuu ja vastasin, että ei se ole ongelma, jos johonkin ryhdyn kunnolla, niin homma hoituu lyhyemmässäkin ajassa. Osa kirjoista piti  kyllä lukea vähän hampaat irvessä ja jos ei kyse olisi ollut haasteesta, niin kirja olisi taatusti jäänyt kesken. Hommaa helpottivat e-kirjat, joita luin iPadilta syyslomalla hotellissa useammankin. Kirjavalintaani vaikutti eniten kirjojen saatavuus, joskus oli vain pakko lukea jokin kirja, koska muita ei ollut sillä hetkellä saatavilla.

Ikävä kyllä voin suositella vain muutamia lukemistani kirjoista kuten Jojo Moyesin Kerro minulle jotain hyvää, joka sai kyyneleet valumaan. Sen luin kesälomallani ja kaikki muut yhdeksän loka-marraskuun aikana. Antti Holman Kauheimmat runot oli paikoitellen nerokas ja oivaltava. Olin lukenut ruotsin appron kirjallisuuspaketissa Edith Södergranin runoja på svenska, joten ne olivat tuttuja ja oivasti Antti oli niitä muunnellut. Muut kolme työstettyä runoilijaa olivat Eino Leino, Kirsi Kunnas ja Larin Paraske.

Haanpään kieli oli kuvailevaa, mutta paikoitellen hyvin vanhanaikaista enkä enää ymmärtänyt kaikkia sanojakaan. Donna Tartt on saanut klassikon maineen kirjastaan Jumalat juhlivat öisin, mutta minusta se oli pitkäveteinen ja välillä todella tylsä, olihan siinä puolensankin, mutta aika lailla pakolla taistelin sen läpi. Heigin Kuinka aika pysäytetään oli kirjoista toiseksi paras. Päähenkilö 1500-luvulla syntynyt "alba" eli Tom ei vanhene juuri ollenkaan ja hän elää maksimissaan kahdeksan vuotta samassa paikassa. Alboja on maailmassa jonkin verran ja heillä on johtaja, joka pitää heitä pihdeissään. Albat eivät saa rakastua, sillä se tuottaisi ongelmia. Kirja hyppii neljän eri vuosisadan välillä ja se on kekseliäästi kirjoitettu fantasiafiktio ja aikaa ei voi pysäyttää, sen Tomkin huomaa.  Gatsby kultahattu ei minua kiehtonut, se oli ihan oivallista 1920-luvun kerrontaa rikkaiden maailmasta. Wikipedia kertoo, että kirja sisältää paljon symboleita, no ne menivät täysin ohitse. Kirja on täynnä tajunnanvirtaa, en tykännyt piste. Sandströmin kirjan valitsin nimen Laudatur perusteella ja se on ollut Finlandia-ehdokkaana. Minua ärsytti eniten se, että mies kutsuu vaimoaan Seepraksi.  Tapahtumat eivät olleet mielenkiintoisia, aika tylsä tämäkin. Suomi 100 -kirjasta ei ole suurempia muistikuvia :D, luin sen varmaan aika alkuvaiheessa. Jalan halki Ranskan oli ihan ookoo, odotin kyllä hieman enemmän. Siinä kirjoittaja kävelee Ranskan läpi tarkan suunnitelman mukaan kolmisenkymmentä kilometriä päivässä ja yöpyy erinäisissä pikku hotelleissa viiniä hörpiskellen, ruokakuvaukset ovat hyviä. Palefacen Viides Maamme-kirja oli ihan kiva luettava, se antoi paljon aihetta miettimiseen ja siinä käsitellään monenlaisia arvoja.



Ja ta-daa - tässä se varsinainen ylpeydenaihe sitten on!



Nähtäväksi jää, jaksanko tehdä toisenkin diplomin. Monet kirjoista ovat alkuvuonna lainassa, joten mahtaa jäädä myöhemmäksi tai jopa loppuvuoteen. Jos joku innostui, niin tässä linkissä on lisätietoa tämän vuoden diplomista. Lisäksi on olemassa Helmet 2020 lukuhaaste, jota voisin myös ajatella. Siitä löydät lisätietoa tästä linkistä.

Oikein mukavia lukuhetkiä!

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Unta, unettomuutta ja painopeitto

Olen kärsinyt univaikeuksista lähes koko aikuisikäni. Yleensä saan unenpäästä kiinni, mutta herään aikaisin enkä enää nukahda. Osaksi syynä on varmasti ikä ja stressi ja vaivaa on koitettu hoitaa monellakin eri tavalla kuten melatoniinillä ja lääkkeillä. Niiden huono puoli on se, että niiden vaikutus kestää pitkällekin seuraavaan päivään. Viime elokuussa luin jostain jutun painopeitosta ja kävin ostamassa sellaisen Puuilosta. Se maksoi muistaakseni jotain 80 euron luokkaa, kalleimmat näkemäni maksavat jopa ylis 500 euroa. Joku bloggari oli tehnyt peiton itse ompelemalla sen sisään makaroneja, mutta minusta ei siihen ollut. Peiton tulisi olla noin kymmenen prosenttia omasta painostasi eli jos painat 80 kiloa, osta kahdeksan kilon peite. Nimensä mukaan peitto on tavallista peittoa painavampi ja omassani painoa on enemmän peiton reunoilla. Peiton sisällä on  vähän sellainen tunne, kuin olisi halauksessa, mitään hierontaa muistuttavaa tunne ei mielestäni ole. Sanotaan, että tämä halauksen tunne antaa keholle positiivisia tunteita ja se on ihan totta. Peiton vaikutus pohjautuu mielihyvhormonien tuotantoon, aivot saavat keholta viestin, että pitää rauhoittua.
Peitto poistaa myös stressiä, mutta jos stressi on kova niin ei minulla peittokaan auta pidentämään unta. Minun peittoni on sen kokoinen, etten ole löytänyt siihen sopivaa lakanaa, joten nukun ilman lakanaa, peiton alle mahtuisi hyvin kaksi ihmistä nukkumaan. Mieheni nukkuu mieluummin viileässä ja minä taas olen viluinen, joten hän nukkuu pelkällä lakanalla ja minulla on pyjaman lisäksi lämmin painopeitto ja jalassa sukat ja joskus villasukatkin.  Peittoni pinta on samettinen ja aivan ihana iholle.



Peiton avulla nukahtaa hyvin ja uni on syvää ja yleensä muistan näkemäni unetkin, aikaiseen heräämiseen (klo 4-6) peitto sen sijaan ei ole minua auttanut. Saan unta 5-6 tuntia, joskus viikonloppuisin vähän enemmän ja lomilla jossain vaiheessa nukun pidempäänkin. Se ei ole riittävästi, mutta minkäs teet, kun nukkumatti kiertää meikeläisen matkallaan. Voin suositella painopeittoa, jos Sinulla on univaikeuksia, mutta omiin ongelmiini se ei täysin auta. Mindufullnessia olen myös kokeillut ja siitä on apua, samoin hengitystekniikasta. Mutta kun ajatukset alkavat kiertää aivoissa muurahaisten juoksemisen lailla, ei juuri mitään ole tehtävissä. Parasta on nousta ylös ja puuhailla jotain ja toivoa, että alkaa väsyttää. Ihmisen unisykli on tutkitusti 1,5 tuntia ja yritän ajoittaa nukkumaan menemiseni unettavaan vaihesseen. Liikunnalla saa myös väsymystä kehoon.

Jos Sinulla on keino siihen, miten unta saisi pidemmäksi, kerro se kommenteissa. Luulen, etten ole ainoa tämän ongelman kanssa jatkuvasti painiskeleva :).



maanantai 6. tammikuuta 2020

Vihlova hammassärky ja hammas halki - oma kokemus

Kirjoitanpas kokemuksestani hammassärystä, joka piinasi minua viime tai toissa vuonna, sillä tästä kirjoituksesta voi olla jollekin lukijalleni hyötyä. Hammassärkyhän on viheliäinen vaiva ja olen itsekin kärsinyt hammaslääkäripelosta nuorempana. Ihme kyllä lapsena hammaslääkäri oli toiveammattini, joka vaihtui aika nopeasti jo ala-asteella opettajaksi, kun hampaitani porattiin enemmän :).
Tämä kokemukseni on kuitenkin erilainen, sillä  toiseksi viimeistä ylähammasta vihloi ja jomotti aina ruokailun jälkeen jopa reilun tunnin niin kovasti, että itkin. Kävin hammaslääkäripäivystyksessä ja hampaasta ei löydetty tutkimuksissa vikaa. Lopulta yhtenä päivänä kipu oli ihan sietämätön ja koska varasin ajan yksityislääkärille, koska en päässyt päivystykseen, joka Nastolassa toimii kyllä hyvin. Siellä on joka päivä yksi päivystävä lääkäri, mutta tuolloin oli niin paljon oppitunteja, etten ehtinyt ajoissa paikalle. Tämä lääkäri avasi hampaan ja näki siellä pienen halkeaman amalgaamipaikan alla. Halkeama johtuu muistaakseni siitä, että paikka on niin kova, että lujaa purressa hammas halkeaa, sillä paikka ei anna periksi ja tämä on meillä yli 50-vuotiailla kuulemma aika yleistäkin. Hammas sai ensiapua ja kipu loppui joksikin aikaa. Ajan myötä halkeama suureni, sille tehtiin vielä yksi korjaus juuri ennen syyslomareissua, mutta lopulta viime keväänä päädyttiin siihen, että hammas on aika ottaa pois. Jännitin tietenkin operaatiota jonkin verran, sillä minulla on todella herkkä nielurefleksi. Yliopistolla otettiin viisaudenhampaat pois ja Kuopiosta tuli  Jyväskylään silloin tällöin erikoislääkäri, joka käytti ilokaasua ja sen avulla operaatiot ylipäätäään saatiin tehtyä kahdessa osassa. Kun on kyse takahampaasta, niin pitkäaikainen omalääkärini keksi antaa Dormicumia tai vastaavaa lääkettä ennen toimenpidettä. Tämä rauhoittaa kurkunkin niin, että lääkäri pystyy tekemään hampaalle tarvittavat toimenpiteet.

Suotta pelkäsin, sillä hampaani oli jo niin heikossa kunnossa, että se heilui ja se saatiin alle vartissa hajotettua osiin ja poistettua.Puudutuspiikkejä taisi olla kolme, joista yksi laitettiin kitalakeen. Nastolassa on hammaslääkäri, joka pitää näistä poistoista ja tekee niitä ylivoimaisesti muita enemmän ja poistoaika laitettiinki hänelle. Yksi juurista oli u-kirjaimen mallinen, mikä aiheutti lääkärille hieman ylimääräistä vaivaa, mutta kaiken kaikkiaan toimenpide meni hienosti. Hammasta porattiin ja sitten kitkuteltiin joillakin pihdeillä, se ääni kuulosti kyllä melko villiltä korvissa. Rusahdukset olivat kovat :). Olin ottanut netistä selvää, miten hammasta hoidetaan tai sitä reikää paremminkin. Pidin varalta peräti kolme varttia sideharsotuppoa reiän päällä, jotta veri hyytyisi ja sehän hyytyi. Tupot sain lääkäriltä ja vaihdoin niitä muutaman kerran alkuvaiheessa. Kahteen tuntiin suuhun ei saanut pistää mitään. Ohjeeksi sain, että jos alkaa koskea, nousee kuume tai hammas alkaa  vuotaa verta, niin pitää mennä heti päivystykseen, sillä siihen on voinut tulla tulehdus, joka pitää hoitaa lääkkeillä. Mitään tällaista ei onneksi tapahtunut. Otin ennen poistoa särkylääkkeen ja muistaakseni vielä toisenkin, enempää en tarvinnut, sillä kipua ei ollut. Pidin posken päällä kylmäpussia useamman tunnin ajan aina vartin verran kerrallaan, jotta poskea ei turvotuttaisi, eikä se kyllä turvonnutkaan.

Reikä tuntui todella suurelta, mutta ajan myötä se pieneni. Olen kuullut henkilöstä, jonka kieli hakeutui reikään koko ajan niin, että se häiritsi ja lopulta siihen laitettiin implantti. Siksi välttelin tietoisesti kieleni kulkuratoja enkä antanut sen mennä reikään. Ajan myötä reikä myös pieneni ja nykyään en edes muista koko asiaa. Alussa hampaat piti harjata monen kuukauden ajan niin, että harjasin viimeisen hampaan aina erikseen. Nykyään harja menee koko ylärivin enkä edes huomaa aukkoa.

Kyselin implantista erikoishammaslääkäriystävältäni ja hän sanoi, että viimeiseen hampaaseen ei laiteta koskaan implanttia ja toiseksi viimeiseenkin aika harvoin, joten päätin jo varhaisessa vaiheessa, että pärjään kyllä sillä, mitä suussa on.

Opin tästä sen, että jos on sellaista hammassärkyä, että koko päätä koskee ja särky ihan säväyttää, kyseessä voikin olla haljennut hammas eikä reikä. Purin alkuaikana monta viikkoa etuhampailla ja toisen puolen poskihampailla, nykyään syön kummallakin puolella ihan yhtä hyvin. Alussa myslit ja vastaavat tuotteet tuntuivat epämukavilta reiän kohdalla.

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kokemukseni Järvisydän-hotellista Rantasalmella - yksi tähti

Päärakennus, jossa oli aamiainen ja tanssitilat
Olin unelmoinut  Järvisydän-hotellissa käymisestä aika kauan, kun vihdoin toteutin haaveeni. Hotelli on aivan ainutlaatuinen, kylpylä on kiveen hakattu ja kuvissa todella kaunis. Markus Heiskanen on panostanut kymmenen miljoonaa euroa tähän matkailukokonaisuuteen ja hän on saanut Etelä-Savon vuoden yritys -palkinnon vuonna 2017. Järvisydän työllistää oman perheen lisäksi yli 150 palveluntuottajaa, mikä on aivan upeaa!  Huoneet ovat aivan omantyylisiä ja koko tunnelma romanttinen, keskiaikaan vivahtava ja ihana.
Itä-Savon artikkeli ja toinen artikkeli kylpylästä, jonka rakentamisessa on käytetty uppotukkeja ja luonnonkiveä. Itä-Savon artikkelissa on myös video kylpylästä. Minusta on kerrassaan upeaa, miten savolaiskylään on saatu aikaan näin upea kokonaisuus ja savolaisena tunsin suurta ylpeyttä lukiessani juttuja Järvisydämestä ja päätin jo vuosia sitten, että joskus vielä menen hotelliin yöksi. Valitettavasti vierailustamme jäi kuitenkin huomattavasti enemmän negatiivista kuin positiivista sanottavaa.

Tulimme paikalle, kun oli jo hieman pimeää ja kaikki opasteet olivat puukylttejä, joita ei pimeässä havainnut lainkaan. Löysimme vastaanoton päätalosta  ja saimme huoneen avaimen. Sitten kuulimme, että matkalaukut pitääkin raahata varsinaiseen hotelliin, joka oli noin viidenkymmenen metrin päässä. Kolmannenn kerroksen huoneemme 302 oli erittäin kylmä ja vessassa oli aivan kamala viemärin haju. Yön aikana kylmyyttä puski lasiparvekkeelta lisää. Vastaanottovirkailija ei saanut huoltomiestä kiinni ja tuli itse katsomaan tilannetta, kun soitin muutaman tunnin päästä, kun huone ei alkanut lämmetä. Kieltämättä mietin, että mitäs jos hotellissa olisi ollut jokin hätätilanne eikä huoltomiestä tavoiteta kuin seuraavana päivänä? Virkailijakaan ei saanut huonetta lämpiämään, säädöt olivat ilmeisesti rikki eikä hän myöskään tarjonnut toista huonetta tilalle, liekö hotelli sitten ollut loppuunmyyty. Tuntuu myös uskomattomalta, että viemärin haju olisi tullut muutaman tunnin kuluttua siivouksen jälkeen, eikö siivooja tai kerroshoitaja todellakaan itse haistanut mitään hajua, jonka me haistoimme käytävään asti? Tutkittuani muiden arvioita mm. Tripadvisorista huomasin, että tätä hajuongelmaa oli ollut muillakin, jopa yli 300 euron sviiteissä. Käsittämätöntä, miten haiseva huone edes voidaan laittaa vuokrattavaksi eikä ongelmiin puututa heti!


Lamppuna oli kiva kärrynpyörä, sänky piti ääntä

Tunnelmaan oli panostettu

Televisio kiviseinällä oli aika pienikokoinen

Onneksi minulla oli mukana paksu uusi painopeittoni ja fleecehousut, sillä niiden ja pitkähihaisen puseron avulla tarkenin jotenkin. Mieheni on kuumaverisempi ja selvisi peitolla, mutta minä vilukissa tärisin koko illan peittojen alla televisiota katsellessa.

Aamiainen tarjottiin päätalossa ja aamiaishuone oli sekä pimeä että sekava. Pari kertaa piti kysyä tarvitsemiani asioita, koska en yksinkertaisesti niitä löytänyt, koska oli niin hämärää. Pieneen tilaan oli ahdettu syötävää, joiden taso ei ollut mitenkään häävi ja valikoimakin oli pieni esim. Scandiceihin verrattuna. Mietin, että olisimmeko syöneet edellisenä iltana ns. Tulimenun, mutta sen kalleuden (lähes 80 euroa kahdelta) ja suppean valikoiman takia kävimme syömässä muualla. Tulimenun arvosteluja luettuani tein oikean päätöksen, sillä menua on kuvailtu ylihintaiseksi ja useat eivät ole olleet laatuunkaan tyytyväisiä. On harmi, ettei ravintolassa saa muuta ruokaa illalla kuin tämän menun.

Aamiaisen jälkeen menimme käymään kylpylään, joka oli aivan hirveä pettymys. Pukuhuoneet olivat TODELLA pienet ja ahtaat. Ainoat istumistilat olivat kuvassa näkyvä kapea penkki, jolta  yhtän leveämpi ahterinen henkilö putoaa lattialle. Kaapit olivat vierivieressä ja ne olivat pienet. Onneksi meitä ei aamulla ollut kuin ehkä viitisen naista ja lasta samaan aikaan, sillä enempää tilaan ei olisi mahtunut. Miten ihmeessä tila toimii ruuhka-aikana!? Suihkuhuoneessa ei ollut yhtään tasoa, jonne shampoon olisi voinut jättää. Kuljin silmälasit päässä ja jätin niitä sitten saunojen ulkopuolelle, tämäkin asia olisi voinut olla jotenkin paremmin järjestetty. Näköni on -9,5, joten en näe juurikaan mitään ilman lasejani.



Pienin näkemäni kylpyläkaappi

Tässä toinen tilassa ollut penkki.....

Arkkitehtuuri ja keskiaikainen tunnelma ovat Järvisydämen parasta antia. Kylpylässä on käytetty uppotukkeja ja kiveä ja se onkin kaunis paikka MUTTA siihen se sitten jääkin. Ilma oli todella viileää ja pienten altaiden vesi niin kylmää, että en tarennut olla altaassa saunan jälkeen. On ihan käsittämätön valinta, ettei vettä raaskita lämmittää! Altaat ovat niin pienet, ettei sinne mahdu paljon porukkaa ja ulkoaltaille en edes mennyt, koska niitä tuskin lämmitetään senkään vertaa ja ilma oli jo aika viileä, kun Järvisydämessä kävimme. Yksi saunoista oli ihan hyvä, mutta toinen oli niin höyryinen ja pimeä, että poltin jalkani, kun huononäköisenä yritin selvitä sieltä ulos ja kuuma höyry tuli suoraan jalkoihin. Tässä vaiheessa tympäännyimme lopullisesti ja päätimme lähteä pois. Olen ollut sekä Suomessa että ulkomailla lukuisissa kylpylöissä ja tämä oli surkein esitys koskaan.  Mitä järkeä on, jos altaan vesi on niin kylmää, ettei siellä tarkene olla? Tanskassa ja Irlannissa olleet kylpylät sekä Suomussalmen Kiannon Kuohut vievät voiton sata nolla. Niissä on myös hierovia suihkuja, kunnon porealtaat ja kaikkea muuta kivaa. Tanskassa oli erityinen hiljainen huone, jossa sai keinua isossa keinussa kylpytakki päällä ja siellä oli monenlaisia erityishuoneita kuten Irlannissakin. Kylpylään  kuulemma mahtuu jopa 175 ihmistä kerrallaan, en ymmärrä miten. Nyt oli toistakymmentä ja siinäkin oli ihan riittävästi. Hinta oli kallis 29.90 ja meillä se oli pakotetusti huoneen hinnassa mukana, menimmepä kylpylään tai emme. Huoneesta maksoimme 205 euroa.





Kävimme respassa valittamassa heikosti menneestä yöstä ja saimme vastaukseksi, että meidän pitää tehdä kirjallinen valitus asiasta sähköpostilla. Emme saaneet siis minkäänlaista hyvitystä paikan päällä. Teimmekin valituksen ja kesti toista viikkoa, ennen kuin saimme vastauksen, jossa meille tarjottiin puoleen hintaan yöpymistä. En todellakaan halua ajaa yli 400 km kokeakseni jotain vastavaa, joten pyysin rahallista korvausta ja muutamien viestien ja pitkän odotuksen jälkeen meille palautettiin lopulta vain  25  prosenttia huonehinnasta eli noin 50 euroa, joten maksoimme tästä kokemuksesta 155 euroa ja siinä on ainakin 55 euroa liikaa. Järvisydän toivoi, että "soisimme heille uuden mahdollisuuden". Se mahdollisuus heillä oli ja sen he tyrivät. Minua harmittaa tämä kokemus, sillä odotukset olivat korkeat ja tämän piti olla viikonloppumme toinen huipennus, mutta toisin kävi. Haiseva kylmä huone, surkea kylpyläkokemus ja heikko aamupala pimeässä ja viileässä huoneessa eivät mairitelleet. Pistimme laukut autoon jo ennen aamupalaa, sillä huoneessa ei kertakaikkiaan voinut olla sen hajun takia ja odottelimme kylpylän aukeamista päätalossa.



Aamiaishuoneen läheisyyden hämärää

Fatbikejä oli runsaasti tarjolla à 29.80 päivä

Kalliota kylpylään mentäessä

Parkkipaikka ja mökkejä

Satama ja Saimaa

Pettyneet fiilikset vierailusta kieltämättä jäi. Ehkä kesäaikaan paikka olisi ollut paremmin edukseen, kun olisi ollut valoisampaa. Nyt harmaa ilmakin loi oman myteryytensä vierailuumme. Oman kokemukseni perusteella Järvisydän on ylihintainen, jossa palveluun ei panosteta riittävästi. Savolaisena tämä harmittaa erityisen suuresti, sillä itse matkailuidea on hieno ja panostus näkyy monessa. Yksityiskohdat vain mättävät liian monessa asiassa.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Irlannin matkan neljäs päivä - paimennusta, linnaa ja kallioita

Syksy on mennyt tohinassa ja oman jaksamisen äärirajoilla, joten vasta näin eilen alkaneen joululoman aluksi on aikaa ja voimia kertoa Irlannin matkamme lopusta. 

Vietimme aamupäivän vaateostoksilla ja kaupungilla Galwayssa, koska oli tullut pari aika tiukkaa ajopäivää ja halusin antaa kuskille vähän lepoa. Kadulla törmäsin Oscar Wildeen veljineen



Galway on idyllinen ja kiva kaupunki. Kävimme Oasiksen ja Penneyn liikkeissä, kahvilla samaisessa ostoskeskuksessa, jossa nämä vaatekaupatkin olivat ja kävelimme vähän pokettamassa keskustassa. Istuimme puistossa auringonpaisteessa kuunnellen yhtä kitaristia, joka soitti kivoja klassikkobiisejä.







Meille on aika harvinaista, että matkoillamme vain chillaamme ja olemme mitään tekemättä. Silloin kun reissuun pääsee, niin minusta aika pitää käyttää hyödyksi ja saada itselleen kokemuksia ja elämyksiä. Niinpä altaalla tai rannalla lojuminen ei sovi minulle ollenkaan. Jaksan tehdä sitä puolisen tuntia. Iltapäivällä ajoimme Gortiin, josta olin varannut alunperin huoneen kolmeksi yöksi.  Lady Gregory hotellissa oli kuitenkin tuplabuukkaus ja Nuppu otti sieltä yhteyttä minuun päivää ennen reissua ja kysyi, voisimmeko olla yhden yön jossain muualla. Saisimme huonehinnasta reilun alennuksen. Tämä sopi hyvin ja jäimme yöksi Galwayhin. Nuppu oli jo ehtinyt kysyä meille paristakin hotellista huonetta. Kävimme hotellissa syömässä ja Lidlissa kaupassa. Iltapäivällä katsoin hotellin pubissa jalkapallo-ottelun Ruotsi-Saksa yhden saksalaismiehen kanssa, joka tarjosi minulle jäätelön :). Peli oli jo loppumassa tasapeliin, kunnes Saksa teki maalin 90 peliminuutin jälkeen. Illalla menimme punttisalille ja kylpylään. Nuppu olikin useassa työvuorossa ja saimme häneltä hyviä vinkkejä. Saunassa (siellä oli yksi käytössä oleva sauna, jossa istuttiin uimapuvut päällä) sain eräältä vanhalta mieheltä vinkin käydä Bunrattyn linnassa.

Seuraavana päivänä heräsimmekin suhtaikaisin ja olimme Bunrattyssa linnan auetessa. Se oli ihan kiva paikka, jossa henkilökunta oli pukeutunut vanhanaikaisiin asuihin. Siellä oli kuvasarja linnan historiasta.

Näin puolustauduttiin kuumaa vettä kaatamalla

Kiipesimme ylös asti



Vanha sänky

Teatime :)

Linnassa oli vuohia ja kanoja

Paksu katto
Olimme juuri sopivaan aikaan, sillä ehdimme kiivetä ylös asti, kun bussilasteja alkoi saapua. Saimme liikkua ahtaissa huoneissa ja portaikossa aivan vapaasti, sillä paikalla oli vain muutama ihminen.


Mukava kyltti vessassa :)

Suuri haaveeni on ollut päästä katsomaan lammaspaimennusta ja netistä löysin parikin paikkaa, jossa on paimennysnäytöksiä ja niistä Burren's sattui sopivimmin reitillemme Caherconnelissa. Tällä perheyritystilalla oli pieni kivilinnoitus ja kahvila sekä pieni myymälä. Kerroin isännälle, että olen kasvattanut 17 shelttipentuetta ja että olen pitkään unelmoinut päästä katsomaan lammaspaimennusta. Hän opetti koiransa itse ja ne liikkuvat vihellyksen avulla. Kullakin koiralla oli omat vihellykset omiin suuntiinsa, oikealle, vasemmalle ja pysähdys ja saattoipa niitä olla vielä lisääkin. 
Katsojille oli rakennettu katos, jonka alle mahtui kymmeniä ihmisiä. Koirat paimensivat kahdessa eri aitauksessa, välissä oli perinteinen kiviaita. Todella taitavasti ne hommansa tekivät ja kuljettivat lampaat aitauksen toiseen päähän ja sieltä takaisin. Maahan ne menivät lähes välittömästi käskyn kuullessaan ja malttoivat myös odottaa, kun oli toisen vuoro paiskia hommia. Videolta voit katsoa pätkän koirien toiminnasta. Näytöksen jälkeen sai kysyä ja kyselin jalostuspuolesta, mikä kiinnosti minua. Urokset valitaan jopa toisesta maasta ja yhden isä oli muistaakseni Englannista ja alan valioluokkaa. Linjoja myös seurataan ihan kuten näyttelypuolellakin ja luulen, että tälläkin alakka etsitään tiettyjä ominaisuuksia. Voin lämpimästi suositella tätä paikkaa, melkein heti näytöksemme jälkeen tuli uusi porukka ja olisin saanut jäädä katsomaan sitäkin, sillä John ihan innostui kuullessaan, että olen tavallaan "alalla". Meidän koirista lähes kaikki ovat käyneet kokeilemassa lammaspaimennusta ja eka koiramme Viivi haki anoppilassa kesäisin lehmät laitumelta iltalypsylle. Kerran se auttoi ensilaitumelle päästettyjä vasikoita takaisin navettaan ja olipa se mukana etsinnöissä, kun lehmät kerran karkasivat. Useammalla sheltillämme oli selvä paimennustaipumus.








Lampaat pysyvät hyvin ryhmässä

Näimme kierrätystä noiden takana olevien aitojen ympäri

Koirat valmiusasemissa
Kahvilassa oli paljon itsetehtyjä herkullisia leivonnaisia ja juustoja sekä hilloja

Caherconnelista matkamme jatkui kohti yhtä päänähtävyyttä Cliffs of Moheria ja navigaattorimme Masa valitsi sellaisen kinttupolkureitin, että kuskilla meinasi mennä hermot :D. Pientä sadattelua oli koko ajan, sillä reitti oli sellainen, että yksi auto mahtui kerrallaan kulkemaan, onneksi vastaan ei tullut koko matkan aikana yhtään autoa ja lehmälaumastakin selvisimme hyvin, sillä ne väistivät laitumelle.

Kalliot ovat jotain, jota ei voi sanoin kuvailla. Parhaan kuvan niistä saat tästä dronella kuvatusta videosta. Auto jätetään läheiselle maksulliselle parkkipaikalle ja sen jälkeen pääsee kävelemään rannikkoa pitkin ja ihastelemaan noita jylhiä kallioita, jotka nousevat Atlantista kohtisuoraan. Meille sattui hieno päivä, sillä sää oli ihan hyvä eikä satanut.



Kaupat oli rakennettu kivasti maan tasalle ikään kuin ne olisivat maan alla.


Nuo valkeat pisteet ovat lintuja, joilla oli pesä kalliolla. Niitä oli PALJON ja ääni oli senmukainen. Oli hienoa katsoa, kun lintu lähestyi kalliota ja lensi suoraan kotipesälleen.








Laivaristeilyjä
Me menimme Doolin ferries -yhtiön laivalla noin tunnin risteilylle. Ajoimme satamaan ja ostin sieltä liput. Samasta paikasta lähti laivoja myös Aranin saarille. Meillä oli alkuperäinen ajatus käydä sielläkin, mutta tällä kerralla se jäi aikataulullisista syistä. Tuttavamme on geologian professorina Turussa ja hän suositteli meille näitä saaria, joilla hän oli käynyt. Luulen, että käymme siellä ensi kesän reissulla. Matka taisi olla jotain 15 euron luokkaa ja vene oli vähän myöhässä.  Suosittelen ehdottomasti venereissua, siltä alhaalta kallioista saa paljon paremman käsityksen ja niiden koko ja muoto näkyvät paljon selvemmin.

Täältä ajelimme Ennisiin syömään The Dining Room -ravintolaan, jota Nuppu meille suositteli ja ruoka olikin oikein hyvää eikä mitenkään kallistakaan. Tämä oli kertakaikkisen hieno päivä täynnä monenlaisia elämyksiä.

Tästä näet päivän reittimme. Bunrattyn linna on kohdassa 1, Caherconnell 2, Cliffs of Moher 3, 4 satama, josta lähdimme veneajelulle, 6 Ennis ja  7 Gortin hotelli, josta lähdimme ja jonne palasimme. Mootoritietä on Ennisistä Gortiin, muut olivat pikkuteitä.


Hyvän aikataulutuksen ansiosta päivä meni oikein sutjakasti ja ehdimme nähdä hyvin kaiken.


torstai 20. syyskuuta 2018

Kun suomalaisella ei ole ruokaa, vaatteita eikä sähköä. Miten voit auttaa?

Tiesitkö, että nykypäivän Suomessa elää perheitä, joilla ei ole varaa ruokaan ja jotka kärsivät vakavasta aliravitsemuksesta? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä, jotka etsivät itselleen ruokaa päivittäin roskiksista? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä taloissa, joiden lämpö on alle 15 astetta ja jokapäiväisenä uhkana on se, että sähköt menevät poikki? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä, joiden vanhempi kärsii esim. hermosairaudesta, mutta ei saa minkäänlaista toimeentulotukea, koska asuu omassa asunnossa? Tiesitkö, että Suomessa asuu perheitä, jotka unelmoivat hammasharjasta, shampoosta tai joilla ei ole varaa alusvaatteisiin tai joilla on vain yhdet vaatteet?

Minä en tällaisia asioita ole sen suuremmin koskaan miettinyt, mutta nyt tiedän, että tällaisia perheitä on ja paljon. Nämä ylläolevat asiat vaatteet, ruoka, sähköt ovat suurimmalle osalle meistä itsestäänselvyyksiä, mutta eivät kaikille.  Vasta uutisoitiin, että Suomessa elää yli 400 000 ihmistä alle köyhyysrajan. Siis lähes puoli miljoonaa. Elämme 2010-lukua. Mieti!

Olin serkkuni kanssa yhteydessä pari viikkoa sitten ja hän sanoi miettineensä monia eri hyväntekeväisyyden muotoja ja tutustuneensa moneen ja päätyneensä lopulta Autetaan kun voidaan -Facebook-ryhmään Minua hieman riepoo näissä suurissa järjestöissä, miten osa rahoista  ja vieläpä aika isokin osa ihan järjestön pyörittämiseen ja ihan muihin kuluihin kuin suoraan apuun. Niinpä minäkin liityin tuohon ryhmään ja täytyy sanoa, että järkytykseni on ollut melkoinen, kun olen lukenut perheiden kohtaloita esimerkiksi tilanteissa, joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat sairastuneet tai saaneet esim. hoitovirheen takia pysyvän hermosäryn riesakseen. KELA näkyy osaavan kikkailla toimeentulotukiensa kanssa niin, että jokin summa menee euron tai viisi euroa rajan yli, niin tukea makseta.Tuleepa mieleen eräskin kansanedustaja, joka on nostanut palkkansa lisäksi 1315,75  euroa kuukaudessa korotettua kulukorvausta tyhjästä asunnosta toisella paikkakunnalla.  Aivan käsittämätöntä, miten tällainen edes sallitaan tai kansanedustajien "sopeutumiseläkkeet". 

Monessa tapauksessa vakuutusyhtiön lääkärit ovat mielivaltaisesti jopa potilasta näkemättä päättäneet evätä korvaukset, mikä kuulostaa aivan järjettömältä. Kansanedustaja Ronkainen on päättäväisesti ajanut asiaa, jossa vakuutuslääkäreiden mielivalta lopetettaisiin ja korvauspäätökset tehtäisiin lähtökohtaisesti vakuutetun oman lääkärin diagnoosin pohjalta. Tällöin vakuutusyhtiön lääkäreiden tulisi ensinnäkin nähdä potilas ja kyetä lääketieteellisin perustein todistamaan korvaushakemus olennaisilta osin virheellliseksi. Tällä viikolla KKO antoi hallitukselle esityksen siitä, että lainsäädäntöä täydennetään siten, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tehtäväksi säädettäisiin työtapaturma- ja ammattitautiasioissa antaa KKO:lle pyynnöstä vakuutuslääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja. Toivottavasti tämä esitys menee läpi ja lakia rukataan siten, ettei vakuutuslääkäri voi kävellä erikoislääkärin lausunnon yli noin vain.


Autetaan kun voidaan on yksityisen henkilön vuonna 2014 perustama ryhmä, jossa on tällä hetkellä yli 2000 jäsentä. Ryhmä auttaa ihmisiä, jotka ovat ilman omaa syytään joutuneet ahdinkoon. Monesti heillä ei enää ole omia voimavaroja anoa heille kuuluvia sairaanhoito-, omaishoito-, vammaistuki- ym. etuisuuksia. Ruoka- ja vaateavun sekä elintarvikelahjakorttien lisäksi ryhmä pyrkii aina auttamaan kokonaisvaltaisesti neuvomalla mm. oikeuksissa sosiaalietuuksiin, etsimällä yksinäiselle ystäviä tai ohjaamalla aktivoivaan toimintaan. Perheille etsitään myös ”kummeja”, jotka ovat tukena vielä akuuteimman avustusvaiheen jälkeenkin. AKV:n tarkoituksena ei ole passivoida ihmisiä kotiin, vaan mietitään yhdessä kunkin autettavan kokonaistilanne ja tehdään toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on auttaa ihmisiä pääsemään uudestaan jaloilleen ja kiinni elämään. Kun asioihin tartutaan ajoissa, voidaan helpottaa tilannetta ja vaikuttaa mm. syrjäytymisen ehkäisemiseen. Ryhmän aktiivit ovat kuitenkin nähneet uskomattomia selviytymistarinoita niin, että autetusta on tullut auttaja. Useasti perheet, joissa on puutetta eivät ilkiä edes pyytää asioita ja monesti vanhemmat unohtavat itsensä ja pyytävät välttämätöntä vain lapsilleen. Kuulemma toiveita ja unelmia kuten vaikka pähkinöitä, kauraryynejä, porkkanoita, alushousut, rintaliivit, koska sellaisia ei yksinkertaisesti ole, saa tivaamalla tivata.



Miten Sinä voisit auttaa?


Tapoja on monenlaisia, voit esimerkiksi:
lahjoittaa ruoka- tai hygieniatarvikkeita
voit tilata ruokaa kotiin,  autettavan osoitteen saat yksityisviestinä
ostaa ruokakaupan lahjakortin, pienikin summa auttaa,
auttaa perhettä koulutarvikkeiden hankinnassa tai kodin varustelussa.
lahjoittaa ehjiä, puhtaita, ajanmukaisia vaatteita ja varusteita.
lahjoittaa lehtiä, pelejä ym. tavaraa, jolle Sinulla ei enää ole käyttöä
auttaa tavaroiden kuljetuksessa, jos olet matkalla paikkakunnalle, jossa on autettavia
Lahjoituksen voit toimittaa joko AKV:n kautta tai perheelle suoraan. Jos asut avustettavan lähellä, voit myös halutessasi joskus auttaa kotitöissä, leikkiä lasten kanssa, olla juttukaverina, kävelyttää koiraa ja ennen muuta olla ystävänä, johon voi varauksetta luottaa.

Kaikesta lähetetystä avusta lahjakortit, tavarat, ruoat saat vähintään kuittauksen perille menosta, mutta halutessasi myös kuvia ja vaikka kauppakuitin.


Ryhmällä on Jyväskylässä kirpputori, jonne voi viedä tavaraa myytäväksi.

AKV etsii aivan tavallisia, hyväsydämisiä ja yhteistyöhaluisia auttajia, sekä eri alojen osaajia: sosiaalialan työntekijöitä, juristeja, sairaanhoitajia, lääkäreitä eli yhteiskunnan eri toimintoihin verkostoituneita ihmisiä.

Toiminta perustuu ohjeeseen: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan! Jos tämä vastaa ajatusmaailmaasi ja haluaisit tulla mukaan, niin ota rohkeasti yhteyttä: autetaankunvoidaan@gmail.com tai liity Facebookin Autetaan kun voidaan -ryhmään. Sähköpostissa voit kertoa samalla, millä tavalla haluaisit olla avuksi, pienikin apu on merkitsevää.

Perheiden kertomuksia on kieltämättä sydäntäsärkevää lukea, mutta avustusten mentyä perille sydämen täyttää riemu ja ilo siitä, että on saanut jonkun onnelliseksi.


Minä sain toissapäivänä erään henkilön yhteystiedot ja rahallisen avustuksen lisäksi neuloin kahdessa päivässä sukat, koska ne tulivat kuulemma tarpeeseen ja lisäksi koira sai purutikkuja. Toivottavasti kirje menee pian perille.

Jos sinussa heräsi auttamisen halu, niin liity mukaan. Kuten jo sanoinkin, ihan pienikin apu on merkitsevää. Jokin, jota Sinä et enää tarvitse voi olla toisen aarre. Itse löysin omasta elämästäni vaikka kuinka monta pientä asiaa, josta voin luopua ja johon muutoin käyttämäni rahat voin lahjoittaa kuten lippu urheilutapahtumaan, jonka näen televisiosta, voin ostaa halvempaa ruokaa, voin leikata itse hiukset latvoista itseltäni, voin jättää yhden ravintolakäynnin väliin tai kirjan ostamatta ja lukea sen kirjastosta. Ryhmän nimikin on Autetaan KUN voidaan ja millä summalla vain, kymmenen euroa on jo iso rahasumma.




Partioaitan Asunnottomien yön takkikeräys


Huolehdi siitä, että takissa on ehjä vetoketju ja se on muutenkin suurin piirtein ehjä. Myös napillisia takkeja voi tuoda. Vain puhdas takki lämmittää, joten pese takki ennen kuin tuot sen Partioaittaan.
Voit tuoda myös asusteita kuten pipoja, hanskoja, villasukkia. Huolehdi, että parit, esim. hanskat, ovat hyvin kiinni toisissaan eivätkä irtoa. Tuo takki Partioaitan myymälään tai postita se 30.9. mennessä.
Postita takki viemällä paketti postitoimipisteeseen. Pyydä asiakaspalautuskortti Partioaittaan, jolloin lähetys ei maksa sinulle mitään. Takki täytyy olla perillä 30.9. mennessä. Lisää pakettiin tieto takkikeräyksestä.
Palautusosoite: Partioaitta Oy ASIAKASPALAUTUS, SOP.NRO 612002 Kirkkokatu 4, 90100 Oulu
Takit jaetaan 17.10. Asunnottomien yönä eri paikkakunnilla.
Yhdessä voimme tehdä enemmän
Viime vuonna keräsimme Asunnottomien yön takkikeräyksessä huimat 1150 takkia. Ne jaettiin Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa.
Osallistu sinäkin keräykseen ja laita hyvä kiertämään.
Puhelin: 044 4027 714
(arkisin klo 9-17, pvm/mpm)
Sähköposti: verkkokauppa@partioaitta.fi



maanantai 10. syyskuuta 2018

Mene ihmeessä Irlantiin - et pety osa 3 Kerryn kierros ja Trad on the Prom Show


Kuvassa on kolmannen päivän reittimme, menimme aikaisin aamupalalle, sillä päivästä tuli pitkä. Viiden tähden ravintolan laatu näkyi mm. siinä, että aterimet olivat hopeaa, mutta olin kyllä hieman pettynyt itse aamupalaan. Kokkirouva kyllä paisteli munakkaita kunkin mieltymyksen mukaan, mutta esim. leikkele- ja juustotarjonta puhumattakaan salaateisa, kurkusta ja tomaateista oli vaatimatonta jollei suorastaan heikkoa. Buffetissa oli tarjolla esimerkiksi hunajaa hunajakennosta. Olin lukenut arvosteluista, että aamiaiselle saa jonottaa ja siksikin menimme sinne aikaisin, koska saimme kaiken tarvittavan nopeasti. Aamiaisen jälkeen läksimme kohti etelää ja ensimmäinen pysähdys oli Ladies view, joka oli saanut nimensä siitä, että kuningatar Victoria tuli sinne aikoinaan hovinaistensa kanssa ja ihasteli näkemäänsä. Aamu oli pilvinen, joten emme saaneet ihan parasta käsitystä tästä näköalapaikasta, joka muistutti Skotlannin maisemia. Tien vieressä oli kahvila, jossa pistäydyimme.



Ladies view




Kiemuraisia teitä



Kerryn  kierros on varsinaista rallipolkua, tiet ovat kapeita ja paikoitellen näyttää siltä, että ne ovat puolentoista auton levyisiä. Huippuesimerkki irlantilaisten huumorintajusta on se, että tielle on merkitty 100 kilometrin nopeusrajoitus. Totuus on hiukka toinen, sillä navigaattorimme näytti luokkaa 39 km tunnissa eikä tuolla tiellä juurikaan sen nopeammin mutkiin voinut ajaa, no ehkä formula-autolla, muttei tavallisella henkilöautolla. Suorilla toki pääsi kovempaa, mutta ne olivat lyhyitä. Kuskilta vaaditaan siis jonkin verran taitoa. Monessa kohtaa tien reunassa on kivetys, johon osumista pitää varoa. Luin netistä, että rengasrikot ovat Irlannissa hyvin tavallisia, meille ei onneksi sellaista sattunut.




Kierroksella on monenlaista maisemaa. Valitsin kuviksi kolme erilasta osoitukseksi reitin monipuolisuudesta. Monia kertoja ihastelimme, kuinka kaunista Kerryn kierroksella oli ja että ehdottomasti kannatti ajaa se ympäri, vaikka siinä menikin monta tuntia aikaa. Metsämaisemiakin oli, kuvasta näkee hyvin, miten kapea tie on.










Välillä on jylhää ja  kallioista






Sitten taas ihanaa maalaismaisemaa aitoineen ja lampaineen




Meri on vahvasti läsnä, koska ajetaan suurimmaksi osaksi pitkin rannikkoa. Pieniä kyliä ja kaupunkeja on matkan varrella useita. Waterville lienee niistä kuuluisimpia, sillä mm. Charlie Chaplin, Walt Disney, Michael Jordan ja Tiger Woods ovat viettäneet siellä aikaansa. Chaplinilla oli siellä oma talokin.  Emme pysähtyneet kovinkaan monesti, sillä en osannut arvioida, kauanko matkaan menisi ja illaksi olin varannut show-liput, joten oli parempi pitää ensin vauhtia, jotta ehtii varmasti määränpäähän ajoissa. Pienellä munakaslounaalla kävimme yhdellä näköalapaikalla, jonne jätin pokemonin, joka saikin olla siellä useamman viikon, ennen kuin joku sen gymiltä tuhosi.

Sitten posottelimme suoraan Galwayhin, josta olin vuokrannut hotellihuoneen lähellä illan esityksen paikkaa. Salthill-hotellissa oli panostettu kauniisiin kukkalaitteisiin, niitä oli ihan jokapuolella. Kävimme punttisalilla ja kylpylässä ja sitten jalkapallo-ottelun jälkeen syömässä hotellin ravintolassa. Lempeässä iltatuulessa kävelimme muutaman sata metriä Leisurelandin teatteriin, jossa meidät toivotettiin kotoisasti suomella tervetulleiksi. Itse esityksen alussakin meidät kuten muutkin katsojat huomioitiin, sillä juontaja kertoi, mistä maasta kukin oli tullut.





Itse show oli huikeaa taituruutta sekä soittajien että tanssijoiden osalta. Maailmanmestari toisensa jälkeen tuli lavalle tanssimaan ja niin kevyesti he liitelivät, että kateeksi kävi. Soittimina oli jokin perinteinen rumpu, tinapilli, haitari, säkkipilli, kitara, huilu, viulu ja kosketinsoitin. Promovideolta saa pienen käsityksen esityksestä. Irlantilainen musiikki on iloisen tarttuvaa ja tanssit ovat vuosisatoja vanhat. Kenkiä on kahdenlaisia pehmeitä ja kovia, jotka muistuttavat steppikenkiä, mutta ovat kuitenkin erilaiset. Eräskin tyttö liiteli keijukaisen lailla ja tuntui kuin painovoima ei vetäisi häntä ollenkaan luokseen. Osa pojista tuli tanssimaan isoille laatikoille yleisön keskelle ja kun kamera tarkensi jalkoihin, niin ei voinut kuin ihastella, miten nopeaa jalkatyö oli. Esitystä mainostettiin Irlannin parhaaksi ja hyvä pitää sen shown olla, joka tämän päihittää. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos Galwayn suunnalla liikkuu. Samassa rakennuksessa on uimahalli ja varsinaista tarjoilua ei rakennuksessa ole, jäätelöjä oli myynnissä, samoin alkoholia, mutta olisin kaivannut jotain leivoksentyyppistä. Jätimme jälkkärinsyönnin shown väliajalle todetaksemme, että ilta meni ilman jälkiruokaa, no ehkä parempi niin :). Pitää vielä erikseen mainita, että yleisön joukossa istui Irlannin euroviisuedustaja menneiltä vuosilta ja hän nousi lavalle ja lauloi pianolla säestäen yhden laulun!











Itse esitystä ei saanut kuvata, mutta tanssijat tulivat kuvattaviksi sen jälkeen.




Tällainen oli kolmas päivämme Irlannissa ja seuraavassa osassa kerron matkan huippukohdista.