 |
| Jani Komulainen |
Suomussalmella pelataan pesäpalloa maakuntasarjassa ja yhden ottelun olen käynyt katsomassa, silloin kun ystäväni Jouni vielä pelasi INMKY:n joukkueessa ja he olivat täällä pelaamassa. Olen ollut Sotkamon Jymyn fani jo 80-luvulta lähtien ja niinpä suuntaan joka kesä Hiukan pesisstadionille, kun haluan katsoa suosikkilajiani, jota itsekin olen pelannut koko lapsuuteni ja nuoruuteni.Innostus on tullut verenperintönä, sillä isäni pelasi silloisessa suomensarjassa ja karsi muutaman kerran mestaruussarjaankin pääsystä. Isä ja äiti pelasivat pesäpalloa meidän lasten kanssa sekä monien Iisalmen Kirkonsalmen lasten kanssa. Meillä oli monta vuotta oma peliporukka ja pelasimme melkein joka ilta pesistä "puoli seitsemän" eli sen jälkeen, kun läksyt oli tehty. Muutamat meistä pelasivat sarjassakin ja parhaiten menestyivät Huhtakankaan Marjut, joka pelasi Itä-Länsi -otteluitakin Viinijärvella pelatessaan sekä Koljosen (nyk. Kylläsen) Minna, joka pelasi SiiPessä. Monet tulivat kilometrienkin päästä pelaamaan kanssamme ja kaikenikäiset saivat osallistua. Aivan pienimmät saivat olla takakentällä, ettei vain pallo osu päähän ja he saivat lyödä ja juosta, eikä heitä poltettu tai heistä tulleita paloja laskettu mukaan. Tärkeintä oli se, että meillä oli mukavaa, saimme kehittyä ja että meillä oli kivaa tekemistä :).
Pesäpallossa minua viehättää sen nopeus, pelissä vaadittava älykkyys ja se, että koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Jalkapallossa maali tulee yleensä hyökkäyksen tuloksena, aika harvoin sitä puolustusalueelta tehdään. Pesäpallossa läpilyönti voi tulla milloin tahansa, tai joku voi epäonnistua kiinniotossaan ja tilanne muuttuu yhtäkkiä monella juoksulla. Minulla on ollut Jymyn joukkueessa monia tuttuja pelaajia, Okkosen Eero -80-luvulla on tutuin, sillä opiskelimme yhtäaikaa Jyväskylässä ja pitkään lähettelimme joulukorttejakin. Vuorisen Janne ja Sirviön Sami tulivat Liikunnalle muutamaa vuotta myöhemmin. Komulaisen Janin kanssa vaihdan vieraspeleissä sanasen ja annan joukkuelle jo tutuksi tulleen irtokarkkipussin, joskus pussin on saanut mukaansa Jamo tai Korhosen Roopekin. Jania kannustan myös tekstiviestein ja yleensä saan niihin vastauksenkin :-). Mukavaa on ollut myös se, kun joukkueen huoltaja on tunnistanut ja tervehtii vieraskentällä. Osansa tässä on varmaan ystävälläni Miinalla, joka teki minusta vuosia sitten fanijutun Jymyn fanilehteen, jota jaettiin peleissä. Äkkinäisen mielestä pesäpallo saattaa vaikuttaa välistä vähän sekavaltakin ja vaikka olen seurannut lajia kohta jo 40 vuotta, niin joskus tulee tilanteita, että pitää ihmetellä, että mitä nyt oikein tapahtui. Onneksi nykyään monesti tuomari saa mikrofonin kentälle ja hän pystyy selittämään ratkaisun tai tilanteen katsojille.
 |
| Hutunkeitto |
Finnish baseball - pesäpallo -is my favourite hobby. I have played it for many years and followed it for over 40 years already. My favourite team Sotkamo comes pretty close to Suomussalmi region, it is only 120 km to Sotkamo and that's why we go every summer several times to see the games there as well as in Hyvinkää or Kouvola if we are at home. Sotkamo is also one of the best alltime teams in Finland. Finnish baseball is a fast game and the player must be quick and be able to think and decide fast what to do. You never know what is going to happen and that makes it so special compared with for instance football ( sorry, but it is hardly ever one scores a goal when the ball is close to the own goal...)
Pesäpallossa minua viehättää sen nopeus, pelissä vaadittava älykkyys ja se, että koskaan ei tiedä, mitä tapahtuu. Jalkapallossa maali tulee yleensä hyökkäyksen tuloksena, aika harvoin sitä puolustusalueelta tehdään. Pesäpallossa läpilyönti voi tulla milloin tahansa, tai joku voi epäonnistua kiinniotossaan ja tilanne muuttuu yhtäkkiä monella juoksulla. Minulla on ollut Jymyn joukkueessa monia tuttuja pelaajia, Okkosen Eero -80-luvulla on tutuin, sillä opiskelimme yhtäaikaa Jyväskylässä ja pitkään lähettelimme joulukorttejakin. Vuorisen Janne ja Sirviön Sami tulivat Liikunnalle muutamaa vuotta myöhemmin. Komulaisen Janin kanssa vaihdan vieraspeleissä sanasen ja annan joukkuelle jo tutuksi tulleen irtokarkkipussin, joskus pussin on saanut mukaansa Jamo tai Korhosen Roopekin. Jania kannustan myös tekstiviestein ja yleensä saan niihin vastauksenkin :-). Mukavaa on ollut myös se, kun joukkueen huoltaja on tunnistanut ja tervehtii vieraskentällä. Osansa tässä on varmaan ystävälläni Miinalla, joka teki minusta vuosia sitten fanijutun Jymyn fanilehteen, jota jaettiin peleissä. Äkkinäisen mielestä pesäpallo saattaa vaikuttaa välistä vähän sekavaltakin ja vaikka olen seurannut lajia kohta jo 40 vuotta, niin joskus tulee tilanteita, että pitää ihmetellä, että mitä nyt oikein tapahtui. Onneksi nykyään monesti tuomari saa mikrofonin kentälle ja hän pystyy selittämään ratkaisun tai tilanteen katsojille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti