Teatteri Retikka: Vapauden kaiho - tervetuloa katsomaan!

Suomussalmen kesäteatterissa saa sunnuntaina 15.7. ensi-iltansa ja kantaesityksensä Eero ja Ulla Schroderuksen kirjoittama vapaussodasta kertova draamakomedia Vapauden kaiho Teatteri Retikan esittämänä. Tämä on  peräti kymmenes isän ja tyttären yhteisesti kirjoittama käsikirjoitus. Ensimmäinen oli vuonna 2002 ilmestynyt Kiusaajien katkismus eli Amali ja aikamiespojat, jonka olen nähnyt muutama kesä sitten Nastolan Pisarateatterin esittämänä. Viime kesänä esitetty Peti ja puuro sai yli 10 000 katsojaa eli enemmän kuin Suomussalmen nykyinen asukasluku, harvapa teatteri pystyy saamaan enemmän katsojia kuin mitä kunnassa on asukkaita. Työryhmässä on ollut mukana Ullan ja Eeron lisäksi Jonna Keränen

Kävin torstai-iltana katsomassa näytelmän viimeisimpiä harjoituksia ja näin suurimman osan toisesta puoliajasta. Sain myös luvan ottaa kuvia, kiitokset tästä Ullalle sekä näyttelijöille.  Näytelmä sujui todella hyvin, jotain hyvin pieniä yksityiskohtia Ulla vielä  vähän hioi. Oli hienoa katsoa ammattilaista työssään!

Vapauden kaihossa kuvataan 1900-luvun alun kahtiajakoa: vapautumista Venäjän vallasta sekä köyhälistön vapautumista herroista. Tapahtumat sijoittuvat vuoden 1917 kevääseen ja kesään Suomussalmella. Maaliskuussa Venäjällä oli ollut vallankumous ja tilanne sekä Suomessa että Venäjällä oli sekava. Keisarivalta kaatui ja Suomessa alettiin miettiä itsenäisyyttä. Huhtikuussa Yhdysvallat julisti sodan Saksalle. Lenin pakeni Suomeen kesäkuussa. Suomessa alettiin  ruoan, erityisesti leivän säännöstely. Oulujokea pitkin toimitettiin tervaa Kainuusta Ouluun.

Yhdessä  näytelmän pääosista on tuttavani Mervi Seppänen, joka hallitsee paikallisen murteen ihailtavasti ja on aiemmin näkemissäni näytelmissä ollut todella hurmaava kaikin puolin. Tällä kerralla Mervi esittää koreamekkoista Tiltua, joka palaa Amerikasta Kainuuseen gramofonin ja uusien naisasialiikeaatteiden kera.

Tiltu ja ruustinna (Mervi Seppänen ja Mari Kela)

Kaikki teatterin näyttelijät ovat harrastelijoita ja teatteri-ilmaisun ohjaaja, Pro Kainuu -palkinnon saanut  ja läänintaitelijanakin toiminut ystävämme Ulla Schroderus on ohjannut näytelmän. Ulla kertoi meille, että kesäteatterinäytelmien kirjoitusprosessi alkaa talvella Eeron kanssa aina jossain hieman kauempana pohjoisessa ja yhdessä he miettivät ensin aiheen ja alkavat sitten talven mittaan työstää näytelmää, joka valmistuu yleensä toukokuun aikana. Näytelmissä on monesti yksi tai useampia todellisia henkilöitä esikuvina, mutta itse näytelmän henkilöt ovat fiktiivisiä. Schroderukset tekevät aina huolellista pohjatyötä ja tässäkin näytelmässä on tutkittu kirjastossa olevia aikalaismuistelmia ja useiden henkilöiden muistiinpanoja sekä kirjoituksia.  Eero tunsi itsekin kansalaissodan kokeneita suomussalmelaisia. Monet heidän näytelmissään olevista kohtauksista ovat myös tapahtuneet aivan oikeasti, kuten Vapauden kaihon Tiltun hattu ja toissavuotisessa Hulabaloossa opettajan tekemä varkaus. Myös Takahuoneessa on paljon tositapahtumia mukana.

Marko Moilanen, Hannu Kemppainen ja Maija-Liisa Juntunen

Näytelmässä on mukana peräti parikymmentä näyttelijää. Yksi ehdottomista suosikeistani on jo eläkkeellä oleva herrasmies Setti Tauriainen, joka ajaa harjoituksiin kymmeniä kilometrejä kotikylältään. Setti on aiempina vuosina ollut  huumoriveikkorooleissa ja Petissä ja puurossa hän hurmasi kummipoikani ja tämän veljen aivan kokonaan. Oskari kävi antamassa Setille ostamamme ruusun näytöksen jälkeen. Meillä on myös pieni epävirallinen Setti Fan Club, johon on taatusti lisäjäseniä jonossa, kun on nähnyt tämän esityksen. Kuvassa Setti on toinen vasemmalta airo kourassa.

Antti Väyrynen, Setti Tauriainen, Marko Moilanen ja Eikka Heikkinen äkseerausharjoituksissa

 Muita henkilöhahmoja Tiltun ja ruustinnan lisäksi ovat Eeron itsensä esittämä kirkkoherra Nordberg ja tämän tytär Sofia (Minttu Kyllönen) ,räväkkä Johannes Merimaa (Veikko Seppänen) sekä Kaartisen perhe. Olin kesäkuussa apuna Retikan talkoissa ja tutustuin silloin Minttuun sekä erittäin ansiokkaan puvustuksen tehneeseen Merviin, joka on myös mukana näytelmän joukkokohtauksissa. Minttu oli ensi kertaa näytelmässä mukana ja teki loistavan roolisuorituksen, aivan nautittavaa katseltavaa!

Eero Schroderus, Minttu Kyllönen ja Antti Väyrynen

 Tänä vuonna toinen suosikkinäyttelijäni Seija Rannikko ei ole mukana esityksessä. Muita mukana olevia ovat Rauhaa ansiokkaasti esittävä Jonna Keränen, laulullaan ilahduttava Antti Väyrynen,  aina niin upeasti eläytyvä ilmeikäs Jani Kinnunen, kekkelä ja veitikkamainen Eikka Huttunen, hersyttävä mutta samalla jämäkkä Marko Moilanen, tomeran tolokku  Hannu Kemppainen, rehevä ja supliikkinen Maija-Liisa Heikkinen, herttainen Susanna Heikkinen ja  lapsinäyttelijät Myrsky-elokuvassa näytellyt Reetta Makkonen sekä Vilhelmiina Rannikko, joka polki urheasti pyörällä harjoituksiin säästä riippumatta. Tytöt selvityivät osistaan loistavasti.  Muuna kylänväkenä esiintyvät Vappu Kemppainen, Aune Juntunen, Jenni Hiljanen sekä Mervi-Ulmanen Linna.


Yksi Vapauden kaihon ehdottomista vahvuuksista on kainuulainen murre. Ilmari Kianto keräsi paikallisia sanontoja, joita on hyödynnetty näytelmässä. Näyttelijät hallitsevat murteen erinomaisesti ja on suorastaan nautinto kuunnella kieltä. Nastolan versiossa Amalista ei päästy lähellekään samaa tasoa kielen kanssa kuin Retikan esittämissä näytelmissä. Aion mennä Paltamoon katsomaan Schroderusten Onni tulee Pietarista ja onkin jännä nähdä, onko Paltamossa murre yhtä lailla hallussa kuin Suomussalmella. Vapauden kaihossa suorastaan leikitellään kielellä. Surukseni olen hävittänyt oman murteeni jo melkein täysin, kaksoiskonsonantit ovat vielä hallussa, mutta viäntämiset ovat pudonneet ympäriston vaikutuksesta pois. Kainuun ja savon murre ovat lähellä toisiaan ja huomaan, että kesällä ympäristö vaikuttaa ja murre alkaa pikkuisen palautua minullekin.

Maija-Liisa Heikkinen ja Vilhelmiina Rannikko

En kerro tässä postauksessani tämän enempää näytelmän juonestaja läksin pois ennen loppuhuipennusta, jotta jännitys säilyisi siihen asti, kun menen katsomaan näytelmän.Torstain Yleisradion uutisten televisiohaastattelussa vastikään Kainuun Tervaskanto -palkinnon saanut Eero Schroderus sanoi, että katsojaa ei saa aliarvioida ja hänelle täytyy jättää ajattelemista ja tämä näytelmä herättää ajatuksia edeltäjiensä lailla.

Näytelmässä on jälleen mukana musiikkia ja yksi pidempi sävelmä, jonka aikana juonta kuljetetaan sanattomasti eteenpäin aika kivalla tavalla. Musiikista vastaavat Pietari Rannikko sekä Suomussalmen ihana vulunsoitonopettaja Laura Matilainen. Laura on loistava muusikko, jonka musikaalisuus on mieletöntä. Olen saanut kuunnella hänen soittoaan ja lauluaan useissa konserteissa ja joka kerran olen ollut aivan myyty.

Etualalla Veikko Seppänen

Yhteydenotoiltakaan ei vältytä (Marko Moilanen ja Jani Kinnunen)

 Tervetuloa Suomussalmelle katsomaan näytelmää! Sitä ennen kannattaa piipahtaa Kultaisen Kukossa syömässä teatteripuffet tai jos aikatauluihin sopii paremmin, niin voi täyttää vatsansa näytelmän jälkeen hotelli Kiannon Kuohuissa. Näytöksiä on tiistaisin, torstaisin ja sunnuntaisin aina 12.8. saakka. Arkena n. 2,5 tuntia kestävät esitykset alkavat klo 18 ja pyhänä klo 15. Liput maksavat 12 ja 5 euroa. Kajaanista pääsee joka esitykseen tilausajolla.
Viime kesänä esityksissä oli jopa puolensataa linja-autoa.

Välipäivinä Retikka esittää useita lyhempiä esityksiä  teatteritalossaan, esitykset alkavat klo 17. Itse aion mennä katsomaan Lihakauppias Huttusen sekä esityksen Se pieni ero. Kumpaakaan en ole vielä nähnyt.


Yleisradion juttu

Teatteri Retikka

Nyt on ensi-ilta nähty ja kylläpä oli kiva esitys! Aurinko helli meitä koko näytöksen ajan ja yli tuhatpäinen yleisö viihtyi Kaunisniemessä. Katsojien joukosta kuului kesken esityksen jos minkäkinlaista hauskaa kommenttia ja väliaplodeita annettiin vähän väliä. Esitys sujui kaikin puolin jouhevasti ja väliajalla joimme mehun ja kahvin ja söin voisilmäpullan.Tarjolla olisi myös ollut makkaraa ja jäätelöä ja hinnat olivat erittäin halvat.  Suomussalmelaisille tuttuja paikkoja esityksessä vilahtelee tuon tuosta. Kuriositeettina haluan mainita, että miehelläni on iso mustavalkoinen valokuva helmestä, joka on löytynyt Emäjoesta :). Näyttelijät olivat sisäistäneet hienosti roolinsa. Replikointi oli todella kuuluvaa ja selkeää. Esityksestä jää iso hymy suunpieleen  ja sitä kannattaa tulla katsomaan kauempaakin. Muutamia muitakin kesäteatteriesityksiä nähtyäni voin vain todeta, että Retikassa ollaan aivan ammattiteatterin tasolla. Upeaa ohjausta ja hienoa näyttelemistä.
Esityksen jälkeen jaettiin Retikan Riika-palkinto ja sen sai tänä vuonna Jani Kinnunen, onnittelut Janille monista hienoista roolisuorituksista!

Kyllä nyt toivoisi kunnan päättäjiltä tukea katetun katsomon rakentamiseen sekä  katoksen tekemisen myös näyttämölle, että näyttelijät säilyisivät kuivina oli keli mikä tahansa. Retikka tuo kunnalle niin paljon mainetta ja turisteja, että katos olisi saatava mahdollisimman pian. Näin yleisö tietäisi jo näytökseen tullessaan, että se ei kastu eikä tarvitsisi arpoa, sataako vai ei. Katoksen tekemisestä on jo puhuttu, mutta nyt sen soisi rakennettavan ensi kesäksi. Näin ei oltaisi liikaa säiden armoilla.

Retikka on ilmiö, hyvä Eero ja Ulla, 
upeaa koko Retikan väki!

Toivon, että jakaisit allaolevan FB-linkin kautta tätä postausta mahdollisimman monelle. Esitys on ehdottomasti katsomisen väärti. Eero Schroderuksen mielestä Vapauden kaiho on paras näytelmä, jonka hän on kirjoittanut.