torstai 12. heinäkuuta 2012

Hollannissa osa 1



  Hyvä ystävämme ja Ritan ja Miilan kasvattaja Marcella kutsui meidät toukokuussa synttäreilleen ja kun Janika ystävällisesti lupautui hoitamaan koiriamme, niin varasin heinäkuulle liput. Lensimme Oulusta Tukholman kautta Schipholiin ja sieltä jatkoimme junalla Groeningeniin Hollannin pohjoisosaan. Ensimmäinen lento oli potkurikoneella ja kieltämättä se vähän hirvitti, mutta ihan kivasti matka sujui. Arlandassa meillä oli parisen tuntia aikaa, joten kävimme syömässä ja ostin kolme kirjaa, joista Jag är Zlatan Ibrahimovic -kirjan luin melkein kokonaan lentojen aikana.


Arlandassa oli telkkareita joka puolella ja jo kaukaa bongasin Ville Haapasalon kuvaruudussa. Telkkarissa näytettiin hänen ohjelmaansa, jossa hän matkusti ympäri Venäjää kuukauden aikana. Villen äiti on työskennellyt opona samassa koulussa kanssani ja hän sai ideastani pyydettyä Villen tulemaan oppilaskuntamme vieraaksi, kun olin aikoinani lukiomme oppilaskunnan ohjaajana.



 Lapsille oli tehty kiva leikkipaikka Astrid Lindgrenin ja Elsa Beskowin hengessä, muistattehan hänen kirjoittamansa setä Sinisen ja tädit Ruskean, Vihreän ja Sinipunaisen? Kuvan kanttarelli on leikkipaikasta. Samalla mainostettiin Junibackenia, joka on lapsiperheiden suosima kiva kohde Tukholman Djurgårdenissa.

Lento Amsterdamiin myöhästyi Hollannissa riehuvan ukkosen takia, joten emme ihan ehtineet suunnittelemaamme junaan. Schipholissa junat lähtevät lentokentältä. Juna-aikataulut näkyvät isoilla tauluilla ja automaatista voi ostaa lipun hieman halvemmalla kuin lipunmyynnistä. Tällä reissulla tosin oli ongelmia pankkikorttien kanssa, sillä paluumatkalla laite ei hyväksynyt Electronia eikä Mastercardiani, menomatkalla sain liput ostettua luottokortilla. Liukuportaat alas ja olimmekin jo junalaiturilla.Marcella  ja Vincent tulivat vastaan Groeningenin asemalle ja jälleennäkeminen oli riemukas. Edellisestä tapaamisestamme oli mennyt vuosi. Tuliaisina veimme Napapiirin sankarit -elokuvan, jonka katsoimme perjantai-iltana ja huumori näytti uppoavan yhtä lailla hollantilaisiin kuin meihinkin :). Vincent sai Suomi-aiheisen puisen käsintehdyn kynän ja kuksan, Marcellalle veimme hänen suosikkiteetään ja  pitkähihaisen paidan, jossa luki allekkain Suomi Finland sekä Sotkamon Jymyn lakritsia. Aiemmin olen vienyt mm. suomi-hollanti -sanakirjan, suomenkielen kurssin sekä Suomi-aiheisia kirjoja ja suomalaisia elokuvia mm. Nikon sekä Helmiä ja sikoja.

Aamuinen yllätyspaketti
Perjantain valmistelimme Marcellan juhlia Kävimme ostoksilla Leekissä ja sen jälkeen leivoin satakunta karjalanpiirakkaa ja Marcella teki kolme mangorahkakakkua. Otin Suomesta mukaan riisit sekä ruisjauhot ja kaulimen sekä yhden irtopohjavuoan. Mieheni ajoi koneella kolmisen tuntia ruohoa ja sitten kokosimme telttakatokset. Lauantaina laitoimme pöydät ja istuimet ja laitoimme kaiken valmiiksi iltaa varten. Aamulla tuli postilähetys, iso kaunis pahvilaatikko, jonka sisällöksi paljastui Happy birthday -ilmapallo!


Lasi huuhdeltiin ennen täyttämistä

Juhliin oli panostettu valtavasti. Lihakaupasta oli vuokrattu grilli ja iso määrä makkaraa, porsaankyljyksiä, kanavartaita, pihvejä ja muita herkkuja. Hollantilaisille olut on tärkeää ja niipä juhlissa oli hanakone. Haimme jäitä Groningenista, jotta kaikki juomat pysyisivät kylminä. Koristelimme salaatit. Minä tein munavoin, josta tuli menestys :D. Karjalanpiiraat hävisivät alta aikayksikön ja kaikki kehuivat niitä "lekker" eli herkullisiksi. Kolmesta kakusta jäi yksi pieni pala seuraavaksi aamuksi. Vieraita tuli läheltä ja kaukaa. Mitään onnittelulauluja ei laulettu ja sankari sai lahjaksi lähinnä kukkia, suklaata ja viinejä. Me annoimme päretarjottimen sekä tuttavamme Soilen KirjontaStudio Ihanan valmistaman brodeeratun namipussin näyttelyitä varten. Pussissa on kirjailtuna blue merle -sheltti - Marcellan suosikkiväri. Naapurit toivat teeastiaston ja Vincentin äiti mm. omenapiirakan.


Grilli kuumenee
Viiden maissa alkoi grillailu. Jokainen sai grillata halunsa mukaan kahdella grillillä ja isäntä kantoi koko ajan uutta grillattavaa jääkaapista. Lapset leikkivät keskenään ja pari pikkutyttöä kävi aasipikaratsastuksella. Juttelimme mm. Vincentin äidin kanssa ja hän puhui erittäin hyvää englantia, vaikka oli liki 80-vuotias.




Salaatteja



Kun olimme syöneet oli vuorossa hollanninkielinen puheeni  sankarille sekä Jan Smitin ja Gerard Jolingin suosittu laulu Want echte vrienden, johon pyysin kaikkia vieraita osallistumaan. Mieheni väänsi muutamassa tunnissa taustanauhan, jonka tahdissa lauloimme. Laulussa on kivat ystävyydestä kertovat sanat ja usemmat vieraat pyyhkivät silmäkulmiaan laulun jälkeen. Jopa naapuri, vanha maanviljelijä oli laulanut mukana. Harjoittelin laulua kymmeniä kertoja, ääntämisestä en ollut mitenkään erityisen huolissani, sillä se alkaa jo sujua aika hyvin. Laulun eri säkeistöissä melodia menee välillä ihan eri tavalla ja laulu on nopea ja siinä on c-osakin ja lopussa ihan puskista tuleva modulaatio. Suosittelen, että käyt kuuntelemassa kappaleen sanoineeen, sillä se on todella menevä ja kiva ja tekstiversiosta ruotsia ja saksaa lukeeneet tajuavat aika paljon - katso ja ylläty :)
 Want echte vrienden

Muuta varsinaista ohjelmaa juhlissa ei ollutkaan. Lopussa juttelimme yhden opettajapariskunnan kanssa Suomen ja Hollannin koulujärjestelmistä ja huomasimme niissä valtavia eroja. Hollannissa integroidaan vahvasti, opettajalla on alakoulussa n. 25 oppilasta ja usein luokkaa opettaa kaksi opettajaa, toinen alkuviikon ja toinen loppuviikon, koska monet naiset haluavat tehdä osapäivätyötä. Opettajilla ei ole samanlaista yliopistokoulutusta graduineen kuin meillä ja keskiaste on jaettu neljään eri tasoon.


Seuraavassa osassa Efteling - yksi Euroopan kivoimmista huvipuistoista! Tämän jutun ylin kuva on otettu sieltä.





2 kommenttia:

Petra Pauliina kirjoitti...

Voi hurja, olen pikkutyttönä käynyt Efteling-huvipuistossa, olisipa hauska päästä sinne uudestaan!

Kivalta kuulosti teidän matkanne, ja mitä mahtavia grilliherkkuja, nami!

Pauska kirjoitti...

Me käytiin siellä ekalla Hollannin reissullamme ehkä seittemän vuotta sitten. Jännä nähä, muistatko vielä paikkoja, kun laitan kuvia ja muutaman videon :). Paljonhan sinne on tullut uutta vuosien mittaan, mutta suurin osa lienee vanhaa, täyttäähän puisto tänä vuonna 60 vuotta.
Herkut olivat kyllä hyvät, en suuremmin pidä possusta, mutta se paneroitu leike oli aivan älyttömän hyvää.