sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Virvottiin ja varvottiin - ainakin kerran :)

Ei vain ketään näy tiellä - tai no aamulla käveli kolme tyttöä, jotka menivät talomme ohitse. Sitten laitoin oveen lapun "saa virpoa, tervetuloa" ja mieheni kävi hakemassa kaikenlaista virpomispalkkaa sillä aikaa, kun korjasin kokeita. Ketään vain ei tule ja kello on kohta jo puoli kaksi :-(. Joskus mieheni kollegan lapset ovat käyneet virpomassa. Pidän saamiani virpomisvitsoja maljakossa kauan, joskus ne ovat olleet parikin vuotta, ennen kuin raskin heittää ne pois.



Pienenä kävimme usein Kuopiossa virpomassa sukulaiset, mummon ja ukin, enon ja tädin ja tädin ja sedän ja tietysti myös omat vanhemmat. Virpomisen ideanahan olisi tavoittaa virvottava sängystä ja muistan hyvin, kun kerran olimme mummolassa joskus aamulla viiden jälkeen virpomassa. Olen ollut ehkä viiden kuuden vanha, koska veljeni ei vielä ollut syntynyt ja ajomatkaakin oli se tunti. Meillä on tuosta tapahtumasta valokuvakin :).

Koristelimme äidin kanssa hyvissä ajoin etukäteen isoilla lautasliinakukilla pajunvitsat ja kertasimme lorun, jotta osaisimme sen ulkoa. Serkut käyttivät kreppipaperia ja minusta se oli todella hienoa ja kukista tuli ihan erimallisia. Viimeisinä vuosina muistan saaneeni ukilta peräti 50 markkaa, joka oli järjettömän iso summa siihen aikaan. Suklaamunia saimme myös ja niitä syötiin pitkin kevättä. Karjalaisperinteessä ei pukeuduta noidiksi ja kieltämättä pukeutuminen hieman kummastuttaa, sillä se lienee pohjalainen perinne. Höyhenet vitsan koristeena ovat myös minulle uusi ilmiö. Me koristelimme aina isoin kukin ja niitä oli vitsassa monta.

Virpomisen alkuperäinen tarkoitus, joka myös minulle lapsena opetettiin, on toivottaa onnea ja terveyttä ja palkkakin saatiin vasta pääsiäsilauantaina ainakin kotiväeltä.

Harmi, että sisarusteni lapset asuvat sen verran kaukana, etteivät he käy meillä asti virpomassa, koska omalla paikkakunnalla on sukua todella paljon. Olemme menossa viikon päästä kylään ja pitää ehdottaa virpomista tuolloin :). Viime vuonna veljenlapset olivat pukeutuneet kaniksi ja kukoksi ja heillä oli pitkän pitkä omatekemä loru.

Ja mitäs nyt? Ovea kohti tulla viipottaa pieni virpojatyttö! Äkkiä ovelle, ennen kuin hän ehtii soittaa ovikelloa, ettei koirat aloita haukkukonserttiaan ja lapsi säikähdä. Äitinsä oli saattojoukkona ja hyvin oli lapsi opetellut saman lorun kuin minä aikoinaan. Äitiä hymyilytti, kun sanoin, että olen koko päivän odottanut eikä kukaan ole vielä käynyt, ihanaa että tulitte :). Lapsi sai valita itse kulhosta palkkansa ja otti kaksi suurta pääsiäismunaa, jotka juuri ja juuri mahtuivat hänen käteensä.

Päivä pelastettu, toivottavasti terveyttä riittää ensi vuodeksi :) Tällaisen vitsan sain, olisikohan virpoja ollut viiden vanha, ei paljon vanhempi kuitenkaan.
.



12 kommenttia:

Ariel kirjoitti...

En fin videkvist, utan vidare!

Johanna kirjoitti...

Hulinapäiviä olivat nämä Palmusunnuntait meilläkin niin kauan kuin tyttäret virpoivat naapurustoa... Vitsatalkoissa meni jokunen ilta, pukeminen ja "meikkaaminen" vei aamun ja sitten päivä jännityksessä "mitä saadaan palkaksi" :) Meillä ollut asuina myös ainakin pupua ja kissaa pikkunoitien (kilttien sellaisten :) lisäksi.

Pauska kirjoitti...

Ganska liten, men bäraren var inte stor hon heller :)

Pauska kirjoitti...

Monen lapsen kanssa varmasti on ollutkin iso homma tehdä vitsat kaikille. Mukavaa, että tämä perinne elää ja voi yhä hyvin :)

Preferita kirjoitti...

Pienen tytöt virpominen tuli taatusti niin hyvästä sydämestä, että siitä saat sen mihin virpominen tarkoitettiinkin eli terveyttä koko vuodeksi. Samaa mekin ihmettelimme; virpojat eivät meilläpäin koskaan pukeutuneet noidiksi niinkuin nykyään.

Lennu kirjoitti...

Voi ihanuus:) Meillä ei käynyt tänä vuonna,johtunee ilmesiemmin siitä, että alaovemme on lukittu. Pari pikku noitaa tepasteli kyllä tuossa kadulla mutta menivtkin ohi:(
Muistan kun esikoinen(poika) kävi ihan yksin virpomassa,kerran postissa tuli kirje hänelle. Kirjeessä kyseinen rva kiitti kuinka suloinen hän on ollut! Ennen kirjeen kirjoittamista hän oli selvittänyt mistä poika tulla tupsahti oven taakse!

Pauska kirjoitti...

Hän on kyllä nähnyt vaivaa :)
Eipä ne virpojat pääse sisälle, jos ovet on lukossa.

Pauska kirjoitti...

Toivon niin, mikäpä sen tärkeämpää elämässä kuin terveys ja rakkaus :)

Anonyymi kirjoitti...

Lapsena pohjanmaalla emme käyneet koskaan virpomassa, mutta kiersimme pääsiäislauantaina noidiksi pukeutuneina talosta taloon laulamassa. Saimme sitten jotain pikkupalkkaa koreihimme. Ja noidiksi pukeutuminen juontaa juurensa uskontoon - Kristus oli kuollut ja pahat henget olivat liikkeellä. Pääsiäiskokoilla pidettiin sitten pahat henget loitolla. Loogista. Perinteet ovat ehkä hieman sekoittuneet, eikä amerikkalainen Halloween yhtään auta asiaa...

Pauska kirjoitti...

Kiitos viestistäsi ja hyvistä tarkentavista tiedoista. Olisi mukava tietää, olivatko laulut jotain juuri tähän tarkoitukseen tehtyjä vai tuttuja?

Anonyymi kirjoitti...

Yleensä "trullit", kuten noitia muistaakseni kutsuttiin, eivät laulaneet tai esittäneet mitään. Me halusimme kuitenkin esittää koulussa oppimiamme kevätlauluja. Olinpa niin keskittynyt perinteiden muisteluun, että unohdin vallan jättää nimeni edelliseen kommenttiin.

Eeva

Pauska kirjoitti...

Kiitos Eeva jatkoviestistäsi :).

Itse asiassa, kun tarkemmin muistelen, niin kummipoikani äiti on joskus kertonut näistä pohjalaisperinteistä ja pääsiäiskokoista, jotka ovat meille itäsuomalaisille tuntemattomat. Hänkään ei virponut eikä esittänyt mitään, joukolla lapsena kulkivat taloissa. Hän on kotoisin sellaiselta paikkakunnalta kuin Evijärvi.