torstai 19. heinäkuuta 2012

Raatteentie Suomussalmi osa 41

Kävimme ystäväperheen kanssa Raatteentiellä juhannuksen jälkeen. Perheen isäntä on historianopettaja, joten saimme tietoa sodasta häneltäkin. Olen käynyt useammankin kerran Raatteen portissa ja entisillä sotatantereilla ja menen käymään siellä hyvin mielelläni tuntien syvää kiitollisuutta ja kunnioitusta sodassa taistelleita kohtaan.

Raate on pieni kylä aivan rajan pinnassa, siitä nimi Raatteentie. Nykyisin tien numero on 9125 ja se on 18.2 km pitkä. Tie tuli kuuluisaksi talvisodassa. Taisteluja käytiin tosiasiassa Kuhmontiellä ja nämä taistelut ovat sotahistoriassa kuuluisammat kuin varsinaisella Raatteentiellä käydyt taistelut. Neuvostoliitto oli päättänyt pistää Suomen parissa viikossa kahtia sen kapeimmalta kohdalta eli Suomussalmelta Ouluun. Näin Suomi menettäisi maarajansa Ruotsin kanssa ja Etelä-Suomi olisi helpompi valloittaa. Suomalaiset olivat eri mieltä tästä asiasta. Tammikuun alussa neuvostojoukot pääsivät rajalta Suomussalmen kirkonkylälle saakka. Asukkaat polttivat kirkonkylän, yhteensä 270 taloa, etteivät vihollisjoukot olisi saaneet suojaa. Kirkonkylällä on jäljellä yksi ainoa pieni luoteja täynnäoleva koppero, joka säilyi sodassa. Joulukuun lopussa Siilasvuon divisioona pakotti venäläiset pakenemaan Juntusrantaan Kiantajärveä pitkin.

Ainoa sodasta selvinnyt rakennus Suomussalmen kirkonkylällä


Suomalaiset onnistuivat katkaisemaan venäläisten huoltoyhteydet ja motittamaan  joukot Raatteentielle. Vihollinen oli raskaasti aseistettu ja heidän panssarivaununsa eivät olleet suunniteltu kulkemaan lumisessa maastossa. Kuvasta näkyy hyvin, miten  punaisella merkitty vihollinen on tulossa tietä pitkin ja keltaiset suomalaisjoukot pilkkovat sen osiin ja tuhovat sen pala palalta. Koska Suomalaisilla oli hallussa tien molemmat päät, niin vihollinen ei voinut paeta minnekään. Suomalaisilla ei ollut juuri lainkaan omaa tykistöä. Monet miehistä olivat paikkakuntalaisia ja he tunsivat kotimaastonsa. Suomalaisilla oli valkeat lumipuvut ja he osasivat hiihtää tietnogradtömässä maastossa. He olivat myös tottuneita pakkaseen. Pääosin ukrainalaisista koostunut pataljoona oli puettu vaatteisiin, jotka erottuivat helposti lumessa ja hiihtotaito oli todella alkeellinen, jos sitä nyt ylipäätään olikaan. Joukkojen tavaroissa oli avaamattomia hiihto-oppaita. Miesten ruokahuolto alkoi ontua ja taistelumoraali laski.  Osa heistä kuoli kylmyyteen. Taistelu ratkesi viikossa. Venäläiset teloittivat komentajansa Vinogradovin Vasajärven jäällä. Raatteentien taistelun ansiosta uhka maan halkaisemisesta oli vältetty.







Raatten Portissa on talvisotanäyttely, jossa on esillä sodanaikaisia tarvikkeita, välineitä ja aseita. Isolla seinätaululla esitetään havainnollisesti sodan kulku. Ylin kuva on otettu tuosta taulusta. Erillisessä tilassa voi katsoa sodasta tehdyn filmin, joka kestää noin viisi minuuttia ja on vaikuttava. Kyynel meinaa väkisinkin tulla silmiin elokuvan loppuvaiheessa ja mielen täyttää syvä isänmaallinen tunne.

Portin seinissä olevat reiät kuvaavat hyvin tykinkuulien jälkiä


Raatteen Portissa on kahvio, josta voi ostaa purtavaa. Ruokailua saa tilauksesta. Museon yhteydessä on myös kauppa, josta voi ostaa sodasta tehtyjä filmejä sekä kirjoja, erilaisia paitoja ja lippiksiä sekä merkkejä, aterimia, puukkoja, pelikortteja sekä muuta aiheeseen liittyvää.

Ovensuussa tulijaa tervehtii vasemmalla kuvassa näkyvä sotilaspukuinen hahmo.
Kylttiin on kirjoitettu CCCP eli SSSR  - Neuvostoliiton silloinen lyhenne. Onneksi tuo jäi vain haaveeksi


Museoon saa mukaansa esitteen, jossa kerrotaan jokaisesta vitriinistä ja sen esineistä. Seinillä on paljon tietoa sodan kulusta.

Museo on erittäin vaikuttava vierailukohde ja jos suuntaa tiensä Suomussalmelle, niin se on ehdottomasti käynninarvoinen paikka.  Museo on auki toukokuun puolivälistä ssyyskuun loppuun ja muulloin tilauksesta. Pääsymaksut ovat 7,5 ja 4 euroa.

Toukokuussa järjestetään luutnantti Leo Karttimon aloitteesta Raatteen marssi ja Raatteen hölkkä lauantaina viikkoa ennen koulujen loppumista. Vuonna 2012 osallistujia oli 235, joista nopein oli Marjo Kyllönen. Kaikki osallistujat saavat muistoesineenä mitalin. Osallistuminen maksaa 10 tai 15 euroa ilmoittautumisajankohdasta riippuen. Marssin voi tehdä myös polkupyörällä kuvista päätellen. Ruokailu on järjestetty ja mehupisteitä on kolme. Hintaan sisältyy myös käynti museossa.

Lumipukuisia suomalaissotilaita





Lottia vasemmalla alhaalla
Diaesityksessa (kuva oik. ylin) näytetään tuonaikaisia valokuvia. Esitys on hyvin vaikuttava.



Neuvostopropagandaa

Pienoismalli sodan kulusta


"Tervehtii suuri voittamaton Marxin -Engelsin-Leninin-Stalinin -lippu.Tervehtii Leninismi"






Raatteen Portin vieressä on Talvisotamonumentti "Avara syli", joka symboloi  kärsimystä, surua, muistoa ja toivoa. Se kertoo sodan mielettömyydestä ja osoittaa kunnioitusta sankarivainajille ja sodan veteraaneille. Keskusmonumenttia ympäröivälle kivikentällä on yksi kivi kullekin kaatuneelle. Ohessa on nimilista kaatuneista, suomalaisten lista on täydellinen, neuvostosotilaiden lista on vielä kesken. Kentällä on kuvattu mottitaktiikka poluilla. Kuva näkyy parhaiten ilmasta käsin ja sen voi nähdä kunnan nettisivujen etusivun kuvassa tai tämän jutun lopussa olevan linkin videolla.

Talvisodan monumentti

Kivikenttä

Raattentiellä on myös Tanelin Stoppi, yksityinen museo, jossa on talvisotakokoelma ja autenttista esineistöä. Alueella on kotakahvila sekä matkamuistomyyntiä.





Tien päässä on ilmainen vartiomuseo, joka on entisöity vuoden 1939 näköiseksi. Rakennus on ainoa ennen sotia säilynyt vartiorakennus. Siellä on pari opasta, jotka kertovat mielellään rakennuksesta.

Hauska yksityiskohta on ruokapöydän alla oleva tappirivi, johon hattu laitettiin ruokailun ajaksi.








Tappirivi vas ylh. Yleinen tie päättyy oik. ylh.





Kunta entisöi joku vuosi sitten Purakselle juoksuhautoja ja muitakin rakennelmia.
Todella karuissa oloissa sitä on sodittu aikoinaan. Kaikki kunnioitus sotaveteraaneja kohtaan.






Aina kun käymme Raattentiellä, niin laulamme tätä laulua ja sen kertosäettä, kannattaa kuunnella.
Korsuorkesteri: Raatteentie


Raattentie on tärkeä ja merkittävä osa suomalaista historiaa. Jos suomalaiset miehet eivät aikoinaan olisi pitäneet Raatteessa puoliaan, niin Suomenkin historia olisi voitu kirjoittaa toisin. Onneksi näin ei tapahtunut.

Sittenpä  alamme pikkuhiljaa suuntia Korsuorkesterin jäähyväiskeikalle Raatteen koululle.

Kaunis näky


4 kommenttia:

Johanna / Omamaamansikka kirjoitti...

Kiitos Pauska. Koskettava postaus. Kyllä se isänmaallisuus pukkaa rintaan, kun ajattelee miten pieni Suomi piti pintansa. Muuten, USA:n sota Iso-Britanniaa vastaan pitää sisällään paljon samanlaisia elementtejä: vastassa maailmankuulu sotilasmahti, joilla miehistö, ase ja taito ylivoima. Siitä huolimatta halu itsenäisyyteen ja vapauteen voitti. Punanutut jäivät toiseksi.

Lennu kirjoitti...

Samaa mieltä Johannan kanssa,koskettavaa oli.
Kyllä Suomi-poika on ollut kova ja sinnikäs, hitto soikoon!
Nykypäivän lopit ei selviäis vastaavasta tai ainakin vähissä olis.
Hienoa olla suomalainen ja isänmaamme on arvokas asia!
Nyt mieki tiedän Raatteentiestä muutakin kuin siihen liittyy Peter Frantzen:DDD

Mukavaa viikonloppua Pauskalle!

Pauska kirjoitti...

Kiitos, joka kerran kun tuolla päin ajelee, niin kiitollisuutta sitä vain tuntee. Jos kainuulaiset eivät olisi kestäneet, niin meillekin olisi voinut käydä kuten Virolle, Latvialle ja Liettualle kävi ja elämä olla aivan toisenlaista.

Pauska kirjoitti...

Kiitos Lennu. mukavaa viikonloppua Sinullekin!
Meikeläinen kipuaa huomenna aloitusbändissä Nokkis Suomussalmi Rockin päälavalle soittamaan nokkahuilua klo 13. Sitä en kyllä tule koskaan unohtamaan :). Sunnuntaina on vuorossa Sotkamossa Itä-Länsi -ottelu, joten hieno viikonloppu tulossa!


Raattentie on ehdottomasti poikkeamisen arvoinen paikka, jos vitostietä etelään päin ajelette. Olikohan se Peter Rukajärventiellä siinä elokuvassa? No yhtä kaikki itsenäisyys on meille hieno asia ja hyvä, että sitä ja sen muistoa vaalitaan. Nuorisokin elokuvia nähdessään tajuaa, millaista sota on ollut ja osaamme kaikki arvostaa veteraaneja.

Meillähän lukiossa on joka itsenäisyspäiväjuhlassa Vapauden viestin luovutus kolmosilta kakkosille ja se on yksi juhlan kohokohtia.

Kopsaankin sen tähän, koska se sivuaa tätäkin aihetta:

Vapauden viesti
Suomi oli lähes 700 vuotta Ruotsin vallan alla ja yli 100 vuotta Venäjän alamainen. Vuodesta 1917 Suomi on ollut itsenäinen, suomalaisten oma maa.Marraskuussa 1939 Suomi joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi.Yksimielinen kansa ei taipunut. Ensin talvisodassa ja sitten vuosia kestäneessä jatkosodassa maa säilytti itsenäisyytensä. Itsenäisyyden hinta oli kallis: 91 000 kaatunutta, yli 280 000 haavoittunutta, yli 400 000 kotinsa menettänyttä. Maa jälleenrakennettiin, suunnattomat sotakorvaukset maksettiin, siirtoväki asutettiin.

Sen jälkeen ovat uudet sukupolvet rakentaneet vauraan maan, hyvinvointivaltion, länsimaisen oikeusvaltion.Sodan koettelema sukupolvi on saanut työlleen uutterat jatkajat, jotka ovat rauhan toimilla vahvistaneet Suomen itsenäisyyttä, kansainvälistä arvostusta ja kunnioitusta. Silloin kun me nykyiset veteraanit olimme nuoria, meidän tunnuslauseemme oli: Veljeä ei jätetä. Tämän viestin myötä me haluamme jättää yhä uusille sukupolville vetoomuksemme: Nuoria ei unohdeta.

Toivomme ja uskomme, että tämä viesti siirtyy joka vuosi ylimmältä kouluikäluokalta seuraavalle, niin kuin isänmaamme vapauden vaaliminen on kulkenut vahvana verenperintönä väistyvältä sukupolvelta nousevalle.
Nuorisossa on itsenäisen maan, vapaan kansan tulevaisuus. Pitäkää huolta maanpuolustustahdon säilymisestä, puolustusvoimista ja omasta fyysisestä kunnostanne!

Suomen itsenäisyyspäivänä

Suomen veteraaniliittojen valtuuskunta
Sotainvalidien Veljesliitto
Suomen Sotaveteraaniliitto
Rintamaveteraaniliitto
Rintamanaisten Liitto
Kaatuneiden Omaisten Liitto