Loppukesä 2014

Kirjaanpa tässä loppukesän tapahtumia, jotta niistäkin jäisi jokin muisto.

Heinäkuussa hammashoitojen jälkeen pystyin vihdoin aloittamaan kuntoilun. Tavallisin pyörälenkki oli Suomussalmen kirkonkylälle Wanhaan Kalevaan, jossa joimme kahvit ja ajoimme sitten takaisin. Kerran poljimme  mieheni entiseen kotikylään Näätälään päin sen ensimmäisen ison ylämäen ylös mieheni ja tällöin lenkiksi tuli 35 km.

Punttisalilla aloin myös käydä. Kiannon Kuohujen alakerrassa on hienot uudet laitteet. Suunnistamassa kävimme kahdesti, juosta en vielä oikein jaksanut, mutta löysimme muutamia hyviä mustikkapaikkoja.

Hyvät ystäväperheemme tuli jälleen käymään. Aloitimme vierailun tällä kerralla Hyrynsalmelta Ukkohallan Wakeboard-keskuksesta, jossa kummipoika, veljensä ja isänsä kokeilivat weikkausta. Alun harjotteluiden jälkeen pojat pääsivät kiertämään suksilla rataa ympäri. Ilma oli mitä mainioin, oli hellettä ja järvivesi oli lämmintä.

Kävimme perinteiseen tapaan heittämässä frisbeegolfia, katsomassa näytelmän kesäteatterissa ja paistoimme makkaraa myöhään illalla nuotiolla Varisjärven rannalla. Pojat pelasivat vuotuisen tennisottelunsa ja päivällä teimme retken Jumalissärkille, jossa kävelimme kauniissa maisemassa kolmisen kilometriä. Siellä tapasimme pienen shelttineitokaisen, joka arastellen tuli tutustumaan omiimme ja intoutui sitten leikkimään niiden kanssa.

Suomussalmi Rockissa esiintymisestä on jo tullut tapa, sillä tämä oli kolmas kerta, kun nokkahuiluyhtyeemme Nokkis esiintyi. Tällä kertaa perustajajäseniä oli kaksi eli Anne ja minä ja meidän lisäksemme Tita ja Anni olivat mukana toista kertaa. Tokaluokkalainen Anni oli oppinut nokkahuilukerhossa kaikki otteet ja soitti jopa fis-nuotitkin! Annin kehitys oli vuodessa huimaa, viimeksi hän osallistui muutamaan kappaleeseen. Anne, Tita ja minä olemme kaikki olleet huilisteja, joten harjoituksissa riitti, että varmistimme kappaleen rakenteen ja lähdöt ja soitimme biisit kerran läpi. Käytämme mieheni säveltämää Nokkismusaa materiaalina ja setti sai tänä vuonna kestää vartin roudauksineen. Soitimme osin samoja kappaleita kuin viimekin vuonna eli Nokkissufflen, Nokkistanssin, Nokkisskottiksen ja Nokkissalmen, joka on Suomussalmelle omistettu äärettömän kaunis laulu. Lisäksi soitimme Nokkistangon. Ensi vuodeksi suunnittelimme, että voisimme soittaa jotain huilullakin ja ottaa alton ja tenorin, mahdollisesti bassonokkahuilunkin mukaan esitykseen, sillä jokainen meistä on soittanut paria muutakin nokkahuilua nuorempana. Nokkikseen ovat tervetulleita ihan kaikki halukkaat.

Illalla Annen bändi FredeHiggs soitti älyttömän hyvin hotellilla ja rokkasimme mukavassa seurassa itsemme aivan hikisiksi. Mieheni kävi laulamassa karaokea ja joimme parit limsat. Edellisenä iltana olimme kuuntelemassa ystävien pojan bändiä Heta ja häkkiapinat ja heidän esiintymisensä oli hyvin energinen. Perjantaina poikkesimme myös Wanhassa Kalevassa ulkojameissa. Rokkiviikonloppuna kylällä on vilskettä ja vilinää, sillä ehdin käväistä teatterissakin katsomassa teatterikilpailun voittaneen pellolaisen Jokku vaimot -ryhmän esityksen Muistaks sie?

Tänä kesänä Naapurinvaaran tanssit jäivät haaveeksi. Tarkoitus oli mennä Kake Randeliniin, mutta tuolle illalle passasikin hienosti mieheni serkkujen jokakesäinen frisbeegolfturnaus ja mukana lisäkseni oli vielä yhden serkun poikakaverikin, joka paransi hurjasti tulostaan kolmen kierroksen aikana. Taistelu oli tiukkaa ja tulokset olivat ihan parin (27) tuntumassa. Menimme sitten vielä istumaan iltaa yhdelle serkulle, joka esitteli vastaperustetun kodinkonehuoltoliikkeensä. Hienot tilat hän oli ehtinyt kunnostaa, myyntiin tulee kodinkoneitakin.

Appi ja bonusanoppi tulivat käymään pariksi päiväksi ja toivat mukavaksi yllätykseksemme kälyni poikansa kanssa mukanaan. He olivat ensimmäisellä vierailulla luonamme Kainuussa. Ohjelmassa oli oululaisen emerituskirkkoherran ja vaimonsa kanssa tutustuminen Raatteen Porttiin ja sen uusittuun näyttelyyn ja pieni kiertoajelu. Uusittu näyttely oli oikein hieno. Filmi oli myös uusi ja mielestäni mahdollisimman monen koululaisen tulisi tutustua maamme historiaan paikan päällä. Näyttelyssä oli tietotekniikkaa mukana erona viimekertaiseen, iPadilla voi tutkia asioita ja kartat ym. heijastuivat isolle seinälle. Poikkesimme yhdellä korsulla, jonka läheisyydestä löytyi venäläisten tai oikeammin ukrainalaisten sangosta tekemän kamiinan yläosa. Eipä tuo taatusti ole kauheasti yli kahenkymmenen asteen pakkasessa lämmittänyt, mutta muutakaan ei ollut. Koko kamiina oli näytillä näyttelyssä. Siellä oli myös uutena muutama huone, jossa havainnollistettiin sotaa.


Karhulanvaaran pihassa teimme kierroksen, siellä oli Suomussalmella syntyneen presidentti Ståhlbergin patsas ja sitten kävimme Alvar Aallon suunnittelemalla Liekki-patsaalla.

Illallisen nautimme hotellilla ja kuulimme sielläkin monia hienoja tarinoita. Kirkkoherra oli tavannut lapsena itsensä Ilmari Kiannon ja hänellä oli monta juttua kerrottavanaan. Kävimme vielä Kiannon patsaalla ja sen jälkeen kävimme heittämässä frisbeegolfia. Päivä oli täynnä hienoa kulttuurihistoriaa ja saimme oppia paljon uusia asioita asiantuntijan kertomana. Seuraavana päivänä kävimme kylällä ostamassa laukut alennusmyynnistä. Omani taisi maksaa kolmisenkymppiä ja se on entistä tilavampi. Oilolassa kävimme ihastelemassa kaikenlaisia käsitöitä. Illalla naisväki kävi katsomassa Retikan kesäteatteriesityksen Kaikenkelin Kaikkonen ja miehet lähtivät Laajakaarteeseen kalaan. Kalaonnea oli hurjasti ja ahvenia ja haukia tuli useampiakin, jotka loimutettiin iltanuotiolla. Nuorin sai suurimman - ja elämänsä ensimmäisen hauen, joka oli yli käsivarren mittainen. Iltanuotiolla söimme kanaa, makkaraa, salaatteja, leipää ja kalaa aivan ähkyyn saakka. Iltauinti oli virkistävä sen jälkeen, sillä päivä oli lämmin. Käly jäi vielä muutamaksi päiväksi kylään. Kävimme pyöräilemässä, heitimme frisbeegolfia ja kiersimme C-radan iltarasteilla. Yhessä vaiheessa luulimme jo eksyneemme, kun tulimme soratielle. Se oli vedetty vuodelta 2004 olleeseen karttaan, josta rastit karttoihimme piirsimme. Ainoastaan mieheni oli huomannut koko tien eikä iltarastiohjaajakaan siitä älynnyt meitä muistuttaa. Onneksi yksi seitenkymppinen papparainen tuli paikalle ja selvisi, että olimme ihan oikeaan suuntaan menossa. No oppipahan tuosta katsomaan kartan tarkemmin.

Kaikkosesta pitää sanoa muutama sana. Jälkimmäinen esitys oli  luonnollisesti ensimmäistä katsomaani hioutuneempi. Ohjaus oli jälleen kerran huippuluokkaa ja näyttelijät olivat sopivia rooleihinsa ja esitys oli hauska ja valloittava. Eipä ihme, että sen kävi katsomassa 10300 katsojaa. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Lahden kaupunginteatterin vuosittainen katsojamäärä oli viime vuonna 67 000 ja esityksiä on moninkertainen määrä. Aivan huikeaa Retikka, Eero ja Ulla! Erityisesti pidin Ukkolan vanhoistapiioista ja Jonnan tulkinnasta ja Antin juoppouteen taipuvaisesta Heikki Suhosen tulkinnasta. Eikka Heikkinen selvisi karjalan murteen koukeroista yllättävän hyvin. Keväällä äitini oli asiantuntijana murteen osalta ja kävimme tekstin puhelimitse läpi ja äitini laittoi repliikit karjalan murteelle, jonka hän vielä hyvin muisti. Kieli on Schroderusten näytelmissä aina aivan mahtavaa ja sitä on kertakaikkisen nautinnollista kuunnella. Mukava oli myös nähdä Matilaisen Laura lavalla topakkana emäntänä. Setti Tauriainen oli yhtä ihastuttava kuin aina ja Hannu Kemppainen ja Veikko Seppänen olivat kuin luotuja rooleihinsa. Eipä ihme, että esitystä tultiin katsomaan Oulusta ja Pohjois-Pohjanmaalta sankoin joukoin.

Näytelmän tapahtumapaikat

Pääsimme äitini kanssa esityksen käsiohjelman kiitoksiin :)

Loppuiko kaverilta bensa?

Ylläoleva näky huvitti sen verran, että siitä piti ihan ottaa kuva. :)

Yhtenä perjantai-iltana pääsimme ystäviemme vieraiksi Pirttijärven rannalle nauttimaan ihanista tarjoiluista. Tämä alkupala-annos oli niin kaunis, että halusin ikuistaa sen. Meillä oli ihana rupatteluhetki ja Heppu-koira tarjosi viihdykettä, kun se haki milloin mistäkin piilottamamme kengän ja toi sen kuistille. Alkudrinkki oli aivan mainio - Biokian puolukkamehua ja vissyvettä, erittäin raikas ja hyvä yhdistelmä.

Heinäkuun lopussa teimme päivän reissun kotikaupunkiini ja kävimme ystävien sekä lukiokaverini luona. Toki piti ajella verestämässä lapsuusmuistoja Kirkonsalmen maisemissa. Kävimme myös alennusmyynnissä luokkakaverini urheilukaupassa, jossa erittäin asiantunteva myyjätär möi minulle pyöräilyhousut, lenkkikengät sekä juoksuhousut, mieheni taisi vielä ostaa salipaidan ja housut hänkin. Ystäviemme luona nautimme ihanaa grilliruokaa ja salaattia ja herkullista mustikkapiirakkaa jäätelön kera. Oli mukava vaihtaa kuulumisia ja nuorisokin jaksoi istua meidän "vanhojen haahkojen" seurassa :D.

Olisin käynyt viemässä kukan entiselle yläasteen ruotsin opettajalleni, jonka ansiota pitkälti oma uranvalintani on. Harmikseni hän ei ollut kotona. No koulusta nappasin kuitenkin kuvan ohiajaessamme. Monta muistoa liittyy tuohonkin nelikerroksiseen taloon.

Tarja tarjosi meille aivan ihanaa lohirullaa, jonka ohje pitäisi saada ja mansikkakakku oli aivan suussasulavaa. Mukava oli katsoa upeita valokuvia sekä kuulla erityisesti Islannin reissusta, joka meidän osaltamme siirtyi hamaan tulevaisuuteen tältä kesältä. No ehkä ensi kesänä sitten. Muistelimme myös lukioluokkamme oppilaita ja saimme kasaan vajaat 30 nimeä. Olisipa mukavaa pitää luokkakokous, kun se viiskymppiäkin on lähivuosina tulossa - hui helkatti!

Lakkoja näin peräti kuusi kappaletta, joten marjastus painottui yhden kerran mustikkareissuun. Meikeläinen sai lähimaastosta ehkä vajaat neljä litraa hyvällä tahdolla laskettuna ja mieheni toi melkein samassa ajassa ämpärin ja poimurillisen. Niitä sitten perkasin useamman tunnin ja pistin pakkaseen. Nyt on mitä talvella syödä, tuo määrä riittää hyvin talouteemme.

Suurkiitokset koirahoitajille Hantalle, Paulalle ja Venlalle, jotka mahdollistivat jälleen monet reissut ja treenasivat kaikenlaisia temppuja shelttiemme kanssa. Aina se on mukavampaa lähteä, kun tietää, että koirilla on kaikenlaista kivaa touhua koko päivän ajan.

Elokuvissa kävimme kerran katsomassa Kesäkaverit, joka oli ihan katsottava pläjäys. Elokuun alussa alkoi tuntua siltä, että on aika lähteä etelään ja ilmoitimmekin vuokralaiselle, että tämä pääsee paria päivää sovittua aiemmin asuntoomme. Pakkaukset ja siivous, jääkaapin sulatus ja auton huolto, joka on huomattavasti halvempaa kuin Lahdessa ja sitten iltapäivällä kohti Lahtea. Huoltoliike oli laittanut pari ruuvia  alapohjaan löysästi kiinni (tai sitten ei ollenkaan), mutta onneksi Kajaanista saatiin sukulaiselta apua, jotta matka pääsi jatkumaan.

Oli oikein mukavaa mennä pitkästä aikaa töihin. Kyllä se vain on niin, että ei sitä ylettömiin jaksa kotonakaan olla,  kyllä 3,5 kuukautta oli minulle ihan tarpeeksi.  Vahvistuin lomalla ja sain paljon elämyksiä, joten pirteänä aloitin elokuussa työt viiden kurssin viikko-ohjelmalla.
Ekana viikonloppuna päräytimme  perjantai-iltana Kuopioon, jossa mieheni osallistui triathlon-kisaan. Meikeläinen oli vesipullon kanssa kannustusjoukoissa milloin missäkin reitin varrella. Päivä oli helteinen ja kisa oli rankka, mutta hienosti siippa veti radan läpi. Kuvassa on 1500 metrin uintiosuus alkamassa. Ostin torilta mansikat ja myyjä heitti minut mansikoineni autollaan hotellin lähelle, koska hän asui siinä vieressä. Kävin myös ostamassa Puustjärveltä rakkaalleni isoimman palkintopokaalin, joka heillä oli ja annoin sen maalissa :).

Elokuun puolivälissä järjestimme meillä äitin puolen serkkujuhlat, jotka olivat menestys. Ruokaa ja juomaa oli yllin kyllin. Me tarjosimme karjalanpiirakat, marenkikakun, lohen, naudan ja porsaan ulkofileen ja vieraat toivat runsaasti tarjottavaa sekä kahvi- että ruokapöytään. Suunnittelemani joukkuekisa onnistui yli odotusteni, sillä kilpailijat ottivat sen hyvinkin vakavasti. Pelikortin sankkoon heitossa useampaa pidettiin olkapäistä kiinni kurotuksen estämiseksi ja pictionary piirrustusviestissä naurun helinä kuului joka huoneesta. Lapset kävivät paljussa ja loppuillasta raikui karaoke Lepotiellä oikein kunnolla. Illan lopuksi menimme nauttimaan makkaroita, sipsejä ja karkkeja grillikotaan, jossa oli kerrassaan tunnelmallinen ilmapiiri ja jutut ja vitsit hersyivät. Kiitos kaikille ihanille osallistujille <3.

Tässäpä muutamia säiden puolesta aika eriskummallisen kesän muistoja. Islannin reissu jäi kevään syövän takia tekemättä, mutta henki säilyi ja mieli on nyt parisen viikkoa töiden alkamisesta hyvin pirteä. Bilbaon matkakin on tuossa nurkan takana odottamassa, sitä ennen pääsen Hyvinkäälle näkemään supersuosikkini Jymyn vielä kerran Tahkon vieraana :).