torstai 3. lokakuuta 2013

Luopumisen tuska ja viimeinen palvelus

Tänään on muutaman tunnin päästä aika tehdä viimeinen palvelus Nellille, joka syntyi olohuoneen lattialle 13. syyskuuta 1999 ystäväeläinlääkärini läsnäollessa. Hän on myös luvannut laittaa Nellin ikiuneen. Nelli alkoi hiipua alkuviikosta ja muutamaan päivään sille ei oikein ole ruoka maistunut, kanankoipia se söi, mutta nappulat eivät kelvanneet. Viime viikolla uusin sen sydänlääkereseptin ja se oli ihan hyvässä kunnossa, joskin sydän oli jo väsynyt. Eilen ja tänään se on vain makoillut, askeleet horjuvat, vestibulaarisyndrooma on vissiin edennyt. Meidän on aika laskea se sateenkaarisillalle Viivin, Nooran, Juulian ja monen muun seuraksi. Tämä on neljäs kerta, kun koiramme lopetetaan eikä tähän totu koskaan, rankka ilta tulossa, mutta tiedämme tekevämme oikean päätöksen.

Kiitos Nelli monista ihanista hetkistä <3



Jos niin käy, että minusta
tulee hauras ja heikko
ja kivut häiritsevät untani
Niin sinun on tehtävä mitä
on tehtävä.
Sillä viimeistä matkaa ei
kukaan ole estävä.

Sinä tulet surulliseksi-minä
ymmärrän.
Älä anna surusi estää sinua.
Sillä tänä päivänä, enemmän
kuin koskaan ennen,
Rakkautesi ja ystävyytesi
punnitaan.

Meillä on ollut niin monta
hyvää vuotta,
tulevaa ei kannata surra.
Et haluaisi minun kärsivän,
Kun aika koittaa, anna minun
mennä.

Vie minut sinne missä he
auttavat minua,
mutta pysy luonani loppuun.
Ja pidä minua lujasti ja
puhu minulle,
kunnes silmäni ovat
sulkeutuneet.

Tiedän, että aikanaan,
sinäkin huomaat,
että se on ystävyyttä, jota
minulle osoitat.
Vaikka häntäni on viimeisen
kerran heilahtanut,
niin kivulta ja
kärsimykseltä olen
säästynyt.

Älä sure sitä, että sen
täytyy olla sinä,
jonka täytyy tehdä päätös.
Olemme olleet niin
läheisiä-me kaksi näinä
vuosina,
älä anna sydämesi turhaan
itkeä.


Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?

Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,

esimerkkiä yrittänyt näyttää.

Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.

Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
kohti lämmintä ja elävää valoa.
Tahdon lähteä. Tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän.

Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,

sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
Henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.

Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat,
jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois. 
-kijoittaja tuntematon-

25 kommenttia:

Kaarina kirjoitti...

Surullista mutta on kuitenkin tehtävä, sillä se on ystäväsi parhaaksi. Tiedän, miten raskasta se on, mutta niin moni on mukana surussasi. Voimia sinulle Pauliina.

Silja Linjama-Wilenius kirjoitti...

Tuon liian monta kertaa läpikäynyt, eikä yksikään kerta ole helpompi toistaan. Rakkautta se on. Jaksamista surussanne.


Sanna kirjoitti...

Raskas ilta sinulla, voimia ja lohduttavia ajatuksia sinne.

Anonyymi kirjoitti...

Voi Nelliä ): Voimia ja osanottoni - Paula

Pauska kirjoitti...

Kiitos, Facebookin puolella olen saanut valtavasti osanottoja, jotka lämmittävät mieltä.

Pauska kirjoitti...

Kiitos, minulle neljäs kerta ja siihen sitten syntyneet pennut päälle, eikä tähän koskaan totu. Tämä on se lemmikinomistajan kurjempi puoli, mutta pitää muistaa ne tuhannet ihanat hetket, joita saimme yhdessä kokea.

Pauska kirjoitti...

Kiitos Sanna, olit Nellille tosi tärkeä ja voi miten se nautti viime kesänä agilitystä ja kaikesta muustakin kanssasi <3.

Pauska kirjoitti...

Kiitos Paula, mummolla tuli tiimalasissa aika täyteen ja nyt sen on hyvä olla sateenkaarisillalla äitinsä ja siskonsa kanssa. Kiitos Sinullekin parista viime kesästä <3.

Dahlia kirjoitti...

Voimia raskaaseen iltaan! Paljon jaksamista surun keskellä <3

Anonyymi kirjoitti...

Osanotto myös minulta, voimia surussanne. Jos yhtään lohduttaa niin Nellin poika Vinski voi hyvin, alkaa tosin jo himpun verran harmaantua näin 7-vuoden iässä. Maarit

Pauska kirjoitti...

Kiitos ystävä <3, tiedämme, että nyt oli aika. Onneksi viikonloppuna on tulossa se suosittelemasi teatteriesitys kälyjen kanssa, joten mukavaakin on tiedossa ja nuo kolme muuta shelttiä lohduttavat omalla tavallaan.

Pauska kirjoitti...

Kiitos Maarit, Vinskillä on kuusi sisarusta tietämäni mukaan elossa jatkamassa äitinsä perintöä :).

Anonyymi kirjoitti...

Todella surullista että Nelli joutui jättämään tämän maailman tänään, mutta ainakin yksi ajatus lämmittää mieltä... Nelli eli täydellisen koiran elämän ja sain kaiken ilon irti! Nautin todella paljon viime kesästä ja olen todella kiitollinen että sain tutustua Nelliin ja tietenkin teihin;) Nelli oppetti minua hoitamaan vanhoja ja melkein kuuroja koiria ja olen kiitollinen siitä Nellille..<3 mutta tänään me jouduimme luopumaan siitä ihanasta ja rakkaasta koirasta.. ;(. Nelli oli ihana hoitokoira ja se koira aina pysyy sydämmessäni.. Otan osaa suruun :((

~Sanna (nellin hoitaja)

Pauska kirjoitti...

Ajattelin, että olet toinen tuntemani Sanna, joka onkin kirjoittanut kommentin tuonne alemmas. Hän hoiti Nelliä parina kesänä. Kiitos Sinulle kauniista sanoistasi.

Pauska kirjoitti...

Kiitos Sanna kauniista kirjoituksesta, kuten jo ylempänä kommentoinkin, niin olit Nellille tärkeä, se tykkäsi niin hirnuisesti mennä agilityä kanssasi ja osasit niin taitavasti sitä kouluttaa ja ottaa huomioon sen, miten innokkaasti se saattoi namipalan kädestä napata. Jatketaan ensi kesää sitten sun ja Sofin kanssa treenejä :)

2o2n kirjoitti...

<3 voimia! Meidän A muisteli suloista hoitokoiraa myös.

Johanna kirjoitti...

Oih... Otan osaa Pauska. Minulle oman Reiska-kissan hyvästit olivat pitkä suru - vieläkään en aiheesta pysty puhumaan itkemättä. Voimia sinulle.

Jaana ja Mysti kirjoitti...

Osanottomme :'(

Pauska kirjoitti...

Kiitos :) terveiset ja kiitokset myös hänelle :)

Pauska kirjoitti...

Kiitos Johanna, suru on sellainen, että se tulee aina välillä ihan puskista ja ryöpsähtää päälle, välillä on parempia aikoja - onneksi.

Pauska kirjoitti...

Kiitos :)

Kati Kouvalainen kirjoitti...

Voimia sinulle ja Akille. On niin raskas hetki luopua rakkaasta ystävästä. Kauniit muistot jäävät sydämeen.

Pauska kirjoitti...

Kiitos Kati <3 niin totta tuo, mitä kirjoitit.

maiju kirjoitti...

Voih... tuo on aina niin vaikeaa... siis luopuminen. Voimia ja täytyy sanoa, että se on suurin kunnianosoitus eläinystävälle, kun emäntä tai isäntä antaa luvan mennä. Muistan vieläkin kun jouduimme tekemään oman koiramme kanssa sen päätöksen, vaikeaa oli, mutta oli vaan ajateltava rakkaan koiramme vointia. Jaksamista.

Pauska kirjoitti...

Kiitos, eilen taas tuli itku silmään, kun hain Nellin tuhkat eläinlääkäriasemalta ja laitoin ne uurnaan, jossa jo ovat Viivi, Noora ja Juulia eli Nellin äiti ja sisko ja ensimmäinen koiramme.