Tänään se alkaa!

Nelivuotinen odotus loppuu tänään, kun Lontoon olympialaiset avataan ja pääsee kerrankin kesälomallaan nauttimaan kisoista inhimilliseen katseluaikaan eikä tarvitse kääntää sisäistä kelloa. JES! Penkkiurheilijan suurin haave toteutuu.

Aion seurata tiukasti kisoja telkkarin  ja muutamana päivänä myös radion ääressä, koska muutama päivä on istuttava autossa halki Suomen. Onneksi lakat ehtivät kypsyä ja saimme poimittua niitä omiksi tarpeiksi tällä viikolla. Mustikat ja vatut pitää vielä kerätä, mutta niihin ei mene niin kauaa aikaa ja ne ehtii käydä poimimassa ennen kisalähetyksiäkin.


Omat lempilajini ovat paini, yleisurheilu, ammunta sekä kenttäratsastuksen maasto-osuus, jota ei näe telkkarista kuin olympiakisoissa.  Painissa oikeus vei voiton ja Matti Kettunen edustaa Suomea, koska hän olympiapaikan hankkikin. Toivottavasti Matti saa hyvän arpaonnen. Toinen edustajamme Rami Hietamäki on kova luu omassa sarjassaan.  Melontaa ja purjehdusta on myös kiva katsoa. Mieheni  Pajulahden reenikaveri Anne Rikala kamppailee jälleen mitaleista. Judossa Suomella on terävä edustuskolmikko lahtelaisen Johanna Ylisen johdolla. Sulkapalloa on myös kiva katsella, koska sitä olen itsekin harrastanut. Pahaksi onneksi Ville Långilla kävi mitä surkein arpaonni ja hänen jatkonsa vaikuttaa heikolta, sillä hänen pitäisi voittaa ykköseksi rankattu mies.  Jarkko Niemisellä ei käynyt järin paljon parempi tuuri, sillä ensimmäisen ottelun jälkeen vastaan tulee britti Andy Murray.  Mukavaa, että pitkästä aikaa voimistelussa on mukana suomalainen Annika Urvikko.

Onnea koko Suomen joukkueelle, olisipa hienoa, jos saisimme edes yhden mitalin näistä kisoista!
Näillä sivuilla voit seurata livelähetyksiä 12 eri kanavalla, jos Yle ei riitä :).

Swamp soccer WM 2012 - suopotkupallon MM kuvakavalkadi

Kuva puhukoot puolestaan, keli oli märkä jatkuvien sateiden takia.
Käyttökelpoisin kassi tavaroille on jätesäkki, tavarat pysyvät kuivina ja säkki on halpa.
Saunassa kannattaa käydä pesulla ja lammessa uinnilla ottelun jälkeen.
Markkinatorilla oli myynnissä paikallisia käsitöitä ja ruokaa.
Karaokessa sai laulaa.

Juttelin Ruotsista tulleiden pelaajien kanssa på svenska förstås ja heillä oli jokunen viikko sitten karsinnat, joiden voittajat osallistuivat MM-kisoihin. He ajoivat Haaparannan kautta Hyrynsalmelle. Poika oli Skellefteåsta ja naisjoukkue Uumajasta. 

Ensi vuonna uudestaan :)

Kuka ehtii palloon ensiksi?

Pelastusvene Vuorilammella

Halvat ruoka-annokset kanawokki ja makkaraperunat

Naisten voittajajoukkue Uumajasta

Kassit kuivassa paikassa

Paras jalkine - kuminen sandaali

Oli siellä kuiviakin kenttiä

Maalintekotilanne

Ysikentän takana oli kallio

Melkein....

Vinnaren

Yleisradion uutisjuttu videon kera

Tässä tulee maali

Rämpimistä ja taistelua kentällä 1. Videoiden laatu ei ole järin kaksinen, mutta kyllä niistä saa käsityksen, mistä on kyse.

Vihreä kortti taskussa :)

Olen päässyt elämässäni kokeilemaan jokamiesradalla pari kertaa golfia vajaat kymmenen vuotta sitten Seinäjoella, kun kävimme siellä shelttikasvattiamme katsomassa. Mieheni innostui golfista ja hänelle ostettiinkin tuolloin mailat ja hän kävi jonkun kerran  harjoittelemassa lyömistä, mutta varsinaista harrastusta golfista ei hänelle kuitenkaan tullut. Seuraava pelikertani oli, kun järkkäsimme viime syksynä polttarit ja veimme vastikään green cardin saaneen morsmaikun golfaamaan jokamiesradalle ja kiersin hänen kanssaan radan. Yllätyksekseni osuin ihan hyvin palloon ja se lenti välillä ihan mukavasti ja tykkäsin lajista kovasti. Totesimme siinä yhdessä, että golf voisi olla minulle sopiva laji.

Olen aina pitänyt golfia vähän elitistisenä lajina tiukkine pukeutumiskoodeineen. Varusteet maksavat aika paljon eikä pelaaminenkaan ole mitenkään kovin edullista, halvempiakin harrastuksia on runsain mitoin. Lisäksi, jotta edes ylipäätään pääsee pelaamaan pitää harjoitella runsaasti, käydä kurssi ja läpäistä sekä kirjallinen että pelikoe. Tähän asti olen ajatellut, että tämä kaikki kuulostaa liian työläältä, vaikka golf on mukavalta vaikuttanutkin. Toukokuussa pyysin  ystävääni sekä hänen miestään golfaamaan synttäreitteni jälkeen sunnuntaina kanssamme samalla jokamiesradalla, jota polttareissakin kiersimme ja Olli ystävällisesti neuvoi tekniikkaa ja sääntöjäkin. Hän sanoi, että seuraavana päivänä alkaisi green card -kurssi ja pääsimme sille mukaan. Seurasi aika tiukka viikko, sillä ekalla kerralla opettelimme lyömään ja osumaan palloon. Kokeilimme erilaisia mailoja ja kävimme puttaamassa eli lyömässä palloa muutaman metrin päästä reikään. Illan lopuksi kiersimme samaa jokamiesrataa, jota jo olimme käyneet kokeilemassa. Kurssi kesti kolme kertaa ja viikon päästä olisi pelikoe, joten päätimme käydä viikon aikana harjoittelemassa muutaman kerran ennen koetta. Torstaina jatkoimme harjoittelua kahden muun kurssilaisen kanssa. Puttailimme hieman enemmän ja kokeilimme myös lyödä palloa hiekkabunkkerista takaisin ruoholle. Perjantaina kävimme ystäviemme kanssa kiertämässä samaa par-kolmosta ja sunnuntaina piipahdimme Kirkkonummella.  Helillä ja Veskulla on ollut green card jo pitemmän aikaa ja he neuvoivatkin todella hyvin mailojen valinnassa ja erilaisissa lyönneissä ja saimme lisää pelituntumaa. Kiersimme Peuramaalla yhdeksänreikäisen Pikku Peura -kentän ja opimme paljon uutta ja hyödyllistä sekä tekniikasta että säännöistä. Eve oli kotona koiravahtina ja näimme ekan kerran Pepinkin :).
 


Kurssinvetäjällä oli naisten hyvä käytetty mailasetti myynnissä ja päätinkin ostaa sen, menipä homma sitten syteen tai saveen. Ainahan sitä voi sitten käydä kurssin uudestaan, jos ei tällä kerralla onnistu, ajattelin. Huutonetissä oli yksi 50 euron setti myynnissä ja päätin myös huutaa sitä. Itse asiassa tein ekan huutoni jo ennen kuin ostin nämä mailat. No yllätyksekseni kukaan muu ei huutanutkaan enää näitä mailoja, joten sunnuntaina olin sitten kahden mailabägin yllättynyt omistaja :D. Kävimme hakemassa ja maksamassa mailat Tuusulasta matkalla Kirkkonummelle. Nyt enää puuttui golfin ajokortti eli green card. Luimme sääntökirjan ja opettelimme monenlaisia sääntöjä.

Oikealla se ekan esteen vesieste, johon pallot vain plopsahtivat

Maanantaina koitti sitten koepäivä ja olin aika hermostunut. Ensin kävimme läpi kirjallisen osan, jossa kuulusteltiin sääntöjä sekä golfetikettiä. Sitten läksimme suoraan kiertämään yhdeksää ensimmäistä reikää. Olin pari mieheni kanssa. Ensimmäinen reikä meni ihan päin prinkkalaa, sillä löimme molemmat pallon vesiesteeseen. Iltapäivällä oli satanut vettä ja kenttä oli märkä. Kengät kastuivat aivan täysin ja väänsin desilitran vettä sukista kotona. Kurssilla oli korostettu, että pitää edetä ripeästi ja kuuliainen mieheni otti tämän kirjaimellisesti ja etenimme melkoista vauhtia. Kakkosreiällä taisin iskeä pallon ojaan, hip hei se painui pöpelikköön, enkä sitä enää löytänyt. Minulla oli vain kolme palloa ja tuumin, että jos hävittäisin vielä kolmannenkin, niin sitten kokeeni olisi varmaankin siinä. No onneksi löysin siitä samasta ojasta toisen pallon kadonneen tilalle, sillä en ollut ainoa, jonka lyönti oli epäonnistunut. Pikku hiljaa lyönnit alkoivat mennä yhä paremmin, sillä oli aika erilaista pelata isolla kentällä kuin pienellä par kolmosella. Sitten kurssinvetäjä tuli seuraamaan peliämme. Hän antoi ohjeita mailanvalinnan suhteen ja löin oikein mukavia aloituslyöntejä hybridimailallani.  Yksi väylä alkoi korkealta mäeltä ja oli kieltämättä hieno tunne, kun löin aloituslyönnin ja näin pallon lentävän kauas, aika lähelle viheriötä.  Viimeisen reiän pelasimme kaikki neljä yhdessä ja se meni ihan mukavasti ja ihme kyllä - onnistuin pelaamaan koko loppuradan sillä yhdellä ainoalla pallollani.

Sitten menimme kahvioon ja kurssinvetäjä selitti pistelaskua, joka tuntui aika kummalliselta, lähes keilailuun verrattavalta. Tämän jälkeen hän alkoi kirjoittaa meille green cardeja  ja puhkesimme spontaaneihin aplodeihin jokaisen kurssilaisen saadessa oman korttinsa. Tuntui todella hienolta saada green ard käteen, taitaapa edellinen yhtä kiva onnistumisen tunne jossakin tietoa ja taitoa vaativassa laijissa olla, kun sain maisterin paperit kouraani Jyväskylän yliopiston juhlasalissa vuonna 1992. En pitänyt lainkaan itsestään selvänä, että viikossa oppisin golfaamaan sen verran hyvin, että green cardin saisin. Olimme kierroksen jälkeen ihan kypsät märkiin lenkkareihimme ja koska kurssinvetäjä piti golfkauppaa, niin kysyimme, olisiko hänellä myytävänä sopivia kenkiä, jotka pitäisivät paremmin kosteutta. Sainkin edellisen vuoden mallistosta kengät edullisesti ja mieheni kengissä on hauska systeemi: nauhat kiristetään kiertämällä kantapäässä olevaa nappia. Kengän pohja on ihan erilainen, siinä on ruusukkeita ja piikkejä, jotta pito olisi hyvä. Tällä radalla on edellytyksenä, että pelaajalla on golfkengät. Liityimme myös seuran jäseniksi. Ostin myös hanskan, jossa on merkkausnappi sekä griinihaarukan ja sääntökirjan ja pallojakin ostimme ison kasan. Eivätpähän ihan heti loppuisi kesken. Kauluspaitakin piti hommata ja otin heti teknisen paidan, niin ei liimaudu ihoon kiinni helteillä.

Ekaan peliin lähdössä

Kävimme sitten ekaa kertaa pelaamassa Seijan ja Ollin kanssa vajaan viikon päästä ja oli oikein mukavaa. Pelasimme ensin yhdeksän reikää ja koska peli tuntui mukavalta, päätimme jatkaa kahdestaan. 14 reiän jälkeen tuli totaalinen väsymys. Olin kävellyt siihen mennessä  Runmeterin mukaan kymmenen kilometriä, joten eipä ihme, että alkoi hyydyttää ja keskittyminenkin rupesi herpaantumaan. Siispä oikaisimme muutaman reiän yli ja palasimme autolle. Mieheni tasoitus olisi heti pudonnut pari pykälää yhdeksällä reiällä, jos olisimme tienneet, mikä tasoituskierros on ja että siitä pitää etukäteen ilmoittaa. Palloa huitoessa kyllä unohtuu työ ja muutkin murheet, koska koko ajan pitää keskittyä tekemiseensä, joten eipä ihme, että golf on suosiossa etenkin bisneselämässä. Pitkä on tie siihen, että tasoitus alkaisi pudota, mutta eiköhän se pikku hiljaa, kun harjoittelee. Täytynee varmaan ottaa jokunen yksityistunti tai pelata jo osaavien kanssa, jotka pystyisivät neuvomaan mailavalinnassa ja siinä, mihin ylipäätään pitää putatessa tähdätä ja monessa muussakin asiassa. Mieheni aloituslyönnit lähtevät jo tosi pitkälle ja monesti ihan suoraan, meikeläisellä on vielä aika lailla tuuripeliä, miten maila palloon osuu ja mihin se lähtee. No kukaan ei ole seppä syntyissään. Sen kyllä olen huomannut, että pesäpallotaustastani on suuresti hyötyä, sillä aika harvoin enää tulee mitään hutilyöntejä. Huomasin myös, että minulle ei ollenkaan sovi kovasti suositeltava ns. harjoituslyönti, jolloin pitäisi lyödä kuviteltua palloa ja saada liikerata mieleen. Turve ja ruoho lentävät paremminkin kuin että lyönnistä olisi jotain hyötyä, joten vastedes jätän harjoituslyönnit sikseen. En osaa lyödä kuviteltua palloa ja liikeratakin on ihan eri kuin palloa lyödessä.

Golfkärry ja mailasetti

Golfseurat järjestävät keväisin useita green card -kursseja, joiden hinnat vaihtelevat. Me maksoimme omastamme 180 €, pelikoe sisältyi hintaan. Kurssi käsitti yhdeksän tuntia ja kesti kolme iltaa. Kurssi on myös mahdollista suorittaa viikonloppuna. Ensimmäisen kerran jälkeen lihakset kipeytyivät etenkin käsistä, koska lyönnissä tarvitsee ihan eri lihaksia kuin normaalisti. Kierrokset ovat hyvin erihintaisia. Esimerkiksi Vuokatissa pääsee kuuden reiän kentälle 15 eurolla, Paltamossa kierros maksaa 58 €. Kainuussa on useita kenttiä: Vuokatissa kolme, Kajaanissa yksi ja Paltamossa yksi. Jostain luin, että Ukkohallaan olisi myös tulossa kenttä ja se olisi meitä hyvin lähellä :). Näillä näkymin golfista on tulossa meille oikein kiva kesäharrastus. Mieheni osti myös puoli-ilmaiseksi kaksi mailasettiä ystävältämme, joten toiset mailat tuotiin pohjoiseen ja kotona on sitten kummallakin toiset mailat, niin eipähän tarvitse niitä kuljetella edestakaisin.  Viime sunnuntaina kiersimme jälleen rataa ja ehdimme juuri koluta kaikki reiät, ennen kuin alkoi sataa romakasti. Piipahdimme sitten vielä Kalkkisissa Pian ja Edin mökillä ja ajoimme illaksi Kainuuseen.

Hiekkaeste eli bunkkeri ja harava, jolla jäljet haravoidaan

Kaunis sivuvesieste ja maisema

Loppuosa kolmosväylästä

Pelin päämäärä

Toivottelen kaikille oikein mukavaa juhannusta! Me suuntaamme - jippii! - huomenna tanssimaan Naapurinvaaralle Kaken tahdissa, toivottavasti saamme kuulla biisejä hänen uudelta levyltään :).

3/4 :)

Olihan jääkiekko-ottelu! Hieno johtomaali ja sitten täydellinen tössi ja tasoitus 21 sekunnissa ja peli alkoi taas alusta. Usan tehtyä johtomaalin olo oli välillä jo epätoivoinen, mutta onneksi kapteeni Koivu sai tasoitettua. Hiki tuli huutaessa ja mieheni säikähti suuresti, kun karjuin voittomaalin tullessa. Jesse Joensuu ei ollut minulle ennen tätä turnausta tuttu, vaan nytpä on :). Tuomarilinja oli erikoinen, antoivat pelata aika kovaa peliä. Onneksi Suomi käytti Tamin sanoin "momentuminsa" ja kiinnitin huomioni samaan kuin studioisännät, että harvoin on Maamme-laulu kaikunut niin kovaa kuin tänään.

Aamulla kannustin hurjasti toista suosikkiani Slovakiaa, joka pelasi ottelun alun aivan upeasti, sitten hyvä vire katosi toisessa erässä ja viimeinen erä oli taas hyvää, Kanadan peliä rikkovaa ja jäädyttävää. Mahtava voittomaali aivan ottelun lopussa. Ilo oli jälleen kuulla kansallislaulu, joka minusta on Suomen (ja Viron), Ukrainan ja Ranskan kansallislaulun ohella Euroopan kauneimpia. Siivosimme samalla tai no mieheni siivosi enemmän huomisia juhlia varten ja erätauolla tein ruoan, jonka sitten söimme viimeisen erän aikana.

Venäjä-Norja meni aika yllättävissä merkeissä Norjan pyristellessä kaksi eka erää, viimeisessä erässä ei enää ollut epäilystä siitä, kumpi oli parempi ja kansallispäiväänsä juhlivat norjalaiset eivät päässeet välieriin.

Tsekki-Ruotsi on nyt 1-1 ja pitääkin tästä lähteä katsomaan illan viimeistä eli sitä neljättä ottelua. Kylläpä meitä urheilufaneja on tänään vapaapäivänä hemmoteltu oikein olan takaa.

Hyvä Suomi, toivottavasti vire riittää loppuun asti ja saamme sunnuntaina juhlia oikein kunnolla :)

p.s. 4/4 ja viimeinen peli oli yhtä jännä kuin muutkin pelit. Tsekki teki hannuhanhia vastaan voittomaalin aivan  ottelun lopussa, joten Suomen lisäksi, Venäjä ja naapurimaat Tsekki ja Slovakia ovat neljä parasta.

Hyvinkään Tahko - Sotkamon Jymy 12.5.2012

Hutunkeitto

Kalsareihin, korvaläppiin, lipalliseen pipoon ja toppapukuun varustautuneena ajelin viileässä säässä tänään Hyvinkäälle kauden ensimmäiseen pesisotteluun. Jymyn pipot jäivät kotiin, sillä sadekelillä saisi olla yhtenään pyyhkimässä silmälaseja ja lipallinen pipo on siksi kätevämpi. Menomatkalla poikkesin viemään koulumme ja oman lahjan vastaleivotulle Idols-voittajalle, joka oli studiossa levyttämässä. Yleisöä oli Pihkalassa aika niukasti paikalla kylmyydestä ja sateesta johtuen.

Vaki-istumapaikkani läheisyydessä on aina ollut hyvinkääläisistä pesiksen asiantuntijoista koostunut miesporukka, jonka kanssa ollaan jo vuosikausia juteltu pesisasioista. Tällä kertaa paikan oli vallannut isoin lipuin ja rummun kanssa varustautunut iso "Oula-pääty" -niminen nuorisoporukka, joka piti valtaisaa meteliä ja huusi epäasiallisuuksia, joten menin istumaan hieman lähemmäksi ykköspesää.  Ryhmän nimi näyttäisi tulevan Hyvinkään Tahkon  Espoossa asuvan juniorin etunimestä.

 Ennen pelin alkua palkittiin syöttötuomari Lähteenmäki, joka oli jo peräti 400. ottelussaan tänään, kunnioitettava saavutus - ja vielä lyhythihaisessa paidassa! Jani voitti hutunkeiton ja Roope oli heti hirmuisessa vedossa ja löi eka vuoroparissa johtojuoksun ja Kosti tempaisi Janin kotiin, joten tilanne oli 0-2. Toisen tasoittavalla Toni löi näpyllä kotiin ja Roope kumautti takaa läpi ja tilanne oli jo riemastuttavasti 5-0. Tässä vaiheessa Tahko ei ollut saanut miestä kolmoselle lainkaan ja ottelu vaikutti läpihuutojutulta.Nuorisoporukka nakkasi kentälle Nikoa kohden vessapaperirullan, joka korjattiin välittömästi pois. Tahko sai Rantasen Rikun kolmoselle, mutta siihen yritys tyrehtyi. Välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko ja välillä oli hervottomia tuulenpuuskia, joten keli oli moninainen eikä mitenkään kiva pelaajille eikä yleisölle. Muutamilla pelaajilla oli trikoot jalassa, mutta suurin osa pelasi ilman niitä.

Järjestysmiehillä ja poliisilla piti kiirusta

Tauolla ostin parit makkarat ja söin MaxiTuplan, jonka ostin matkaevääksi. Joskus vuosia sitten Hyvinkäällä myytiin omatekemiä suklaapopcorneja, jotka olivat aivan ihania, niitä olen kaivannut. Pyttipannua on myös ollut tarjolla, nyt oli sämpylä-makkara-kahvi -linja. Toinen vuoro alkoi jälleen Roopen saumaan lyömällä juoksulla. Toisessa vuoroparissa ei tapahtunu kentällä sen kummempaa, mutta katsomossa senkin edestä. Järjestysmiehet ottivat homman haltuun ja kutsuivat aivan aiheesta poliisit paikalle, sillä nuorisojoukon juomissa oli mehua vahvempaa, haju tuntui ihan minulle asti. Järjestysmiehet keskustelivat ensin ja antoivat porukalle aikaa poistua, mutta nämä eivät liikahtaneetkaan. Sitten paikalle tuli  useita poliisiautoja ja poliisit poistivat  häiriköt katsomosta. He soittivat poliiseillekin suutaan ja yksi heistä pistettiin pitkälleen maahan. Ilta-Sanomien mukaan yksi poliisi loukkaantui tapahtumassa. Keskustelupalstalla joku sanoi, että hän olisi suihkuttanut silmiinsä pippurisuihketta vahingossa. Pelin  lopussa ryhmä tuli kentän takana olevan aidan taakse kannustamaan, huuto kuului ihan selvästi kentälle asti. Jupakan syynä ei minusta ollut se, että Jymy johti peliä, vaan kielto olla päihtyneenä pelissä. Jututin järjestysmiehiä ja näin kaiken ja suurimmaksi osaksi myös kuulin, mitä tapahtui, koska istuin todella lähellä.  Lisätty 13.5. Iltalehden uutinen asiasta, jossa selvitetään poliisin loukkaantumista sekä vahvistetaan alkoholin käyttö. Itsekin katselin, että osa porukasta ei ollut täysikäisiä. Lisätty myös Tahkon toiminnanjohtajan kommentti.

Peli päättynyt ja voitto tuli

Jymyn kotiutuskisan juoksijat

Kolmannen tasoittavalla Juha "Kore" Korhonen tempaisi pallon kakkospuolen muuntajalle asti ajolähdössä ja peli oli ykskaks 3-1.  Korhoset siis löivät suurimman osan pelin juoksuista. Tässä on minusta pesäpallon suola esimerkiksi jalkapalloon verrattuna. Jalkapallossa nuhjataan monesti keskikentällä, kun pesäpallossa kuka tahansa voi milloin tahansa tempaista läpilyönnin ja tilanne muuttuu täysin. Viimeisellä lyöntivuorollaan Jymy sai miehen kolmoselle, mutta tilanne kuivui kasaan etelän fanien innokkaasta kannustuksesta huolimatta ja edessä oli supervuoro. Jani epäonnistui vaihtolyönnissään, joka meni kopiksi Rikulle ja pesät tyhjenivät. Kuitenkin tämän jälkeen onnistuttiin rakentamaan ajo, mutta Immon lyönti meni kopiksi ja Tahko tuli sisälle. Aika nopeasti taululla oli kaksi paloa ja sitten tuli kolmaskin, joten mentiin kotiutuslyöntikisaan, joka on minusta kiva. Siinä kummastakin joukkueesta valitaan viisi juoksijaa ja viisi lyöjää, ja lyöjällä on kolme lyöntiä, joilla hänen pitäisi lyödä juoksu. Jymyllä kotari alkoi aivan unelmasti, sillä ensin Jani löi ekalla lyönnillään nuoren Niilo Piiponniemen kotiin. Niilo onnistui kauden ekassa pelissä hienosti ja löi kunnarin. Sitten Roope sirvaisi Antin kotiin ja Kosti kaksoisveljensä Immon. Kolme juoksua riittää yleensä kotiutuslyöntikisan voittoon :). Tahko aloitti hyvin, sillä Korhonen löi Lauri Vierimaan kotiin, sitten  eivät Rantatorikan veljekset eikä Riku onnistuneet ja viimeisen lyöjän olisi pitänyt lyödä juoksun lisäksi kunnari. Hän löi juoksun, koska kaikki pelaajat menivät ihan kentän rajoille, mutta kunnariin hän ei pystynyt, joten Jymy voitti pelin 1-2. Jymyn ulkokenttä oli todella hyvässä vedossa lukuunottamatta tuota Koren lyöntiä, joka meni läpi.


 Palkintojenjaon jälkeen menin juttelemaan tuttujen kanssa ja annoin Roopelle perinteisen karkkipussini. Näin myös Rikua sekä hänen vaimoaan, perhettään ja siskoaan, jotka olivat tulleet katsomaan ottelua. Riku on entisiä oppilaitani Salinkallion ajoilta ja vaihdamme aina muutaman sanan pelin jälkeen. Sotkamon aina niin ystävällinen huoltomies morjensti myös ja Jani sanoi ihan käsipäivää. On kyllä mukavaa, kun joukkue huomio faninsa. Monet lapset tulivat pyytämään nimmareita ja yhteisvalokuvia ja aina pelaajilla on aikaa, vaikka edessä on pitkä kotimatka ja kotona ollaan vasta aamupuolella.


 

Yksi Suomen parhaimmista Roope

Roope palkittiin oikeutetusti joukkueensa parhaana, Tahkolta palkittiin juoksut lyönyt Juha Korhonen. Ottelun jälkeen sain ottaa Roopesta kuvan :). Kaulassa on Iltalehden mitali, jonka Roope tänään sai.

Minua jäi harmittamaan se, että näin legendaarisen Erikin, mutta en siinä tilanteessa pystynyt keskustelemaan hänen kanssaan. Erik Seppälä on töissä Ruotsissa ja tekee joka talvi aivan hurjasti töitä, että pystyy elämään kesän Sotkamossa ja katselemaan pelejä, joihin hän  kuulemma kulkee julkisilla joukkokuljetusvälineillä.


Katselin illalla Urheiluruudun ja bongasin itseni helposti punaisessa viitassa kolmospuolelta :)

Video näkyy viikon verran Yle Areenalla pesäpallo-ottelu alkaa kohdasta 9.08, jos jotakuta kiinnostaa katsella.



Lopuksi vinkkinä se, että Bittilähde on tänä vuonna uudistunut ja se päivittyy puolen minuutin välein ja kertoo, kuka lyö kenet ja minne. Jos et pääse paikalle, niin kannattaa seurata ottelut tästä linkistä (online)
Veikkaus-tv saattaa myös näyttää pelejä samoin kuin Vimpelin pelejä pystyy seuraamaan Järviradiosta
(vasemmassa palkissa JRTV Pesis). Nelonen Pro näyttää osan peleistä, toivottavasti vähän paremmin ja enemmän etenkin loppuvaiheessa kuin viime vuonna.

Suosittelen lämpimästi Jymyn Facebook-sivustoa, jonne päivitetään ahkerasti pelikuulumisia ja muuta asiaa. Jymyn nettisivuilla on uutuutena pelipäiväblogi, jossa on kivoja juttuja pelimatkoilta. Todella hieno uudistus jo muutenkin loistaville nettisivuille!

Jymyn joukkue vaikutti erittäin vahvalta, joten tältä kaudelta on lupa odottaa yhtä paljon kuin aiemminkin. Korhosen Niko pelaa numerolla yksi ja meni kentälle oikein mukavasti. Antilla vaihdot sujuivat näppärästi ja Jani loi jatkuvasti kolmostilanteita. Jokerin rooli on taatusti ainakin aluksi outo, koska ei pääse ulkokentälle, vaan joutuu pitämään itsensä lämpimänä muuten. Jälleen mennään kohti syksyn finaaleja ja tänä vuonna aion olla paikalla Kainuussa :).  Reilu kolme viikkoa ja koulut loppuvat ja muuttokuorma kohti Suomussalmea pääsee starttaamaan ja pääsee peleihin Hiukkaan!

Lopuksi onnea kaikille äideille <3

J.K. 25.5.2012

Lämmin osanottoni Topin perheelle ja omaisille sekä koko Hyvinkään Tahkon joukkueelle ja jaksamista suuressa surussa. Ei voi järjellä ymmärtää tapahtunutta.

Unelmaviikko

Penkkiurheilijan unelmaviikko on käsillä juuri nyt!

Viime viikon jännitimme, miten snookerin MM-kisoissa käy ja loppujen lopuksi Ronnie O'Sullivan oli finaalissa aika murskaava Ali Carteria vastaan. Sain jälleen snookerkipinän vuosikymmenten jälkeen ja täytyy tässä vaikka ensi viikolla käväistä pelaamassa muutama erä, vaikka aika surkea biljardipeleissä olenkin. Ylivieskassa asuessa pelasimme paljonkin snookeria, mutta Lahdessa oli niin karmea tupakansavu, että pelaaminen jäi yhteen kertaan. Opiskeluaikana Kortepohjassa oli biljardi muistaakseni D-talon alakerrassa ja siellä kävimme myös pelailemassa silloin tällöin kasipalloa.

Jääkiekon MM-kisoja voi seurata Avalta tai ostaa kanavapaketin, joka lippuhintoihin verrattuna on suorastaan halpa. Päädyin kanavapakettiin. Erikoiskanavalta tulee ohjelmaa kellon ympäri ja mukana on  mm. kiva sarja Leijonalegendoista. Kisastudiossa kommentoivat monet entiset valmentajat aina Doug Sheddeniä myöten. Yhdyin lippuboikottiin enkä ostanut yhtään lippua otteluihin. Edellisissä kisoissa olemme aina käyneet katsomassa jonkun ottelun, mutta nyt Kummolan hintapolitiikka meni niin överiksi, että pitäköön kisansa ja nautin niiden katsomisesta ihan kotisohvalla.

Eilen oli aivan huikea lentopallo-ottelu Suomen ja Italian välillä. Mieheni koitti  ystävällisesti viritellä minulle pleikkaa, koska olin lukenut, että pleikalla voisi katsoa  Yle Areenalta ohjelmia. Olisihan se ollut mukavampaa  katsella isolta ruudulta peliä, mutta jostain syystä homma ei toiminut, joten tuijottelin sitten läppärin ruutua. Olemme käyneet katsomassa aika monta maailmanliigan peliä, suurimman osan Lahdessa pelatuista, joten koko joukkue on aika lailla tuttu, sen runkohan on ollut sama jo useita vuosia aina Mauro Berruton ajoilta lähtien. Eilen Suomi oli todella lähellä voittaa Italia ensimmäisen kerran 34 vuoteen, mutta voitto kariutui ihan kalkkiviivoilla, meillä oli yksi ottelupallokin.  Oma suosikkini on jo vuosia ollut pudajärveläinen Tuomas Sammelvuo, joka yhä jaksaa taistella. Olli Kunnari oli aivan upea ja passari Eskon passit sujuivat myös hyvin. Toivottavasti Suomi jatkaa Sofiassa yhtä hyviä otteita ja pääsisi olympialaisiin, lohko on kyllä aika haastava.

Tänään alkaa sitten pesiskausi JEEEE! ja jumitun illalla Nelonen Pron ääreen katsomaan suosikkijoukkueeni Sotkamon Jymyn sekä Vimpelin Vedon kohtaamista. On kyllä aika älytöntä laittaa viime vuoden parhaat vastakkain heti ensimmäiseen peliin. Kevät on aika myöhässä ja ulkoharjoittelua ei ole kovin paljon takana, joten on vähän arpapeliä, kumpi saa arvokkaat sarjapisteet. Vietämme tänä vuonna melkein koko kesän Kainuussa, joten aion käydä katsomassa useamman pelin. Sarjaohjelma on hieman outo, koska Jymyllä on aika vähän kotipelejä kesäkuussa ja aika runsaasti toúkokuussa, jolloin kelit voivat olla ihan mitä tahansa. No lauantaina menen Hyvinkäälle satoi tai paistoi, säästä on luvattu sateista ja kylmää, joten en laita vielä toppahaalaria talviteloille, vaan varustaudun sillä tulevaan otteluun.
Voisin vaikka laittaa Miinan ja Jymyn toimitusjohtajan Jamon minulle huhtikuussa yllätyslahjana lähettämän pipon päähäni :).

Viime talven iloinen uutinen oli sen, kun toinen suosikkipelaajistani Jani Komulainen päätti jatkaa uraansa. Jani vahvistaa Jymyä huomattavasti ja nappasi Karra.Trophyn voitonkin, joten kunto on edelleen rautaa. Janin kanssa olen viestinyt etenkin ratkaisupelien jälkeen jo vuosikausia ja olen ollut hyvin iloinen siitä, että hän vastaa viesteihini, samoin kuin Mikko Kuosmanenkin. Minulla on jo vuosia ollut tapana ostaa iso irtokarkkipussi ja antaa se jymyläisille kotimatkasyömisiksi, kun heillä on pelit Kouvolassa tai Hyvinkäällä.
Olen myös aina kannustanut hurjasti entistä oppilastani Riku Rantasta, jonka kanssa vaihdan aina sanasen pelin jälkeen. Oulussa asuessaan Riku laittoi minulle ilmaisliput peliin ja jonkun kerran olemme menneet hänen vanhempiensa kanssa peleihin yhdessä. Rikun isä on entinen pesäpalloilija ja erittäin asiantunteva, on aina mukava vaihtaa kuulumiset.

Riku Rantanen lautasen ääressä

Urheilua on siis tällä viikolla tiedossa roppakaupalla!

Vantaan painicup

Harmin paikka, että meille sattui tänään veso-päivä eli virkaehtosopimuksenmukainen koulutuspäivä, joten jäi haaveeksi lähteä Vantaan Tikkurilaan katsomaan painin olympiakarsintaturnausta. Moni voi äimistellä, miten joku NAINEN voi olla kiinnostunut painista. Oma innostukseni alkoi kuitenkin jo aivan pienenä tyttönä, kun kuuntelimme isäni kanssa radiosta painikisoja. Selostajana oli paini- ja pesäpallomies Antero Viherkenttä, joka osasi selostaa niin asiantuntevasti ja elävästi, että näin silmieni edessä ottelun kulun. Painia ei nuoruudessani juurikaan televisiossa näytetty muulloin kuin olympialaisissa. Muistan hyvin, kun olin 10-vuotias ja Pertti Ukkola voitti Jugoslavian Ivan Frigicin  ja sai kultaa Montrealissa. Seuraan enemmän kreikkalais-roomalaista kuin vapaapainia, jota harrastetaan eritoten Amerikassa. Naisetkin painivat nykyisin ja heillä on ainoastaan vapaapaini ohjelmassa.

Painin säännöt ja otteluajat muuttuvat yhtenään, joten välillä on ollut vähän hankaluuttakin pysyä perässä, miten milloinkin painitaan. Paini koittaa kovasti pysyä olympialajina ja turhia taukoja koitetaan välttää. Legendaarisin painiottelu lienee Tukholman olympialaisissa vuonna 1912, jolloin Alppo Asikainen ja virolainen Venäjää edustanut Martin Klein painivat peräti 11 tuntia 40 minuuttia! Lopulta Klein voitti ja voittonsa jälkeen hän joutui heti ottelemaan ruotsalaista vastaan finaalissa. Valtaisan väsymyksen takia hän joutui  kuitenkin luovuttamaan ja jäi hopealle. Vuosien mittaan painisarjoissakin on tapahtunut muutoksia, sarjoja on karsittu jonkin verran. Painissa on yli 1000 erilaista liikettä ja niiden vastaliikettä n.s. passausta. Painin perusliikkeet ovat erilaiset heitot (niskalenkki, takavyö, kravatti), nostot (takavyö, juntta), vyörytykset eli rullaukset sekä väännöt kuten nelsonit. Ottelun päätarkoitus on selättää vastustaja, mutta selätyksiä näkee nykyään aika harvoin. Selätyksessä painijan molemmat hartiat koskettavat yhtaikaa sekunnin ajan molskia.

198 marraskuussa lähdimme perheen kanssa Seinäjoelle painin maailmancupiin ja minulla on vieläkin tallella Taisto Halosen, Jouko Salomäen ja Hannu Lahtisen nimikirjoitukset yhdessä vihkossa. Se oli unohtumaton elämys. Unohtumattomin kokemus oli kuitenkin, kun pyysin käytävällä maailmanmestari Igor Rostorotskin nimikirjoitusta venäjäksi, mutta hän vain huitoi kädellään ja sanoi "myöhemmin", koska halusi keskittyä. No hänen ottelunsa oli viimeisten joukossa ja se oli luovutus, koska vastustaja ei tullut otteluun loukkaantumisen takia ja lähdimme sitten kotiin. Rostorotski bongasi minut yleisön joukosta ja sanoi antavansa nyt sen nimikirjoituksen. Minusta tämä oli ja on aika uskomatonta: miten hän ylipäätään a) muisti koko asian ja b) tunnisti minut satojen katsojien joukosta? Ohessa kuva näistä nimmareista.

Myöhemmin olen seurannut painia Vantaalla ja Kouvolassa Herman Kare -turnauksessa. Silloin kun painivalmentaja ja nykyinen tv-kommentaattori Tuuli Matinsalon mies Pasi Sarkkinen asui naapurustossamme, niin kysyin häneltä, saisiko tulla joskus katsomaan maajoukkueen harjoituksia ja Pasi sanoi, että mikä ettei. Niinpä kävin seuraamassa parin tunnin harjoitukset Pajulahdessa ja siellä oli silloin Juha Lappalainen ja muita painijoita, jotka nykyisin ovat maajoukkuevalmentajina. Todella kovaa painijat treenasivat ja hiki virtasi.

Veson takia seurasin sitten tämän päivän ottelut telkkarista ja jännitin hurjasti Jani Haapamäen kolmannessa ottelussa, jonka toisen erän tuomio oli aika kyseenalainen. Pari viikkoa sitten Jani voitti saman miehen ja nyt hän jäi voiton päähän olympiapaikasta. Harmi homma. Juha Hiltusella ei oikein ollut onnea ja Henri Välimäki taisteli ekoissa otteluissaan urhoollisesti, mutta hyvä vire ei aivan riittänyt loppuun asti. Näin ollen Suomella on Matti Kettusen huhtikuussa hankkima olympiapaikka - ellei sitten kisoihin lähetetä Jarkko Ala-Huikkua, mikä olisi aika kummallista.