lauantai 22. joulukuuta 2018

Irlannin matkan neljäs päivä - paimennusta, linnaa ja kallioita

Syksy on mennyt tohinassa ja oman jaksamisen äärirajoilla, joten vasta näin eilen alkaneen joululoman aluksi on aikaa ja voimia kertoa Irlannin matkamme lopusta. 

Vietimme aamupäivän vaateostoksilla ja kaupungilla Galwayssa, koska oli tullut pari aika tiukkaa ajopäivää ja halusin antaa kuskille vähän lepoa. Kadulla törmäsin Oscar Wildeen veljineen



Galway on idyllinen ja kiva kaupunki. Kävimme Oasiksen ja Penneyn liikkeissä, kahvilla samaisessa ostoskeskuksessa, jossa nämä vaatekaupatkin olivat ja kävelimme vähän pokettamassa keskustassa. Istuimme puistossa auringonpaisteessa kuunnellen yhtä kitaristia, joka soitti kivoja klassikkobiisejä.







Meille on aika harvinaista, että matkoillamme vain chillaamme ja olemme mitään tekemättä. Silloin kun reissuun pääsee, niin minusta aika pitää käyttää hyödyksi ja saada itselleen kokemuksia ja elämyksiä. Niinpä altaalla tai rannalla lojuminen ei sovi minulle ollenkaan. Jaksan tehdä sitä puolisen tuntia. Iltapäivällä ajoimme Gortiin, josta olin varannut alunperin huoneen kolmeksi yöksi.  Lady Gregory hotellissa oli kuitenkin tuplabuukkaus ja Nuppu otti sieltä yhteyttä minuun päivää ennen reissua ja kysyi, voisimmeko olla yhden yön jossain muualla. Saisimme huonehinnasta reilun alennuksen. Tämä sopi hyvin ja jäimme yöksi Galwayhin. Nuppu oli jo ehtinyt kysyä meille paristakin hotellista huonetta. Kävimme hotellissa syömässä ja Lidlissa kaupassa. Iltapäivällä katsoin hotellin pubissa jalkapallo-ottelun Ruotsi-Saksa yhden saksalaismiehen kanssa, joka tarjosi minulle jäätelön :). Peli oli jo loppumassa tasapeliin, kunnes Saksa teki maalin 90 peliminuutin jälkeen. Illalla menimme punttisalille ja kylpylään. Nuppu olikin useassa työvuorossa ja saimme häneltä hyviä vinkkejä. Saunassa (siellä oli yksi käytössä oleva sauna, jossa istuttiin uimapuvut päällä) sain eräältä vanhalta mieheltä vinkin käydä Bunrattyn linnassa.

Seuraavana päivänä heräsimmekin suhtaikaisin ja olimme Bunrattyssa linnan auetessa. Se oli ihan kiva paikka, jossa henkilökunta oli pukeutunut vanhanaikaisiin asuihin. Siellä oli kuvasarja linnan historiasta.

Näin puolustauduttiin kuumaa vettä kaatamalla

Kiipesimme ylös asti



Vanha sänky

Teatime :)

Linnassa oli vuohia ja kanoja

Paksu katto
Olimme juuri sopivaan aikaan, sillä ehdimme kiivetä ylös asti, kun bussilasteja alkoi saapua. Saimme liikkua ahtaissa huoneissa ja portaikossa aivan vapaasti, sillä paikalla oli vain muutama ihminen.


Mukava kyltti vessassa :)

Suuri haaveeni on ollut päästä katsomaan lammaspaimennusta ja netistä löysin parikin paikkaa, jossa on paimennysnäytöksiä ja niistä Burren's sattui sopivimmin reitillemme Caherconnelissa. Tällä perheyritystilalla oli pieni kivilinnoitus ja kahvila sekä pieni myymälä. Kerroin isännälle, että olen kasvattanut 17 shelttipentuetta ja että olen pitkään unelmoinut päästä katsomaan lammaspaimennusta. Hän opetti koiransa itse ja ne liikkuvat vihellyksen avulla. Kullakin koiralla oli omat vihellykset omiin suuntiinsa, oikealle, vasemmalle ja pysähdys ja saattoipa niitä olla vielä lisääkin. 
Katsojille oli rakennettu katos, jonka alle mahtui kymmeniä ihmisiä. Koirat paimensivat kahdessa eri aitauksessa, välissä oli perinteinen kiviaita. Todella taitavasti ne hommansa tekivät ja kuljettivat lampaat aitauksen toiseen päähän ja sieltä takaisin. Maahan ne menivät lähes välittömästi käskyn kuullessaan ja malttoivat myös odottaa, kun oli toisen vuoro paiskia hommia. Videolta voit katsoa pätkän koirien toiminnasta. Näytöksen jälkeen sai kysyä ja kyselin jalostuspuolesta, mikä kiinnosti minua. Urokset valitaan jopa toisesta maasta ja yhden isä oli muistaakseni Englannista ja alan valioluokkaa. Linjoja myös seurataan ihan kuten näyttelypuolellakin ja luulen, että tälläkin alakka etsitään tiettyjä ominaisuuksia. Voin lämpimästi suositella tätä paikkaa, melkein heti näytöksemme jälkeen tuli uusi porukka ja olisin saanut jäädä katsomaan sitäkin, sillä John ihan innostui kuullessaan, että olen tavallaan "alalla". Meidän koirista lähes kaikki ovat käyneet kokeilemassa lammaspaimennusta ja eka koiramme Viivi haki anoppilassa kesäisin lehmät laitumelta iltalypsylle. Kerran se auttoi ensilaitumelle päästettyjä vasikoita takaisin navettaan ja olipa se mukana etsinnöissä, kun lehmät kerran karkasivat. Useammalla sheltillämme oli selvä paimennustaipumus.








Lampaat pysyvät hyvin ryhmässä

Näimme kierrätystä noiden takana olevien aitojen ympäri

Koirat valmiusasemissa
Kahvilassa oli paljon itsetehtyjä herkullisia leivonnaisia ja juustoja sekä hilloja

Caherconnelista matkamme jatkui kohti yhtä päänähtävyyttä Cliffs of Moheria ja navigaattorimme Masa valitsi sellaisen kinttupolkureitin, että kuskilla meinasi mennä hermot :D. Pientä sadattelua oli koko ajan, sillä reitti oli sellainen, että yksi auto mahtui kerrallaan kulkemaan, onneksi vastaan ei tullut koko matkan aikana yhtään autoa ja lehmälaumastakin selvisimme hyvin, sillä ne väistivät laitumelle.

Kalliot ovat jotain, jota ei voi sanoin kuvailla. Parhaan kuvan niistä saat tästä dronella kuvatusta videosta. Auto jätetään läheiselle maksulliselle parkkipaikalle ja sen jälkeen pääsee kävelemään rannikkoa pitkin ja ihastelemaan noita jylhiä kallioita, jotka nousevat Atlantista kohtisuoraan. Meille sattui hieno päivä, sillä sää oli ihan hyvä eikä satanut.



Kaupat oli rakennettu kivasti maan tasalle ikään kuin ne olisivat maan alla.


Nuo valkeat pisteet ovat lintuja, joilla oli pesä kalliolla. Niitä oli PALJON ja ääni oli senmukainen. Oli hienoa katsoa, kun lintu lähestyi kalliota ja lensi suoraan kotipesälleen.








Laivaristeilyjä
Me menimme Doolin ferries -yhtiön laivalla noin tunnin risteilylle. Ajoimme satamaan ja ostin sieltä liput. Samasta paikasta lähti laivoja myös Aranin saarille. Meillä oli alkuperäinen ajatus käydä sielläkin, mutta tällä kerralla se jäi aikataulullisista syistä. Tuttavamme on geologian professorina Turussa ja hän suositteli meille näitä saaria, joilla hän oli käynyt. Luulen, että käymme siellä ensi kesän reissulla. Matka taisi olla jotain 15 euron luokkaa ja vene oli vähän myöhässä.  Suosittelen ehdottomasti venereissua, siltä alhaalta kallioista saa paljon paremman käsityksen ja niiden koko ja muoto näkyvät paljon selvemmin.

Täältä ajelimme Ennisiin syömään The Dining Room -ravintolaan, jota Nuppu meille suositteli ja ruoka olikin oikein hyvää eikä mitenkään kallistakaan. Tämä oli kertakaikkisen hieno päivä täynnä monenlaisia elämyksiä.

Tästä näet päivän reittimme. Bunrattyn linna on kohdassa 1, Caherconnell 2, Cliffs of Moher 3, 4 satama, josta lähdimme veneajelulle, 6 Ennis ja  7 Gortin hotelli, josta lähdimme ja jonne palasimme. Mootoritietä on Ennisistä Gortiin, muut olivat pikkuteitä.


Hyvän aikataulutuksen ansiosta päivä meni oikein sutjakasti ja ehdimme nähdä hyvin kaiken.


torstai 20. syyskuuta 2018

Kun suomalaisella ei ole ruokaa, vaatteita eikä sähköä. Miten voit auttaa?

Tiesitkö, että nykypäivän Suomessa elää perheitä, joilla ei ole varaa ruokaan ja jotka kärsivät vakavasta aliravitsemuksesta? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä, jotka etsivät itselleen ruokaa päivittäin roskiksista? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä taloissa, joiden lämpö on alle 15 astetta ja jokapäiväisenä uhkana on se, että sähköt menevät poikki? Tiesitkö, että Suomessa elää perheitä, joiden vanhempi kärsii esim. hermosairaudesta, mutta ei saa minkäänlaista toimeentulotukea, koska asuu omassa asunnossa? Tiesitkö, että Suomessa asuu perheitä, jotka unelmoivat hammasharjasta, shampoosta tai joilla ei ole varaa alusvaatteisiin tai joilla on vain yhdet vaatteet?

Minä en tällaisia asioita ole sen suuremmin koskaan miettinyt, mutta nyt tiedän, että tällaisia perheitä on ja paljon. Nämä ylläolevat asiat vaatteet, ruoka, sähköt ovat suurimmalle osalle meistä itsestäänselvyyksiä, mutta eivät kaikille.  Vasta uutisoitiin, että Suomessa elää yli 400 000 ihmistä alle köyhyysrajan. Siis lähes puoli miljoonaa. Elämme 2010-lukua. Mieti!

Olin serkkuni kanssa yhteydessä pari viikkoa sitten ja hän sanoi miettineensä monia eri hyväntekeväisyyden muotoja ja tutustuneensa moneen ja päätyneensä lopulta Autetaan kun voidaan -Facebook-ryhmään Minua hieman riepoo näissä suurissa järjestöissä, miten osa rahoista  ja vieläpä aika isokin osa ihan järjestön pyörittämiseen ja ihan muihin kuluihin kuin suoraan apuun. Niinpä minäkin liityin tuohon ryhmään ja täytyy sanoa, että järkytykseni on ollut melkoinen, kun olen lukenut perheiden kohtaloita esimerkiksi tilanteissa, joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat sairastuneet tai saaneet esim. hoitovirheen takia pysyvän hermosäryn riesakseen. KELA näkyy osaavan kikkailla toimeentulotukiensa kanssa niin, että jokin summa menee euron tai viisi euroa rajan yli, niin tukea makseta.Tuleepa mieleen eräskin kansanedustaja, joka on nostanut palkkansa lisäksi 1315,75  euroa kuukaudessa korotettua kulukorvausta tyhjästä asunnosta toisella paikkakunnalla.  Aivan käsittämätöntä, miten tällainen edes sallitaan tai kansanedustajien "sopeutumiseläkkeet". 

Monessa tapauksessa vakuutusyhtiön lääkärit ovat mielivaltaisesti jopa potilasta näkemättä päättäneet evätä korvaukset, mikä kuulostaa aivan järjettömältä. Kansanedustaja Ronkainen on päättäväisesti ajanut asiaa, jossa vakuutuslääkäreiden mielivalta lopetettaisiin ja korvauspäätökset tehtäisiin lähtökohtaisesti vakuutetun oman lääkärin diagnoosin pohjalta. Tällöin vakuutusyhtiön lääkäreiden tulisi ensinnäkin nähdä potilas ja kyetä lääketieteellisin perustein todistamaan korvaushakemus olennaisilta osin virheellliseksi. Tällä viikolla KKO antoi hallitukselle esityksen siitä, että lainsäädäntöä täydennetään siten, että Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) tehtäväksi säädettäisiin työtapaturma- ja ammattitautiasioissa antaa KKO:lle pyynnöstä vakuutuslääketieteellisiä asiantuntijalausuntoja. Toivottavasti tämä esitys menee läpi ja lakia rukataan siten, ettei vakuutuslääkäri voi kävellä erikoislääkärin lausunnon yli noin vain.


Autetaan kun voidaan on yksityisen henkilön vuonna 2014 perustama ryhmä, jossa on tällä hetkellä yli 2000 jäsentä. Ryhmä auttaa ihmisiä, jotka ovat ilman omaa syytään joutuneet ahdinkoon. Monesti heillä ei enää ole omia voimavaroja anoa heille kuuluvia sairaanhoito-, omaishoito-, vammaistuki- ym. etuisuuksia. Ruoka- ja vaateavun sekä elintarvikelahjakorttien lisäksi ryhmä pyrkii aina auttamaan kokonaisvaltaisesti neuvomalla mm. oikeuksissa sosiaalietuuksiin, etsimällä yksinäiselle ystäviä tai ohjaamalla aktivoivaan toimintaan. Perheille etsitään myös ”kummeja”, jotka ovat tukena vielä akuuteimman avustusvaiheen jälkeenkin. AKV:n tarkoituksena ei ole passivoida ihmisiä kotiin, vaan mietitään yhdessä kunkin autettavan kokonaistilanne ja tehdään toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on auttaa ihmisiä pääsemään uudestaan jaloilleen ja kiinni elämään. Kun asioihin tartutaan ajoissa, voidaan helpottaa tilannetta ja vaikuttaa mm. syrjäytymisen ehkäisemiseen. Ryhmän aktiivit ovat kuitenkin nähneet uskomattomia selviytymistarinoita niin, että autetusta on tullut auttaja. Useasti perheet, joissa on puutetta eivät ilkiä edes pyytää asioita ja monesti vanhemmat unohtavat itsensä ja pyytävät välttämätöntä vain lapsilleen. Kuulemma toiveita ja unelmia kuten vaikka pähkinöitä, kauraryynejä, porkkanoita, alushousut, rintaliivit, koska sellaisia ei yksinkertaisesti ole, saa tivaamalla tivata.



Miten Sinä voisit auttaa?


Tapoja on monenlaisia, voit esimerkiksi:
lahjoittaa ruoka- tai hygieniatarvikkeita
voit tilata ruokaa kotiin,  autettavan osoitteen saat yksityisviestinä
ostaa ruokakaupan lahjakortin, pienikin summa auttaa,
auttaa perhettä koulutarvikkeiden hankinnassa tai kodin varustelussa.
lahjoittaa ehjiä, puhtaita, ajanmukaisia vaatteita ja varusteita.
lahjoittaa lehtiä, pelejä ym. tavaraa, jolle Sinulla ei enää ole käyttöä
auttaa tavaroiden kuljetuksessa, jos olet matkalla paikkakunnalle, jossa on autettavia
Lahjoituksen voit toimittaa joko AKV:n kautta tai perheelle suoraan. Jos asut avustettavan lähellä, voit myös halutessasi joskus auttaa kotitöissä, leikkiä lasten kanssa, olla juttukaverina, kävelyttää koiraa ja ennen muuta olla ystävänä, johon voi varauksetta luottaa.

Kaikesta lähetetystä avusta lahjakortit, tavarat, ruoat saat vähintään kuittauksen perille menosta, mutta halutessasi myös kuvia ja vaikka kauppakuitin.


Ryhmällä on Jyväskylässä kirpputori, jonne voi viedä tavaraa myytäväksi.

AKV etsii aivan tavallisia, hyväsydämisiä ja yhteistyöhaluisia auttajia, sekä eri alojen osaajia: sosiaalialan työntekijöitä, juristeja, sairaanhoitajia, lääkäreitä eli yhteiskunnan eri toimintoihin verkostoituneita ihmisiä.

Toiminta perustuu ohjeeseen: kohtele lähimmäistäsi niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan! Jos tämä vastaa ajatusmaailmaasi ja haluaisit tulla mukaan, niin ota rohkeasti yhteyttä: autetaankunvoidaan@gmail.com tai liity Facebookin Autetaan kun voidaan -ryhmään. Sähköpostissa voit kertoa samalla, millä tavalla haluaisit olla avuksi, pienikin apu on merkitsevää.

Perheiden kertomuksia on kieltämättä sydäntäsärkevää lukea, mutta avustusten mentyä perille sydämen täyttää riemu ja ilo siitä, että on saanut jonkun onnelliseksi.


Minä sain toissapäivänä erään henkilön yhteystiedot ja rahallisen avustuksen lisäksi neuloin kahdessa päivässä sukat, koska ne tulivat kuulemma tarpeeseen ja lisäksi koira sai purutikkuja. Toivottavasti kirje menee pian perille.

Jos sinussa heräsi auttamisen halu, niin liity mukaan. Kuten jo sanoinkin, ihan pienikin apu on merkitsevää. Jokin, jota Sinä et enää tarvitse voi olla toisen aarre. Itse löysin omasta elämästäni vaikka kuinka monta pientä asiaa, josta voin luopua ja johon muutoin käyttämäni rahat voin lahjoittaa kuten lippu urheilutapahtumaan, jonka näen televisiosta, voin ostaa halvempaa ruokaa, voin leikata itse hiukset latvoista itseltäni, voin jättää yhden ravintolakäynnin väliin tai kirjan ostamatta ja lukea sen kirjastosta. Ryhmän nimikin on Autetaan KUN voidaan ja millä summalla vain, kymmenen euroa on jo iso rahasumma.




Partioaitan Asunnottomien yön takkikeräys


Huolehdi siitä, että takissa on ehjä vetoketju ja se on muutenkin suurin piirtein ehjä. Myös napillisia takkeja voi tuoda. Vain puhdas takki lämmittää, joten pese takki ennen kuin tuot sen Partioaittaan.
Voit tuoda myös asusteita kuten pipoja, hanskoja, villasukkia. Huolehdi, että parit, esim. hanskat, ovat hyvin kiinni toisissaan eivätkä irtoa. Tuo takki Partioaitan myymälään tai postita se 30.9. mennessä.
Postita takki viemällä paketti postitoimipisteeseen. Pyydä asiakaspalautuskortti Partioaittaan, jolloin lähetys ei maksa sinulle mitään. Takki täytyy olla perillä 30.9. mennessä. Lisää pakettiin tieto takkikeräyksestä.
Palautusosoite: Partioaitta Oy ASIAKASPALAUTUS, SOP.NRO 612002 Kirkkokatu 4, 90100 Oulu
Takit jaetaan 17.10. Asunnottomien yönä eri paikkakunnilla.
Yhdessä voimme tehdä enemmän
Viime vuonna keräsimme Asunnottomien yön takkikeräyksessä huimat 1150 takkia. Ne jaettiin Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa.
Osallistu sinäkin keräykseen ja laita hyvä kiertämään.
Puhelin: 044 4027 714
(arkisin klo 9-17, pvm/mpm)
Sähköposti: verkkokauppa@partioaitta.fi



maanantai 10. syyskuuta 2018

Mene ihmeessä Irlantiin - et pety osa 3 Kerryn kierros ja Trad on the Prom Show


Kuvassa on kolmannen päivän reittimme, menimme aikaisin aamupalalle, sillä päivästä tuli pitkä. Viiden tähden ravintolan laatu näkyi mm. siinä, että aterimet olivat hopeaa, mutta olin kyllä hieman pettynyt itse aamupalaan. Kokkirouva kyllä paisteli munakkaita kunkin mieltymyksen mukaan, mutta esim. leikkele- ja juustotarjonta puhumattakaan salaateisa, kurkusta ja tomaateista oli vaatimatonta jollei suorastaan heikkoa. Buffetissa oli tarjolla esimerkiksi hunajaa hunajakennosta. Olin lukenut arvosteluista, että aamiaiselle saa jonottaa ja siksikin menimme sinne aikaisin, koska saimme kaiken tarvittavan nopeasti. Aamiaisen jälkeen läksimme kohti etelää ja ensimmäinen pysähdys oli Ladies view, joka oli saanut nimensä siitä, että kuningatar Victoria tuli sinne aikoinaan hovinaistensa kanssa ja ihasteli näkemäänsä. Aamu oli pilvinen, joten emme saaneet ihan parasta käsitystä tästä näköalapaikasta, joka muistutti Skotlannin maisemia. Tien vieressä oli kahvila, jossa pistäydyimme.



Ladies view




Kiemuraisia teitä



Kerryn  kierros on varsinaista rallipolkua, tiet ovat kapeita ja paikoitellen näyttää siltä, että ne ovat puolentoista auton levyisiä. Huippuesimerkki irlantilaisten huumorintajusta on se, että tielle on merkitty 100 kilometrin nopeusrajoitus. Totuus on hiukka toinen, sillä navigaattorimme näytti luokkaa 39 km tunnissa eikä tuolla tiellä juurikaan sen nopeammin mutkiin voinut ajaa, no ehkä formula-autolla, muttei tavallisella henkilöautolla. Suorilla toki pääsi kovempaa, mutta ne olivat lyhyitä. Kuskilta vaaditaan siis jonkin verran taitoa. Monessa kohtaa tien reunassa on kivetys, johon osumista pitää varoa. Luin netistä, että rengasrikot ovat Irlannissa hyvin tavallisia, meille ei onneksi sellaista sattunut.




Kierroksella on monenlaista maisemaa. Valitsin kuviksi kolme erilasta osoitukseksi reitin monipuolisuudesta. Monia kertoja ihastelimme, kuinka kaunista Kerryn kierroksella oli ja että ehdottomasti kannatti ajaa se ympäri, vaikka siinä menikin monta tuntia aikaa. Metsämaisemiakin oli, kuvasta näkee hyvin, miten kapea tie on.










Välillä on jylhää ja  kallioista






Sitten taas ihanaa maalaismaisemaa aitoineen ja lampaineen




Meri on vahvasti läsnä, koska ajetaan suurimmaksi osaksi pitkin rannikkoa. Pieniä kyliä ja kaupunkeja on matkan varrella useita. Waterville lienee niistä kuuluisimpia, sillä mm. Charlie Chaplin, Walt Disney, Michael Jordan ja Tiger Woods ovat viettäneet siellä aikaansa. Chaplinilla oli siellä oma talokin.  Emme pysähtyneet kovinkaan monesti, sillä en osannut arvioida, kauanko matkaan menisi ja illaksi olin varannut show-liput, joten oli parempi pitää ensin vauhtia, jotta ehtii varmasti määränpäähän ajoissa. Pienellä munakaslounaalla kävimme yhdellä näköalapaikalla, jonne jätin pokemonin, joka saikin olla siellä useamman viikon, ennen kuin joku sen gymiltä tuhosi.

Sitten posottelimme suoraan Galwayhin, josta olin vuokrannut hotellihuoneen lähellä illan esityksen paikkaa. Salthill-hotellissa oli panostettu kauniisiin kukkalaitteisiin, niitä oli ihan jokapuolella. Kävimme punttisalilla ja kylpylässä ja sitten jalkapallo-ottelun jälkeen syömässä hotellin ravintolassa. Lempeässä iltatuulessa kävelimme muutaman sata metriä Leisurelandin teatteriin, jossa meidät toivotettiin kotoisasti suomella tervetulleiksi. Itse esityksen alussakin meidät kuten muutkin katsojat huomioitiin, sillä juontaja kertoi, mistä maasta kukin oli tullut.





Itse show oli huikeaa taituruutta sekä soittajien että tanssijoiden osalta. Maailmanmestari toisensa jälkeen tuli lavalle tanssimaan ja niin kevyesti he liitelivät, että kateeksi kävi. Soittimina oli jokin perinteinen rumpu, tinapilli, haitari, säkkipilli, kitara, huilu, viulu ja kosketinsoitin. Promovideolta saa pienen käsityksen esityksestä. Irlantilainen musiikki on iloisen tarttuvaa ja tanssit ovat vuosisatoja vanhat. Kenkiä on kahdenlaisia pehmeitä ja kovia, jotka muistuttavat steppikenkiä, mutta ovat kuitenkin erilaiset. Eräskin tyttö liiteli keijukaisen lailla ja tuntui kuin painovoima ei vetäisi häntä ollenkaan luokseen. Osa pojista tuli tanssimaan isoille laatikoille yleisön keskelle ja kun kamera tarkensi jalkoihin, niin ei voinut kuin ihastella, miten nopeaa jalkatyö oli. Esitystä mainostettiin Irlannin parhaaksi ja hyvä pitää sen shown olla, joka tämän päihittää. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, jos Galwayn suunnalla liikkuu. Samassa rakennuksessa on uimahalli ja varsinaista tarjoilua ei rakennuksessa ole, jäätelöjä oli myynnissä, samoin alkoholia, mutta olisin kaivannut jotain leivoksentyyppistä. Jätimme jälkkärinsyönnin shown väliajalle todetaksemme, että ilta meni ilman jälkiruokaa, no ehkä parempi niin :). Pitää vielä erikseen mainita, että yleisön joukossa istui Irlannin euroviisuedustaja menneiltä vuosilta ja hän nousi lavalle ja lauloi pianolla säestäen yhden laulun!











Itse esitystä ei saanut kuvata, mutta tanssijat tulivat kuvattaviksi sen jälkeen.




Tällainen oli kolmas päivämme Irlannissa ja seuraavassa osassa kerron matkan huippukohdista.

sunnuntai 26. elokuuta 2018

Mene ihmeessä Irlantiin - et pety osa 2 Titanic Experience Gobh

Suunnittelin matkamme niin, että käymme katsomassa tietyt etukäteen valitut kohteet ja improvisoimme loput. Toisena päivänä ajelimme moottoritietä etelään ja Gobhin pikkukaupunkiin, jossa oli Titanic Experience museum. Gobh muuten ääntyy kuten sana cove. Dublinin ympäri menevä kehätie on maksullinen ja maksu pitää suorittaa noin viikon sisällä tiellä ajamisesta joko mobiiliappilla tai maksulla huoltoasemalle. Me maksoimme sen huoltoasemalle, kun tankkasimme auton ennen sen jättämistä. Piti tietää itse, montako kertaa moottoritietä on ajanut ja koska ajoimme edestakaisin, niin tämä muutaman euron maksu tuli maksettavaksi kahdelta ajokerralta.  Moottoritiet olivat hyvät ja kaksikaistaiset.


It's a long way to Tipperary


Ostimme liput museoon ja koska seuraavan kierroksen alkamiseen oli aikaa, kävimme kahvilla vastapäisessä kahvilassa. Rocky road oli maittava ja kahvikin oli tässä maassa hyvää verrattuna esim. Wieniin. Vaahtokarkkien ja pähkinän lisäksi oli laitettu pehmeitä hyvänmakuisia keksejä suklaan sekaan. Gobh oli varsin idyllinen pikkukaupunki, jossa oli melkoiset korkeuserot. Satamassa oli ilmaisia parkkipaikkoja aika lähellä museota, josta Titanic otti mukaansa viimeiset 123 matkustajaa. Laiva ei ajanut satamaan asti, vaan se odotteli salmen suussa ja  kyytiläiset vietiin sinne veneellä. Museon lippu oli White Star Linen ihan oikeannäköinen Titanicin matkalippu ja matkalipun henkilö oli aivan todellinen matkustaja. Muistaakseni seitsemän ensimmäisen luokan matkustajaa nousi laivaan Gobhista ja parinkymmenen hengen ryhmässämme vain yhdellä naisella oli ensimmäisen luokan lippu. Lippu maksoi 9.50 euroa aikuiselta. Lopuksi voit nähdä, selviytyikö tämä henkilö matkasta vai upposiko hän laivan mukana.




Vierailu alkoi lyhyellä videolla, jossa meidät toivotettiin tervetulleiksi laivaan.





Purseri Hugh Walter McElroy ja kapteeni Edward John Smith

Seuraavaksi siirryimme ulos ja näimme laiturin, josta matkalaiset nousivat veneeseen. Paikalla ollut rakennus oli jätetty paikalleen ja kuvassa oleva ikkuna on siitä rakennuksesta.



Sitten menimme sisätiloihin, jonne oli tehty ykkös- ja kolmosluokan hytit. Monet kolmosluokan matkustajista olivat kotoisin maalta ja tuohon aikaan heillä ei ollut kotonaan sähköä eikä tietenkään juoksevaa vettä eikä sisävessoja, joten oppaan mukaan hytti oli heille suunnatonta luksusta, jollaista he eivät olleet ennen nähneet.





Ykkösluokassa oli paljon prameampaa 

Tämän jälkeen oli näyttelytila, jossa oli monenlaista tietoa Titanicista, kaikkea en jaksanut lukea. Oli matkustajakertomuksia, videoita ja tilastoja.

Senaikainen pelastusliivi



Kuva siitä, miten Titanic upposi
Opas kertoi meille puolisen tuntia ja tämän jälkeen tutustuimme vielä toisen mokoman näyttelyyn ja sitten jatkoimme matkaamme kohti hotellia. Pohjois-Irlannissa Belfastissa on vielä isompi Titanic-museo ja kenties matkamme suuntautuu sinne ja Irlannin pohjoisosiin ensi kerralla.

Sitten ajelimme Killarneyiin hotellille, sitä ennen kävimme maittavalla lounaalla läheisessä kylässä syömässä kanaa ja kasviksia. Ihastuin Booking.comissa tähän viiden tähden hotellin kuviin ( The Europe) ja vaikka se oli kallis, niin päätimme kuitenkin viettää siellä yhden yön. Tarjolla olisi ollut ratsastusta ja kalastusta ym. aktiviteetteja, mutta valitsimme niiden sijaan kuntosalin ja kylpylän. Toki MM- jalkapalloa piti välillä vähän seurata. Hotelli sijaitsi järven rannalla ja osa kylpylästä oli ulkona ja oli mukava lillua poreissa ja katsella tuota maisemaa. Kuntosalilla oli kävelu/juoksu/stepperilaitteet, josta voi katsella jalkapalloa. En nyt muista, millä laitteella olin, mutta jalkapallo näkyi. Juomaa sai hakea mukiin ja venyttelyä varten oli oma tilansa ja salilaitteet olivat kolmannessa tilassa. Saunoja oli useampia, mutta vettä ei voinut heittää kiukaalle. Suolavesiallas oli ihan hauska ja kivoin oli sellainen luminen kulho, josta voi ottaa rakeista lunta ja nakella sitä päällensä viilentämään. Sellaista en ole nähnyt missään aiemmin.




 Tavoistani poiketen lainaan nyt  kuvia hotellin nettisivuilta, koska kännykkää ei olisi saanut eikä voinut viedä noihin tiloihin. Ekassa kuvassa 20-metrinen uima-allas, josta näköala suoraan järvelle, toisessa päässä oli hieronta-allas erikseen.


(©) The Europe hotel


Tässä suolavesiallas taka-alalla ja se lumikulho etualalla, suihkut ja saunat olivat lähettyvillä ja vettä sai juotavaksi sivupöydältä.


(©) The Europe hotel





Huoneissa oli Nespresso-kahvinkeitin, amme ja suihku. Laukut tuotiin huoneeseen ja poika selitti meille samalla, miten koneet toimivat. Yllättävää oli se, ettei huoneissa ollut ilmastointia, sillä sitä olisi kyllä myöhemmin kesällä tarvinnut.



Sen sijaan oli kirjasto, shakkipelejä, iso oleskelutila aulassa ja golfkenttä ihan lähettyvillä. Söimme illalla isot voileivät, niitä ei enää olisi periaatteessa saanut listalta, mutta ystävällisesti kokki sellaiset meille teki ja ne olivat niin isot, että yksikin olisi riittänyt puoliksi. Aamiainen oli pramea, mutta ei matkan paras. Aterimet olivat hopeaa ja kokki paistoi munakkaita kunkin toiveen mukaan, mutta esim. juusto-, leikkele- ja kasvisvalikoima oli aika rajoittunut. Olimme aika aikaisin syömässä, koska aikaero kaksi tuntia eduksemme teki sen, että heräsimme jo ennen seitsemää (kello yhdeksän Suomen aikaa ja aamiaisella oli hyvin vähän ihmisiä. Tästä Kerryn kierros päivästä kerron seuraavassa postauksessani.