Ravintola Kissanviikset Jyväskylässä

Kissanviikset on yksi lempiravintoloistani, siellä on hyvä ruoka sekä palvelu. Opiskeluaikana ei ollut varaa syödä siellä kuin erityisinä juhlapäivinä. Kävimme juhlimassa siellä kihlajaisiamme 23,5 vuotta sitten. Muistan vieläkin tilanneeni silloin mehevän lankkupihvin, joka on ollut yksi parhaimmista pihveistä, jonka koskaan olen syönyt.

Miehelläni oli taannoin kurssitapaaminen ja kävimme syömässä sitä ennen opiskeluaikaisen ystävämme sekä hänen lastensa kanssa Kissanviiksissä. Varasin meille pöydän ja paikka olikin melkein täynnä heti auettuaan klo 13.

Tälläkin kerralla päädyin lankkupihviin, tosin vaihdoin pursotinperunan ja mieheni söi sienet, joita inhoan, hän sai myös tomaattini. Kastike oli ihanaa bearnaisea.

Oli oikein mukava tavata ystävää ja sain puhua englantia ja tutustua merentakaiseen kouluelämään ja tehdä vertailuja omaamme. Kiitokset Jarille ja lapsille seurasta :)

Mieheni broileri

Lasten Heikki-herran häränpihvit

Kun haluaa syödä Jyväskylässä hyvin, kannattaa suunnata Kissanviiksiin ja ennen kaikkea varata pöytä ajoissa :)

Pizzaa haluaville voi suositella Hurtti-Ukkoa, jonka pizzat ovat järkyttävän suuret, jos niitä pystyy syömään kaksi, saa kolmannen ilmaiseksi. Pöllöwaari on myös paikallisten suosima herkkupaikka, siellä en ole koskaan käynyt.

Mamma Maria - lahtelaisten italialainen suosikkiravintola

Nyt esittelen yhden lahtelaisten suosikkiravintoloista eli torin laidalla sijaitsevan Mamma Marian. Ravintola on perustettu jo vuonna 1995 ja se sijaitsi ensin Vesijärvenkadulla. Paikan omistaja on italialainen Mauro Pranovi ja siellä tarjotaan italialaista ruokaa. Henkilökunta on hyvin kansainvälistä ja se puhuu peräti kahtatoista eri kieltä!

Mamma Maria on spagetteria, jossa saa itsetehtyä pastaa sekä jäätelöitä edulliseen hintaan. Suuri osa raaka-aineista tulee Italiasta. Ateriaan kuuluu salaatti, jonka mukana tulee bruchetta-tyylinen herkullinen valkosipulileipä. En ole valkosipulin ystävä lainkaan, mutta Mamma Marian leivät ovat niin hyvät, että tilaamme niitä aina isomman annoksen mieheni kanssa.

Ruokalistan kannessa esitellään hauskasti italialaista pastakulttuuria

Valkosipulileivät

Lounaaseen kuuluu jätskipallo

Grilliruokia on moneen makuun aina hevosesta ja karitsasta possuun ja härkään. Annokseen kuuluu vihannekset sekä friteeratut viipaleperunat. Risottoja ja pastoja on hyvin monenlaisia ja monissa eri kastikkeissa kuteen tomaatti-, kerma-, öljy-, valkoviini- ja kalakastike.

Paikan erikoisuutena on kuuma kivi, joka pitää tilata vuorokausi etukäteen. Sen päällä voi paistaa halauamiaan lihoja rasvatta.

Mamma Maria on etenkin lounasaikaan ja viikonloppuisin täynnä, joten sinne kannattaa tehdä pöytävaraus vaikka nettisivujen kautta. Aikaisemmin ravintola oli kiinni maanantaisin, mutta nykyään se on auki joka päivä.

Mauro on innokas urheilun ystävä, mikä näkyy paikan sisustuksessa. Ravintolassa on monien urheilijoiden nimikirjoituksia sekä mm. Jari Litmasen pelipaita. Italialaista tunnelmaa luovat mm. Ferrarin ja Inter Milanin liput.

Mamma Maria on oiva paikka harjoitella kielitaitoaan, koitan tilata annokseni italiaksi aina kun se vain on mahdollista :).

Hyvän ruoan lisäksi ystävällinen palvelu, kansainvälinen ilmapiiri sekä viehättävä sisustus ovat tehneet Mamma Mariasta erään lahtelaisten suosikkiravintoloista.

Mamma Marian nettisivut

Tivolissa syyslomalla

Päivitykset laahaavat viikko- jopa kuukausitolkulla jäljessä "sattuneesta syystä", mutta kylläpä tässä ehtii. Monen monta vuotta haaveenani on ollut päästä käymään Kööpenhaminan Tivolissa. Syyslomalla meillä oli välilasku Kastrupissa ja aikaa kuutisen tuntia, joten ajaa täräytimme junalla keskustaan. Käsimatkatavarat jätimme parkkihallissa olevaan lokerikkoon - niitä ei siis ollut itse Junamatka kesti 14 minuuttia ja Tivoli sijaitsi aivan rautatieaseman vieressä tien toisella puolella.

Pääsymaksu taisi olla jotain satasen luokkaa ja teemana oli Halloween. Alueelle oli tuotu tuhansia kurpitsoja.  Emme käyneet missään laitteissa vaan keskityimme lähinnä nauttimaan alueen kauneudesta sekä ruoka-annista.

Tivoli oli erilainen kuin mitä luulin - siellä oli paljon myyntikojuja ja kaikkea kaunista nähtävää.
Lapsuuteni ehdoton suosikki Rasmus Klump eli suomalaisittain Rasmus-nalle, joka seikkailee Mary-laivallaan ystäviensä Killen, Kallen, Pellen, Pingon ja Kaijan kanssa pitkin maailmaa ja palaa kotiin pannukakuille :).

Ihana iso kirjansivu Rasmus-nallen seikkailuista

Karuselli on jokaisen huvipuiston vakiolaite

 Olin jo etukäteen päättänyt syödä elämäni ekan tanskalaisen smørrebrødin ja jälkiruoaksi nautimme toisessa paikassa vohvelit, tällä kertaa à la belge. Ne kuuluvat mielestäni ehdottomasti huvipuistoon :). Kaakaon kanssa kävi sitten vähän huonommin. Juon aniharvoin mitään lämmintä juomaa ja enkös mennyt polttamaan kieleni oikein kunnolla, kun en älynnyt, että juoma voi olla todella kuumaa.

Mieheni smørrebrød

Meikeläisen kalavaihtoehto

Ravintoloissa oli fleece-viltit valmiina käsinojilla

Puhallinorkesteri viihdytti

Kurpitsapalkinto - uusi Tanskan ennätys 451 kg!

Taikapata höyrysi

Kohtalokas kaakao

Belgialainen vohveli kyytipoikana

Kauhutunnelmia....

 Tivolissa oli paljon väkeä ja monet näyttivät tulleen vain tapaamaan sinne toisiaan.
Onneksi läksimme illan viilennettyä takaisin lentokentälle, sillä olin muistanut check in -aikamme puolella tunnilla väärin ja jostain käsittämättömästä syystä turvatarkastuksessa oli avoinna vain kolme linjaa ja jonotus kesti oikeasti toista tuntia. Olin jo päässyt läpi, kun miehelleni sanottiin, että jep, siirrypä toiselle luukulle. No onneksi uskoivat, kun hän sanoi, että vaimo meni jo. Jonottamassa oli useita suomalaisia ja kaikki sanoivat, etteivät olleet aiemmin moista jonotusta kokeneet. Ehdimme kuitenkin ihan hyvin, sillä lähtevä kone oli myöhässä puolisen tuntia.

Olen käynyt yliopistossa kaikille kuuluvan tanskan peruskurssin ja laudatur-opinnoissa vielä jatkokurssinkin ja kyllä ymmärsin suurimmaksi osaksi, mitä ihmiset minulle puhuivat ja sinnikkäästi yritin itse ruotsinsekaisella tanskalla pärjätä - ja pärjäsinkin :)

Tervetuloa lukijakseni Leena!

Hippopotamus-ravintolassa Nizzassa

Ruokalista kuvin

Hippopotamus-ketju on vähän Rossoa pikemminkin tanskalaista Jensen's Bøfhusia muistuttava ravintolaketju, jonka painopiste on pihvit. Kunnon pihvi on eittämättä yksi lempiruoistani ja siksipä tiemme viekin jokaisella Ranskan reissulla "Hippoon". Hinnat ovat edulliset ja ruokalista on kuvitettu, joten ranskaa osamaatonkin pystyy hyvin näkemään, mitä syötäväkseen saa. Nantes'ssa söimme useamman kerran Hipossa ja muistinkin sieltä, että päivällä sai 30 %:n alennuksen eli juuri suomalaisten ruoka-aikaan. Veimme serkkuni lauantai-iltana Hippoon syömään. Tilasin duoformulesta Hippopihvin ja jälkkäriksi crème brûléen, mieheni otti hampurilaisen ja uuniperunan ja serkkuni nizzansalaatin. Paikka oli loppuillasta tupaten täynnä ja tarjoilijoilla oli melkoinen kiire. Kaikki ei mennyt tällä kerralla ihan putkeen, saimme seuraavanlaiset annokset:

 

Pihvini

Hampurilainen uuniperunalla ;-)

Nizzansalaatti = caesarsalaatti

Ihanainen crème brûlée kunnon  rapealla sokerikuorrutuksella

 Alennus ei ole voimassa viikonloppuisin, joten se jäi tällä kerralla saamatta. Seuraavaksi menimme Monacosta palattuamme Hippoon ja ajattelin, että no nyt tulee alennus - se olikin voimassa silloin, jos  tilaa, syö ja maksaa 14.30-19.30 -välisenä aikana ja läksimme pois paljon myöhemmin. No metsästämäni alennus jäi saamatta. Kolmannen kerran päätimme syödä Hipossa ennen kotilennolle lähtöä ja menimme puoli kolmen jälkeen Hippoon. Kun olin tilannut duoformulen, huomasin, että systeemiä olikin muutettu ja alennus ei koske  enää jälkiruokia, juomia eikä näitä formuloita eli useamman ruokalajin menujä, joten ..... :D. Kannattaisi lukea ehdot hieman tarkemmin jatkossa :). Hipossa on myös elokuva-alennus eli päivän elokuvalipulla saa alennuksen ruoasta. Sitten voi vielä saada uskollisuus- eli fidélité-alennuksen. No Hippoduo eli pihvi, juoma ja jälkkäri maksoi 15.90 eli hinta oli huomattavasti halvempi kuin kotimaassa.


Ranskassa pihvinpaisto on suoranaista taidetta, sillä pihvit jaetaan kypsyysasteen mukaan neljään eri ryhmään: bleu, saignant, à point ja bien cuit. Jos Suomessa pitää medium-asteisesta pihvistä, kannattaa melkein tilata täysin kypsä eli "bien cuit", sillä à point eli medium on huomattavasti raaempi ja verisempi kuin mitä meillä eikä "bien cuit" koskaan ole täysin kypsä. Hipossa pihvin kypsyysaste merkitään muovisella hipon kuvalla, joka on erivärinen eri kypsyysasteissa. Kuvassa oleva ruskea hippo tarkoitta à point -kypsyysasteista pihviä. Vieressä kaverille tuotiin punainen hippokuva ja pihvi oli minulle liian raa'annäköinen.

 Hippo pyörii mainoksena telkkarissakin, tässä itse Hippopotamus eli virtahepo.

                                     Voit tutustua ravintolan nettisivuihin Hippopotamus.

Lempiravintolani El Toro Lahti

Matadorin tapas

Olen suuri pihvin ystävä ja elämäni parhaat pihvit olen syönyt Lahden El Toro -ravintolassa Mariankadulla.

Kantarellikeitto

Ravintola on perustettu vuonna 1981 ja se on kuulu pippuripihvistään, jota en ole koskaan syönyt, koska en suuremmin pidä pippurista. Pippuripihvi tarjoillaan valurautapannulta. Perjantaina ja viikonloppuna kannattaa varata pöytä, sillä ravintola on usein täynnä. Syömme siellä juhlapäivinä ja aina, kun tekee mieli hyvää ruokaa. Joskus olemme vieneet sinne vieraitammekin. Kävimme ystäviemme kanssa syömässä nautiskelemassa. Mieheni otti alkupalaksi kantarellikeiton. Hän syö usein ravintolassa sieniä, koska meillä kotona ei niitä valmisteta, sillä en pidä sienistä :). Edin kanssa otimme puoliksi Matadorin tapaksen, jossa oli chorizomakkaraa, espanjalaisia lihapullia, grillattua kananrintaa, friteerattuja sipulirenkaita ja mozzarellatikkuja, vuoristokinkkua, oliiveja ja talon kastikkeita. Ed sai syödä makkarat, sipulit, tomaatit ja muut puolitimme. Annos oli reilunkokoinen. Lihapullat olivat vahvasti maustettuja. Pia otti Blinin ja mätiä, jossa oli nimen mukaisesti voissa paistetun blinin päällä kirjolohenmätiä, smetanaa, sipulia ja kylmäsavulohta. Jos ei ota alkuruokaa, niin saa salaatin ja patonkikori tuodaan myös aina pöytään.

Blini

El Toron henkilökunnasta suurin osa on meille tuttuja ja monen tarjoilijan kanssa olemme jutelleet pitempäänkin. Suurin osa heistä muistaa vakioannoksemme ulkoa, sillä syön aina saman annoksen, joka on mielestäni maailman paras - en halua kokeilla uusia juttuja, vaan pelaan mieluiten varman päälle. Annos on välillä pois listalta, välillä sen nimi on vaihdettu, mutta aina sitä kuitenkin saa.

Härkää café de Paris

Lempiannoksessani on kertakaikkisen ihana café de Paris -maustevoi ja upea punaviinikastike. En käytä alkoholia lainkaan, mutta tuo kastike on todella hyvää. Pihvini syön aina mediumina :). Ruokarajoitteisena en mielellään ota ratatouillea, joka annokseen kuuluu, en pidä kesäkurpitsasta enkä paprikasta, vaan syön mieluummin porkkanaa tai parsaa tai parsakaalia. Perunat ovat olleet joko lohkoja, ranskalaisia tai viipaleperunoita. Viipaleperunoista pidän itse eniten.
    

Kanaa ja katkarapuja

Mieheni vakioannos on Kanaa ja katkarapuja, joka kieltämättä kuulostaa oudolta, mutta on kuulemma todella hyvää. Entisen naapurimme Päivin kanssa pidimme aina välillä ns. "possukerhoa" ja kävimme usein Torossa syömässä. Päivi ihastui samaan annokseen, jossa on paljon valkosipulia, riisiä ja kuulemma aivan ihana kastike. Tällä annoksella on ollut joku toinenkin nimi, jota en nyt saa päähäni, olisikohan se ollut Castellon kanaa?
 
Pia halusi tällä kerralla Merirapuja talon tapaan ja annoksessa  oli grillattuja meriravunpystöjä yrteillä, valkosipulilla ja tomaatilla maustetussa kastikkeessa, aiolia ja riisiä. 

 Edin valinta oli Pariloitu härän ulkofileepihvi, jonka lisäkkeinä oli cheddarjuustokastiketta, sipulirenkaita ja friteerattuja viipaleperunoita. Kuvassa myös mainitsemaani ratatouille'ta.

Valkosuklaaparfait appelsiinikastikkeella

Tällä kerralla otimme myös jälkiruokaa ja ehdoton lempparini on Valkosuklaaparfait - tällä listalla se oli nimellä Valkosuklaaviettelys. Annoksessa on appelsiinilla maustettu valkosuklaajäädyke appelsiinikastikkeen kera. Tosin itse pidän kinuskikastikkeesta enemmän ja otan sitä mieluummin. Parfait on aivan taivaallista :). Söimme annoksen Pian kanssa puoliksi, koska olimme jo aika täynnä. Tapansa mukaan mieheni ei syönyt jälkiruokaa, vaan otti kahvin. Ed tilasi Crème caramel moccan, joka oli espressolla maustettu paahtovanukas.

Crème caramel mocca

El Toro on takuuvarma paikka, sen ruoka on aina hyvää, yhden kerran pihvi oli jäänyt liian raa'aksi ja palautin sen, mutta muulloin ei ole kyllä ollut mitään valittamista ja en edes osaa arvata, kuinka monta kertaa olemme siellä syöneet liki 16 vuoden aikana. Suosittelen lämpimästi :).

Kiitokset Pialle ja Edille mukavasta ravintolaillasta ja keilauksesta, en varmaan koskaan unohda kolmea perättäistä kaatoani, ihme mäihä kävi :).

Suomussalmi osa 13 - Kultainen kukko

Suomen lempiruokapaikkani, ehdottomasti yhdessä Lahden El Toron kanssa! Kultaisesta kukosta saa mitä mahtavinta kotitekoista lounasruokaa, hampurilaisia, annoksia à la carte -listalta sekä kahvia ja erilaisia leivoksia ja muita leivonnaisia. Kultainen kukko sijaitsee Kauppakadulla samassa rakennuksessa kuin K-market Herkkukirsikka ja siellä on kabinetti ja varsinainen salin puoli. Salaattipöytä on todella runsas, esimerkiksi tänään siinä oli porkkana- ja kaaliraastetta, amerikansalaattia kurkun kera, tomaatteja, paikallista kalaa, suolattuja sieniä, kahdenlaisia oliiveja, kaisersalaattia, riisibroilerisalaattia, suolakurkkuja, levitteitä ja monenlaista leipää, taisipa olla punajuurisalaattiakin. Juomina on vesi, maito, kotikalja ja mehu ja jälkiruokana oli tänään raparperikiisseliä, monesti jälkiruoka onkin joku marjakeitto tai -kiisseli. Tänään alkukeittona oli savujuustokeittoa.

Kultainen kukko on Veikko Huovisen omistama ruokapaikka ja siellä työskentelee myös hänen poikansa. Ruokalista on netissä ja joka päivä on kolme eri vaihtoehtoa sekä keitto. Erikoisuutena ovat paikalliset kalat, joita tarjotaan melkeinpä joka päivä. Sunnuntaisin on  kesällä lounas klo 12-15. Palvelu on  aina erittäin ystävällistä :). Huovisilla on myös toinen paikka Vanha Kurimo, jossa on joulun aikaan ihana joulupöytä kaikkinen herkkuineen. Kurimossa on iso tupa ja kauniit, vanhanaikaiset sisustukset. Joskus vielä pidän isot juhlat Vanhassa Kurimossa, se on niin kaunis ja ihana paikka!

Kultaisen kukon isäntä Veikko Huovinen, taustalla  mahtava salaattipöytä  kuva © Nakke Rannikko

Restaurant Kultainen kukko offers lovely and cheap homecooked meals with a lovely table full of all kind of salads. I warmly recommend if you visit Suomussalmi!