Minusta on aina mukava korjata yo-kokeita. On kerta toisensa jälkeen upeaa huomata, miten opetetut asiat on omaksuttu ja on kiva lukea selkeällä käsialalla kirjoitettuja yo-aineita, joissa jokainen on yrittänyt parastaan. Näissä aineissa ei ole googlen käännöskoneella tehtyjä kohtia tai sanakirjoista kaivettuja sanoja, jotka eivät ole ihan oikeassa kontekstissa. Kirjoitelman arviointiasteikkokin on jo niin selkäytimessä, että sen paperiversiota ei juurikaan tarvitse katsoa. Olisimmekohan yhden ainoan kerran vilkaisseet sitä tällä kerralla.
Opiskelijoilla on iso urakka päntätä päähänsä koko kouluajan tiedot useasta eri aineesta, mutta ei opettajankaan osa ole aivan helppo. Itselläni on aina ollut se periaate, että korjaan kokeet mahdollisimman nopeasti, jotta saan itse tietää tulokset ja että opiskelijat saavat tietää ne. Alkuvuosina korjaaminen kesti kauemman aikaa ja korjasimme usein yhdessä ainakin yhden kollegan kanssa, jotta saamme vahvistusta omalle mielipiteellemme. Totta kait rutiini alkaa näkyä vuosien jälkeen ja nykyään korjaaminenkin on paljon nopeampaa. Minulla on ollut onni saada mitä mahtavin kollega, jonka kanssa yhteistyö on aina sujunut erinomaisesti - kiitos kaimalleni <3. Olemme sen suurempaa kehumatta aivan supertehokas tiimi ja melkein aina olemme samaa mieltä pistemäärästä, toki joskus käymme siitä keskustelua.
Ruotsin yo-koe on aikojen saatossa muuttunut. Nykyään kirjoitetaan kaksi kirjoitelmaa, joista toisesta (50-70 sanaa) saa 33 pistettä ja toisesta (100-130 sanaa) 66 pistettä. Alussa nämä uudet pistemäärät opetteluttivat melkoisesti, mutta kun otin ne heti käyttöön jokaisella kurssilla, niin pikku hiljaa kriteerit alkoivat jäädä päähän. Ennenhän kirjoitelmat arvioitiin 0-99 pisteellä. Kirjoitelmassa arvioidaan monta eri asiaa yhtaikaa. Yksittäinen virhe ei laske pistemäärää, kuten monet virheellisesti luulevat. Kirjoitelmassa katsotaan kolmen eri osa-alueen kokonaisuutta: viestinnällisyyttä, tehtävänannon noudattamista ja kielellistä laajuutta ja tarkkuutta. Meitä on jo pitkään huvittanut se, miten yleisin antamamme pistemäärä - ja myös kursseilla antamani pistemäärä on 23, joka on peruskirjoitelma, jossa on joitakin virheitä, mutta josta saa selvän. Aika harvoin kohdalle tulee ylimmän kategorian tekstejä. Yhden kerran olen antanut jokaisesta kirjoitelmasta, joita siihen aikaan oli kolme, 33 pistettä kustakin ja ne pistemäärät myös pitivät YTL:ssä. Huipputekstin pitää olla sujuvaa kieltä, jossa on sopivasti - ei liikaa- idiomeja ja rakenteita. Sanaston tulee olla haastavampaa kuin pelkkä "Jag heter Milla jag kommer från Esbo. Jag har en bror och två trevliga föräldrar.". Vaikka teksti olisi kuinka virheetöntä tahansa, niin siitä ei saa hyviä pisteitä, jollei siinä ole rakenteita.
Kuuntelun koe pidettiin jo helmikuussa ja siinä oli perinteisten monivalintojen lisäksi avokysymykset. Tiivistelmä voisi olla toinen vaihtoehto. Kirjallisesta kokeesta opettaja korjaa sapluunan avulla monivalinnat, aineyhdistyksen korjausohjeiden avulla avokysymykset ja käännökset ja tämän jälkeen aineet. Meillä oli vajaat 80 kirjoittajaa ja liki 150 kirjoitelmaa luettavana. Eilen pääsimme aloitamaan aamupäivällä yhdentoista jälkeen ja lopetimme iltasella seitsemän jälkeen, kun niskat olivat niin kipeät, ettei enää yksinkertaisesti pystynyt olemaan kirjoituspöydän ääressä koululla. Tänään jatkoimme korjaamista ja äsken kirjoitin pisteet arvostelulistaan jalaskin pisteet yhteen. Huomenna kirjoittelen ne viralliseen listaan, joka lähtee YTL:ään.
Tämänkertaisessa kokeessa oli kuullun- ja luetunymmärtämisten lisäksi avokysymykset, jotka ovat aika tavallisia. Keväällä 2003 on viimeksi ollut käännöstä avokysymysten sijaan ja se tehtävätyyppi oli aika epäonnistunut, kuten tiivistelmäkin, jota onneksi ei ole ollut vuosiin (koputtaa puuta...). Rakennekokeessa kerrottiin riemullisesti kahdesta erilaisesta koirasta :). Uusi tehtävätyyppi, joka on tainnut tulla jäädäkseen, on haastava puhetilannetta simuloiva käännös, jossa tärkeintä on VÄLTTÄÄ virheitä. Opiskelijani ovat kuulleet nämä maagiset sanat ehkä noin satakolmekymmentä kertaa ysikurssin eli kirjoituksiin kertaavan kurssin aikana, mutta aina toistokaan ei riitä. Tällä kerralla seikkailtiin Ruotsinlaivalla ja vietettiin (fira) syntymäpäivää, kerrottiin että yksi paikka (en plats) oli vapaa (ledig - ei siis fri puhumattakaan että se olisi free). Sitten piti osata kiittää kohteliaisuudesta, onneksi tässä riitti vain pelkkä "tack", joka kuitenkaan ei saanut unohtua. Piti osata kysyä, missä päin Ruotsia puhekaveri asuu ja millaista siellä on asua sekä kertoa, että on oppinut ruotsia vapaa-ajallaan (på fritiden), koska pelaa käsipalloa (handboll - ei siis ball tai bål tai bol ;-)). Hienoa oli huomata, että liki kaikki selvisivät kohdasta "joukkueesi on kaksikielinen" aika hyvin.
Mukava oli huomata, että oli taas osannut painottaa niitä asioita yo-kurssilla, joita kokeessa kysyttiin.
Ruotsin kokeen pistemäärät suhteutettuna arvosanoihin ovat jo vuosia olleet matalammat kuin muissa kielissä. Taso on ilmeisesti ruotsissa muita kieliä heikompi ja tuntuu myös joskus siltä, että koekaan ei aina ole onnistunut mittamaan kirjoissa opetettuja asioita.
Meillä ruotsin tulokset ovat olleet hyvät ja ylpeänä voin kyllä sanoa, että edellisessä koulussamme opetin kaikille ruotsia ja niistä, jotka kävivät kaikki ruotsin kurssit, ei yksikään koskaan reputtanut ruotsia. Päinvastoin, yli 40 prosenttia kirjoitti aina kolme ylintä arvosanaa vuosi vuoden jälkeen, vaikka kouluumme tullessaan aika harvalla kuitenkin oli kiitettävä numero todistuksessaan.
Nyt voi hetken huokaista sohvalle, ottaa palan mangokakkua, katsoa videolta Tunteet ja tuoksut, lämmittää takkaa ja vastailla wilmaviestihin ja puheluihin, kun opiskelijat alkavat kysellä tuloksia. Sitten onkin aika korjata kurssiaineita ja viimeistellä maanantainen koe :). Monesti olen palkinnut itseni pihvillä El Torossa, mutta ehkä sitten lauantaina :)
2 kommenttia:
Hyvä Sinä!! :)
Kiitos :)
Lähetä kommentti