Kiva joululahja ZiiSound

Sain joululahjaksi härpäkkeen, jonka olemassaoloa en edes tiennyt olevankaan.  Lahden Kärkkäiseltä löytyi ZiiSound, joka on bluetoothilla toimiva kaiutin. Siinä on erittäin hyvä äänentoisto noin pieneksi laitteeksi. Voin nyt kuunnella Spotifysta suosikkejani joko kännykkäni (iPhonen) tai iPadin kautta. Hienoa on, että äänenvoimakkuutta voi myös säännellä kännykästä tai pädistä eikä tarvita erillistä kaukosäädintä. Niitä meillä onkin pöydällä sen verran monta, että välillä on vaikeuksia tietää, millä mitäkin laitetta ohjataan. Youtube-videot ja nettitelkkareiden ohjelmien äänetkin kuuluvat nyt hienosti. Lahja oli melkoinen yllätys ja sille tulee olemaan paljon käyttöä. Jos oikein tajusin, niin laite on tehty Applen laitteille.

Kiinnostuneille täällä lisätietoa

http://fi.creative.com/p/speakers/ziisound-d5

Venytysvinkki

Tulin äsken venyttelystä ja pistän heti muistiin vinkin, jotten sitä unohda. Ohjaajamme jakoi meille tennispallot. Olimme selällämme jumppamaton päällää ja pallo laitettiin selän alle. Sitä läksimme kuljettamaan alaspäin keikuttelemalla itseämme puolelta toiselle, pari keinahdusta kerrallaan. Kylläpä tuntui maukkaan kipeältä. Fyssarini käsittelee aina selkärangan ja tämä tuntui samantyyppiseltä kuin hänen käsittelynsä. Kehon painolla voi vähän säädellä tuskan määrää. Palloa kuljetettiin aina pakaran yli ja vähän kyljelle kääntyessä saa tuntuman reiden sivuunkin. Suosittelen kokeilemaan :). Tästä pitää ottaa ihan jokapäiväinen tapa.

Aion käyttää jatkossa ensin pilatespalloani, joka on hieman pienempi ja vasta sitten siirtyä tennispalloon. Kuvassa myös I love me -messuilta ostamani kapeampi piikkivyö, joka on ollut hyvin kätevä. Piikkimatto on välillä turhan iso ja tällä saa paremmin kohdistettua paineen oikeaan kohtaan.

Mukavaa päivänjatkoa!

Loistava halkotoimittaja!

Komea halkorivistö illanhämyssä kuvattuna

Meillä on ollut enempi vähemmän onnistuneita halonostokokemuksia. Omiakin puita olisi, mutta kun ne ovat 600 kilometrin päässä, niin pakko on täällä koivuhalot ostaa. Viime vuonna ensimmäinen tyyppi siirsi ainakin kolmesti halontuontiaan ja lopuksi totesimme, ettei tarvitse tulla lainkaan.

Tänä vuonna tilasimme vajaa kuukausi sitten halkoja piensäkeissä. Toimituksen piti olla kaksi viikkoa soitosta, halkoja ei ole tullut vieläkään eikä meihin ole otettu yhteyttä. Jostain syystä puhelimestakaan emme saaneet selville, kuka myyjä oli, joten emme voineet ottaa yhteyttä. Lehti-ilmoituksen perusteella hänelle soitettiin. Alkoi jo pelko hiipiä, että jokohan jäämme ilman puuta.

 Nyt onnisti, sillä löysin  netistä Päijät-Hämeeseen halkoja toimittavan Metsolan puun ja tilasin viime viikolla kuusi kuutiota puita. Tänään puut tuotiin ja ne nostettiin lavojen päällä suoraan talomme päätyyn. Mielettömän kätevä ja ostajaystävällinen systeemi. Muistan, kun kerran puut tuotiin piensäkeissä, jotka olivat näppäriä, kerran autotallin eteen kipattiin kuorma ja siitä sitten muutaman tunnin ajan pinosimme puita pinoon. Tämänpäiväinen oli ylivoimaisesti vaivattomin tapa, eipä tullut kuuma eikä hiki. Kaupanpäällisiksi saimme kauniin ja vahvatekoisen kassin, jolla puita on hyvä kantaa ja jossa niitä voi säilyttää. Halot sopivat koko pituudeltaan näppärästi kassiin. Edellinen rottinkinen halkokori vetelee jo viimeisiään. 

Eipä Metsolan puun nettisivuilla turhaan lue, että yritys pyrkii olemaan alueen paras A-luokan puuntoimittaja, sitä se tosiaan oli! Sain vielä lahjaksi yhden näppärän suojan, joka vedettiin halkojen päälle ja ostin niitä muidenkin pinojen päälle, maksoivat muutaman euron kappale.

Kuvassaolevalla laitteella halot nostettiin nopeasti haluamaamme paikkaan talon päätyyn. Kuvassa näkyy myös 60 litran käteviä säkkejä.

Hauskinta oli huomata, että myyjä olikin kahden entisen oppilaani isä, kotoisin Norjasta, joten siinähän vaihtui kieli sitten sujuvasti norjaksi :).

Suosittelen  lämpimästi Metsolan puuta, halot olivat niin kuivia, että mittari ei värähtänytkäään, toimitus tuli ajallaan ja siitä vielä ilmoitettiin, että ovat hieman myöhässä. Aivan erinomaista palvelua!

Nyt on, millä takkaa, paljua sekä tulevaa grillikotaa lämmittää :)

Tulin juuri mieheni kanssa koulultamme kuuntelemasta Ultra Bra -konserttia, joka oli aivan loistava. Upeat sovitukset, hienot laulajat, orkesteri soitti hyvin, kuoroa ei oikein tahtonut kuulla ja poikien äänet jäivät vähän liian alas. Kyllä meillä on taitavia nuoria ja huikea musiikinope! Taas sai energiaa jatkaa kohti koeviikkoa ja joulukuuta. Sitä toi myös eilinen Scorpionsin keikka, josta myöhemmin lisää. Tuntuu, että vasta nyt olen kunnolla toipunut vuoden takaisesta työrutistuksesta ja saanut energiani takaisin. Kesälomakaan ei ihan toipumiseen riittänyt.

Kuluma polvessa - vertaistukea kaivataan

Minulla on jo monta vuotta tuntunut tietyissä asennoissa kipua polvessa. En ole kipuun sen kummemmin reagoinut enkä osannut ajatellakaan, että polvessani voisi olla joku vika. Viime keväänä kävelin kevään ensimmäisen - ja myös viimeisen - reippaan sauvakävelylenkin oikein huolellisesti jalkaa ojentaen. Se oli virhe. Iso virhe. Meni muutama päivä ja jalka alkoi kipeytyä, ensin vähän ja sitten koko ajan yhä enemmän. Varasin lääkäriajan reilun viikon päähän, sillä mielestäni kipu ei enää ollut normaalia. Kyseisenä päivänä menin töihin ja kun otin kenkää jalasta, tunsi tajutonta kipua ja huusin tuskasta. Ystävälliset kollegat kiikuttivat tuolin alleni ja sain kylmäpussin tuota pikaa. Jalka oli kipeä niinkin kummallisesta kohdasta kuin polvitaipeesta eikä se koukistunut taaksepäin kuin muutaman sentin. Pääsin kuitenkin luokkaani pitämään päivän ainoan tunnin ja sitten läksinkin lääkäriin, onneksi siihen oli aikaa puolisentoista tuntia, joten ehdin hyvin. Jalalla ei ottanut muutamaa kymmentä senttiä pidempää askelta.

Lääkäri tutki jalan, diagnoosi oli selkeä "polven määrittelemätön kipu" tms. ja passitti minut röntgeniin kaupunginsairaalaan. Hän myös epäili Bakerin kystaa. Radiologin lausunto oli lievä kuluma polvessa sekä irtopala. Sain sairaslomaa jonkun päivän ja jalka tulikin jonkinlaiseen kävelykuntoon. Sain myös lääkitykseksi Cartexan-kuurin kolmeksi kuukaudeksi sekä Panadol Fortea kipuun tarvittaessa.

Onneksi pääsin melkein heti Ainolle hoitoon ja hän saikin jalan kivuttomaksi ja toisen kerran kävin hoidossa juuri ennen reissuun lähtöä. Aino myös laittoi teipin polveeni ja siitä on mielestäni ollut apua. Hän myös neuvoi, miten teippaus tehdään ja mieheni teippasi sitten polven pari kertaa kesän aikana.

 Kesälomalla kävelyt Ranskassa eivät tehneet polvelle kovin hyvää, mutta pakkohan ne oli kävellä, en halunnut jäädä tököttämään hotellille tai autoonkaan. Rappusia toki vähensin ja Mont Saint Michelille nousin raput hitaassa omassa tahdissani.

Pidin jalassa kylmää, hieroin sitä itse sekä kipukoukulla, hoidin sitä Relaimella ja kävin fysioterapeutilla kesän aikana. Mieheni hoiti suurimmaksi osaksi koirien pidemmät lenkitykset. Jalka kesti kävellä jonkin verran ja vesijuoksu oli ja on ainoita urheilulajeja, joita voin harrastaa. Aluksi polvi ei kestänyt juoksuliikettä, mutta muutaman kerran jälkeen kipua ei enää tuntunut. Tosin huomasin, että saunan jälkeen polvi kipuili. Infrapunasauna sitä vastoin sopi oikein hyvin ja siinä istuinkin alkukesästä tiuhaan tahtiin.

Pikku hiljaa taivekipu hellitti. Olen syönyt koko ajan Arthro Balans plussaa, jossa on MSM:n lisäksi glukosamiinissulfaattia sekä kondroitiinisulfaattia. MSM:ää olen syönyt aiemminkin. Ystävältäni sain hyvän vinkin Coolment-nimisestä aineesta, josta myös tuntui olevan apua kipuun. Tosin sitä ei nyt voi käyttää tällä hetkellä, kun polvessa on teippaus.

Hankalaa tällä hetkellä on portaiden kiipeäminen, etenkin alaspäin. Työ  on tekijäänsä opettanut ja onkin ollut hyvä huomata erilaisia kikkoja. Ylöspäin portaita kannattaa mennä parempi jalka edellä, alaspäin huonompi ja vielä usein pidän sitä vähän sivuttain. Yliojentaminen on huono ja venytellä kannattaa, eritoten reisiä. Polvea ei alussa saanut koukkuun ollenkaan, heinäkuussa pikku hiljaa sain sitä yhä enemmän koukkuun. Aluksi piti kääntää polvea oikealle ja sitten koukistaa. Vähitellen se meni suoranakin koukkuun, mutta vasta muutama viikko sitten.

Selasin äsken postissa tullutta kuvastoa ja kiinnitin huomiota lääkäreiden kehittämään Deluxe-polvisuojaan, jossa on myös magneetteja. Tuotteelle luvataan riskitön 90 päivän kokeiluaika, jonka jälkeen rahansa saa takaisin, jollei polvisuoja auta. Onko kenelläkään lukijalla kokemusta kyseisestä tuotteesta? Hinta oli halpa, alle 20 euroa, joten saatanpa kokeilla tukea, kun sen ehdin vain tilata.

Tuttava linkkasi Facebookissa Finitro Forte Plus Collageen -tuotteeseen, jota pidetään "parhaana  hoitokeinona reumaan, nivelrikkoon ja muihin nivelkipuihin. Finitro Forte Plus valmistaa keholle ominaisia aineita ja edistää kaulanikamien, polvien, käsien ja muiden nivelten rustokudoksen tuotantoa ja säilymistä."

Itsellä on vähän sellainen olo, että tekisi mieli kokeilla kaikkia keinoja, jos jalasta vielä jotenkin tulisi ihan suhtsiedettävän kuntoinen. Juoksemisesta en uskalla unelmoida, polkupyörällä ei pystynyt kesällä polkemaan, suunnistus on varmaan myös jätettävä haaveisiin.

Kävin kesällä ortopedilla, joka sanoi, että leikkaus ei tule kysymykseen kuin vasta 20 vuoden päästä ja toisekseen pidän mieluiten omat jalkani niin kauan, kuin niillä jotenkin eteenpäin pääsee. Hän myös totesi Bakerin kystan, joka ilmeisesti on aiheuttanut suurimmat kivut. Kystaa ei leikata, koska se uusii herkästi. Hoidoksi sain kolme ohjetta: tupakoinnin lopettaminen, reisilihasten vahvistaminen ja painon pudotus. En ole koskaan tupakoinut, joten se oli helppo nakki. Jalkaa olen jumpannut päivittäin, enemmänkin pitäisi ja kaikista haastavin on sitten tuo painonpudotus. Toinen lääkäri sanoi, etten voi millään tavalla pahentaa tilannetta liikkumalla. Nähtäväksi jää, miten terveys tästä kehittyy. Nivelrikkohan taitaa olla yksi yleisimmistä vaivoista. Veikkaan, että skolioosini on ensisijainen syypää tähänkin vaivaan.

Mielelläni kuulisin ohjeita ja neuvoja ja kommentteja, joten niitä saisi jättää kommentteihin tai sitten vaikka meilata suoraan pauliina.jarvela@phnet.fi.


Nyt seuraamaan pesistv:stä  pesäpallon viimeistä välierää, go PattU go! Mukavaa illanjatkoa!

Koukussa Candy Crush Sagaan :D

Tunnustan aivan suoraan: olen koukussa Candy Crush Saga -nettipeliin, jota aloin pelata muistaakseni kesän alussa jo ennen kuin sitä on mainostettu telkkarissa.

En muista, mistä sain idean pelata juuri tätä peliä. Pelasin useamman vuoden Farmvilleä ja olin tasolla 100-jotain. Sitten mieheni alkoi sanoa, etten enää pääse pelistä eroon, joten osoittaakseni, että hän on väärässä, lopetin pelaamisen kertaheitolla.  Olihan se kieltämättä ajatuksena hieman typerää viljellä kasveja ja kerätä niistä rahaa ja ostaa kaiken maailman koneita, jotta viljeleminen tapahtuisi nopeammin. Toisaalta tulen maanviljelyssuvusta ja olen kaikki kesäni viettänyt lapsuudessa mökillä mummolan kupeessa ja osallistunut pienestä pitäen heinä-, vilja- ja pottuhommiin ja kitkenyt kasvimaata ym. Maataloustyöt ovat siis minulle tuttuja. Ihan pieninä olimme monesti ukkini seurana, kun hän vei hevosella maitotonkat Kuopiontien varteen maitolaiturille. Tulomatka oli hauska, koska siinä oli pari mäkeä ja ukki monesti juoksutti Vappua tai Artoa jonkin verran.

Tästä peli alkaa

No nyt eksyin aiheesta, joten takaisin karkkien pariin. Candy Crush Saga -peli tuli Facebookiin 12.4.2012, joten sitä on voinut pelata reilun vuoden verran.  En ole ainoa koukuttunut, sillä Wikipedian mukaan 45,6 miljoonaa kuukausittaista pelaajaa koittaa selvittää tasoja lävitse. Itse pelaaminen on ilmaista, mutta sitä helpottaakseen voi ostaa apuja, jotta tason saa läpi.  Pelin idea on aika yksinkertainen ja se on samantapainen kuin Bejeweled Blitzissä, jota pelasin aiemmin vuosikausia. Jokaisella tasolla saat pelilaudan ja erilaisia tehtäviä, jotka pitää suorittaa. Yleensä tehtävissä on siirtomäärä, joka on käytettävissä, joskus tehtävä täytyy saada pelattua tietyssä ajassa.
Peli alkaa helposta ja vaikenee luonnollisesti koko ajan.

Perimmäinen tarkoitus on saada kolmesta viiteen samannäköistä karkkia yhdistettyä. Neljän ja viiden karkin yhdistelmillä saa ns. erikoiskarkkeja, joita yhdistelemällä saa lisäefektejä, jotka tyhjentävät lautaa nopeammin, ne esimerkiksi tuhoavat kerralla koko rivin tms.

Taso 234, jonka  pelasin tänään aamulla säkällä loppuun

Pelaajalla on viisi elämää eli pelikertaa ja hän saa lisäelämän aina puolen tunnin välein tai peliä pelaavan kaverin lahjoittamana. Elämiä voi myös pyytää tai ostaa. Tällä hetkellä pelissä on n. 455 tasoa ja uusia tasoja julkaistaan koko ajan.

Kaksi elämää (sydäntä) ja seitsemän viestiä laatikossa odottamassa

Pelaan peliä pääasiassa iPadillani, mikä aiheuttaa sen, että muiden pelaajien lähettämistä lisäsiirroista ei ole mitään apua, koska niitä ei voi käyttää hyödyksi kuin tietokoneella pelatessa. Peliä voi myös pelata älykännykällä.

Tästä se sit lähtee  - taso yksi

Jotkut - tosin aika harvat - tasot ovat menneet läpi ihan ensimmäisellä pelikerralla, yleensä saa yrittää monta kertaa ja jotkut tasot on tehty niin hankaliksi, että niitä saa yrittää jopa viikkotolkulla kuten taso 147. Kun kaikki siirrot on käytetty, niin voi ostaa lisäsiirtoja, jotka yleensä maksavat 0,89 €. Jonkin kerran olen siirrot ostanut, kun peli on ollut muutamasta kerrasta kiinni. En pidä hintaa kovin kalliina. Toki on tullut tehtyä virheostoksiakin :).

Ja mikä minua sitten pelissä viehättää? Jaa. Hankala kysymys. Olen aina tykännyt pelata pelejä ja minusta ne rentouttavat. Candy Crush Saga tarjoaa myös älyllistä haastetta ja kun älyni ei riitä, niin onneksi mieheni tulee apuun ja koittaa läpäistä tason. Hän on minua paljon parempi ennakoimaan, mihin mikin karkki minkin siirron jälkeen putoaa ja hän hallitsee ns. käärekarkin tekemisen minua paremmin. Meikeläisen käärekarkit syntyvät enemmän tai vähemmän vahingossa ja vieläkään en täysin hallitse raitakarkkia ja suuntaa, johon se ampuu koko rivin tyhjäksi :D. Pelaamme siis peliä yhdessä. Automatkoilla se on verraton ajanviete, samoin kuin Mahjong tai Bingo Bash :).

En ole ainoa koukuttunut, Facebookiin kuulumaton sukulaismies koukuttui välittömästi ja hänellä se on tuskaa, koska uuden tason alkaessa on odotettava kolme päivää, ennen kuin taso aukeaa. Minä voin pyytää aukaisemista kavereiltani :). Facebook-ystävistäni hyvin moni pelaa tai on pelannut peliä, sillä radan varrella on monen kasvot näkyvissä sillä tasolla, jolla he ovat. Pisimmälle ehtineet kaverini ovat lähellä tasoa 400, joku jopa ylikin, joten peli tarjoaa haastetta pitkäksi aikaa.

Pelin yleisin näkymä - siirrot loppuivat

Olemme nyt tasolla 235 ja vähän aikaa sitten peliin ilmestyivät kysymysmerkillä olevat palikat, joista paljastuu milloin mitäkin. Ne tuovat peliin uutta jännitystä.

Yhden kerran olen onnistunut yhdistämään kaksi ruskeaa marsipaania ja silloin koko lauta välkkyi, kun jokainen ruutu oli kohteena. Se oli hauskannäköistä :)


Päivitys 11.7.2018. Pelaaminen on jatkunut ja nyt olemme jo tasolla 3483, joten erinäinen tunti sagan parissa on vierähtänyt. Peli on kehittynyt kovasti, mukaan on tullut "sprinklerihärvelit", jotka pyörivät ja syytävät milloin lakua milloin suklaata pelaajan esteeksi. Ylemmillä tasoilla on myös sammakko ja esteet, joiden läpi ei pääse kuin karkkiyhdistelmillä. Kiva uudistus ovat lampaat Didi ja Rami , joita ruokkimalla saa hyvän palkinnon. Tähän minulla onkin vihje eli kannattaa käydä pelaamassa karkit tasolla 606, jonka saa satavarmasti aina läpi. Kerää vain kerättävää väriä mahdollisimman paljon, ennen kuin viimeisellä siirrolla losauttaa sammakolla karkit mäsäksi.

Pelaatko Sinä Candy Crush Sagaa ja jos, niin miksi :)?

Ostosretki Ouluun

Toripolliisi vahdissa

Jokunen viikko sitten teimme päivän ostosretken Ouluun ja kävimme samalla ystäviä tapaamassa. Mieheni sai videokameransa postissa ja huomasi heti tarvitsevansa siihen tehoakun. Nettitutkailun jälkeen totesimme, että näppärintä on hakea se Oulusta Verkkokaupasta. Langolle ostettiin samalla reissulla kovalevy ja kävimme myös Erätukussa, jossa oli teknisiä paitoja alennuksessa. Ostin myös retkille sopivan teräspannun kahvinkeittoon ja kevyen anorakin, jossa on näppärä itikkaverkko, joka vedetään vetoketjulla naaman suojaksi.









 Sitten kävimme syömässä lohikeitot Limingantiellä lounasravintola Tavernassa, jota voi suositella erittäin lämpimästi. Tarjolla oli hyvää ja edullista kotiruokaa ja erinomainen salaattipöytä. Paikan omistajat vaihtuivat kesäkuun lopussa ja toivotaan, että sama linja jatkuu. Paikka oli suosittu - eikä ihme - niin maukasta ruoka oli. 



Seuraavaksi ajelimme torille, jonne olin sopinut Toripolliisi-patsaalle treffit lapsuudenystäväni ja luokkatoverin kanssa. En ollut nähnyt häntä sitten lukion, sillä teimme veivät aivan eri puolille Suomea. Oli oikein mukava nähdä pitkästä aikaa, muistella lapsuuden ja nuoruuden tapahtumia sekä kertoa kuulumiset. Pian pääsemme näkemään uudelleen ekaluokan luokkakokouksessa Iisalmessa puolentoista kuukauden päästä.

Mieheni sai idean käydä Polkupyörätukussa, joten sinne siis seuraavaksi. Sieltä löytyi sopiva testivoittaja Insera-hybridipyörä, joka onkin ollut todella ahkerassa käytössä. Vielä pitäisi saada jostain lepuutustanko, sopiva satula ja pehmustetut housut on jo hankittu :). Minä käpyttelin InterSportiin katsomaan vesijuoksuvöitä ja löysinkin sellaisen paloista koostuvan mallin, jollaista en ollut ennen nähnyt. Se vaikutti sen verran kätevältä, että päätin ostaa sen ja hyvä se on ollutkin ja menee pieneen tilaan kassissakin.

Illan lopuksi kävimme entisen opiskeluaikaisen kämppikseni luona iltakahvilla ja  tietty vaihdoimme kuulumiset. Meillä oli oikein mukava reissu, onneksi olemme löytäneet aivan erinomaiset koirahoitajat, jotka käyvät lenkittämässä ja ruokkimassa koiramme ja pitävät niille muutenkin seuraa.

Juhannusaattoretkellä

Kävimme iltapäivällä pienellä juhannusaattoretkellä. Ajelimme Aittokosken laavulle paistamaan makkaraa.  Sitä ennen piti käydä Teboililta hakemassa tulitikut ja puukko, sillä ne olivat hävinneet asunnoltamme talven aikana.
Aiton laavulle oli tuotu tyhjennettävä roskis ja sinne tehty uudet penkit sitten viime näkemän. Kuivaa tuohta oli riittävästi ja kirves myös paikallaan. Mieheni pilkkoi puita ja viritimme nuotion joen rantaan.
Koirakaverit olivat myös ihan innoissaan. Nelli-mummo vinkui jo nuotion sytyttämisen aikana ja makkaranvinkka vain yltyi. Minä grillasin Campingiä, koska pidän siitä (sekä Atrian Hiilos-makkarasta) eniten, mieheni valitsi jotain kevyttä (tietenkin ;-) ). Söimme lisäksi salaattia, maitorieskaa ja muutaman karjalanpiirakan, joten nälkä lähti.

Sitten pistäydyimme anopin ja kälyn perheen luona ja herkuttelimme oikein makoisalla kakulla. Päätimme vähän katsastaa paikkoja hollantilaisystäviämme varten ja kävimme kiekan Varisjärvellä, josta löysimme ihan uuden ja todella kauniin makkaranpaistopaikan. Tien varrella oli useampikin perhe makkaranpaistossa ja yksi setä kantoi haitaria mukanaan, heillä oli oikein kunnon juhannustunnelma! Sitten koukkasimme Kaunisniemeen ja auringon paistaessa saimme ihailla supermaisemia pitkästä aikaa. Kaunisniemi on minun "mansikkapaikkani" eli se kaunein paikka maailmassa, jonka tiedän. Kävimme vielä ensimmäistä kertaa Seitenahvenisella ja siellähän olikin kalamiehiä rannoilla. Opastaulusta sain selville kalastuslupakäytännön sekä sen, mitä kaloja järveen on istutettu.

Loppuilta taitaa mennä ihan lepäillessä ja saunoessa. Koiratkin ovat olleet ihan reporankoina, sillä ne pääsivät juoksentelemaan joka välissä ja retki kesti kaikkineen yli neljä tuntia. Huomenna on vuorossa erinäistä grillausta, koska säänkin pitäisi olla parempi ja lämpimämpi kuin tänään. Nimpparikakku pitää muistaa ottaa aamulla sulamaan, en jaksanut alkaa vääntää mitään erityistä, vaan tyydyn Frödingenin vadelmakakkuun. Intouduin tuossa vähän soittelemaan pianolla, sillä mieheni sai mahtumaan kyytiimme mukaan sähköisen Yamahansa ja löysin kirjastosta muutaman nuotin. Erityisesti ilahduin Bachin Inventioista ja soittelin tuossa ykköstä ja numeroa 13, jonka soitin jossain kurssitutkinnossa. Kaksi vikaa jätin huomiselle, ne soitin tolppaykköstutkinnossani lukioikäisenä :).


Polvi on ollut nyt vähän parempi ja sen liikkuvuus on lisääntynyt. Olen käynyt infrapunasaunassa joka ilta ja hurruutellut Relaimella, lisäksi olen syönyt tunnollisesti lääkärin määräämää lääkettä. Pieni toivonkipinä elää, että pääsisin vielä kävelemään ihan kunnolla tänä kesänä. Siispä tänään otan varovasti ja koitan huomenna houkutella mieheni Jormuan lavalle, jossa olisi KAKE <3. On vähän orpoa, koska olemme ainakin kolmesti olleet juhannusaattona Napiksella Kakessa, tänä vuonna siellä on Frederik ja hän ei suuremmin hotsita - vaikka Ellun kanssa lauloimmekin karaokessa monta hänen biisiään.

Oikein mukavaa ja ihanaa juhannusta Sinulle!

Elixiriä elämään - flunssat loitolle

Olen jo parin vuoden ajan ottanut aamuisin lusikallisen Arctic Nutritionin Elixir-marjajuomaa, jonka suomalainen yliopistoväki on kehittänyt.Valmistusprosessissa hyödynnetään marjojen koko rakenne eikä marjoja lämpökäsitellä. Näin ollen marjojen ja yrttien elinvoima saadaan säilytettyä.

Elixir sisältää mm. tyrniä, mustikkaa, karpaloa, variksenmarjaa, puolukkaa, ruusujuurta, nokkosta, väinönputkea sekä ksylitolia. Sen maku on voimakkaan marjainen. Elixir on suomalaista superfoodia ja se tarjoaa vahvan antioksidanttisuojan. Harva meistä syö riittävästi marjoja ja kasviksia, joten Elixir on oiva lisä päivittäiseen ruokavalioon. Voin suositella sitä lämpimästi, sillä minulla ei ole ollut flunssaa sen jälkeen, kun aloin sitä syödä säännöllisesti.


Arctic Nutritionilla on muitakin tuotteita, joista syön omegaa ja joskus olen kokeillut spirulinaa. Nonia otan sitten, kun se saadaan tablettimuotoon, sen maku on kuulemma todella ärmäkkä.

Naapurustossani asuu tuotteiden jälleenmyyjä ja liityin heti kanta-asiakkaaksi, jolloin saan etuja. En nyt muista pullon hintaa ihan tarkasti, mutta se on viidenkympin hujakoilla. Yksi pullo kestää minulla useamman kuukauden.

KUTSU ja kenkä(videotykki)ostosseikkailu Helsingissä

Kävimme keskiviikkona ostosreissulla Helsingissä. Meillä on jo pidempään ollut haaveena hankkia kunnollinen kotiteatteri ja nyt olosuhteet mahdollistivat tämän hankinnan. Mieheni tutki netistä tykkejä ja konsultoi veljeäni, jolla on kotiteatteri. Nykyiset tykit ovat jo niin kehittyneitä, että ne toimivat vallan mainiosti vähän valoisammassakin huoneessa. Harvan kotona onkaan mahdollisuutta saada riittävän tilavaa huonetta aivan pimeäksi. Meillä päädyttiin samaan tykkiin kuin mikä veljellänikin on eli Epsonin EH-TW3200:aan. Meikeläinen tutki nettiä ja löysi Videotykistä hyvässä alennuksessa olevan liikkeessä esittelyssä olleen valkokankaan, jonka varasimme ja kävimme hakemassa ensiksi. Samalla hankimme tarpeellisia piuhoja. Sitten ajelimme Verkkokauppaan Länsisatamaan. Siellä oli vallan mainio iso ja ilmainen parkkihalli. Hissillä pääsi suoraan kauppaan. Kyselimme myös viritinvahvistinta. Meillä on blu ray soitin PS3:ssa. Iisalmelaisena suosin tietenkin kotikaupungin tuotteita ja niinpä meillä on kolme paria huippuhyviä Genelecin AKTIIVIkaiuttimia, joista isoimpia ja pienimpiä mieheni käyttää säveltäessään ja sovittaessaan. Kysyimme siis myyjältä viritinvahvistinta, joka toimisi sekä pleikan että aktiivikaiuttimien kanssa ja hän möi meille Onkyon.

Tykki on lipaston päällä juuri sopivalla korkeudella

Kello läheni viittä ja ajelimme Kamppiin syömään pastat Bravuriaan. Maittavan ruoan jälkeen mieheni heitti minut Iso Roobertinkadulle, sillä olin ilmoittautunut muotibloggareiden  ja Nectarinen järjestämään shoppailuiltaan. Kälyni Saana lähti seurakseni. Olo oli heti tervetullut sillä Business woman vilkutteli minulle iloisesti, samoin Dahlia, joka myöskin oli tullut tilaisuuteen. Juttelinkin heidän molempien kanssa ja kumpikin oli oikein välitön ja mukava, juuri sellainen miksi olin heitä etukäteen kuvitellutkin. Meille lykättiin vielä heti lasilliset kuohuvaa käteen ja sanottiin, että nauttikaa runsaan pöydän antimista. Herkkuja olikin katettu aivan huikeasti: ihania toscapaloja, suklaakakkua, pororullia ja vielä kahta muuta suolaista, jota en maistellut.
Tilaisuuden aluksi kaupan omistajat esittelivät kauppaa ja kertoivat tilaisuuden kulusta. Kaikki kutsutut saivat peräti 20 %:n alennuksen tuotteista ja kauppa kävi oikein mukavasti. Melkeinpä jokainen poistui ostoskassin kanssa kotiinsa. Pääsin myös vaihtamaan sanasen Tuijan, Mapsin ja Marjukan kanssa. Tuijan Muotisalonki-blogissa kerrotaan ihanasti välillä taiteesta ja tykkään kovasti lukea erityisesti taidekirjoituksia. Mapsi oli oma iloinen reipas itsensä ja Marjukka hyvin herttainen ja tyylikäs. Kaikkien kanssa juttu luisti mainiosti, olisi ollut mukavaa rupatella pidempäänkin.

Vaatekoot olivat minulle suurimmaksi osaksi liian pieniä (S-40), joten päätin katsella kenkiä. Minulla on hankala jalka ja olen ostanut useat kengät, jotka kaupassa ovat tuntuneet hyviltä, mutta kotiin päästyä olen ensimmäisen käytön jälkeen huomannut, että liian pienet tuli ostettua. Pidetyimmät ja sopivimmat juhlakenkäni taitavat olla peräti vuodelta -95 ja ensimmäinen shelttimme Viivi pääsi niistä järsimään palasenkin, mutta onneksi suutari sai vahingon korjattua. Niinpä sanoikin myyjälle, että myypä miulle sopivat kengät. Korkokenkiä en käytä ja jalan faskiittikin asettaa kengälle omat vaatimuksensa. Myyjän asiantuntemus oli kyllä huikeaa, sillä hän toi ihastuttavat ja ennen kaikkea sopivalestiset kengät näytille. Ensimmäinen pari oli liian pieni, mutta seuraava - puoli numeroa suurempi - oli toiseen jalkaan hyvä ja toiseen iso. Ystävällisesti minulle kiikutettiin puolipohjallinen, josta en ollut ikinä kuullutkaan ja kappas vain - toinenkin kenkä sopi jalkaan mainiosti. Käppäilin siine reilut viisi minuuttia ja kun mistään ei puristanut, niin ostaa tempaisin nämä Italiassa tehdyn Nude-merkkiset kengät, jotka ovat ruotsalaisen miehen suunnittelemat. Kengät tukevat jalkaa oikein hyvin ja ovat jämäkät ja tuo ruskea panta on söpö :).

Suurkiitokset bloggaajille sekä Nectarinelle upeasti järjestetystä tilaisuudesta, toivottavasti tämä ei jäänyt viimeiseksi :). Pieneksi kiitokseksi vein kullekin bloggaajalle omatekemäni lahjan, josta pääsee kätevästi eroon laittamalla se takkaan sytykkeeksi :).

Illalla asensimme valkokankaan paikoilleen, mikä kävi oikein näppärästi. Sillä välin kun vein koirat juoksemaan jäälle, niin mieheni pingotti kankaan kehyksiin.

 Aikaa koko hommaan meni ehkä parikymmentä minuuttia.

Seuraavana päivänä kävin ostamassa laitteen, jolla cyprocista löytää puun sekä neljä kunnon ruuvia ja mieheni porasi reiät seinään synttärilahjaksia saamallaan akkuporakoneella, jolle viime aikoina on ollutkin paljon käyttöä ja nostimme satatuumaisen kankaan seinälle. Pieni valkoinen mutukka seinässä on varashälyttimemme kamera ja se ei kuulu mitenkään tähän kombinaatioon.

Virittelimme tykin ja viritinvahvistimen ja kas kummaa, ääntä ei kuulunut. Paketissa oli lappu, jossa sanottiin, ettei systeemi toimi aktiivikaiuttimien kanssa, mutta myyjä ei tätä tiennyt. Soittokierroksen jälkeen maahantuoja sanoi, että tämä malli ei toimi laitteidemme kanssa. Vähänkö harmitti. No ei kun Giganttiin ostamaan viritinvahvistin, joka toimisi. Yksi kaveri halusi ostaa Onkyon, joten siitä pääsimme eroon. Ostimme siis pienen tutkailun jälkeen Harman/Kardonin, jossa on pre-out. Se kuulemma pitää olla, Onkyossa oli Zone 2 ja se ei toiminut. En sen tarkemmin paneudu näihin yksityiskohtiin, sanan pre-out opin kantapään kautta hyvin näiden kahden päivän aikana ja se riittäköön :D. Ilo oli kieltämättä aika suuri, kun laite oli asennettu ja Sunshine laitettiin pyörimään ja ÄÄNI kuului :).

No ei tämä seikkailu vielä tähän loppunut, ehei. Digiboksimme Division oli tietenkin vanhentunut, ja nyt ei enää ollut mahdollista äänittää telkkarista ohjelmaa ja katsoa sitä tykin kautta. Tietenkin pitää pystyä katsomaan urheilut, Kauniit ja rohkeat sekä Tunteet ja tuoksut, joten perjantaina marssin ostamaan Topfieldin digiboksin. Meillä oli hyviä kokemuksia ekasta Toppysta ja tuossa oli juuri ne ominaisuudet, joita tarvitsin eli kahden kanavan yhtäaikainen äänitys sekä kolmannen katselu ja HDMI. Boksi kytkettiin ja kaikki oli aivan mainiosti, kunnes alkoi Espanjan ja Suomen välinen jalkapallo-ottelu ja kuva alkoi pikselöityä oikein urakalla, ohjelmaopas ei myöskään ladannut kaikkia kanavia. Tarkempi tutkiminen osoitti, että hyvin monella oli ollut vaikeuksia tämän mallin kanssa ja eihän siinä muu auttanut, kuin palauttaa se lauantaina kauppaan. Mieheni katseli toisen mallin valmiiksi - mutta tuli kuulemma pari muuttujaa - ja hän tuli kotiin HDThunderin testivoittajan kanssa. No nyt homma toimii ja eilen äänittelin painit, Totoron ja pari muuta ohjelmaa ja hyvin toimi.

Vehkeet, jotka lopulta toimivat

Pikku-Genelec, oikeasti mustanvärinen

Ja nyt se KUTSU

 

Olet sydämellisesti tervetullut tutustumaan kotiteatteriimme, tuo mukanasi haluamasi elokuva (dvd tai blu ray), talo tarjoaa purtavat :). Urheilukisoja meillä seurataan aktiivisesti, tarjous on voimassa myös esim. jääkiekon MM-kisojen aikaan. Iso kisastudio olisi minulle todella mieluinen :)

 

 

Katselin eilen painia ja luistelua ja täytyy sanoa, että urheilun ystävä on kyllä enemmän kuin mielissään - kyllä näkyy ja hyvin. Äänentoisto on myös huippuluokkaa. Subbaria ei vielä ole, kolme Geneleciä toimii mainiosti toistaiseksi, taakse pitänee vielä laittaa pikkupöntöt.


P.S. nyt kun vielä saa tuon kortin maksukanavat näkyviin digiboksin kautta, niin sit on täydellistä. Nimimerkki Pientä säätöä viime aikoina :D.

Etelä-Suomen Sanomat -lehdessä

Kissa nostaa nyt häntäänsä ja esittelee pätkän koulumme penkkareista Etelä-Suomen Sanomissa olleen jutun. Toimittajat istuivat opettajien jatkona ja kuuntelivat ja katselivat abigaalaa, jossa opettajista tietenkin tehdään omat laulut. Tällä kerralla opettajat oli laitettu parivaljakoihin, mutta minulle oli omistettu laulu ihan kokonaan Karhun elämää -laulun sävelellä, sillä muodostan kuulemma blogini kanssa parivaljakon.
Päädyin ihan lehteenkin:

Itse päivästä olen kirjoittanut oman jutun http://pauskanelamaa.blogspot.fi/2013/02/nokkissuffle-valloitti-potkiaiset.html

Lapsuusmaisemissa Iisalmessa

Hiihtolomalla poikkesimme menomatkalla katselemaan lapsuusmaisemiani.
Iisalmen ohitse rakennettiin parikymmentä vuotta sitten ohitustie, joka vei turistit kotikaupungistani. Kun kaupunkiin tullaan etelästä, niin Virran sillalta näkyy siluetti, jossa on oikealla uusi kirkko sekä vasemmalla punatiilinen vesitorni.

Monelle rakas koivukuja - Euroopan pisin - piti kaataa ja tilalle istutettiin uusia koivuja.
 Vasemmalla oli Anni Kauppisen vaatekauppa, jonka vieressä oli grillikioski ja toinen vaatekauppa, jossa oli liukuportaat! Sen kaupan, jonka nimeä valitettavasti en enää muista, näyteikkunassa oli joka joulu liikkuva joulupukki, jota menimme katsomaan. Se oli elämys pienelle lapselle.

Korttelirallia ajettiin tätä Pohjolankatua pitkin. Muistan inhonneeni autokoulussa tätä, sillä silloin ei ollut liikennevaloja ja tuohon puiston kohdalla olevaan katukaistaleeseen mahtui nippa nappa kaksi autoa ja piti ottaa huomioon suojatien viereen pysähtyneet ym. Tuon mäen päällä ollut risteys oli todellinen inhokkini, jota välttelin vielä senkin jälkeen, kun olin kortin saanut.

Sininen rakennus on nuorisotalo, jossa kävin lapsena balettitunneilla.

Tässä on kuva kotitiestäni. Asuimme opettajien asuntolassa, siihen aikaan kunnilla oli sellaiset ja taustalla näkyy ala-asteeni Kirkonsalmen koulu ja kirjasto, jossa kävin monta kertaa viikossa. En tiedä, mikä tuo vasemmalla oleva rakennus on, sitä ei ollut, kun tässä asuimme. Tie oli myös pistetty umpeen ja talon seiniä maalattu ältsyllä vaaleanpunaisella. No ei ne lapsuudenaikaiset seinäni olleet kovin kauniinväriset nekään....

Koulun seiniin oli laitettu samaa äklöä väriä. Noissa pylväissä leikimme pylväshippaa. Olisipa mahtavaa, jos saisimme luokkakokouksen kasaan elokuussa ja pääsisimme käymään koulullakin sisällä. Siellä näyttää olevan ainakin yksi tuttu opena, joten uskoisin vierailun olevan mahdollisen myös viikonloppuna.

Takana olevassa valkeassa koulussa meillä oli ainakin enkun ja musiikin tunnit ja isäni oli sen koulun rehtorina siihen asti, kunnes peruskoulu ja yläaste tulivat.

Tällä talomme päädyssä olevalla kentällä pelasimme pesistä iltaisin ja sitten leikimme lamppuskia, mustaa miestä, purkkia ja monta muuta peliä kuten lapsilla siihen aikaan oli tapana. Meijän kylällä asui paljon lapsia ja me leikimme tosi paljon yhdessä kaikenlaisia leikkejä. Pesäpallosta tuli ykkössuosikki, sitä pelasimme joka ilta puoli seitsemän siihen saakka, kunnes tuli pimeää. Joskus pelasimme lentopalloa ja talvella jääpalloa. Meillä oli tosi vahva kaverihenki, nuoremmat saivat tulla mukaan eivätkä he palaneet pesiksessä, vaan saivat lyödä ja juosta vanhempien rinnalla. Ulkovuorossa he olivat monesti takakentällä, ettei vain pallo olisi tullut päähän tms.
Kaipaan noita aikoja ja sitä upeaa henkeä, joka meillä oli ja tarkoituksenani onkin saada mahdollisimman moni tuosta porukasta kutsutuksi viisikymppisilleni muutaman vuoden päästä :).

Myöhemmin pelit siirtyivät koulun kentälle, jonne nyt on näemmä rakennettu kaikenlaisia härveleitä.
Olipa mukavaa tehdä pikakierros Kirkonsalmella :).

Matkalla pohjoiseen

Seuraava teksti on kirjoitettu iPadilla lauantaina 23.2. automatkalla pohjoiseen. Kuvat on lisätty ja teksti julkaistu sunnuntaina 24.2.

Pakkaus perjantai-iltana, aamulla viimeistely. Koirien juoksuttaminen, aamupala ja auto täyteen tavaraa. Matkan päälle vähän yhdeksän jälkeen, melkein tunnin aikataulua edellä. Edessä 600 km:n ajo. Alkumatkan kuuntelimme Radio Novaa ja neuloin sukkaa. Onnistuin hävittämään jonnekin viimeksineulomani sukat ja koska sukat on pakko olla, niin aloin neuloa niitä pari päivää sitten. Eilen sain ekan valmiiksi ja aloitin toista.  Koirat nukkuvat hiljaa peräkontissa. Keli on hyvä, jonoa on jonkun verran. Hiihtolomalaisia on muitakin menossa kotikonnuilleen. Keskustelemme tulevista projekteista ja suunnitelmista. Nappaan iPadin laukusta ja chattaan Facebookissa muutaman kaverin kanssa. Hyvät ystävämme ovat muutaman tunnin meitä edellä menossa vitostietä. Pelaan muutaman pelin Mahjongia. Olen tottunut istumaan  pitkiä matkoja autossa, eikä matkan pituus haittaa. Alkumatkalla maisemat ovat oudompia. Kun lähestymme Kuopiota, tunnen reitin hyvin, olen lapsena istunut satoja, tuhansia kertoja Iisalmi-Kuopio -välin ja tunnen sen melkein ulkoa. Juon vähän vettä ja syön pähkinöitä.  Kokeilen kuunnella Spotifysta Nino de Angelon La vallee de Edenin. Se soi hyvin, mutta sitten alkaa tökkiä, kenttä ei riitä. Nälkä alkaa pikku hiljaa kurnia. Suuntaamme puolimatkassa Siilinjärven Shellille vanhan tavan mukaan. Tulomatkalla jäämme Kuopioon yöksi ja käymme enoni ja serkun luona kylässä. Tarkoitus on myös tavata lapsuudenystävääni Bossia, joka tykkäsi hulluna Brucesta.

Koirat jaloitettelevat, menen tilaamaan paholaisen kanat ranskalaisilla ja muusilla. Mieheni on paljon nopeampi syömään, joten meillä on aina tämä työnjako. Huoltsikalla on melko paljon syöjiä, mutta siitä huolimatta ruoka tulee jo ennen kuin olen ehtinyt syödä salaatin. Nappaamme pissapoikaan vettä  ja matka jatkuu. Myyjä mainitsee suklaapatukkatarjouksesta ja ostan niitä, koska en juo kahvia ja jotain jälkkäriä tekee mieli.

Nyt olemme Lapinlahdella ja hiihdon MM-kisojen naisten yhdistelmäkisa alkoi juuri. Hiihtoa pystyy hyvin seuraamaan radiostakin. Kolme naisista on hyvin kisassa mukana,  kaikki kymppisakissa! Tihkuttaa vettä. Arvomme tankkauspaikkaa, ihana tämä uusi auto,  joka syö vain vähän reilut viisi litraa dieseliä satasella :). Googlaan Polttoaine.netistä, että Iisalmessa Pohjolankadulla olisi halvin polttoaine. Pääsee fiilistelemään kotikaupungin katuja ja tuttuja reittejä.

Matkaa on vielä 215 km, perillä olemme viiden maissa. Käymme ensin katsomassa anoppia  ja kälyn perhettä. Nyt jänskäämään hiihtoa radiosta.

Tietokilpailukysymys: Missä kuva on otettu?

Nokkissuffle "valloitti" penkkarit :)

Upeat abiturienttimme järjestivät ihanan abigaalan koulullamme tänään. Eilen illalla he koristelivat koulun tyylikkäästi ja ripeästi ruusukonvan jälkeen. Ehdimme kaikki hyvissä ajoin ulos ennen hälytysten päällemenoa.

Tänään oli sitten juhlan vuoro. Teemaksi oli valittu pariskunnat ja monenmoista eläin- ja ihmishahmoa kipitteli koulumme käytävillä: parikin Super Mariota, Ihmeperhe, Gandalf upeassa harmaassa asussaan, elefantteja, Dumle-miehiä, joista toiselta sainkin Dumlen, Supermies, pari Pikachua jäätelöä tarjoileva pingviini - kiitos Oona-Marialle jätskistä :) sekä Karhukopla.

Gaala alkoi Lassen tekemällä upealla abivideolla, jossa tähteilivät mm. Max, Sara, Leo, Tanja, Ruska, Niilo ja Christian koulussamme, Saksalan uimahallissa ja milloin missäkin Gangnam stylen malliin. Kolme kaveria viskoi lunta lapiolla Maxin niskaan videon alkupuolella :). Kiitos Sonja linkistä :)

 Seuraavaksi tuli perinteiset laulut opettajista ja laulujen lomassa jaettiin kaikenlaisia palkintoja ykkösille ja kakkosille. Hauskinta oli mielestäni mopoautoilijoiden parkkeerauskilpailu pienillä lasten autoilla, jonka yksi tyttö voitti. Opiskelijat olivat ryhmitelleet opettajat pareiksi, olin ainoa, jolle omistettiin kokonainen laulu blogini nimen mukaan Pauskan elämää sävelellä Karhun elämää. Laulu kertoi etupäässä blogistani ja wilmaviesteistä. Lopussa oli hauska ja mieluisa yllätys, sillä osa musaluokan tytöistä soitti mieheni säveltämän Nokkissufflen ilman säestystä ja yleisö innostui mukaan taputtamaan rytmikkäästi. KIITOS <3!

Veera oli mukana soittamassa :)

Aivan ihana oli viimeinen laulu Puuttuvat palaset, joka oli tehty Robinin biisiin. Se kertoi neljästä kieltenopestamme. Lopuksi arvon abiturientit lauloivat R-E-I-S-K-A  -laulun Tapsa Kansan RAKAS-sävelellä ja sen jälkeen me opet haitarisäestyksellä perinteisen laulun, jonka sanat menevät näin:
"Tämän koulun abit ovat hilu, hilu, lei, tämän koulun abit ovat hilu, hilu, lei, punaisia potria huh, hah, hei, punaisia potria, huh, hah, hei. Toisen koulun abit ovat hilu, hilu, lei kuivuneita otria huh, hah, hei, kuivuneita otria huh, hah, hei." En tiedä, miten vanha tämä laulu on, sanoista ja kansansävelmätyylisestä melodiasta päätellen viime vuosituhannen alkupuolelta. Keskustelimme opettajien kanssa tuosta otrasta ja meikeläiselle savolaisena sen merkitys on aivan selvä eli ohra, mutta Hämeessä sillä voi toki olla joku muukin merkitys :).

Sitten päivän kuvakavalkadi:

Ihmeperhe - suoraan Amerikasta

Banaanit, joiden naamojen väri meni jostain syystä valkoiseksi :-(

Kuvakollaaseja, kuvat on otettu iPhonella, joten laatu ei valitettavasti ole kovinkaan hääppöinen.

Kakkoset pukeutuvat vauvoiksi ja tässä muutama esimerkki :)

Kiitokset erityisesti 3E-luokalleni näistä kahdesta ja puolesta vuodesta, osan teistä tapaan preppaustilaisuuksissa ja kaikki sitten lakkiaisharjoituksissa toukokuussa. Lukuintoa kaikille ylioppilaslakkia tavoitteleville :).

Kolarissa (ei Lapissa)

Olkaapa varovaisia liikenteessä :). Eilen ajelin fysioterapeutilta kotiin ja hiljensin, kun näin, että yhdessä risteyksessä auto kääntyy vasemmalle. Hetken päästä näin sivupeilistä jotain sinistä ja sitten tärähti ja rytisi.  Nuorehko mies oli ollut ajatuksissaan eikä ehtinyt jarruttaa, vaikka itse jarrutin jo hyvissä ajoin antaen jarruvaloilla merkkejä takanatulijalle. Onneksi minun ei käynyt pahemmin, kuntoani vastapuolikin ensiksi kyseli. Niskat eivät retkahtaneet, mutta illalla alaselkää alkoi juilia, joten kävin tänään lääkärissä ja selkä kuvattiin. Lääkäri oli huolellinen ja testasi ja tutki  minut perusteellisesti. Tärskyissä saattaa lihaskipu kuulemma tulla parinkin päivän päästä. Laitoin kuitenkin äsken kaiken varalta Back on Trackin vyön selkääni :). Fysioterapeuttini neuvoi jo eilen syömään kolmen päivän Burana-kuurin ja jos tilanne äityy pahemmaksi, niin sitten kokeillaan teippausta.

Kuskin auto taisi mennä lunastukseen, siitä mm. valui jäähdytinneste pihalle ja konepelti oli aivan mutkilla. Meidän auto menee myös korjaukseen, mutta onneksi se on ajokuntoinen. Puskuri kärsi ja joku muovilerpake irtosi ja sen sisällä olevista vaurioista ei ole tietoa.

Muista kolaritilanteessa ottaa valokuvat, ottaa vastapuolen tiedot ylös ja pyytää tekemään vahinkoilmoitus viipymättä. Se vastuuvakuutus on hyvä olla olemassa, etenkin jos autoa tarvitsee joka päivä. Minäkin olin satavarma siitä, että sen puhelimessa tein, koska otin tuulilasivakuutuksenkin, mutta...

Hill Street Bluesin pomon sanoin "let's be careful out there"

Tämä oli eka iPadilla tekemäni postaus,  kuvat piti kuitenkin laittaa läppärillä, niistä tuli liian isot :).

Vanhojen kuvien Facebook-viikko

Facebookissa kiertää nyt "vanhojen kuvien viikko" -teema. Löysin irtokuvien joukosta muutaman vanhan kuvani, suurin osa niistä on albumeissa, jotka varmaan ovat ullakolla.


 Eläinrakkauteni alkoi jo ihan pienenä. Meidän piti aina mummolassa päästä mukaan navettaan hämmentämään vasikoiden suuruksia ja pitämään lehmän hännästä kiinni, kun sitä lypsettiin. Tikkaat kuvan vasemmassa reunassa veivät ylös navetan vintille, jossa leikimme heinissä lukuisia kertoja mm. piilosta. Siellä oli myös keinu, jolla sai hurjat vauhdit. Muistan lehmistä Niinan, Selman ja Jaanan, Äksyn sekä Ystävän (sinä vuonna piti nimien alkaa Y-kirjaimella). Sen toinen sarvi osoitti ylös ja toinen alaspäin :).

Huutakoon "hep" se, jolla on Kulta-aika lapsuuden -kirja :). Nuo kaksi kuvaa otin  juuri siitä kirjasta iPadin kameralla, tuli hieman epätarkka. Muistan hyvin tuon asun, josta pidin todella paljon - sekä nuo karmeat keittiön verhot. Tämä on otettu toukokuussa -69.

Tässä Pauska noin viisivuotiaana veneessä, jota varmaan isä soutaa menossa mökiltä mummolaan takana näkyvistä koivuista päätellen. Muistan hyvin tuon lämpimän vanuvuorisen vaaleansinisen takin.

Tässä olen äitini neulomassa mekossa, johon kuului myös housut, tuo lanka kutitti kamalasti. Kuva on otettu valokuvaamossa ja olen ehkä kuusivuotias, koska minulla ei vielä ole silmälaseja. Siskostani on myös otettu kuva, veljestäni ei, joten senkin takia ikä on aika helppo päätellä. Veljeni syntyi, kun olin ekaluokalla.  Lienen piirtänyt kuulakärkikynällä vasemman silmäni alle pienen viivan :).

 Tässä hyvin ruskettunut ekaluokkalainen kukkahaalarissaan ja angorapuserossaan. Tuohon aikaan äiti letitti meidät joka aamu siskoni kanssa, pompuloita saatikka näitä nykyajan lenksuja ei oltu keksitty, vaan lettinauhoilla mentiin ja niitä oli monenvärisiä :).

Viimeinen kuva on heinäpellolta Karttulan Loilosta. Olen ehkä 12-13-vuotias. Keräsin rippuja haravakoneella, jota Arto veti. Liekö tämä otettu sinä päivänä, kun Arto epäonneksi upposi tähän suopeltoon. Sen toinen takajalka jäi jumiin ja kärryt menivät vinoon. Muistan sen kauhun tunteen ja itkin tapahtunutta. Onneksi miesväki sai hevosen irti eikä minullekaan oltu vihaisia. Pellossa oli sellainen vetinen kohta ja siitä ei kaiketi olisi pitänyt ajaa, mutten voinut sitä tietää.

Lapsuuden heinäpellot ovat hyvin muistissani. Kuumat, helteiset päivät, käveltiin suopellolle, kun ensin pihan pellot oli saatu tehtyä. Ukki vei hevosen ja me menimme osan matkasta autolla ja loput kävellen. Maidot, juustot ja makkarat olivat kylmässä ojassa ja ruokatauolla söimme mummon leipomia leipiä ja pullaa. Kahvit keitettiin poroista ja isäni ei juonut koskaan muualla kahvia kuin heinäpellolla. Meitä oli koko suku työnteossa: ukki, isäni ja hänen kaksi sisartaan, äitini ja tätien miehet sekä me kaikki seitsemän serkusta.Illalla oli ihanaa mennä uimaan ja saunaan ja usein katselimme Björn Borgia Wibledonin turnauksessa, sillä se sattui usein heinäaikaan.

Olisi mukava nähdä tätä blogia lukevien bloggareiden lapsuuskuvia ja mukavia muistoja, otapa haaste vastaan :)