Lähdetkö Kaukasiaan Ville Haapasalon matkassa 30 päiväksi?

Loppiainen sujui mukavasti katsellen  Ville Haapasalon 30 päivää Jäämerellä -sarjaa YleTeemalta. Ville matkasi porojen vetämänä pitkin tundraa, putosi välillä jääkylmään jokeen, mutta ei ollut siitä moksiskaan. Pieni Matvei-poika meni varmasti monien sydämiin, niin tolkusti hän kotaa rakensi ja suopunkia heitteli. Kuvausryhmä pääsi moneen paikkaan, joihin normaalisti turistit eivät pääse, liekö Villen maineella ollut osuutta asiaan :). Itselle parhaiten jäi mieleen ensimmäisen esityskerran jälkeen yksi maailman surkeimmista paikoista eli Tiksi, joka oli kyllä aivan kamala. Illalla ei ollut sähköä ei vettä, paikka sijaitsee keskellä ei mitään, siellä ei ole edes hotellia ja olikohan niin, että tavaratkin tuotiin lentokoneella silloin tällöin. Villen vichy-pullosta loihtima kylmä nuudeliateria on sääliä herättävä. Kaikenlaisiin kokemuksiin hän joutuukin! Tiksistä kertovan jakson voit katsoa vielä vajaan kuukauden YleAreenasta, Tiksi on n. 20 minuutin kohdalla.

No niin, tämä siis johdannoksi Kaukasian kuukauden reissulle. Uusi sarja on kuulemma edellistä valoisampi ja iloisempi, tosin Ukrainan sodan kaiut eivät ole voineet olla vaikuttamatta entisen Neuvostoliiton muihinkin valtioihin. Ohjelma alkaa olympiakaupunki Sotshista, jossa katsellaan kisa-aluetta, jututetaan kaupunginjohtajaa sekä vieraillaan tutussa perheessä. Matkasuunnitelmat menevät vähän uusiksi, koska presidentti Putin oli samaan aikaan vierailulla ja aika laajalle alueelle oli laitettu lentokielto. Helikopterilla päästään kuitenkin aloittamaan itse reissu huikeiden vuorimaisemien yli. Kasakkapäällikön tapaaminen oli mielenkiintoinen monella tapaa. Suurin osa meistä on ala-asteella laulanut silloisen musiikin kirjan laulua "Tuulessa soiden, nyt kuuluu laulu kasakoiden". Kasakat ovat taitavia ratsastajia ja sotilaita. Tutkin vähän Wikipediaa ja sen perusteella ymmärsin, että tämä kasakkapäällikkö oli Donin kasakoita, koska hän kutsui johtajaansa atamaaniksi. Ortodoksiset kasakat olivat aikoinaan eräänlaisia poliiseja, jotka käyttivät oman käden oikeutta ja heitä on ollut Suomessakin. Stalin vainosi heitä, mutta Putinin aikana heidän asemansa on parantunut, jos niin voisi sanoa. Suomen tunnetuin kasakka on Viktor Klimenko.

Mukava vanha papparainen vie Villen mukaansa mehiläistilalleen ja hänen puuhiaan ja kertomuksiaan on mukava kuunnella. Oli taas jännä huomata, miten hyvin venäjä alkoi palautua mieleen, kun sitä kuunteli useamman tunnin. Olen oppinut ihan eri tervehdyksen kuin mitä Ville käyttää, hän sanoo здрасте/здрасьте [draste] perinteisen sanan здра́вствуйте [zdrávstvujte] sijaan - kiitokset tuttavalleni Vuoden kieltenopettajaksi valitulle Salosen Tainalle opastuksesta :).Omista venäjän opinnoistani on kulunut jo hmmm 25 vuotta ja siinä ajassa ehtii unohtaa yhtä sun toista.

Kuvassa Villen takana näkyy hänen ensimmäinen yöpaikkansa - suomalaisrakenteinen Matti Suurosen suunnittelema Avaruustalo Futuro - UFO, joita rakennettiin eri puolille maailmaa satakunta. Aika veikeä ja jännittäväkin yöpaikka vai mitä?

En  taida malttaa odottaa ensi viikkoon, vaan katson Villen matkaa YleAreenasta jo etukäteen
Kaukasiaan kuuluvat mm. Ingusia, Armenia, Tsetsenia, Georgia tai Gruusia, mikä ainakin minulle on tutumpi nimi, Azerbaidzan ja näissä valtioissa Ville matkailee.
 Ylen nettisivuilla on kiinnostavia artikkeleita, jotka linkitin tähän alle, käypä lukaisemassa :).

Näin Villestä kertovat hänen koulukaverinsa

Sarjan tuottaja kertoo ohjelmien taustasta

Villen pipokisan voittaja

Kiitokset Yleisradioon Anna Raatikaiselle kuvasta :)

Tervetuloa mukaan Villen seuraan! 

 

Huhhuijaa - tuuletuksen paikka!

Tänään laitoin menemään pomoilleni Kielitivoliraportin allekirjoitettavaksi. Tuntuu oikein hyvältä saada palata kahden vuoden todella tiiviin työjakson jälkeen normaalielämään, jippii :). Lopetin projektin vetämiseen käyttämieni työtuntien laskemisen tuhannen tunnin jälkeen. Ne tein siis oman lukion kieltenopettajan työni ohella. Ensimmäisenä vuonna pystyin vähentämään pari kurssia, vedin muistaakseni 16 lukion kurssia, tänä vuonna kursseja oli syksyllä neljä jaksossaan, keväällä niitä on vielä kymmenen pidettävänä. Työmääräni on siis ollut valtava, kesäloma ei riittänyt täysin rankasta viime vuodesta toipumiseen. Nyt tuntuu tosi hyvältä, että on VAIN omat tunnit pidettävänä. Olen aina ollut hyvä ja innokas organisoimaan asioita, opettajan työ sopii minulle senkin takia hyvin. Pidän myös perheemme langat sujuvasti käsissäni, mutta nyt saa organisoinnit jäädä suosiolla muutamaksi vuodeksi, ei ole niihin enää suurempia haluja, tuli suurin tarve tyydytettyä kertalinttuulla. Teimme ystäväni Elinan kanssa raportin tekstiosuudet jo joulukuun alussa ja tammikuun alusta alkaen olen tehnyt talousosuutta ja tänään sain sen valmiiksi. Raportti pitää lähettää Opetushallitukseen kolmen viikon päästä, mutta halusin saada sen valmiiksi ennen maanantaina alkavaa koeviikkoa ja preliminääriä sekä olympialaisia ja kiireviikkoa, jolloin ovat kuuntelut, penkkarit ja muut hauskat jutut.

Kielitivolin tarkoituksena oli siis tuoda esille muita vieraita kieliä kuin englantia. Opettajille järjestettiin paljon koulutusta, yhteensä peräti 13! Monet niistä lähetettiin live streamina koko Suomeen. Tallenteet ovat nähtävinä nettisivuillamme. Upeasti onnistunut Kielillä maailmalle -tilaisuus oli huikea kokemus, mutta myös erittäin työläs ja stressaava. Monta kuukautta kolmen neljän tunnin yöunilla ja stressimahaoireet eivät olleet kivoja. Oli hienoa saada puhujiksi mm. Ville Haapasalo, minister Stubb, Lahden kaupunginjohtaja Myllyvirta sekä yritysjohtaja Vesa Vihavainen. Koordinoin Päijät-Hämeen, Kymenlaakson sekä Itä-Uusimaan aluetta. Nyt olisi vielä jäljellä muutamien videoiden laittaminen youtubeen ja nettisivuille sekä yhden videon editointi, sitten homma olisi pulkassa. Huomenna vien mieheni syömään El Toroon, hän ansaitsee tukemisesta ja ilmaisen työn tekemisestä kuten kuvaamisesta, editoinnista ym. jutuista vähintäänkin kunnon aterian :). Viikonlopun vietämme rennosti, vähän liikkuen ja ehkä viettäen elokuvaillan. Sunnuntaina menen Lahteen mindfulness-koulutukseen. Mielessä on jo pidempään ollut jonkinlainen downshiftaus eli elämän leppoistaminen ja mindfulness voisi olla hyvä tapa aloittaa hitaampaan elämään suuntautuminen samoin kuin yhdessä muutama viikko sitten aloittamamme chiball. 

Kiitokset kuuluvat myös ystävilleni Pialle ja Elinalle, ilman heidän apuaan en olisi selvinnyt, he hallitsivat monta hallinnollista ja teknistä asiaa, joista minulla ei ollut mitään käsitystä. Ehdottomasti projektin parasta antia oli saada uusia hyviä ystäviä sekä tutustua moneen uuteen kollegaan! Kanslistimme  on myös ollut aivan korvaamaton, etenki loppuvaiheessa. Toivottavasti alueen opettajat saivat oppia, itse olen oppinut enemmän kuin koskaan näiden kahden vuoden aikan, etenkin mobiilisovelluksista, jotka tulevat todella tarpeeseen nykynuorison kanssa, jotta heidän kiinnostuksensa säilyisi.

 Nyt kohti uusia tuulia, odotan jo kovasti hiihtolomaa ja ihanaa kulttuuria täynnä olevaa reissuamme Lontooseen, jossa emme ole aiemmin käyneet. Kesäinen Islannin matka houkuttelee myös jo kovasti, sillä vihdoin saavutan yhden unelmistani, kun pääsen saagojen saarelle. Sitä ennen kuitenkin rokkaillaan Sunrise Avenuen ja Olli Hermannin tahdissa Helsingissä sukulais- ja ystäväporukalla. I'm So Happy I Could (almost) Die :)

Tervetuloa lukijakseni Leana :)