Blogihaaste

Erinäisten terveysongelmien parissa painiessa blogihiljaisuutta on kestänyt jo aika kauan. Energia on mennyt nyt ihan muihin asioihin jo pidemmän aikaa ja kirjoittaminen ei ole edes käynyt mielessä. Viime syksynä korvassani alkoi yhtäkkiä kuulua sydämen tahdissa oleva suhina, joka pisti koko elämän sekaisin, koska en saanut kunnolla nukuttua. Nyt kiitos fysioterapian ja hieronnan, tilanne on ollut jo usean kuukauden parempi, mutta täysin äänetön korva ei vieläkään ole.

Nyt halusin kuitenkin napata Marjukan Fab Forty+ Something -blogissa olleen haasteen ja tässäpä vastaukseni kysymyksiin.

Kamalin ruoka:

En syö sisäelimiä, maksaa, munuaisia enkä sieniä enkä muitakaan meren erikoisuuksia. Vuosi sitten Espanjan kv-vaihdossa oli pakko maistaa mustekalaa, mutta naamioin sen niin hyvin riisin sekaan, että se meni nielemällä alas. Puuroja olen lapsena syönyt pakolla niin, etten enää syö kuin riisipuuroa. Alakoulussa inhosin mykyrokkaa ja sipattia, toinen on tehty verestä ja jauhoista ja toisessa oli puuron seassa jotain läskinpaloja.

Herkkuruoka:

Lahtelaisen El Toro -ravintolan Härkää El Toro, jossa on pihvin lisäksi viipaleperunat, café de Paris grillivoi, punaviinikastike ja parsakaalia ja porkkanaa.  Kuinkahan monta annosta olen 22 vuoden aikana näitä syönyt, toistasataa varmasti ja vain yhden kerran palautin pihvin takaisin keittiöön, koska se oli liian raaka. Lohesta ja kanasta pidän myös, lapsena herkkuani oli perunavelli voisilmän kera.

Kahviherkku, jolle sanon ei:

No niitä ei kyllä ole juurikaan tullut vastaan. Itse asiassa eilen Tampereella kävimme Hans Välimäen ravintolassa Masussa ja siellä oli jotain vihreää pannacottaa, joka jäi syömättä. En osaa sanoa, oliko siinä vihreää teetä vai mitä, mutta se oli pahaa. 

Kahviherkku, jolle sanon kyllä:

Järkiään kaikki herkut, sillä olen ihan hirveä herkkusuu ja aina tykännyt makeasta. Ihan parasta on marenkikakku, mangojuustokakku bastognekeksipohjalla ja Tarkkasen Helin tekemä tiramisu. Omar-munkkejakin menee helposti yksi päivässä. Minun on todella vaikeaa vastustaa herkkuja, mistä verensokeri ei tietenkään tykkää. Vähemmällä määrällä ja lisäämällä liikuntaa asian saa pidettyä kontrollissa aika hyvin.

Hopeahääpäiväjuhlien kakku

Telkkariohjelma, jota en katso:

En ole katsonyt yhtään jaksoa Game of Thronesia, olisi varmaan pitänyt ja joskus sen vielä katsonkin. Paljon muitakin ohjelmia on, joita en ole katsonut. Nykyään telkkaria tulee katsottua paljon vähemmän kuin ennen. 



Telkkariohjelma, jonka katson:

Saa nauraa, mutta Kauniit ja rohkeat äänitän yhä ja katsonkin sen lähes päivittäin. Olen katsonut sarjaa lähes sen alusta asti ja katson yhä. Sohvaperunat on aivan ihana, Skamin katsoin kesällä Areenasta muutamassa päivässä putkeen ja nyt on menossa Silta. Urheilua katson tietenkin tosi paljon ja Vain elämää edellinen kausi oli aivan helmi!



Inhokkisää:

Jäätävä tihku, lumipyry ja kaatosade, kun on koiran lenkitysaika. Onneksi Miila on niin fiksu, että se tekee huonolla säällä tarpeensa tuohon kotipihan ojaan ja haluaa sisälle välittömästl.

Lempparisää:

Kaunis keväinen päivä, kesäpäivä ja ilta, kun on reilut parikymmentä astetta ja aurinkoista, pidän kyllä maaliskuisista aurinkoisista talvipäivistäkin, kunhan pakkasta on sopivasti.


Kamalin musiikki:

Punk, Haloo Helsingin Ellin ääntä en kestä kuten en M.A Nummisen, J. Karjalaisen enkä Sanninkaan. Kanava kääntyy välittömästi, jos noita radiosta tulee - niin ja Eppuja en myöskään kuuntele kuin joskus mieheni mieliksi. Muutoin olen aika kaikkiruokainen musiikin suhteen. Harmi, ettei kysytty lempimusiikkia :).



Kamalin aika vuorokaudesta:

No se aamuyö, kun herää ja tajuaa, että on herännyt eikä enää saa unta ja yöunet jää neljään viiteen tuntiin. Liian tuttua tämän viime vuoden aikana.

Paras aika vuorokaudesta:

Ilta, kun olen saanut kaikki työt tehdyksi ja rojahdan sohvalle, laitan videotykin päälle ja katson jotain kivaa elokuvaa tai sarjaa mieheni kanssa yhdessä. 


Tästä menetän hermot:

Kun netti ei toimi tai on nälkä ja ruoan saaminen kestää. Onneksi olen oppinut jo ennakoimaan tuon asian ja yritän syödä edes jotain, ennen kuin ne hermot menevät. 



Tästä rauhoitun:

Pilates ja mindfulness, luonnossa kävely ja kauniin maiseman katsominen.

Lempimaisemani Suomussalmelta Kaunisniemi

Huonoin mieliala:

Kun en ole saanut unta tarpeeksi ja/tai on nälkä.

Paras mieliala:

Urheilusta, kulttuurista, musiikista, teatterista, hyvistä ystävistä saan hirmuisesti energiaa ja hyviä fiiliksiä. Susijengin peli Puolaa vastaan, kun viimeisen minuutin aikana joukkue otti yhdeksän pisteen eron kiinni oli jotain käsittämätöntä, sellaista fiilistä saa harvoin kokea. HU-huuto islantilaisyleisön kanssa oli myös mieleenpainuva, etenkin se ensimmäinen kerta, kun koko yleisö osallistui. Mieheni saa minut hyvälle tuulelle ja osaa piristää ankeina päivinä, siitä hänelle kiitos <3.

Bilbaosta AUUUUUU!

Kodin turhake:

Mikähän se voisi olla? Ei ihan äkkiä tule nyt mieleen muuta kuin se kahvinkeittokapselilaite, jota mieheni ei enää käytä, minä en juo kahvia enkä teetä, joten minulle se vekotin on tarpeeton.





Paras tavara:

Videotykki, grillikota (onko se tavaraksi laskettava?), palju ja ilmalämpöpumppu, jolla tuvan saa lämpimäksi muutamassa minuutissa. Pädi ja tietokone toki myös.



Vaatteet, joita en suostu laittamaan päälleni:

Liian lyhyet mekot tai hameet. Nahkahousuja en varmaan myöskään laittaisi. Farkkuja minulla on ollut elämässäni kahdet, en pidä niistä.


Vaatteet, joissa viihdyn:


Mekot, väljät lökäpöksyt ja t-paita tai trikoopaita. 



Haju, jota en kestä:

Haju- ja partavedet ihan yleensä, tupakka ja vanha viina, hiki.


Paras tuoksu:

Vastaleivottu pulla! Kielo ja ruusu, saunavasta ja terva, metsä sateen jälkeen.



Kamalin luonteenpiirre ihmisellä:

Jos  vain yksi pitää mainita, niin suvaitsemattomuus.



Mukavin luonteenpiirre:

Huumorintaju, uskollisuus.



Haasteen saa napata se, ken haluaa itseään ja meitä muita viihdyttää :)

Vuoteni 2015

1. Mitä sellaista teit kuluneen vuoden aikana, mitä et ole koskaan ennen tehnyt?

Toteutin kolmekymmenvuotisen haaveeni ja kävin Islannissa satujen saarella. Matka oli kaikin puolin elämyksellinen. Meillä oli upea Pirkko-opas, joka kertoi maasta erittäin monipuolisesti. Strokkurin pyrskäyttäessä vettä kuumana suihkuna ilmaan voi vain ihmetellä luonnon monimuotoisuutta. Blue Lagoonin turkoosinsininen vesi pienessä tihkusateessa oli kuin linnunmaitoa. Monet upeat kosket ja vesiputoukset tekivät vaikutuksen, vaikka sää ei meitä kovin suosinutkaan. Upea matka kaikkineen.

2. Oletko kyennyt pitämään itsellesi viime uutenavuotena tekemäsi lupaukset?

En enää edes muista, lupasinko jotakin, mutta painon suhteen on tullut huomattavaa edistystä, olen stressannut hieman vähemmän, murehtinut asioita vähemmän ja yrittänyt tehdä ylimääräisiätöitäkin vähän vähemmän. Se on kyllä vaikeaa, sillä kävin muutamassa koulutustilaisuudessa ja innostuin monesta uudesta sovelluksesta, joihin voisi perehtyä ja joita voisi opetuksessa hyödyntää.

3. Tuliko elämääsi uusia ihmisiä viimeksi kuluneen vuoden aikana?

Tuli ja mukava ihminen tulikin. Tutustuimme kaveriristeilyllä Tukholmaan vappuna ja meillä oli hulvattoman ihana ja hauska reissu. Oletus sille, että neljä toisilleen melko tuntematonta ihmistä viettää samassa hytissä viikonlopun voi joko päättyä hyvin tai huonosti, meillä oli ensihetkistä lähtien huippufiilis ja Siljan Fame-musikaali vain nostatti fiiliksiä ja buffet-pöydän ääressä meno oli jo hurvatonta. Abba-museossa ikuistimme hienon koelaulun Mamma miasta, mutta harmiksemme taustassa oli jotain vikaa ja pistinkin siitä museolle palautetta. Ellun sanoin, musiikin maisteri ja kolme musiikkiopiston käynyttä,eivät voi laulaa niin pahasti pieleen, kuin mitä ohjelma meille näytti. Museo laittoi sitten lohdutukseksi avaimenperät ja ilmapallot, jotka odottavt antamista reissukavereille piirongin laatikossa. Video-osuudessa harjoittelimme Åke Blomqvist -askeleet ja käsikuviot parissa minuutissa ja sitten vedimme tanssin abbojen tahdissa :). Syyskuussa risteilimme Tallinnaan ja kevään matka on vielä auki. Jääkiekon MM-kisat Pietarissa houkuttaisivat, mutt katotaan nyt. Kiitos Kirsille ystävyydestäsi! Sotkamon fanibussissa tutustuin muutamaan mukavaan ihmiseen.

4. Menetitkö ketään läheistäsi?

Ikävä kyllä. Rakkaista rakkain Rita kohtasi määränsä pään 5.10. Maailman opettajien päivänä. Sen sydän petti ja mitään ei ollut tehtävissä. Oli rankka viikko, kun meinasi itkettää koko ajan. Rita oli Suuri Persoona, koira joka oli aina valmis kaikkeen, tuli makaamaan mieheni mahan päälle ja kävi keskusteluja muun porukan puolesta siitä, milloin lähdettäisiin lenkille. Se myös kertoi meille, milloin on ruoka-aika. Äitinä se oli aivan loistava. Sillä oli hankalia synnytyksiä, mutta ääntäkään se ei päästänyt ja pentunsa se hoit rakkaudella ja monet niistä ovat perineet sen temperamentin. Eetun, jonka neljä sisarusta kuolivat synnytyksessä, kanssa se leikki paljon ja opetti sille koiran tarvitsemia taitoja. Rita Reppuli ei unohdu koskaan. Taas kyyneleet tulevat silmiini...

5. Missä maissa vierailit?

Kun sairastuu syöpään, niin monet elämänarvot menevät kerralla uusiksi. Jokaisesta päivästä oppii nauttimaan ja arvostaa sitä, että on hengissä. Toivuttuani leikkauksesta päätin, että nostan säästöni ja käyn niissä maissa, joissa olen aikonut käydä ja teen muutaman jutun, jonka olen halunnut tehdä. Elän hetkessä, enkä enää odota, että pääsen eläkkeelle. Ensimmäinen matkamme oli Islantiin, toiseen käytin palkkiolomaninja lähdimme Montpellier'iin kannustamaan Susijengiä. Syyslomalla matkasimme toisen kerran Mallorcalle. Lisäksi kävin Ruotsissa ja Virossa. 

6. Mitä sellaista toivoisit itsellesi, mitä et kuluneen vuoden aikana saanut?

Lämpimän kesän ja hieman alemman kolesteroli- ja sokeriarvon :).

7. Mikä päivämäärä kuluneelta vuodelta tulee aina muistuttamaan sinua tästä nimenomaisesta kaudesta?

Tämä oli helpoin kysymys :). Huhtikuun 7., sillä se oli hopeahääpäivämme, jota juhlimme ihan kahdestaan Heinolan Kumpelissa ja kävimme ravintolassa syömässä. Kaverijuhlat pidimme kesän alussa parhaimmille ystävillemme.

8. Mikä oli suurin saavutuksesi kuluneen vuoden aikana?

Se, että painoni putosi laskutavasta riippuen kymmenkunta kiloa. Tammikuun puskista tullu diabetes-diagnoosi pisti meikeläiseen kunnolla vauhtia, kun on pakko, niin silloin minunkin kaltainen sluibalija ryhdistäytyy. Tosin helmikuu oli kamala, minulla oli aina nälkä ja palelsi. Tahti hiipui syksyllä, nyt pitäisi taas ottaa itseään niskasta kiinni, sillä en ole vielä tavoitteessani.

9. Mikä oli suurin pettymyksesi?

Kyllä se taisi olla sateinen ja kylmä kesä. Ensi vuoden koulujen loma-ajat olivat myös suuri pettymys, sillä meidän joululomamme tulee olemaan aika eri aikaan ja koulukin alkaa peräti viikon välein. Toivottavasti tämä olisi viimeinen kerta, mutta pahoin pelkään, että tämä pöljyys jatkuu.

10. Sairastitko tai loukkaannuitko?

Pari flunssaa ja alaleuan särkyä, joka loppujen lopuksi taisi johtua purennasta, sillä kahden voice massage -hoitokerran jälkeen kipu hävisi, kop, kop, kop. Diabetes iski, kuten jo sanoin ja verensokerin mittaamisesta on tullut osa arkeani. Kesäkuussa sain uistimen sormeeni, kun en tajunnu, että vaapun alapuolellakin on koukut. Onneksi ensihoitaja osasi sen irrottaa, pikkuisen meinasi pyörryttää loppuvaiheessa, kipu oli näet aika kova. Ekan koeviikon jälkeen viimeisen sähköisen kokeen korjattuani vartin päästä käteeni iski kamala särky. Huolellinen viikonlopun kylmähoito ja tulehduskipulääke veivät kivun onneksi ohi alle viikossa. Kovasti mietityttää tuo sähköistyminen ja se, miten oikea käsi kaiken kestää. En varmasti ole ainoa, joka tätä miettii. Olen mukana työryhmässä, joka pohtii ergonomisia ratkaisuja yhdessä Iskun kanssa. Työ alkaa ensi vuonna ja saan ainakin mahdollisuuden yrittää vaikuttaa opettajien työoloihin ja -kalusteisiin.

11. Mikä oli paras ostoksesi?

Nähtäväksi jää, miten hyvä, mutta ostin elokuun lopussa liput ampumahiihdon MM-kisoihin Osloon. Lennot ja hotellikin on varattu. Mukaan lähtee pirteä lukiolaistyttö Kaisa Mäkäräisen Facebookin faniryhmästä ja mieheni. Toivottavasti Kaisa saa menestystä, alkukaudella on ollut vähän ammuntaongelmia, mutta eilinen kisa antoi jo lupauksia paremmasta. Kovasti odotan reissua ja  kisoja. Tulee olemaan mahtavaa päästä kokemaan Holmenkollen myös talviaikaan sekä upea norjalaistunnelma, jota on saanut tähän asti ihailla vain televisiosta.  Reissuilla ostin Gudrun Sjödénin parkatakin, joka on ollut hyvä ja Espanjasta toin useamman hameen ja mekon, jotka odottavat käyttöä. Gudrunin vaatteita ostin muutenkin paljon, tuli pieni meikeläiselle epätyypillinen vaatehurahdus. HighRoller on myös ollut ihan kiva.

 12. Kenen käytös pöyristytti sinua eniten?

Henkilön, joka ei pyynnöistä huolimatta maksa velkaansa. Summa ei ole suurensuuri, mutta ei jaksaisi tiliään kytätäkään.

13. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?

Matkoihin, laskuihin ja ruokaan, sillä mieheni maksaa auto- ja talolainat, jotka ovat suurimmat yksittäiset kuukausittaiset menot. Säästän 400 euroa kuussa rahastoihin, joten sinnekin on mennyt useampi tonni vuoden aikana. 

14. Mistä ihan todella, todella innostuit?

Pesäpallon miesten finaalit olivat jännittävimmät vuosikausiin. Etenkin viimeinen peli, jossa voitto ratkesi Vimpelissä oli aivan huikean jännä. Ääni meni kannustaessa ja matkaseurakin oli tosi mukavaa, vaikken ketään tuntenutkaan. Montpellier'ssä Venäjä-pelissä oli sama tunne. Hiki päässä huusimme, lauloimme ja kannustimme.

15. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua kuluneesta kaudesta?

Juha Tapion Eläköön, jonka kuuntelimme parhaan ystäväni kanssa autossamme levyltä. Kappaleen melodia ja sanoma iski meihin molempiin syvästi. Hieno laulu. Eläköön, meillä on kaikesta huolimatta niin monta syytä olla tyytyväisiä Suomessa.

16. Viime kauteen verrattuna, oletko...

I onnellisempi vai onnettomampi: Onnellisempi, koska saan elää tässä ja nyt ja terveystulokset ovat olleet rohkaisevia. 

 II laihempi vai lihavampi: Laihempi kiitos alkuvuoden puristuksen.

 III rikkaampi vai köyhempi: Köyhempi, säästöt hupenivat kylläkin hyvään tarkoitukseen.

 

17. Mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Siivousta ja kodin yleistä järjestelyä. Pitäisi tyhjentää kaappeja ihan urakalla, jotta saisi tavaraa vähemmäksi ja uuden suunnitelman. Taijan lahjottaa vastaanottokeskukseen roimasti kaikenlaista kampetta, jos vain ottavat vastaan.

18. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Yleiseen sometteluun menee yhä liikaa aikaa, vaikka olen koettanut vähentää sitä. Karkkipeliäkin voisi pelata vähemmän. Tasolla 1340 jotain alkaa olla jo aika haastavaa, kun ne yhdet hyrräruudut syytävät suklaata ja täyttävät ruutuja melkoista vauhtia. Ainahan sitä voisi stressata ja murehtia vähemmän, ehkä sen joskus oppii.

19. Miten vietit joulua? Entä juhannusta?

Viime joulun kuten tämänkin vietämme asunnollamme Suomussalmella. Pientä ruoanlaittoa, leivon karjalanpiiraat ja teen porkkana- ja lanttulaatikot. Leivoimme yhdessä jo piparit äitin ihanan ohjeen mukaan. Muutoin ohjelmaan kuuluu ihan vain lepoa, musiikkia, pelailua, sukulointia, liikuntaa ja lukuhaasteen lopettelua. Retikan joulurevyy, joululounas ihanan tunnelmallisessa Vanhassa Kurimossa ja kauneimmat joululaulut Suomussalmen kirkossa virittävät joulutunnelmaan sopivasti. Juhannuksen olimme kotona ja meillä oli vieraita. Teimme grillikodassa ruokaa, pelasimme pelejä ja lauloimme karaokea. Mukavaa oli hauskassa seurassa opiskeluaikaisten ystävien kanssa.

20. Rakastuitko kauden aikana?

Mieheeni monta kertaa. Kuinka joku voikaan olla noin lahjakas, huumorintajuinen, musikaalinen taitava ja näppärä niin monessa asiassa ja rakastaa minua niin paljon.

21. Mikä oli lempitelkkariohjelmasi?

Ampumahiihdon maailmancupit ja  MM-kisat, pesisfinaalit, koriksen EM-peli ja lentopallon EM. Noita en missaa. Piti ihan pitkään miettiä, että seuraanko ees mitään muuta sarjaa kuin Kauniita ja rohkeita. Eipä tule muuta mieleen. Solsidanista tykkään kovasti, mutta sen alkukausi meni jotenkin ohi. Pitänee kattoa Areenasta.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja?

Tämä oli vaikea kysymys. Aloitin tammikuussa lukuhaasteen ja yritän saada sen loman aikana loppuun. Luin monta hyvää kirjaa, ensimmäisinä mieleen tulee Vilja av stål, joka kertoo suosikkikitaristini Yngwie Malmsteenista. Ostin sen miehelleni joululahjaksi, mutta luin sen itsekin på svenska. Juhani Ahon Juha oli väkevä teos, Kinneyn Neropatin päiväkirja oli hauska, ehottomasti pitää lukea muitakin saman sarjan kirjoja. Islantilainen voittaa aina oli myös hyvä ja isäni kirjakin oli kiva lukea pitkästä aikaa.

24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Jaaa-a. Olisiko joko Jonne Aaron tai Antti Tuisku, joiden keikoilla kävimme. Molemmat olivat energisiä, hyvät biisit ja kiva esiintymistyyli. Antin banaanitemppuilut eivät oikein napanneet, mutta muuten kiva keikka. Reckless Loven ja Juha Tapion keikat olivat myös hyvät kuten Sunrise Avenuenkin. Sillanpää oli myös hyvä, showhun oli todella panostettu. Ai niin, Disco Inferno oli aivan hulvaton ja heitä pitää kuulla lisää. Ihana konsepti tehdä pitkiä potpureja nuoruuteni huippuhiteistä, sai parhaat palat niin monesta kappaleesta.

25. Mitä halusit ja sait?

Matkat, hyviä elämyksiä konserteissa ja teattereissa, ihania päiviä ystävien kanssa, monia fantastisia urheiluelämyksiä Kaisa Mäkäräisen, Sotkamon Jymyn, Susijengin ja monien muiden suorituksia seuratessa. Kävimme kahdessa pakohuoneessa ja ne olivat kiva elämys, niitä pitää päästä kokeilemaan uudestaan!

26. Mitä halusit, mutta et saanut?

Terveyttä. 

27. Mikä oli vuoden paras elokuva?

Matt Damonin pelastaminen Marsista ja Mission Impossible!

28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja paljonko täytit?

Täytin 49 ja en millään muista, mitä tein. Joka vuosi olen juhlinut, tänä vuonna juhlin viikonloppuna, koska synttäripäivä oli maanantai. Monesti olemme käyneet syömässä El Torossa, oisko oltu siellä tänäkin vuonna.

29. Mikä yksittäinen asia olisi tehnyt vuodestasi selvästi paremman ja onnellisemman?

Se, etten olisi saanut diabetestä. Tosin alkujärkytyksen kanssa olen oppinut elämään sen kanssa kutakuinkin, mutta liitännäissairaudet kieltämättä pelottavat.

31. Mikä piti sinut järjissäsi?

Mieheni, joka on tuki ja turva aina.

32. Ketä julkkista himoitsit eniten?

No en ketään, Kosus-Olli on söpö ja tykkään, kun hän on oma ihtensä ja puhhuu savon murretta :D.

33. Mikä poliittinen tilanne tai tapahtuma liikutti sinua eniten?

Ulkomailla Pariisin iskut ja kotimaassa se, että AKT:n takia yhteiskuntasopimus meni karille ja kohta ei paljon kannata sairastua flunssaan eikä mihinkään muuhunkaan, tuntuu liikaa palkassa. Työpaikkani on vielä.sellainen, että siellä kiertää virus jos toinenkin, jotan sairastumiselta on vaikeaa välttyä. Mieluummin olisin ottanut mitä muuta tahansa vastaan kuin pakkolait. Lahden valkohuppumies Hennalassa oli myös aivan älytön.

34. Ketä kaipasit?

Muutamia ystäviä, joita en ole nähnyt aikoihin.

35. Kuka oli paras tapaamasi ihminen?

Erikoinen kysymys. Mieheni on huippu, mikä on jo käynyt ilmi useasti. Minulla on monia ihania ystäviä, joiden kanssa on kivaa viettää aikaa. Työterveyslääkärini oli aivan loistava kaikin puolin, osaava ja tuki minua paljon. Fysioterapeuttini on aivan mahtava, hänen ansiostaan selkäni on työkunnossa. Jani Komulainen on aina ystävällinen ja Suomen paras. Minulla on monia ihania oppilaita, jotka antavat paljon iloa, kun huomaan heidän edistyvän ja saavuttavan hyviä tuloksia. Ääh vaikea kysymys.

36. Mikä tai kuka yllätti sinut kuluneena vuonna?

Ainakin Jymyn markkinointipäällikkö Inga Ärnfors pyytämällä minua fanibussin matkanjohtajaksi. Se, ettei suunniteltu opiskelijavaihtomme onnistunut, vaan jouduin etsimään uuden koulun, mikä ei ollut helppoa sekä jo mainitsemani diabetesdiagnoosi, joka tuli ihan puskista, sillä edellinen sokeriarvo oli reilusti alle kuusi syöpäleikkauksen jälkeen ja yhtäkkinen hyppy yli seitsemään oli ihan käsittämätöntä.

37. Mitä viisi asiaa asetat itsellesi tavoitteiksi ensi vuodelle? Nämä eivät ole uudenvuodenlupauksia vaan henkilökohtaisia tavoitteita. 

1) vähemmän työntekemistä, nää 10-14 -tuntiset työpäivät saisivat vähentyä, vähempikin ylimääräinen homma riittäisi.

2) joku kiva reissu jonnekin kesällä ja syyslomalla

3) 5-8 kilon painonpudotus

4) vieläkin enemmän hetkessä elämistä, mindfulnessia ja rauhoittumista

5) kaappien perusteellinen raivaus ja turhasta tavarasta luopuminen ja sen hamstraaminen ja kodin uudistusprojekti, jota eilen ideoin ystävän kanssa.

Ulla ja Ellu, ottakaapa koppi, jos haluatte :).

Haaste: Kotikaupungin kymmenen pakollista nähtävyyttä

Sain ystävältäni Ullalta ajat sitten haasteen kertoa kotikaupunkini nähtävyyksistä. Halusin juttuun kuvat ja kävin Iisalmessa kesällä, joten siksipä julkaisen tämän vasta nyt, förlåt!

 Tulin töiden perässä Hämeeseen vuonna -95, mutta en ole koskaan kokenut Lahtea tai Nastolaa kodikseni, olen täällä vain töissä. Kotikaupunkini on eittämättä Iisalmi, jonne muutin vuoden vanhana ja jossa ovat kaikki lapsuusmuistoni, joten kerronpa tästä savolaisesta pikkukaupungista.




                                                    1. Juhani Ahon museo


Juhani Ahon museolle teimme ala-asteella parikin luokkaretkeä. Kävelimme tuon pikkulapselle pitkältä tuntuvan matkan Kirkonsalmen koululta, kävimme museossa ja paistoimme makkaraa. Museo on perustettu 1958 ja siellä on nähtävinä vanhoja esineitä ja muistan hyvin Ahon käyttämän kirjoituskoneen, jolla hän Lastunsa ja muut kirjansa näpytteli.

                                                    2. Kuappi - mualiman pienin ravintola

Wikipedia osaa kertoa, että tämä 3,6 neliön ravintolasalin kattava kahdeksan neliön ravintola on ollut alkujaan VR:n taukotupa (1907). Siinä saa olla kaksi asiakasta kerrallaan tarjoilijan lisäksi. Sisällä on baaritiski, televisio, wc ja yksi kahden hengen pöytä.

3. Pillisolmu Kaarina Kaikkonen

Ihmeiden illassa paljastettu päiväkoti Simpukan teos

Teos takaviistosta nähtynä

4. Evakkokeskus

Evakkokeskus on toiminut Iisalmessa jo 25 vuotta ja se uudistui muutama vuosi sitten hotelli Artokseksi. Luin lehdestä ihan vasta, että hotelli on haettu konkurssiin, en  koskaan ehtinyt käydä siellä sisällä. Aiheena evakko on minulle hyvin läheinen, sillä äitini suku on Sortavalan maalaiskunnasta ja isän äitikin on Karjalasta.

Ortodoksinen kirkko

5. Koljonvirran alue



Kukapa ei tuntisi Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden isokokoista jukuripäätä Sven Tuuvaa, joka liki itsekseen nujersi venäläisjoukot Koljonvirran sillalla Suomen sodassa vuonna 1808. Iisalmen suuri mies Edvin Laine teki Svenistä elokuvan, jossa Veikko Sinisalo näytteli oivallisesti päähahmoa.  Tässäpä Runebergin runo alkuperäisenä

Paavo Cajanderin suomennoksen kaksi viimeistä värssyä kuuluvat:

"Se luoti tiesi paikkansa, sit' eipä kieltää voi,
enemmän tiesi se kuin me", näin kenraal' aprikoi,
"ei kaionnut se heikkohon ja huonoon otsahan,
parempahan se pyrki vain, jalohon rintahan."

Ne sanat sotajoukossa levisi yleiseen,
ja kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen:
Älyä kyll' ei Dufvalla lie liiaksi ollutkaan,
pää huono oli" arveltiin, "mut sydän paikallaan."


Ruhtinas Dolgorukin muistomerkki sijaitsee alueella ja siellä on myös Mansikkaniemen kesäteatteri ja lukiokaverini ylläpitämä leirintäalue. Svenistä on tehty virran Oulunpuoleiselle rannalle iso patsas, joka seisoo tien vieressä.

Jamppa ja Erja toivottavat tervetulleiksi

Päärakennuksessa on ruokailutiloja ja majoitusta

Kesäteatterissa on esitetty monia huippuarvostelut saaneita näytelmiä. Monesti ohjaajana on toiminut lukiokaverini Heli Löytynoja ja hänen miehensä ja lapsuudenystäväni ja luokkakaverini Seppo on ollut näyttelemässä. He ovat mukana Kulttuurikievari ry:ssä Viime kesänä esitettiin Markku Pölösen Kauppa-auto, jossa mukana oli  myös Ismo Apell. Marraskuussa 2015 esitetään Helin kirjoittamaa Jussin joulu -näytelmää. Iisalmessa teatteriharrastus on hyvin vilkasta.

Kesäteatterissa ei näyttelijöidenkään tarvitse kastua

6. Vanha kirkko

Vanha kirkko on rippikirkkoni ja siellä kävimme koulun jumalanpalveluksissa. Olen myös ollut muutamissa häissä. Se on ristinmuotoinen ja valmistunut v. 1779. Nykyisin kirkon nimi on Gustaa Adolfin kirkko, mutta en osaa sitä sillä nimellä kutsua. Sinne mahtuu 1200 ihmistä ja yhtenä jouluaamuna se oli tupaten täysi. Osa sen kattokruunuista on peräisin jo 1600-luvulta. Ruhtinas Dolgorukin patsas on nähtävillä ja muistan, kun lapsena kävimme sitä katsomassa ja  äidinkielen ja hiisä kertoi meille sodasta. 

7. Olvi ja Genelec


Kaupunkimme teollisuusylpeydet ovat Olvin panimo ja huippukaiutinvalmistaja Genelec. Useampikin kaveri on ollut Olvilla kesätöissä ja eräs ajeli Genelecin tehtaan ympäriltä ruohoa kesän ja sai palkan lisäksi kaiuttimet palkkioksi. Olvin limsaa olen juonut lapsesta alkaen, kaupungissa oli jatkuvasti tarjouksia kolme, useimmiten neljä litran pulloa kymmenellä markalla, joskus harvoin viisikin pulloa. Olvi sponsoroi paljon, mm. Sotkamon Jymyn miesten pesisjoukkueen kaikki urheilujuomat tulevat Iisalmesta.

Olvin tehdas

Vanha oluen keittokattilako?

8. Europan pisin koivukuja

Pohjolankadun uudet koivut komistavat kaupungin ilmettä

Koivukuja alkaa Virran sillalta ja päättyy sairaalalle ja urheilukeskukseen menevälle tielle. Nämä kuvassa olevat koivut on istutettu jokunen vuosi sitten, en tiedä milloin. Edelliset olivat tietenkin sekä isommat että paksummat, ne olivat isoja jo 70-luvulla, kun olin lapsi. Pohjolankatu kulkee kaksikaistaisena kujan kummallakin puolella. Muistan kauhukuvan autokoulusta, kun Rissasen kirjakaupan risteyksessä piti etelästä tultaessa kääntyä vasemmalle tai vastaavasti kirjakaupan ja ravintolan edestä vasemmalle. Inhosin syvästi sitä keskikohtaa, johon mahtui pari autoa ja toivon hartaasti, etten inssiajossa joutuisi sitä tietä ajamaan - enkä onneksi joutunutkaan. Sitä risteystä välttelen yhä, kun Iisalmessa käyn ja valitsen ajoreittini niin, etten siihen keskikohtaan joudu. Nykyisin risteyksessä taitaa olla liikennevalot. Jos oikein muistan, niin joskus siinä törötti talvella joulukuusikin, korjatkaa kaverit, jos olen väärässä :). No joka tapauksessa koivut tuovat oman ilmeensä kaupunkiimme ja etenkin kesällä ne ovat kauniit.

9. Runni

Runnin kylpylässä olen ollut naapurinpojan häissä ja valmistuttuani yhden kesäkuun opettamassa suomen kieltä siivoojille. Tunnetuin kylän nähtävyys on Neulatammi-suihkupato, jossa vesi virtaa kuohuen. Kuvia olen siitä nähnyt ja niissä ihmiset seisovat vedessä ja padon rei'istä tulee voimalla vettä hierovina suihkuina. Runnin ihmelähteen rautapitoisella vedellä kerrotaan olevan ihmeellisiä terveysvaikutuksia ja jo vuodesta 1770 alkaen Runnilla on hoidettu kaikenlaisia vaivoja. Ihmiset tulivat pitkiäkin matkoja hoidattamaan itseään. Kylpylä on uudistettu vuonna 2015 ja siellä on 30 huonetta ja kolme sviittiä. Käypä tutustumassa :).


10. Kulttuurikeskus

Kulttuurikeskus on upea kokonaisuus, jossa on Eino Säisä - ja Carl Collán -salit, kirjasto, musiikkiopisto, kansalaisopisto, luontomuseo sekä vaihtelevien näyttelyiden tila Venny, joka on nimetty Juhani Ahon vaimon mukaan. Täällä pidetään monia tilaisuuksia, näytelmiä sekä konsertteja.

Iisalmi on tunnettu monista kirjailijoistaan ja mikäpä sopii paremmin etupihaa koristamaan kuin Helvi Juvosen runon pikarijäkälät!

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan,

ja sade täytti sen, ja pisarassa

kimalsi taivas tuulta pidättäen.

Jäkälä nosti pikarinsa hauraan:

Nyt malja elämämme rikkaudelle.

Helvi Juvonen: Pohjajäätä 1952

11. Lasten liikennepuisto

Rikon rohkeasti sääntöjä ja otan ylimääräisenä kohtana mukaan lasten liikennepuiston, joka sijaitsee Luuniemellä Olvin tehtaan läheisyydessä

Puistossa on kauniita istutuksia

Siellä kulkee jopa juna!

Liikenneympyrässä on hyvä opetella väistämissääntöjä

Puisto pysyy puhtaana, kun sammakko syö roskat

Lopuksi vielä muutama kuva:

Laaksosen kioskilta on ostettu monen monta irtokarkkia

Jäähalli

Olutmestari, jossa on luokkakokoustettu

Uusi kirkko nykyään Pyhän Ristin kirkko (1934)

Kirkkopuistossa pidettiin monet puistohiihdot, jonne Immo Kuutsa sai houkuteltua maailman huippuhiihtäjiä

Juhani Aho 

Tällainen on kotikaupunkini yläsavolainen Iisalmi, jossa olen lapsuuteni ja nuoruuteni viettänyt ja jolla on paljon tarjottavaa. Seuraavalla kerralla, kun meinaat ajaa ohitse vitostietä, niin teepä poikkeus ja aja vanhaa tietä pitkin kaupungin läpi ja käy katsomassa jotakin esittelemistäni kohteista.

Kymmenen asiaa, joita en ole koskaan tehnyt

1. En ole koskaan lasketellut.

En lue lasketteluksi sitä, kun lapsina hiihtolomalla sananmukaisesti eksyimme isän kanssa Puijolla Antikkalan laskettelurinteeseen ja tulin puusuksilla syöksylaskua rinnettä alas. Vesi vuoti silmistä ja jossain vaiheessa muistan ajatelleeni, että "nyt kun kaadun, niin ehkä selviän hengissä". Onneksi olimme koulussa opetelleey, miten kaadutaan oikeaoppisesti ja vedin itseni nurin. Se oli aika traumaattinen kokemus.

2. En ole koskaan ollut vuoristoradassa.

En pidä yhtään vauhdista enkä mistään 4D-jutuista. Nykyään en enää pysty edes laskemaan vesiliukumäkeäkään, mikä harmittaa. Pelkään kovia vauhteja, olen mamo :).

3. En ole koskaan ollut humalassa (tai edes ryypännyt).

Alkoholia olen maistanut tai juonut tasan kolmesti. Kahdesti ehtoollisella viiniä ja kerran opiskeluaikana tutut huijasivat, että lasissa on vettä. No ei ollut, vaan juoma maistui tosi väkevältä. Olutta en ole myöskään juonut enkä viiniä kuin ne kaksi jo mainittua kertaa.

4. En ole käynyt Euroopan ulkopuolella.

Näillä näkymin en taida koskaan mennäkään. Muslimimaat eivät innosta ja helteestä en ole koskaan pitänyt. Amerikka ei minua sinällään kiehdo sekään. Euroopassa olemme käyneet 27 maassa, vielä on Länsi-Euroopassa jokunen maa käymättä, idässä enemmänkin ja ne taitavat jäädä käymättäkin. Pidän enemmän ns. turvallisilla vesillä liikkumisesta.

5. En ole koskaan meikannut.

Ei ole ollut tarvetta ja luulen, että se on yksi syy siihen, miksi minua yleensä luullaankin paljon nuoremmaksi kuin mitä olen. Ryppyjä ei ole kasvoissa vielä juurikaan näkynyt.

6. En ole koskaan juonut kahvia.

Ei ole ollut tarvetta tätäkään tehdä. Teetä olen pakosti juonut kolmesti enkä pitänyt siitä yhtään. En kauheasti edes pidä kahvin hajusta. Junaemäntänä ollessani aamuviiden kahvin haju suorastaan etoi joskus.

7. Ole koskaan savustanut kalaa savustimellamme.

Savustus on aina ollut mieheni juttu, teoriassa kyllä tiedän, miten se tapahtuu.

8. En ole syönyt rapuja, etanoita tai ostereita.

Olen melko epäluuloinen syömäri, katkarapuja söin ensimmäistä kertaa Norjassa, kun olimme kylässä. Siellä opin kuorimaan ne. Rapuja en haluakaan syödä. Ei tunnu kivalta, kun elävä olento keitetään. Etanat ovat jotenkin limaisia ja osterit myös. Perusruokaa meikeläiselle :).

9. En ole koskaan rullaluistellut tai -hiihtänyt.

Miehelläni on molemmat välineet, vauhdin hurma ei kiehdo, joten liikun mieluummin pyörällä tai jalan.

10. En ole koskaan tyhjentänyt keskuspölynimurin pölypussia.

Sekin on mieheni homma :).

Yllättävän vaikeaa näitä oli miettiä, sillä en halunnut kopioida jo lukemiani juttuja. Kaveribloggarit, kertokaapa te vuorostanne omista tekemättömyyksistänne.