Jalonhelmileivos - älä missaa tätä Suomussalmella

Tänä keväänä avattiin Jalonniemeen entisen huoltoaseman tiloihin uusi kahvila, joka sai nimen Jalonhelmi. Kahvila on auki maanantaista lauantaihin klo 9-19 ja sunnuntaina klo 10-19. Tapahtumien aikaan aukioloajat voivat olla pidemmät ja jos kulkijoita on liikenteessä, niin aukioloaikoja voidaan venyttää. Leipomon kaikki tuotteet ovat itse leivottuja ja tarjolla on monenlaista suolaista ja makeaa.

Ehdoton lempiherkkuni on nimikkoleivos Jalonhelmi, jossa on lakkaa ja sisällä valkea helmi. Leivos on tehty ta-daa ruisjauhoista, mitä ei ikinä uskoisi. Pinnalla on ihanaa kuorruketta ja päällä koristeena lakkoja. Leivos on kuulemma pitkän kehittelyn tulos ja kehittely kannatti, sillä se on aivan loistava maultaan.

Kuvassa "helmi" joka taisi olla jotain canachea, jos oikein muistan

Hampurilaiset, pannukakut, jäätelöt, lihapiirakat ja monet muut herkut ovat tarjolla. Suunnitteilla on lounaskeittokin. Kaikenlaisia erikoisia ja upeasti koristeltuja täytekakkuja voi tilata juhliinsa.

Kahvilasta on kaunis näkymä Kiantajärvelle

Lapsiakaan ei ole unohdettu

Jalonhelmessä on lapsille leikkipaikka ja terassille saa vielä koirankin. Viime kesänä Jari Sillanpää viihtyi terassilla toista tuntia katsellen Kiantajärveä ja muitakin julkkiksia kahvilassa on jo käynyt. Tätä Tiina Juntusen emännöimän kahvilan ohi ei kannata ajaa, kun kulkee vitostietä Suomussalmen ohi.

Kalamiehen vala - pieni kauhukertomus

Tämän kesän ykkösharrastus taisi olla kalastus. Runsaiden sateiden takia Kiantajärven pinta nousi korkealle, minkä takia vettä juoksutettiin Emäjoessa monena päivänä. Mieheni entisen kotitalon vastarannalla oli sopiva akanvirta, jossa kalat näyttivät viihtyvän. Akanvirrassa vesi virtaa vastavirtaan ihan rannan tuntumassa. Kolmena päivänä virrassa liikkui lukuisa joukko nelikymmensenttisiä taimenia, joita mieheni kalasti parikymmentä. Tuo "lohilampi" oli kieltämättä elämys, jollaista en ole ennen kokenut.  Onhan se huikeaa, kun melkein joka heitolla lohikala iskee kiinni. Vapa taipuu, kala tempoilee ja sitten alkaa jännitys, mikä kala on koukussa ja saako sen ylös. Harmittavasti kaikki olivat alamittaisia. Minä olin haavimiehenä ja nappailin taimenet rannalle, se oli hauskaa hommaa, kun koitin kahtoa, missä kala milloinkin pyöri. Jokunen irtosi koukusta, mutta kiinniolevat sain rannalle.

Sitten uistin tarttui kiinni lähellä olevaan käppyräiseen mäntyyn ja läksin irrottamaan sitä. Juuri kun olin varovasti tarttumassa peräkoukkuun, tunsin kipua peukalossani. Vaapun mahapuolella oli koukkurypäs, josta yksi koukku upposi sormeen. Taidokas mieheni sai uistimen irti puusta ja lämsimme ajamaan Ämmänsaareen. Soitin hätänumeroon, josta ensin kehotettiin lähtemään Kajaaniin. Onneksi älysin kysyä, eikö Suomussalmella ole ambulanssia, jonka henkilökunta voisi auttaa. Olihan siellä :). Meidän käskettiin ajaa terveyskeskuksen pihalle. Tässä vaiheessa kipu alkoi olla polttavaa ja kovaa. Melkein itketti. Yritin pitää kättä liikkumatta, mutta töyssyt ja mutkat tuntuivat sormessa selvästi. Ambulanssi tulikin melkein heti ja menimme ensiavun puolelle, jossa kävin pitkäkseni sänkyyn. Sormeen kaadettiin puhdistusainetta ja se puudutettiin kahdesta kohtaa. Sitten ensihoitaja Jouni otti koukun pois. Mieheni piteli kädestä kiinni ja vitsailimme siinä jonkin verran. Pari nuorta hoitajaa sai oppia, miten homma hoidetaan. Kyllähän koukun otto tuntui vähän, sääliksi käy heitä, jotka saavat koukun sormeensa jossain Lapin korvessa ja joutuvat ilman puudutusta itse repimään sen pois, ajatuskin tekee huonoa. Kun kaikki oli ohi, tuli vähän huono olo ja jouduin käymään uudelleen pitkälleen, koska alkoi pyörryttää. Sain heti särkylääkettä ja söin Panadolia muutaman päivän. Onneksi seuraavan viikonlopun nokkiskeikan pystyin soittamaan ongelmitta.

Sormeeni laitettiin nätti paketti ja vaihdoin sidettä parin päivän päästä. Sormen sanottiin olevan kipeä useamman päivän, mutta hyvin pienesti siihen sattui. Kiitokset vain hoitohenkilökunnalla, koko lysti maksoi n. 17 euroa. Jälleen kerran saa kiittää hyvää suomalaista sairaanhoitoa :). Pieni kova nysty sormessa on, mutta kaiken kaikkiaan pelkäsin pahempaa toipumista. Hommasimme seuraavana päivänä kunnon kalapihdit, joilla olikin paljon käyttöä, kun uistimia irroteltiin haukien leuoista. Niitä saimme toistakymmentä kesän aikana, mutta se suuri taimen tai kunnon kuha jäi tällä kertaa saamatta.

Kalastajan vala tuli siis suoritettua, kuinkahan moni lukijoistani on sen tehnyt :)? En välttämättä suosittele sen tekemistä ;).

Pubivisa Wanhassa Kalevassa Suomussalmi osa 50

Heinäkuun puolivälissä kävimme pubivisassa Suomussalmen kirkonkylän retrobaari Kalevassa. Tietokilpailu järjestetään vuoden ympäri joka toinen keskiviikko klo 19. Kysymyksiä on 20 ja osanottajia oli toistakymmentä. Puolivälissä on pieni tauko. Jokaisen kysymyksen aihealue kerrottiin ennen kysymystä ja vastausaikaa oli jonkin verran.

Tällä kerralla kysymykset olivat huomattavasti edelliskertaa helpommat ja tiesimme suoraan aika monta, muutama oikea vastaus löytyi päättelemällä tai muistia kaivelemalla, pari typerää virhettäkin teimme.

Tällä kerralla kysyttiin mm. Viime vuoden eniten radiossa soitetun kappaleen esittäjää, Kreikan rahayksikköä, seuraavan Kainuun rastiviikon järjestäjäpaikkakuntaa, Euroopan harvimmiten asuttua maata, Kainuun maakuntakukkaa, Karvisen omistajaa ja sitten oli jokunen ajankohtainen kysymys viime aikojen tapahtumista.

Lopuksi paperit kerätään ja tarkastetaan ja kerrotaan oikeat vastaukset ja julkaistaan voittaja. Käsittääkseni jotain pientä palkintoakin on tiedossa. Tällä kertaa voiton vei viiden nuoren tytön porukka.

Suosittelen, kiva tapahtuma. Ainoa haitta on vain se, että samaan aikaan on Jätkänpuistossa yhteislauluilta ja lukiolla naisten pesis, joten jostain on karsittava.

Aittokosken kuohut Suomussalmi osa 49

Runsaiden sateiden takia Kiantajärven pinta on noussut ja sen takia tai ansiosta vettä on juoksutettu jo toista viikkoa Aittokosken voimalaitoksella Emäjoessa. Vettä on laskettu vanhasta uomasta ja siellä on ollut aivan mahtava koski, jota olemme käyneet useasti ihailemassa. Veden voima ja kauneus ovat sanoinkuvailemattomia. Mieli rauhoittuu virtaavaa vettä ja sen pyörteitä katsoessa.

Tämä kuva on otettu alajuoksulta päin Emäjoentieltä.

 Tässä kuohuja yläjuoksulta.

Yle Areenassa on nähtävillä, millainen upea turistinähtävyys Emäjokikin on aikoinaan ollut. Harmi, että se valjastettiin. Enpä olisi tuon veneen kyytiin tohtinut lähteä, sen verran kovaa vauhtia se kulki.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/25/kainuun-koskireitti

Tekevälle sattuu - HUIKEA Teatteri Retikan joulurevyy

Suomussalmelainen Teatteri Retikka on jo vuosikausia esittänyt joulurevyyn, joka on tekijäryhmän itsekirjoittama sekä -säveltämä. Viime vuonna esityksen nimi oli Ähky ja ostin dvd:n, joka oli taltioitu esityksestä. Tänä vuonna pääsimme näkemään esityksen paikan päällä, kun tulimme Kainuuseen joulunviettoon.

Esitys oli loppuunmyyty kuten monet aiemmatkin tämän joulunaluksen esitykset ja suuren kysynnän johdosta pidettiin vielä lisäesityskin iltapäivällä. Käsikirjoittajakaksikko Jonna Keränen ja esityksen ohjannut Ulla Scroderus tekivät aivan huikeaa työtä. Sketsit olivat ajankohtaisia, osuvia ja mikä tärkeintä hyvin hauskoja :). Nauroin maha kippurassa ja vedet valuivat lopussa silmistä, samoin mieheni. Vertauksen vuoksi voisin kertoa, että olimme ennen joulua standup-keikalla, jossa esiintyivät Suomen eturivin koomikot Niko Kivelä, Ilari Johansson ja Riku Suokas. Kertaakaan emme nauraneet kunnolla, miestäni hieman hymyilytti miesten kertomat vitsit. En tiedä, mikä esityksessä oli "vikana", mutta ei se vain ollut kovin hauska. Sami Hedbergiä olimme katsomassa kerran ja hän oli vieläkin huonompi.  Retikan esityksen ensimmäinen laulu, jossa #selfiemies hästäkkää itsestään kaikennäköisiä kuvia nettiin on hersyvä, sillä kuvat ovat hauskoja ja sanoitus kolahtaa moneen instailijaan ja twitteröijään. Sain teatterista Jonna Keräseltä kuvia käyttööni ja tässä Jere Kinnusen ottamassa kuvassa, jossa pääsemme kurkkaamaan näyttämön taakse, shelfiemies on etualalla. Retikan kotisivuilla on ainakin toistaiseksi kuultavana kyseinen laulu, jonka voit kuunnella tästä linkistä. Selfiekuvat voit nähdä ainakin jonkin aikaa tältä sivulta

 

Suomussalmelle muuttaneille tulokkaille esiteltiin paikallisia kävelytyylejä mm. lerkkaseminen, joita uudet asukkaat saivat matkia sekä opetella ja hyvin he tyylit omaksuivatkin lyhyessä ajassa. Suomi24joogassa joogaajat tuntuivat keskittyvän jumppaliikkeiden sijasta enempi keskinäisten kuulumisten vaihtoon :). Loppupuolella yhden liikkujan peräpuoli alkoi hieman falskata kyykkyliikkeissä, mistä seurasi koomisia tilanteita :).
 

Jonna Keränen, Jani Kinnunen ja Essi Moilanen

Repesin aivan täysin, kun Jani Kinnunen esitti OAJ:n erittäin pitkätittelistä virkamiestä, joka opasti, mitä kaikkea opettajan tulee kirjata koulun viestintäohjelma "Hilmaan". Myöhästyneiden vessassakäynneistä piti esimerkiksi eritellä, onko kyse pissa- vai kakkahädästä ja monen monta muutakin rastia ja kohtaa opettajan piti päivän aikana merkitä ylös. Opettajan keskimääräinen työaika yhtä oppilasta kohden on kymmenisen minuuttia, mikä tekee vaivaiset 300 minuuttia päivässä 30 oppilaan luokassa. Siinä esityksessä, jossa oli ollut runsaasti kunnan opettajia mukana, yleisö oli nauranut remakasti - eikä mikään ihme, sen verran hupaisa parodia opettajien elämästä Hilma-sketsi olikin.

Helena Bragge ja Eero Schroderus

Yksi hauskimmista pätkistä oli, kun pidettiin kunnanvaltuuston kokousta ja kokouksen alussa nuijittiin muutaman sadan miljoonan budjetti läpi sekunnissa ilman mitään keskustelua ja toinenkaan isomman luokan asia oli läpihuutojuttu. Asialistan kolmas kohta eli se, minne kuntaan tulevat kaksi koirankakka-astiaa sijoitetaan sen sijaan kirvoitti kiihkeän keskustelun valtuutettujen kesken. Osa halusi molemmat "sankot" Ämmänsaareen, osa luonnollisesti puolusti kiihkeästi omia asuinseutujaan eli kirkonkylää ja haja-asutusalueita.  Hauskan keskustelun lopputulema oli se, että asia jouduttiin vielä jättämään pöydälle, koska ei näin tärkeää asiaa voida yhdessä kokouksessa pikaisesti päättää. Kuntalaisena tuntuukin, että monesti juuri pikkuasioista päättäminen on hankalinta ja tämä sketsi oli hyvin naseva :).

94-vuotiasta Petkelperän vanhaisäntää (Eero Schroderus) haastatteli mieheni serkun vaimo, joka ystävällisesti lahjoitti meille vapaaliput esitykseen kuultuaan, että olemme menossa katsomaan revyyn. Kiitos Helena! Huonokuuloinen isäntä vastaili hauskasti Helenan kysymyksiin. Tämä pyörätuolissa puku päällä, villasukat jalassa istuva poskettoman hupaisa hahmo, jolla on huikean veikeät ilmeet, on ollut aiemminkin haastateltavana joulurevyissä, joten se oli yleisölle tuttu.

Hersyvää kieltä oli Hannu Kemppaisen ja Jonna Keräsen sketsissä, jossa peräkammarin aikamiespojalle etsittiin seuraa lehti-ilmoituksella. Pojan kirjoittama yksinkertainen ilmoitus sai äitin kynästä aivan uutta loistoa, kun emäntä intoutui maalailemaan tekstin aivan uuteen uskoon.

Someperheen joulu -sketsin voit ainakin toistaiseksi nähdä Ylä-Kainuu-lehden joulukalenterin viimeisessä luukussa. Sketsi on oiva kuvaus nykyajasta ja perheen äidin (Mervi Seppänen) ihanaa kainuun murretta on aivan mahtavaa kuunnella. Essi Moilanen perheen tyttärenä on myös verraton.

Mervi Seppänen, Essi Moilanen, Jani Kinnunen ja Antti Väyrynen

 Esityksessä oli useampikin laulu, jonka teossa Renne Karppinen on ollut vahvasti mukana. Rennellä on oma studio ja hän esiintyy tonttuhahmoineen ympäri Suomea. Esitys loppui Suomussalmen omaan Euroviisuehdokkaaseen Konsta-Liisa Meetwurstin mielettömän upeaan esitykseen (Antti Väyrynen). Shown taustalla pyöri alkusyksystä kuvattu video, jossa pyörittiin eri maisemissa. Taustalla näkyi milloin kunnan mainostaulu, milloin laaja aukkohakkuualue, milloin Jalonuoma. Tekijöiltä aivan loistavan nerokas idea, kaunis laulu ja hulvattomat sanat "ylistän laajaa latuverkostoasi ja kunnan veroprosenttikin on - vain vähän". Konsta-Liisa liihotteli mekossaan lavalla ja Jonna Kinnunen toimi käsikäyttöisenä tuulikoneena löyhytellen isolla levyllä Konsta-Liisan jalkojen juuressa. Kunnanvaltuusto hoilasi lavan sivulla taustakuorona - aivan huippulopetus tälle huikealle kavalkadille!

Tuskin maltan odottaa, että esityksestä valmistuu myytäväksi dvd, sillä aion ostaa sen välittömästi ja katsoa Tekevälle sattuu -revyyn vielä monta kertaa. Itse asiassa taidan ostaa useammankin levyn ja annan niitä lahjaksi ystävilleni, niin hyvälle tuulelle esitys sai meidät moneksi päiväksi :). Ihan harmittaa monen ystävän ja entisen suomussalmelaisen puolesta, etteivät he koskaan pääse näkemään näitä fantastisia itsetehtyjä esityksiä koskaan. Televisiossa esitetään paljon surkeampia juttuja, kyllä soisin Retikan pääsevän ansaitsemansa valtakunnallisen huomion kohteeksi ja suuren yleisön tietoisuuteen.

 KIITOS KAIKILLE ESITTÄJILLE SEKÄ TEKNIIKALLE - TEITTE MEILLE JOULUMIELEN :)

Kiitokset Teatteri Retikalle kuvista!

Loppukesä 2014

Kirjaanpa tässä loppukesän tapahtumia, jotta niistäkin jäisi jokin muisto.

Heinäkuussa hammashoitojen jälkeen pystyin vihdoin aloittamaan kuntoilun. Tavallisin pyörälenkki oli Suomussalmen kirkonkylälle Wanhaan Kalevaan, jossa joimme kahvit ja ajoimme sitten takaisin. Kerran poljimme  mieheni entiseen kotikylään Näätälään päin sen ensimmäisen ison ylämäen ylös mieheni ja tällöin lenkiksi tuli 35 km.

Punttisalilla aloin myös käydä. Kiannon Kuohujen alakerrassa on hienot uudet laitteet. Suunnistamassa kävimme kahdesti, juosta en vielä oikein jaksanut, mutta löysimme muutamia hyviä mustikkapaikkoja.

Hyvät ystäväperheemme tuli jälleen käymään. Aloitimme vierailun tällä kerralla Hyrynsalmelta Ukkohallan Wakeboard-keskuksesta, jossa kummipoika, veljensä ja isänsä kokeilivat weikkausta. Alun harjotteluiden jälkeen pojat pääsivät kiertämään suksilla rataa ympäri. Ilma oli mitä mainioin, oli hellettä ja järvivesi oli lämmintä.

Kävimme perinteiseen tapaan heittämässä frisbeegolfia, katsomassa näytelmän kesäteatterissa ja paistoimme makkaraa myöhään illalla nuotiolla Varisjärven rannalla. Pojat pelasivat vuotuisen tennisottelunsa ja päivällä teimme retken Jumalissärkille, jossa kävelimme kauniissa maisemassa kolmisen kilometriä. Siellä tapasimme pienen shelttineitokaisen, joka arastellen tuli tutustumaan omiimme ja intoutui sitten leikkimään niiden kanssa.

Suomussalmi Rockissa esiintymisestä on jo tullut tapa, sillä tämä oli kolmas kerta, kun nokkahuiluyhtyeemme Nokkis esiintyi. Tällä kertaa perustajajäseniä oli kaksi eli Anne ja minä ja meidän lisäksemme Tita ja Anni olivat mukana toista kertaa. Tokaluokkalainen Anni oli oppinut nokkahuilukerhossa kaikki otteet ja soitti jopa fis-nuotitkin! Annin kehitys oli vuodessa huimaa, viimeksi hän osallistui muutamaan kappaleeseen. Anne, Tita ja minä olemme kaikki olleet huilisteja, joten harjoituksissa riitti, että varmistimme kappaleen rakenteen ja lähdöt ja soitimme biisit kerran läpi. Käytämme mieheni säveltämää Nokkismusaa materiaalina ja setti sai tänä vuonna kestää vartin roudauksineen. Soitimme osin samoja kappaleita kuin viimekin vuonna eli Nokkissufflen, Nokkistanssin, Nokkisskottiksen ja Nokkissalmen, joka on Suomussalmelle omistettu äärettömän kaunis laulu. Lisäksi soitimme Nokkistangon. Ensi vuodeksi suunnittelimme, että voisimme soittaa jotain huilullakin ja ottaa alton ja tenorin, mahdollisesti bassonokkahuilunkin mukaan esitykseen, sillä jokainen meistä on soittanut paria muutakin nokkahuilua nuorempana. Nokkikseen ovat tervetulleita ihan kaikki halukkaat.

Illalla Annen bändi FredeHiggs soitti älyttömän hyvin hotellilla ja rokkasimme mukavassa seurassa itsemme aivan hikisiksi. Mieheni kävi laulamassa karaokea ja joimme parit limsat. Edellisenä iltana olimme kuuntelemassa ystävien pojan bändiä Heta ja häkkiapinat ja heidän esiintymisensä oli hyvin energinen. Perjantaina poikkesimme myös Wanhassa Kalevassa ulkojameissa. Rokkiviikonloppuna kylällä on vilskettä ja vilinää, sillä ehdin käväistä teatterissakin katsomassa teatterikilpailun voittaneen pellolaisen Jokku vaimot -ryhmän esityksen Muistaks sie?

Tänä kesänä Naapurinvaaran tanssit jäivät haaveeksi. Tarkoitus oli mennä Kake Randeliniin, mutta tuolle illalle passasikin hienosti mieheni serkkujen jokakesäinen frisbeegolfturnaus ja mukana lisäkseni oli vielä yhden serkun poikakaverikin, joka paransi hurjasti tulostaan kolmen kierroksen aikana. Taistelu oli tiukkaa ja tulokset olivat ihan parin (27) tuntumassa. Menimme sitten vielä istumaan iltaa yhdelle serkulle, joka esitteli vastaperustetun kodinkonehuoltoliikkeensä. Hienot tilat hän oli ehtinyt kunnostaa, myyntiin tulee kodinkoneitakin.

Appi ja bonusanoppi tulivat käymään pariksi päiväksi ja toivat mukavaksi yllätykseksemme kälyni poikansa kanssa mukanaan. He olivat ensimmäisellä vierailulla luonamme Kainuussa. Ohjelmassa oli oululaisen emerituskirkkoherran ja vaimonsa kanssa tutustuminen Raatteen Porttiin ja sen uusittuun näyttelyyn ja pieni kiertoajelu. Uusittu näyttely oli oikein hieno. Filmi oli myös uusi ja mielestäni mahdollisimman monen koululaisen tulisi tutustua maamme historiaan paikan päällä. Näyttelyssä oli tietotekniikkaa mukana erona viimekertaiseen, iPadilla voi tutkia asioita ja kartat ym. heijastuivat isolle seinälle. Poikkesimme yhdellä korsulla, jonka läheisyydestä löytyi venäläisten tai oikeammin ukrainalaisten sangosta tekemän kamiinan yläosa. Eipä tuo taatusti ole kauheasti yli kahenkymmenen asteen pakkasessa lämmittänyt, mutta muutakaan ei ollut. Koko kamiina oli näytillä näyttelyssä. Siellä oli myös uutena muutama huone, jossa havainnollistettiin sotaa.


Karhulanvaaran pihassa teimme kierroksen, siellä oli Suomussalmella syntyneen presidentti Ståhlbergin patsas ja sitten kävimme Alvar Aallon suunnittelemalla Liekki-patsaalla.

Illallisen nautimme hotellilla ja kuulimme sielläkin monia hienoja tarinoita. Kirkkoherra oli tavannut lapsena itsensä Ilmari Kiannon ja hänellä oli monta juttua kerrottavanaan. Kävimme vielä Kiannon patsaalla ja sen jälkeen kävimme heittämässä frisbeegolfia. Päivä oli täynnä hienoa kulttuurihistoriaa ja saimme oppia paljon uusia asioita asiantuntijan kertomana. Seuraavana päivänä kävimme kylällä ostamassa laukut alennusmyynnistä. Omani taisi maksaa kolmisenkymppiä ja se on entistä tilavampi. Oilolassa kävimme ihastelemassa kaikenlaisia käsitöitä. Illalla naisväki kävi katsomassa Retikan kesäteatteriesityksen Kaikenkelin Kaikkonen ja miehet lähtivät Laajakaarteeseen kalaan. Kalaonnea oli hurjasti ja ahvenia ja haukia tuli useampiakin, jotka loimutettiin iltanuotiolla. Nuorin sai suurimman - ja elämänsä ensimmäisen hauen, joka oli yli käsivarren mittainen. Iltanuotiolla söimme kanaa, makkaraa, salaatteja, leipää ja kalaa aivan ähkyyn saakka. Iltauinti oli virkistävä sen jälkeen, sillä päivä oli lämmin. Käly jäi vielä muutamaksi päiväksi kylään. Kävimme pyöräilemässä, heitimme frisbeegolfia ja kiersimme C-radan iltarasteilla. Yhessä vaiheessa luulimme jo eksyneemme, kun tulimme soratielle. Se oli vedetty vuodelta 2004 olleeseen karttaan, josta rastit karttoihimme piirsimme. Ainoastaan mieheni oli huomannut koko tien eikä iltarastiohjaajakaan siitä älynnyt meitä muistuttaa. Onneksi yksi seitenkymppinen papparainen tuli paikalle ja selvisi, että olimme ihan oikeaan suuntaan menossa. No oppipahan tuosta katsomaan kartan tarkemmin.

Kaikkosesta pitää sanoa muutama sana. Jälkimmäinen esitys oli  luonnollisesti ensimmäistä katsomaani hioutuneempi. Ohjaus oli jälleen kerran huippuluokkaa ja näyttelijät olivat sopivia rooleihinsa ja esitys oli hauska ja valloittava. Eipä ihme, että sen kävi katsomassa 10300 katsojaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Lahden kaupunginteatterin vuosittainen katsojamäärä oli viime vuonna 67 000 ja esityksiä on moninkertainen määrä. Aivan huikeaa Retikka, Eero ja Ulla! Erityisesti pidin Ukkolan vanhoistapiioista ja Jonnan tulkinnasta ja Antin juoppouteen taipuvaisesta Heikki Suhosen tulkinnasta. Eikka Heikkinen selvisi karjalan murteen koukeroista yllättävän hyvin. Keväällä äitini oli asiantuntijana murteen osalta ja kävimme tekstin puhelimitse läpi ja äitini laittoi repliikit karjalan murteelle, jonka hän vielä hyvin muisti. Kieli on Schroderusten näytelmissä aina aivan mahtavaa ja sitä on kertakaikkisen nautinnollista kuunnella. Mukava oli myös nähdä Matilaisen Laura lavalla topakkana emäntänä. Setti Tauriainen oli yhtä ihastuttava kuin aina ja Hannu Kemppainen ja Veikko Seppänen olivat kuin luotuja rooleihinsa. Eipä ihme, että esitystä tultiin katsomaan Oulusta ja Pohjois-Pohjanmaalta sankoin joukoin.

Näytelmän tapahtumapaikat

Pääsimme äitini kanssa esityksen käsiohjelman kiitoksiin :)

Loppuiko kaverilta bensa?

Ylläoleva näky huvitti sen verran, että siitä piti ihan ottaa kuva. :)

Yhtenä perjantai-iltana pääsimme ystäviemme vieraiksi Pirttijärven rannalle nauttimaan ihanista tarjoiluista. Tämä alkupala-annos oli niin kaunis, että halusin ikuistaa sen. Meillä oli ihana rupatteluhetki ja Heppu-koira tarjosi viihdykettä, kun se haki milloin mistäkin piilottamamme kengän ja toi sen kuistille. Alkudrinkki oli aivan mainio - Biokian puolukkamehua ja vissyvettä, erittäin raikas ja hyvä yhdistelmä.

Heinäkuun lopussa teimme päivän reissun kotikaupunkiini ja kävimme ystävien sekä lukiokaverini luona. Toki piti ajella verestämässä lapsuusmuistoja Kirkonsalmen maisemissa. Kävimme myös alennusmyynnissä luokkakaverini urheilukaupassa, jossa erittäin asiantunteva myyjätär möi minulle pyöräilyhousut, lenkkikengät sekä juoksuhousut, mieheni taisi vielä ostaa salipaidan ja housut hänkin. Ystäviemme luona nautimme ihanaa grilliruokaa ja salaattia ja herkullista mustikkapiirakkaa jäätelön kera. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nuorisokin jaksoi istua meidän "vanhojen haahkojen" seurassa :D.

Olisin käynyt viemässä kukan entiselle yläasteen ruotsin opettajalleni, jonka ansiota pitkälti oma uranvalintani on. Harmikseni hän ei ollut kotona. No koulusta nappasin kuitenkin kuvan ohiajaessamme. Monta muistoa liittyy tuohonkin nelikerroksiseen taloon.

Tarja tarjosi meille aivan ihanaa lohirullaa, jonka ohje pitäisi saada ja mansikkakakku oli aivan suussasulavaa. Mukava oli katsoa upeita valokuvia sekä kuulla erityisesti Islannin reissusta, joka meidän osaltamme siirtyi hamaan tulevaisuuteen tältä kesältä. No ehkä ensi kesänä sitten. Muistelimme myös lukioluokkamme oppilaita ja saimme kasaan vajaat 30 nimeä. Olisipa mukavaa pitää luokkakokous, kun se viiskymppiäkin on lähivuosina tulossa - hui helkatti!

Lakkoja näin peräti kuusi kappaletta, joten marjastus painottui yhden kerran mustikkareissuun. Meikeläinen sai lähimaastosta ehkä vajaat neljä litraa hyvällä tahdolla laskettuna ja mieheni toi melkein samassa ajassa ämpärin ja poimurillisen. Niitä sitten perkasin useamman tunnin ja pistin pakkaseen. Nyt on mitä talvella syödä, tuo määrä riittää hyvin talouteemme.

Suurkiitokset koirahoitajille Hantalle, Paulalle ja Venlalle, jotka mahdollistivat jälleen monet reissut ja treenasivat kaikenlaisia temppuja shelttiemme kanssa. Aina se on mukavampaa lähteä, kun tietää, että koirilla on kaikenlaista kivaa touhua koko päivän ajan.

Elokuvissa kävimme kerran katsomassa Kesäkaverit, joka oli ihan katsottava pläjäys. Elokuun alussa alkoi tuntua siltä, että on aika lähteä etelään ja ilmoitimmekin vuokralaiselle, että tämä pääsee paria päivää sovittua aiemmin asuntoomme. Pakkaukset ja siivous, jääkaapin sulatus ja auton huolto, joka on huomattavasti halvempaa kuin Lahdessa ja sitten iltapäivällä kohti Lahtea. Huoltoliike oli laittanut pari ruuvia  alapohjaan löysästi kiinni (tai sitten ei ollenkaan), mutta onneksi Kajaanista saatiin sukulaiselta apua, jotta matka pääsi jatkumaan.

Oli oikein mukavaa mennä pitkästä aikaa töihin. Kyllä se vain on niin, että ei sitä ylettömiin jaksa kotonakaan olla,  kyllä 3,5 kuukautta oli minulle ihan tarpeeksi.  Vahvistuin lomalla ja sain paljon elämyksiä, joten pirteänä aloitin elokuussa työt viiden kurssin viikko-ohjelmalla.
Ekana viikonloppuna päräytimme  perjantai-iltana Kuopioon, jossa mieheni osallistui triathlon-kisaan. Meikeläinen oli vesipullon kanssa kannustusjoukoissa milloin missäkin reitin varrella. Päivä oli helteinen ja kisa oli rankka, mutta hienosti siippa veti radan läpi. Kuvassa on 1500 metrin uintiosuus alkamassa. Ostin torilta mansikat ja myyjä heitti minut mansikoineni autollaan hotellin lähelle, koska hän asui siinä vieressä. Kävin myös ostamassa Puustjärveltä rakkaalleni isoimman palkintopokaalin, joka heillä oli ja annoin sen maalissa :).

Elokuun puolivälissä järjestimme meillä äitin puolen serkkujuhlat, jotka olivat menestys. Ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin. Me tarjosimme karjalanpiirakat, marenkikakun, lohen, naudan ja porsaan ulkofileen ja vieraat toivat runsaasti tarjottavaa sekä kahvi- että ruokapöytään. Suunnittelemani joukkuekisa onnistui yli odotusteni, sillä kilpailijat ottivat sen hyvinkin vakavasti. Pelikortin sankkoon heitossa useampaa pidettiin olkapäistä kiinni kurotuksen estämiseksi ja pictionary piirrustusviestissä naurun helinä kuului joka huoneesta. Lapset kävivät paljussa ja loppuillasta raikui karaoke Lepotiellä oikein kunnolla. Illan lopuksi menimme nauttimaan makkaroita, sipsejä ja karkkeja grillikotaan, jossa oli kerrassaan tunnelmallinen ilmapiiri ja jutut ja vitsit hersyivät. Kiitos kaikille ihanille osallistujille <3.

Tässäpä muutamia säiden puolesta aika eriskummallisen kesän muistoja. Islannin reissu jäi kevään syövän takia tekemättä, mutta henki säilyi ja mieli on nyt parisen viikkoa töiden alkamisesta hyvin pirteä. Bilbaon matkakin on tuossa nurkan takana odottamassa, sitä ennen pääsen Hyvinkäälle näkemään supersuosikkini Jymyn vielä kerran Tahkon vieraana :).

Shaslikia - maailman parasta lihaa - Suomussalmella

iPhonen kuva taas vähän epätarkka :-(

Loman viimeisinä päivinä kävimme uusien tuttaviemme Seijan ja Pasin luona kylässä. Seija kutsui meidät syömään shaslikia, jota olen kerran aiemmin saanut maistaa Latvian ja Liettuan rajalla. Siellä sitä möi vanha mies, joka sanoi, että se on herkullisinta lihaa -  Самое вкусное мясо - ja sitä se kyllä olikin. Seija tarjosi meille porsaanfilettä sekä kanaa vartaissa monien salaattien kera. 

Lihat olivat olleet yön yli  jääkaapissa marinadissa ja niihin oli imeytynyt valtavasti ihania makuja. Seija oli paistanut ne Kostamuksesta tuodulla vasiten shaslikille tarkoitetulla grillillä. Tässä ns. mangalissa on alhaalla reiät ja ylhäällä vaot, joihin vartaat sopivat ja jossa niitä käännellään. Systeemi on nerokas, sillä pyöreä varras pyörisi ja liha paistuisi epätasaisesti. Näissä vartaissa sitä voi käännellä ja liha paistuu tasaisesti joka puolelta. Hiilistä tarttuu aivan mahtava maku ja en osaa kuvailla, miten taivaallisen hyvää liha oli. Se suli suuhun ja se oli oikein mureaa ja täynä monenlaisia makuja. Seija vielä  suihkutti paistaessaan muistaakseni etikan ja oliiviöljyn sekoitusta, jottei lihasta tulisi liian kuivaa.  Olisi ollut mukavaa myös nähdä itse paistamisprosessi ja tuoksutella ja olla grillin lämmössä.

Haluaisin kovasti itselleni vastaavan laitteen, pitää alkaa kysellä Venäjällä käyviltä, voisiko joku tuoda korvausta vastaan minulle tämän laitteen, niin upeaa se liha oli.



Kiitokset Seijalle ja Pasille upeasta ja mukavasta illasta :)

Palkeilla puhalletaan hiiliin lisää ilmaa

Hossa Suomussalmi osa 48

Hossa on uskomattoman kaunis ja hieno alue Suomussalmen pohjoisosassa. Kävimme siellä kaksi kertaa tänä kesänä eivätkä ne jää viimeisiksi kerroiksi.

Hossassa on luontokeskus, jossa on ravintola ja näyttely sekä yksityisten tarjoamia majoituspalveluja ja poropuisto. Metsähallituksen hoitamalla 90 km2:n alueella voi kalastaa, meloa, patikoida ja yöpyä. Hossa valittiin vuoden retkikohteeksi vuonna 2011 eikä suotta.

Hossan hienoin nähtävyys on Värikallion maalaukset, jotka ovat 3500-4500 vuotta vanhat. Ne löytyivät vasta 70-luvulla. Emme ole käyneet siellä, koska polveni kunto oli niin epävarma, että oli parempi kävellä vain lyhyitä matkoja. Toivon, että ehkä ensi kesänä voimme käydä katsomassa niitä, kävelymatkaa kun on suuntaansa kuitenkin nelisen kilometriä. Kalliota pääsee lähelle, sillä järvelle on rakennettu katselutasanne, josta niitä voi ihailla. Erikoista ovat tikkumaiset hirvipiirrokset, joita ei ole muualta löydetty ja on harvinaista, että kalliossa ei ole venepiirroksia.

Kävimme Muikkupurolla laittamassa nuotiolla lohta ja keitimme nokipannukahvit. Minulla ei ollut kameraa mukana, mutta linkitän tähän Sirkku Kiannon kotisivun, jossa on mahtavia kuvia Muikkupurosta. Pieni kirkasvetinen puro yhdistää kaksi järveä ja puron rantaan on tehty laavu. Ekalla kerralla siellä oli neljä liminkalaista nuorta miestä aamupalalla, he olivat nukkuneet laavussa edellisen yön.

Järvet ovat kirkasvetiset ja puhtaat

Jos käyt Suomussalmella, niin kannattaa ehdottomasti käydä Hossassakin.

Humula Suomussalmi osa 47

Humula on Suomussalmen äitien aikaansaama uusi leikkipuisto Ämmänsaaren keskustassa aivan kylpylähotelli Kiannon Kuohujen vieressä. Humulassa on monennäköisiä leikkivälineitä ja siellä on myös ohjattua toimintaa.
Syksyllä siellä pidetään aikuisille jumppiakin. Sen vieressä on aikuisille suunniteltuja kuntoiluvälineitä. Humula on saanut suurta suosiota - eikä mitään ihme. Sijainti on hyvä ja Köhäkkäpäivänä siellä oli toistasataa lasta hoidossa.

 Minulta on toivottu juttua Launeen perhepuistosta. Teen sen heti, kun joku sukulaislapsista tulee käymään ja menemme puistoon :)

Reglerna finns också på svenska :)

Sitten seuraamaan  telkusta maratonia. Mies lähti ostamaan letkua, jotta pääsemme täyttämään kylpytynnyriä ja kylpemään siinä ekan kerran. Keihään finaaliin on vielä jokunen tunti, toivottavasti Teron ja Antin keihäät saisivat kunnon tuulen alleen ja pääsisimme vihdoin mitalin makuun :).

Illanvietto kälyllä

Kävimme kälyni luona viime viikolla illanvietossa. Lankoni on rakentanut pihamaalle vuosia sitten aivan upean grillikatoksen omista puista ja sen suojissa grillasimme ensin makkaraa. Miehelleni kevyttä, lihaisaa Wilhelmiä tms. ja meille muilla Hiillos-makkaraa. En tykkää yhtään mistään A-luokan lihaisesta makkarasta, inhoan sen narskuntaa :D.

Kattaukset

Taitavasti tehdyt salvokset

Karhu somistaa lattiaa

Annokseni

Koirat odottelivat kiltisti aitauksessa

Sitten Roosa paistoi meille  ison kasan rapeareunaisia, herkullisia muurinpohjalettuja

Muistelimme myös vajaan kymmenen vuoden takaista lettujen syöntiä. Kummipoikani paistoi letun ja totesi letun kuumaksi. Niinpä hän keksikin heittää kuuman letun nopeasti minulle ja sanoen "Pauliinalle lettu!". Kädethän siinä paloivat. Muistaakseni nakkasin letun kankaalle :).

Herkuttelun jälkeen menimme sisään ja pelasimme pareittain erän lempipeliäni Cluedoa. Meillä mielestäni ollut vielä aivan tarkasti kaikki vaaditut kortit selvillä, kun  parinani pelannut Lilja halusi mennä arvaamaan - ja kappas  - arvaus osui oikeaan ja voitimme pelin :)

Marjaana Punakulta ampui pistoolilla aulassa :)

Kiitokset mukavasta illasta sukulaisille!