Hollanti osa 3: Suurmaitotilalla käymässä

Saimme mahdollisuuden tutustua isoon maitotilaan Tolbertissa, sillä isäntäväkemme naapureilla oli noin kolmensadan naudan tila. Meiltä kyseltiin varovaisesti vähän ennen reissua, että haittaako meitä, että he asuvat maalla ja lanta yms. haisee. Vastasin, että ei tietenkään, sillä mieheni on maalla kasvanut ja heillä on itselläänkin ollut maatila ja minä olen lapsesta asti viettänyt kaikki kesälomani mökillä mummolan lähellä ja mummolla sekä myöhemmin tädilläni oli pieni lypsykarja. Muistan, kun jo pienestä pitäen pidimme rivissä serkkujen kanssa lehmien hännistä kiinni, kun niitä lypsettiin, etteivät lehmät huiskisi hännillään lypsäjää.Mielellämme autoimme ukkia ja setää ruokinnassa ja olen myös kokeillut käsin lypsämistäkin ihan hyvällä tuloksella.  Saimme myös antaa vasikoille suurusta ja syötimme niille laitumella pihlajanlehtiä. Anoppilassa sain oppia, miten lypsykoneella lypsettiin. Navetan haju oli siis meille molemmille aivan tuttu eikä mikään kauhistus :).

 Lypsäviä oli tuosta 300:sta puolet ja toinen puoli siis vasikoita ja hiehoja. Pikkuvasikat olivat omassa navetassaan. Siellä oli ihan muutaman päivän ikäisiäkin vasikoita. Vasikathan erotetaan emästään heti syntymänsä jälkeen ja aika pian ne oppivat juomaan sankosta tai tässä oli minulle tuntematon luonnonmukaisempi systeemi. Lehmien rotu taisi olla holstein, ne ovat sarvettomia ja kehitetty erityisesti maidontuotantoon. Teuraana niistä ei saa rahaa kuin sadan euron hujakoilla.

Sankkoon tehty "nisä"

Seuraavassa rakennuksessa oli sitten hiehoja. Isäntä oli käynyt siemennyskurssin ja hän näytti meille, miten hieho siemennetään.. Hänellä oli eri sonnien olkia typpisäiliössä.  Itse tekniikka näytti samalta   kuin koirillakin.  Isäntä kertoi, että lehmän siementäminen on siinä mielessä haasteellista, että pilli täytyy saada kolmen eri osan läpi, ennen kuin se on siinä kohdassa kohdun runkoa, jonne siemenet lopulta lasketaan. Jos jollakulla on asiasta tarkempaa tietoa, niin saa mieluusti tarkentaa :) Eläinlääkäriystäväni Ulla ja Tuire kertoivat, että kohtuun siemennetään ja  sukupuolilajitellulla spermalla voisi tulla kysymykseen myös ns. syväsiemennys, joka tehdään pidemmällekin. Joka tapauksessa hieho oli vähän sitä mieltä, ettei sitä siemennetä ja niinpä sen ympärille houkuteltiin ruoalla muita hiehoja, jotta se ei päässyt liikkumaan. Peräsuoli tyhjennettiin ja sitten se siemennettiin Tämä edellä mainittu sukupuolilajiteltu sperma tarkoittaa sitä, että siittiöt ovat n. 98 %:sti lehmäsiittiöitä, sillä luonnollisesti lypsytilalla lehmävasikat ovat halutumpia kuin sonnivasikat. Tällainen sperma on tuplasti kalliimpaa kuin tavallinen. Kullakin lehmällä ja hieholla oli jalassa panta, joka mittasi eläimen ottamia askelia. Mitä enemmän nauta käveli, sen lähempänä sen kiima oli. Toki hän sitten tutki liman ennen siemennystä. Lehmän kiima on aika lyhyt, muutamasta tunnista reiluun vuorokauteen ja monesti ns. ottiaika on yöllä. Nettiä tutkiessani näin, että tämä saattaisi olla ALPRO, joka on Suomessakin käytössä.

Isoin navetta oli sitten lypsylehmille ja ne saivat kävellä vapaasti sekä käydä lypsettävänä silloin kuin halusivat. Lehmillä oli kuvan kaltaisia harjoja, jotka puhdistivat ne liasta.

Parsissa oli puhtaita sahajauhoja, joiden päällä voi levätä

  Kullakin eläimellä on korvassa EU:n määrämät tunnukset.

Itse lypsäminen oli melko veikeä tapahtuma. Lehmät jonottivat johonkin tilan kolmesta lypsyrobotista, jotka maksoivat kukin 100 000 euroa. Lehmä asettui oikeaan kohtaan ja sai samalla ruokaa. Sen nisät puhdistettiin harjoilla ja sitten ne skannattiin laserilla, jotta kunkin vetimen paikka tunnistettaisiin. Robotilla on muistissa kunkin vetimen sijainti. Sitten kukin lypsin menee vetimeen. Robotti ilmoittaa kunkin vetimen tilan. Sen milloin lypsin on kiinni ja milloin maitoa tulee ja milloin vedin on lypsetty. Jos lehmän vedin on sairas ja siitä tulevaa maitoa ei saa käyttää, niin tämäkin otetaan huomioon ja huono maito ei mene muun maidon joukkoon.

Jos lehmä yrittää tulla liian usein lypsettäväksi, niin robotti heivaa sen pois eikä se saa ruokaa. Lypsyrobotti helpottaa valtavasti työtä, sillä kukin lehmä voi tulla lypsettäväksi omaan tahtiinsa. Jotkut käyvät kerran, toiset jopa kolmesti vuorokaudessa.  Lypsyn aikana lehmästä tallentuu monia eri tietoja kuten kunkin vetimen tuottama maidon määrä ja maidon solutaso. Maidostahan maksetaan sen proteiini- eikä litramäärän mukaan. Anoppini voitti aikoinaan palkinnon, koska hänen karjansa proteiinipitoisuus oli niin korkea.  Tämä tila tuottaa yli 1,2 miljoonaa litraa maitoa vuodessa.

Lypsyrobotti

Vetimet paikoillaan ja maito heruu

Puhdistusharjat

Robotti ilmoittaa kunkin vetimen tilan

Tilatankki tyhjennetään muutaman päivän välein

Tämän tilan omistaa kaksi veljestä, joilla on vaimot apuna. Heillä oli satoja hehtaareja omaa sekä vuokramaata, jossa he viljelevät heinää, maissia ym. He tekevät lehmille oman seoksen, jonka he ovat huomanneet parhaimmaksi siihen, että maito olisi mahdollisimman proteiinipitoista.

Tila oli ennen veljesten isän omistuksessa ja jos joku on kateellinen ja nyreissään viljelijöiden saamista tuista, niin haluan kertoa, että isä piti ensimmäisen viikon lomansa 27 vuoden työskentelyn jälkeen.

Minä arvostan suunnattomasti maanviljelijöitä, sillä heidän kovan työnsä ansioista meillä on ruokaa, jota syödä päivittäin. Maanviljelys on todella rankkaa ympärivuorokautista sekä -vuotista työtä, jossa ei liiemmäti lomia pidellä. Työpäivät venyvät kesäisin jopa 18 tuntiin ja pidempäänkin, talvella on vähän helpompaa, kun ei ole peltotöitä. Toivottavasti EU määräyksineen ei tuhoa maamme maataloutta ja saamme jatkossakin syödä suomalaista ruokaa.


Kiitokset Homerille, Jokelle ja Marisalle, jotta saimme käydä tutustumassa tilaanne - dankjewel Homer, Joke een Marissa dat we hadden mogelijkheid  jullie boerderij te bezoeken!

Hollanti osa 2: Efteling - ihana huvipuisto

Olen käynyt Eftelingissä ihan ekalla
Hollannin reissullamme ja nyt halusin
sinne uudestaan. Efteling on yksi Euroopan ihanimmista teema- ja huvipuistoista, tosin kaikissa en ole käynyt, mutta tuskinpa sitä hienompaa muualta löytyy. Se on Benelux-maiden suosituin  matkailukohde ja siellä on käynyt yli 100 miljoonaa ihmistä.  Tämä 650 000 m2:n suuruinen puisto sijaitsee etelä-Hollannissa aika lähellä Belgian rajaa Kaastheuvelissa ja sinne on hyvät opasteet. Puisto hakkaa minusta mennen tullen Pariisin Disneylandin, joka on huomattavasti kaupallisempi. Efteling on saanut ensimmäisenä teemapuistona eurooppalaisen Pomme d'Or -palkinnon 1971. Tämä "Kultainen omena" on FIJETin myöntämä palkinto, jonka Turku on saanut vuonna 1983. Vuonna 1992 IAAPA antoi puistolle maailman parhaan teemapuiston palkinnon. Sesonkiaikana siellä työskentelee 2500 ihmistä. Peräti 94% hollantilaisista on käynyt Eftelingissä! Minusta puisto on ehdottomasti Hollannin "must see" -kohde ja olenkin kiitollinen Marcellalle, että hän halusi viedä meidät tähän uskomattomaan nähtävyyteen.


Efteling sai alkunsa 1952 eli se täyttää tänä vuonna kunniotettavat 60 vuotta.  Sen ensimmäisiä kohteita oli Satupuisto (het Sprookjesbos), jonne Anton Pieck suunnitteli satuhahmoja ja erilaisia rakennuksia. Puistossa kuulee satuja ja paremmalla hollannin kielen taidolla siitä saisi enemmän irti. Siellä täällä on tekstejä, joissa on myös englantia, saksaa ja ranskaa, mutta skippasimme ne tällä kertaa.  Pieck työskenteli puistossa peräti parikymmentä vuotta eikä halunnut käyttää rakennuksiin mitään halpoja materiaaleja. Esimerkiksi keskiaikainen Raveleijnin kaupunki on todella näyttävä ja hieno näytelmän keskuspaikka. Lehtereille mahtuu peräti 750 katselijaa. Näytelmä sisältyy lipun hintaan, mutta noin 1,5 tunnin välein esitettäviin näytöksiin on otettava ilmainen lippu kaupungin lähellä olevista lippuautomaateista. Ylärivissä keskellä oleva hahmo Pieckin suunnittelema Hollow Bulging Gijs pyytää lapsia heittämään paperiroskia suuhunsa, puisto onkin erittäin siisti, sillä näitä hahmoja on useampia ja joka paikassa on koreja, joissa lukee papier hier :). Puisto on hyvin kaunis, ekalla reissulla olimme siellä elokuussa, jolloin ilta jo pimeni ja valot syttyivät. Tällä kerralla sää oli etupäässä pilvinen, välillä paistoi ja kerran räpäytti vettäkin hetken aikaa.

Langnekin kaula kasvaa pituutta

Efteling on jaettu neljään osaan: huvipuistoon, hotelliin, golfkenttään sekä lomapuistoon, jossa on bungaloweja Lisäksi alueen vieressä on teatteri, jonka esitykset eivät kuulu 35 euron pääsymaksuun. Netistä ostettuna saa alennuksen ja 45 euron lippuun sisältyy 10 euron pysäköinti, kahvi tai muu vastaava juoma leivonnaisen kera sekä 2,5 euron alennus matkamuistomyymälästä. Ostin itse postikortteja sekä Efteling dvd:n.

Puisto on jaettu neljään valtakuntaan: Reizenrijk (matka), Marerijk (Satu), Ruigrijk (karkea) ja  Anderrijk (muut). Ruigrijkissä ovat vuoristoradat ja muut järeämmät jutut,  Marerijkissä ihana Droomvluht, huikea Villa Volta, karusellejä sekä satupuisto. Kuvastakin näkyy, että alueella on useita vesialueita. Puistossa on hyvin paljon istutuksia, joita lukuisat puutarhurit hoitavat. Nykyisin puisto on auki läpi vuoden, talvella joihinkin laitteisiin ei pääse. Puistoon tullessaan saa esitteen, jossa on kuvan kartta sekä kuvaukset laitteista suosituksineen. Osa sopii koko perheelle, osa ihan pienille kävijöille, osaan on pituusrajoitus, osa on rajumpia laitteita ja sitten on vielä merkitty ne, jonne ei voi mennä pyörätuolilla. Aluetta kiertää juna, jolla on asema  ainakin Ruigrijkissä sekä Marerijkissä. Niitä ei ole kovin helppoa löytää. Kartassa punainen numero 22 ja vihreä 4.

Kävimme ensin syömässä pastaa ja paninia Octopus-ravintolassa, sillä ajomatka Tolbertista kesti 2,5 tuntia. Ajoimme melkein koko matkan moottoritietä ja varsinaisia ruuhkia ei ollut, mutta paljon liikennettä. Illalla matka sujui nopeammin, sillä ajorajoitus nostetaan 130 km:iin klo 19-06 -välisenä aikana. Ihan järkevää ottaen huomioon maan suuret liikennemäärät. Olimme sopivana päivänä liikkeellä, sillä vaikka puistossa oli paljon ihmisiä, niin he jakaantuivat koko alueelle eikä tarvinnut odottaa juuri varttia pidempään mihinkään. Jonotussysteemi on tehty sellaiseksi, että jono liikkuu koko ajan ja suosituimpiin juttuihin kuten Lentävään hollantilaiseen jonotetaan rakennuksen sisällä.

Meikeläiselle sopivia  "ei niin hurjia laitteita" ovat Pagode, jossa iso pyöreä rakennus nostetaan yläilmoihin, Gondoletta eli veneet, jotka kulkevat kauniissa maisemassa, Polka Marina, joka yhdistää  pienen vuoristoradan ja karusellin. Se oli tarkoitettu myös perheen pienimmille, joten se ei voinut olla kovin karmea :D. Emme käyneet näissä edellämainituissa ajanpuutteen takia. Fata Morgana perustuu 1001 yön satuihin ja siellä kävimme ekalla kerralla, nyt jätimme senkin väliin. Siinä istutaan veneentapaisissa ja katsellaan hienoja erilaisia nukkejuttuja, joissa on mahtavat lavasteet.

Ensiksi menimme Stoomcarrouseliin, jossa mekaaninen laite soitti todella lujaa karusellimusiikkia ja  joka pyöri ihan tavallisen karusellin tapaan. Korvatulpat piti laittaa päähän, sen verran lujaa musiikki tuli. Sitten kävimme Villa Voltassa, jota ystävämme Pia kovasti suositteli. Se on merkitty "daredevil" eli hieman rajummaksi kohteeksi, joten hiukkasen minua arvelutti. Villa Volta on illuusiomainen, jossa talon seinät ja lattia alkavat liikkua. Istutaan penkissä, joka alkaa keinua 30 asteeseen ja välillä mahassa vähän kouraisi ja huusin suoraa huutoa muiden mukana, mutta tämä ei ollut mikään kovin paha kohde, välillä piti kyllä laittaa hetkeksi silmät kiinni ;-). Tutustuin siihen jo etukäteen tässä videossa. Aika villinveikeä talo kuitenkin oli :).

Seuraavaksi suuntasimme Droomvluchtiin, jossa istutaan vaunussa ja katsellaan superkauniita maisemia, joissa on keijuja ym. Edellisellä kerralla vaunun vauhti kiihtyi aika lailla loppua kohti ja muistan huutaneeni ja vatsassa tuntui, joten vähän pistin miehelleni hanttiin. Onneksi hän sai minut menemään sinne, sillä loppua oli muutettu eikä vaunu liikkunut niin kovaa. Ilmeisesti joku muukin on ollut sitä mieltä, että vauhtia saisi hiljentää. Droomvluchtiin voit tutustua tästä. Videosta saa jonkinlaisen käsityksen maisemista.

Sitten oli vuorossa Carnaval Festival, jossa istuttiin kiskoilla kulkevassa vaunussa ja matkan aikana esiteltiin  musiikin tahdissa 15 eri maata.

Carnaval Festival

Raveleijn-näytelmän kävimme katsomassa myös.Se ei ollut aivan yhtä vaikuttava kuin ranskalaisen Pyu du Fou'n vastaavat esitykset, jotka ovat käsittämättömän hienoja. Jollen olisi niitä nähnyt, olisin ollut mykistynyt.

Raveleijn-esityksessä oli lintuja ja hevosia ja karmea lohikäärme

Diorama, Python, Droomvluch, Polka Marina ja De Vliegende Hollander

Sitten kahvin ja leivoksen jälkeen suuntasimme Ruigrijkin härveleihin, joissa mieheni sai käydä ihan yksinään, minä en ole koskaan ollut vuoristoratojen tai kieputtimien ystävä. Minulle sopivat paremmin sellaiset rauhalliset laitteet

Mieheni mukaan vuoristorata Python oli kaikista rajuin laite, G-voimat vievät ja lujaa. Hävittäjälentäjän hengitystekniikalla kuulemma pärjäsi ihan hyvin :).

Mieheni kuvassa Pythonin kyydissä, minua ei saa kirveelläkään moisiin härveleihin

Video Pythonista
Toinen video, jossa 6-vuotias on mukana

Seuraavaksi laite, jossa kaksi puista vuoristorataa kulkivat rinnakkain eli Joris en de Draak, juu tämäkään  ei sovi meikeläiselle, jo pelkkä ajatuski kyydistä kauhistuttaa.
 

Seuraavana mieheni meni laitteeseen nimeltä  De Vliegende Hollander
Linkistä voit katsoa videon. Hän kertoi, että alku tosiaan menee pimeässä, välillä on yllätyksellisiä kohtia ja lopussa tullaan vauhdilla ulkoilmaan. Älä siis ihmettele pimeää videota :).

Pläiskis, kukaan ei kuitenkaan kastunut

 Näiden jälkeen olikin välipalan aika. Olisimme ottaneet poffertjeseja, pieniä lettuja, mutta koska palvelu ravintolassa oli niin hidasta, niin menimme sitten toiseen  ravintolaan, jossa sai tyypillisiä hollantilaisia tuotteita, kroketteja, frikadelleja ja ranskalaisia.

Kroketteja ja ranskalaisia - tietenkin majoneesin kera

Sitten meikeläinen kävi ajamassa vanhoilla autoilla.

D' Oude Tuffer - vanhat autot, joita piti ohjata ihan oikeasti - ainakin kylteistä päätellen

 Kuljimme pelien ohitse.

Kaikennäköisiä pelejäkin oli maksusta, ei kuitenkaan suosikkiani Derby-hevospeliä, jota on pakko Lintsillä aina pelata

Vuorossa oli yksi kohokohdista PandaDroom, jossa ensin esitettiin eläinfilmi ja varsinainen 3D-elokuva alkoi sen jälkeen teatterissa. Tässä eläimiä sisältävässä elokuvassa oli vauhtia ja vaarallisia käänteitä ja muutaman kerran tällaisella arkajalalla oli parempi laittaa silmät kiinni ja vain kurkkailla, mitä tapahtuu. Mukana oli myös muutama yllätyksellinen efekti. Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja jos meno yltyy liian hurjaksi, niin laita silmät kiinni :). Pariisin Disneylandissa oli muutaman tämäntyylinen esitys.
Esittelyvideo

Päivämme päättyi Pandadroomin jälkeen ruokailuun ja sitten ajelimme takaisin Tolbertiin.

Muutamia käytännön vinkkejä:
- ole paikalla heti aamusta, parkkipaikalla oli satoja autoja jo puoli yhdentoista aikaan
- suunnittele vähän etukäteen tai paikan päällä, missä aiot käydä
- Ruigrijkissä on pisimmät jonot vuoristoratoihin
- jos tulet autolla, osta 45 euron passi yhdelle
- omia eväitä voi tuoda, ostimme syötävät puistosta. Panini oli reilut 4 euroa ja pasta-annos 9. En pitänyt hintoja kalliina
- paikka sopii hyvin pyörätuolissa istuville, heitä puistossa oli hyvin paljon ja suurimpaan osaan pääsee rullatuolilla hyvin
- jos olet isommalla porukalla liikkeellä, ostakaa liput netistä etukäteen, niin ei tarvitse jonottaa portilla



Lopuksi vielä muutamia kohteita, jossa emme käyneet:

Kummituslinna eli Spookslot
Halve Maen, joka näytti täysin Linnanmäen Viikinkilaivalta
Pirana, jossa mentiin vettä pitkin veneillä, villivirta
Bobbaan eli kelkkarata
Monsieur Cannibale, jossa istuttiin pyörivissä kahvikupeissa

Vogel Rok Tekijän sanoin, video on aika pimeää (donker) on, mutta nauti musiikista.

Illan päätteeksi on Aquanura - Euroopan suurimmat vesiurut. Aikataulullisista syistä emme jääneet katsomaan niitä. Videon perusteella aivan mielettömän hieno esitys, joka on varmasti katsomisen arvoinen.

Tot ziens!

Hollannissa osa 1

  Hyvä ystävämme ja Ritan ja Miilan kasvattaja Marcella kutsui meidät toukokuussa synttäreilleen ja kun Janika ystävällisesti lupautui hoitamaan koiriamme, niin varasin heinäkuulle liput. Lensimme Oulusta Tukholman kautta Schipholiin ja sieltä jatkoimme junalla Groeningeniin Hollannin pohjoisosaan. Ensimmäinen lento oli potkurikoneella ja kieltämättä se vähän hirvitti, mutta ihan kivasti matka sujui. Arlandassa meillä oli parisen tuntia aikaa, joten kävimme syömässä ja ostin kolme kirjaa, joista Jag är Zlatan Ibrahimovic -kirjan luin melkein kokonaan lentojen aikana.


Arlandassa oli telkkareita joka puolella ja jo kaukaa bongasin Ville Haapasalon kuvaruudussa. Telkkarissa näytettiin hänen ohjelmaansa, jossa hän matkusti ympäri Venäjää kuukauden aikana. Villen äiti on työskennellyt opona samassa koulussa kanssani ja hän sai ideastani pyydettyä Villen tulemaan oppilaskuntamme vieraaksi, kun olin aikoinani lukiomme oppilaskunnan ohjaajana.



 Lapsille oli tehty kiva leikkipaikka Astrid Lindgrenin ja Elsa Beskowin hengessä, muistattehan hänen kirjoittamansa setä Sinisen ja tädit Ruskean, Vihreän ja Sinipunaisen? Kuvan kanttarelli on leikkipaikasta. Samalla mainostettiin Junibackenia, joka on lapsiperheiden suosima kiva kohde Tukholman Djurgårdenissa.

Lento Amsterdamiin myöhästyi Hollannissa riehuvan ukkosen takia, joten emme ihan ehtineet suunnittelemaamme junaan. Schipholissa junat lähtevät lentokentältä. Juna-aikataulut näkyvät isoilla tauluilla ja automaatista voi ostaa lipun hieman halvemmalla kuin lipunmyynnistä. Tällä reissulla tosin oli ongelmia pankkikorttien kanssa, sillä paluumatkalla laite ei hyväksynyt Electronia eikä Mastercardiani, menomatkalla sain liput ostettua luottokortilla. Liukuportaat alas ja olimmekin jo junalaiturilla.Marcella  ja Vincent tulivat vastaan Groeningenin asemalle ja jälleennäkeminen oli riemukas. Edellisestä tapaamisestamme oli mennyt vuosi. Tuliaisina veimme Napapiirin sankarit -elokuvan, jonka katsoimme perjantai-iltana ja huumori näytti uppoavan yhtä lailla hollantilaisiin kuin meihinkin :). Vincent sai Suomi-aiheisen puisen käsintehdyn kynän ja kuksan, Marcellalle veimme hänen suosikkiteetään ja  pitkähihaisen paidan, jossa luki allekkain Suomi Finland sekä Sotkamon Jymyn lakritsia. Aiemmin olen vienyt mm. suomi-hollanti -sanakirjan, suomenkielen kurssin sekä Suomi-aiheisia kirjoja ja suomalaisia elokuvia mm. Nikon sekä Helmiä ja sikoja.

Aamuinen yllätyspaketti

Perjantain valmistelimme Marcellan juhlia Kävimme ostoksilla Leekissä ja sen jälkeen leivoin satakunta karjalanpiirakkaa ja Marcella teki kolme mangorahkakakkua. Otin Suomesta mukaan riisit sekä ruisjauhot ja kaulimen sekä yhden irtopohjavuoan. Mieheni ajoi koneella kolmisen tuntia ruohoa ja sitten kokosimme telttakatokset. Lauantaina laitoimme pöydät ja istuimet ja laitoimme kaiken valmiiksi iltaa varten. Aamulla tuli postilähetys, iso kaunis pahvilaatikko, jonka sisällöksi paljastui Happy birthday -ilmapallo!

Lasi huuhdeltiin ennen täyttämistä

Juhliin oli panostettu valtavasti. Lihakaupasta oli vuokrattu grilli ja iso määrä makkaraa, porsaankyljyksiä, kanavartaita, pihvejä ja muita herkkuja. Hollantilaisille olut on tärkeää ja niipä juhlissa oli hanakone. Haimme jäitä Groningenista, jotta kaikki juomat pysyisivät kylminä. Koristelimme salaatit. Minä tein munavoin, josta tuli menestys :D. Karjalanpiiraat hävisivät alta aikayksikön ja kaikki kehuivat niitä "lekker" eli herkullisiksi. Kolmesta kakusta jäi yksi pieni pala seuraavaksi aamuksi. Vieraita tuli läheltä ja kaukaa. Mitään onnittelulauluja ei laulettu ja sankari sai lahjaksi lähinnä kukkia, suklaata ja viinejä. Me annoimme päretarjottimen sekä tuttavamme Soilen KirjontaStudio Ihanan valmistaman brodeeratun namipussin näyttelyitä varten. Pussissa on kirjailtuna blue merle -sheltti - Marcellan suosikkiväri. Naapurit toivat teeastiaston ja Vincentin äiti mm. omenapiirakan.

Grilli kuumenee

Viiden maissa alkoi grillailu. Jokainen sai grillata halunsa mukaan kahdella grillillä ja isäntä kantoi koko ajan uutta grillattavaa jääkaapista. Lapset leikkivät keskenään ja pari pikkutyttöä kävi aasipikaratsastuksella. Juttelimme mm. Vincentin äidin kanssa ja hän puhui erittäin hyvää englantia, vaikka oli liki 80-vuotias.

Salaatteja

Kun olimme syöneet oli vuorossa hollanninkielinen puheeni  sankarille sekä Jan Smitin ja Gerard Jolingin suosittu laulu Want echte vrienden, johon pyysin kaikkia vieraita osallistumaan. Mieheni väänsi muutamassa tunnissa taustanauhan, jonka tahdissa lauloimme. Laulussa on kivat ystävyydestä kertovat sanat ja usemmat vieraat pyyhkivät silmäkulmiaan laulun jälkeen. Jopa naapuri, vanha maanviljelijä oli laulanut mukana. Harjoittelin laulua kymmeniä kertoja, ääntämisestä en ollut mitenkään erityisen huolissani, sillä se alkaa jo sujua aika hyvin. Laulun eri säkeistöissä melodia menee välillä ihan eri tavalla ja laulu on nopea ja siinä on c-osakin ja lopussa ihan puskista tuleva modulaatio. Suosittelen, että käyt kuuntelemassa kappaleen sanoineeen, sillä se on todella menevä ja kiva ja tekstiversiosta ruotsia ja saksaa lukeeneet tajuavat aika paljon - katso ja ylläty :)
 Want echte vrienden

Muuta varsinaista ohjelmaa juhlissa ei ollutkaan. Lopussa juttelimme yhden opettajapariskunnan kanssa Suomen ja Hollannin koulujärjestelmistä ja huomasimme niissä valtavia eroja. Hollannissa integroidaan vahvasti, opettajalla on alakoulussa n. 25 oppilasta ja usein luokkaa opettaa kaksi opettajaa, toinen alkuviikon ja toinen loppuviikon, koska monet naiset haluavat tehdä osapäivätyötä. Opettajilla ei ole samanlaista yliopistokoulutusta graduineen kuin meillä ja keskiaste on jaettu neljään eri tasoon.


Seuraavassa osassa Efteling - yksi Euroopan kivoimmista huvipuistoista! Tämän jutun ylin kuva on otettu sieltä.