Hupiklubi, Trivial ja Photo play - pelaamaan!

Olen aina pitänyt peleistä, ihan pienestä asti. Opiskeluaikoina meillä oli usein peli-iltoja, jossa pelasimme Trivial Pursuit -peliä - ja voi kuinka hauskaa meillä olikaan :). Tuolloin osallistuimme usein lauantai-iltaisin Radio Jyväskylän Piilosana-tehtävään, jossa vihjeiden avulla piti arvata joku sana - ja hyvin usein voitimme.Vihjeitä tuli  muistaakseni kerran tunnissa. Osallistuin myös opiskeluaikoinani Radio Jyväskylän Hupiklubiin, jota pelattiin jossakin keskustan ravintolassa torstaisin klo 11. Voitin ensimmäisen kerran tiukan kamppailun jälkeen tietämällä akateemisen kysymyksen, mikä on "karonkka". Tämän jälkeen sitten voitinkin koko kesän putkeen. Aina kun sai valita, otin tietysti vapaa-aika- ja urheilukysymyksen, toisinaan alkoholi- ja ruoanlaittokysymykset pääsivät sotkemaan. Joka kierroksella oli kaksi paikalliskysymystä, joita en koskaan tiennyt, mutta onnekseni ne olivat niin vaikeita, ettei niitä tiennyt kukaan muukaan. Kerran pelasimme jollain messuilla suuremman yleisön edessä. Sain haastaa kilpailijoita mukaan ja Jyväskylän Kiristä oli ainakin muutama pelaaja mukana sekä  muistaakseni myös Hietalan Heikki, joka luki englantia.Arvo Vuorela, Ike Rautio ja Tarja Närhi taisivat olla juontamassa. Finaaliin opettelin ulkoa ne alkoholi- ja ruokakysymykset, samoin opettelin nyrkkeilyn raskaan sarjan mestarien järjestyksen, sillä nyrkkeilykysymyksiä oli aika monta ja en sillä tavalla ole nyrkkeilyä seurannut, että olisin  kautta aikain voittajat tiennyt oikeassa järjestyksessä. Suurimman osan urheilukysymyksistä osasin ihan tuosta vain, sen verran paljon olen urheilua seurannut koko elämäni ajan. Edellisvuosina palkintona oli ollut Tukholman risteily, joka olisi ollutkin superpalkinto köyhälle ruotsinopiskelijalle, mutta tuona vuonna palkinto muutettiin ja se oli hotelliyö Turussa :D. Olin finaalissa paras ja sitten kävin heittämässä silloisen tulevan mieheni kanssa keikan Turkuun ja kävimme elämäni ainoan kerran kuuntelemassa Topi Sorsakoskea jollain tanssilavalla, käsityöläismuseossa sekä tietysti Turun linnassa.

Viime vuosina olemme myös pitäneet peli-iltoja, jossa olemme pelailleet Aliasta, Pictionarya, Cluedoa, Skibboa ja milloin mitäkin. Vaikka olen äärettömän huono piirtäjä, niin silti Pictionary on suosikkipelini, sillä useimmiten siinä saa nauraa kunnolla ja rentoutua sillä tavoin. Peli-iltaan kuuluu aina hyvä ruoka ja sitten kaikenlaiset mukavat naposteltavat pelin yhteydessä. Varaamme aikaa useita tunteja ja aina on kyllä ollut tosi mukavaa.

Sitten otsikkoni viimeiseen osaan eli Photo Play -peleihin, joita käymme pelaamassa tuossa läheisellä ABC-huoltamolla mieheni kanssa iltaisin, kun käymme samalla ostoksilla tai nappaamme jonkun iltapalan, sillä huoltsikalla on sekä ravintola että Hesburger ja se on vajaan viiden kilometrin päästä meiltä.

 
Photo play mahdollistaa pelaamisen ihmisten kanssa, jotka ovat ympäri Eurooppaa. Mukana on kortti-, tieto- ja taitopelejä. Lapsena pelasimme korttipelejä vanhempiemme kanssa, canasta oli suosittu peli mökillä, etenkin sadepäivinä. Siihen tarvitaan  kaksi täyttä pakkaa ja neljä pelaajaa, jotka pelaavat pareittain. Opiskeluaikoina pelasimme monesti ristikontraa, joka on myös neljän hengen peli ja usein pelit venähtivät puolen yön toiselle puolelle Hanskin, Kirstin ja Matin kanssa.  Photo Playssa olemme pelanneet romméa, joka on muunnos viissatasesta. Pelissä pöydätään kortteja ja aloituspöytäyksen pitää olla vähintään 30 pistettä. Kortteja pöydätään joko  samaa maata oleviksi suoriksi tai sitten samaa numeroa. Toinen peli, jonka olemme opetelleet on crack. Sitä emme viime aikoina ole pelanneet. Ihan alussa pelasimme  pokeripeli Texas Hold 'emiä, sitten peliin tuli no limit -muunnos, joka muutti pelin kuvaa. Monesti, jos ei ollut neljää livepelaajaa, niin tietokoneen arpomat tyypit hieman ketkuilivat ja foldasivat korttinsa pois ihan kierroksen alussa tai eivät lähteneet mukaan all ineihin. Pelissä tyhmintä on se, että se jatkuu ja jatkuu ja aina pitäisi laittaa lisää rahaa, kunnes joku saa muiden rahat. Niin pitkälle emme ole koskaan pelanneet.

Tietopeleistä suosikkini on Quiz Show, jossa on eri aihepiireistä kysymyksiä, joilla on eri arvo 4000 - 20 000 pistettä. Jos vastaa väärin, niin pistemäärä siirtyy vastustajalle. On myös kertoimellisia kysymysruutuja sekä ruutuja, joissa väärin vastatessaan ei menetä pisteitä. Aihepiirit ja kysymyksen arvo valitaan vuorotellen ja vastata pitää tietyssä ajassa. Omat suosikkini ovat urheilu, kirjallisuus, musiikki ja vapaa-aika. Horoskoopit, tähtitiede, uskonto, naiset ja miehet eivät ole vahvimpia alueitani.

Trivial Pursuitia voi pelata myöskin ja sitä taisimme viimeksi ottaa erän. Peli noudattaa tavallisen pelin sääntöjä.

Kohta tulee kukkanen ja hymy :)

Tikapuumatka on alkamassa

 
Tietopeleissä on myös peli, jossa kysytään miehiä tai naisia koskevia kysymyksiä ja voi itse valita, kumman kysymyksen ottaa. Kun vastaa oikein, mieshahmo kiipeää tikapuilta pitkin muutaman askelman ylhäällä odottavaa tyttöä kohden. Kysymykset voivat olla joko ihan tietokysymyksiä tai sitten soveltavampia kuten ennakkoluuloja, käsityksiä tai stereotypioita. Kun on menettänyt kaikki elämänsä, niin tyttöhahmo alkaa itkeä huuli vavisten, kunnes poika ojentaa hänelle kukkasen, mikä saa hymyn tytön huulille

Tässä pelissä pitää löytää annetut sanat tietyssä ajassa sanaruudukosta. Sanat voivat olla vaaka- tai pystysuunnassa tai vinottain ja joko ylhäältä alas tai alhaalta ylös päin. Koko ajan kuuluu pieni tikittävä kellon ääni, joka kieltämättä hieman hermostuttaa, jos sanoja on monta löytämättä ja aikaa on jo kulunut. Ensimmäisillä tasoilla sanoja on kolme tai neljä ja mitä pidemmäksi mennään, sitä suuremmaksi ruudukko tulee ja sitä enemmän sanoja on. Ajan kulumisesta en ole varma, lyheneekö aika vai ei. Koska emme koskaan ole nähneet tämän pelin ohjeita, niin pelasimme sitä alussa hieman väärin ja naputtelimme kirjaimet yksitellen, kunnes kerran vahingossa sormi lipesi ja veti muutaman kirjaimen mukanaan. Tästä tajusimme, että sanat voi löytää vetämällä sormella tai vielä nopeammin napauttamalla sanan alku- ja loppukirjainta.  Alimmasta ruudukosta pitää löytää sanat suede, karma, Varsova ja etikka - ei kun vain yrittämään :).
















Lopuksi esittelen suosikkipelini, joka on myös hieman stressaava moniin muihin verrattuna. Se on Shanghai, jossa erilaisista pelikuvioista pitää löytää laatoista toistensa parit. Vain irrallaan tai reunoilla olevat laatat lähtevät kuvioista irti.

Ekalla kierroksella on paljon aikaa ja sitä tulee lisää, kun on löytänyt tietyn määrän pareja. Toinen kierros on hankalampi ja joskus aika loppuu kesken tai toinen parista on jumittunut jonkun toisen alle niin, ettei sitä löydä. Kolmannella kierroksella on todella vähän aikaa ja pareja pitäisi pystyä löytämään koko ajan, tätä kierrosta emme ole koskaan päässeet läpi, muutaman kerran on ollut tosi lähellä. Painamalla erästä nappia kone poistaa itse kolme paria, jos tulee ongelmatilanne. Pelaamme yleensä aina samoilla laattakuvioilla, sillä on helpompaa, kun kuviot ovat tuttuja ja silmä tietää, mitä etsiä.  Valitsemme myös yleensä näissäkin kuvissa näkyvän alkuasetelman, sillä se sopii meille parhaiten. Pelaamme yhdessä ja monesti pitää käyttää kahta kättä, etenkin toisella ja kolmannella kierroksella. Täytyy sanoa, että monesti on tullut Shanghain suuri salaisuus selvitettyä ja pelimestareiden kilta on myös aika tuttu :-).